Pukujen loisteessa kaikki on kauniimpaa ((Vapaa))

//Vapaa peli, eli mukaan saa liittyä yksi tai useampi pelaaja, paikkana toimii tanssiaiset //

Lucifer oli ollut mukana Eredithin kaupungin karnevaaleissa, hän oli täysin pyörryksissä kaikesta siitä ilosta sekä pukuloistosta joka oli pyörinyt hänen ympärillään koko ajan. Hän poti pienoista huonoa omaatuntoa sillä oli taaskin karannut tornista ilman että oli puhunut EZrielille tai kellekään muulle mitään. Hän oli jopa yrittänyt saada nuorinta veljeään mukaansa mutta tämä oli edelleen liian arka poistuakseen tornista, lähinnä juuri EZrielin uhkausten tähden. Nyt hän oli ollut kokopäivän mukana juhlinnassa antanut itsensä uppoutua mukaan tunnelmaan mutta seurannut sitä kuitenkin sillä silmällä että oppisi siitä mahdollisimman paljon ja osaisi kuvailla sen mahdollisimman tarkasti jollekin joka kuuntelisi. Cerberos kuuntelisi mielellään ja enkeli teki itselleen lupauksen käydä vartijan luona heti kun löytäisi aikaa kertoakseen karnevaaleista tälle.

Enkeli oli jopa juhlan kunniaksi vaihtanut hieman vaatteita, valiten illaksi sopivan hienomman puvun sillä hän halusi ehdottomasti nähdä tanssiaiset joista niin paljon puhuttiin. Puvut olivat olleet upeita jo kulkueissa, mutta täälläkin ne olivat toinen toistaa upeampia ja varsinkin naisten puvut olivat äärimmäisen kauniita ja imartelevia. Lucifer oli hetken aikaa katseltuaan todennut, ettei puku pukenut kantajaansa vaan kantaja pukunsa, kellä tahansa saattoi olla puku, joka ei missään nimessä olisi sopinut kantajalleen, mutta tapa jolla sitä kannettiin, teki siitä loistavan ja komean kantajansa ylle. Lucifer oli hieman kateellinen, sillä tunsi olonsa hieman epämukavaksi korkeassa kauluksessa joka oli tiukempi ja jäykempi kuin hänen omansa. Puku istui kyllä, mutta jotenkin se et tuntunut hänen omaltaan.

Hän seisoi hieman syrjemmässä tanssijoista tarkkaillen näitä, häpeäkseen hän tunsi pientä kateutta onnellisia pareja kohtaan jotka tanssivat toistensa syleissä. Hän laski katseensa häveliäänä erään suloisen tytön katsoessa häneen. Nostaessaan varovasti katseensa hän näki kuinka eräs nuori komea satyyri mies tuli naisen luo ja pyysi tätä tanssimaan. Lucifer toivoi että olisi itse uskaltanut, mutta lohdutti itseään ettei kykenisi seuraamaan tapahtumia yhtä hyvin tanssilattialta missä pari saattaisi häiritä häntä olemuksellaan. Lucifer siirsi jalkaansa vaihtaakseen asentoaan ja oli kompastua johonkin maassa, hän sai kuitenkin pidettyä tasapainonsa mutta tunsi häpeän punan nousevan poskilleen muutaman neidon naureskellessa, luultavasti ajatellen hänen olevan kovastikin humalassa, kesäviinistä.

Lucifer huokaisi, hän ei ollut vielä edes koskenut viiniin, sillä pelkäsi hieman sitä että tulisi siitä humalaan. Tosin ilta viileni nopeasti vaikka se olikin keskikesän juhla. Lucifer ei kuitenkaan ollut koskaan koskenutkaan mihinkään sellaiseen päihdyttävään aineeseen ja vaikka halusikin olla rohkea ja kokeilla kaikkea, hän ei ollut saanut kerättyä niin paljoa rohkeutta että olisi uskaltanut mennä niin pitkälle.
Hän räpäytti siipiään hieman hermostuneena ja katseli onnellisena tanssivia olentoja, oli enkeleitä jotka olivat tulleet taivaasta osallistuakseen juhlintaa, samoiten demoneita haadeksesta, sitten oli saaren omat asukkaat, nuoret vanhat, kaikki halusivat juhlia. Lucifer ei olisi uskonut jos hänelle olisi kerrottu siitä että karnevaali aikaan kuka tahansa saattoi rauhassa kulkea Eredithin kaduilla, siis vielä vapaammin kuin yleensä. Sovussa ja ystävyydessä sillä tavoin. Lucifer huomasi pohtivansa, pystyisikö tällaista koskaan tapahtumaan muulloin kun karnevaali aikaan. Hän toivoi sitä kovasti, mutta pieni pessimistinen ääni hänen sisässään ilkkui hänen lapsenkaltaista uskoaana hyvään.

