Tämä rooman coloseumin kaltainen valtava areena kohoaa uhkaavana paikassa jossa Tropheumin sanotaan sijaitsevan. Kaikki ne jotka etsivät Tropheumia ja Sarielin kirjoituksia. Joutuvat käymään täällä taistelun kaikkia Sarielin kuutta lasta vastaan. Jos joku onnistuu siinä, hän joutuu kuitenkin kohtaamaan täällä vielä Sarielin.

Coloseum on muuten tyhjä, mutta siellä järjestetään ajoittain suuria turnajaisia taivaan ja helvetin parhaiden sotureiden kesken.

Hiekka joka oli ennen täysin täysin valkeaa, on nyt verestä värjäytynyt. Kuoleman uhka ja tuoksu on tässä paikassa vahva.

Coloseumin alla sijitsee valtava vankilakompleksi. Se on paikka jossa jokainen soturi odottaa vuoroaan, suurien turnajaisten aikana. Kolkot ja tyhjät käytävät kuhisevat rottia ja muita nimeltä lausumattomia eläimiä, niiden ollessa tyhjillään. Täällä on hyvä tavata rauhassa, mutta koskaan et voi olla varma, onko kukaan täällä seuranasi.

Pidä myös varasi, täällä on helppo eksyä.

Kaikki etsivät kuuluisaa Tropheumia ja kaikki tarvitsevat aina jotain, on myös niitä jotka haluavat hyötyä tästä puutteesta.

Tähän Eredith, kaunis kauppiaan vaimo, perusti paikan josta sai korvausta vastaan yösijan ja kylvyn. Pian muutkin tulivat, katsomaan kauniin kauppiaan vaimoa, sekä nauttimaan tämän vieraanvaraisuudesta. Kuten myös muut jotka eivät uskoneet Tropheumin olemassa oloon, mutta halusivat oman osansa kullasta.
Paikalle nousi pian kaupunki joka nimettiin jo hieman vanhenneen Eredithin mukaan, kaunis vaimo kuitenkin menehtyi pian sen jälkeen ja hänen lähtöään surtiin ja hänen kunniakseen järjestettiin suuret hautajaiset.

Näiden vuorien huiput loistavat verenpunaisina, sillä niiden huipulla kasvavat veripuut. Kauniit ja notkeat puut, joiden lehdet loistavat punaisina kuin meri. Tuulessa ne elävät ja liikkuvat kuin hiljaisen järven pinta.
Näillä vuorilla ei ole kylmä, sillä juuri täältä maanalaisesti virtaavat kuumien lähteiden vesi. Vuorilla on siten aina lämmintä ja korkeilta huipuilta voi ihailla saaristoa ja sen kauneutta. Täällä on hyvä hengähtää ja antaa ajatustensa vaeltaa. Puiden kuiskiessa sinun korvaasi tarinoitaan.

Raunioiden takana on labyrintti, sen keskelle ei voi lentää, sillä se on liian suuri. Labyrintin muurit liian korkeat, jotta niiden yli voisi kiivetä. Labyrintistä kuuluu pelottavia ääniä, mutta sen keskellä sanotaan olevan jotain suurta ja mahtavaa, jota monet ovat tavoitelleet. Eikä heitä ole enää koskaan nähty sen jälkeen.