//Uusin hahmoni Siru haluaisi osallistua//

Siru istui yhden talon katolla ja ihaili tuota väenpaljoutta. Hän ei ollut löytänyt itselleen sopivaa asustetta. Syy tähän oli, että tyttö oli kuullut tästä tapahtumasta tänä päivä eikä kerinnyt itselleen mieluista asustetta. Sirun suklaan ruskeat hiukset leijuivat tuulessa, kun tuuli tarttui niihin ja ne tulivat tytön kasvojen eteen. Siru laittoi rauhallisesti ne takaisin siististi pois tieltä.

Hän oli kulkenut kaupungin laidalla ja huomannut miten vilkasta Eredithin kaupungissa oli ollut päivällä. Siru olikin käynyt katsomassa tarkemmin, tietenkin oli liikkunut varjoissa. Hän oli aikansa tutkinut paikkoja ja viimein oli uskaltanut kysyä yhdeltä ohikulkijalta tietoa. Tämä oli innoissaan kertonut tästä karnevaalista ja Siru oli kuunnellut iloisesti. Hän oli kiittänyt toista ja jatkanut matkaansa. Valitettavasti tyttö oli muistanut, ettei hänellä ollut sellaisia kauniita pukuja, joten hän oli päättänyt katsella katoilta tätä tapahtumaa.

Nyt tyttöä harmitti, ettei uskaltanut mennä mukaan, koska tämän ulkonäkö oli hyvin kummallinen. Eihän hävennyt vaatetustaan tai ulkonäköään. Mutta arveli, ettei hänen ollut sopivaa mennä muiden luokse, koska häntä ujostutti tosi paljon mennä tanssimaan. Lisäksi Siru tiesi, että monet varmasti katselisivat häntä ihmeissään eikä hän pitänyt siitä. Olihan hän puoliksi Lishtral ja puoliksi enkeli. Onneksi Sirulla ei ollut samanlaista kalloa kuin muilla Listraleilla. Mikä sinänsä harmitti tyttö, mutta nyt siitä oli etuakin.

Hän huokaisi syvään ihaillessaan muiden kauniita vaatteita. Hän tunsi pientä kateutta, mutta pyyhki sen tunteen pois ja keskittyi katselemiseen. Tyttö huomasi, miten yksityiskohtaisia jotkut puvut olivat ja miten omalaatuisia jokainen oli. Huomaamattaan Siru räpytteli siipiään hennosti ja hänen häntänsä heilui varovasti, jottei moni huomasi häntä.

//Peliin saa tulla vielä lisää henkilöitä jos kiinnostaa, eli pistää peliviestiä mihin väliin vaan rohkeasti //

Lucifer huokaisi syvään, hän halusi päästä hetkeksi hieman kauemmas siitä väen paljoudesta ja lähti kävelemään hieman kauemmas sinne missä käytiin hyviä keskusteluja ventovieraiden sekä tuttujen kesken. Enkeli laski hieman siipiään, tätä masensi hieman se ettei uskaltanut jutella keidenkään kanssa eikä tunkeutua mukaan keskusteluihin. Lucifer käveli ruusutarhaan jossa oli paljon rakastuneita pareja, aivan kuten salissakin ja tunsi olonsa hieman tungettelevaksi. Häveliäästi hän käänsi katseensa pois päin pareista hieman punastuneena ja käveli hieman syvemmälle missä ajatteli ettei ketään enää olisi.

Yksi hylätty penkki seisoi yksinäisenä hieman syrjemmässä, Lucifer istui siihen. Asetellen ensin siipensä taaksen ettei istunut niiden päälle, hän oli muutaman kerran hermostuksissaan tehnyt niin ja niiden siloittelemisessa meni aina hirveästi aikaa.
Lucifer laski leukansa käsilleen ja hengitteli raikasta kesäiltaa, ruusut tuoksuivat hennosti, eivät liian voimakkaina vaan juuri ja juuri aisteja kiusaten. Se oli erilainen suihkulähteen puutarhasta, varsinkin näin yllä se oli tumma ja hieman mystinen paikka mikä ei Luciferia haitannut. Hän piti siitä kuten hän piti koko rakennuksesta. Hän vain tunsi olonsa niin ahdistuneeksi ja yksinäiseksi.

Ehkä hänen olisi pitänyt vain jäädä kotiin eikä tulla sinne. Hän sulki hetkeksi silmänsä ja antautui korviensa kautta yölle. Hän kuuli iloisia ääniä, musiikkia ja naurua joka puolelta. Ne olivat kaikki onnen ääniä. Totta kai hänellä oli oikeus olla siellä ja nauttia aivan niinkuin muillakin, mutta hän ei aivan osannut. Oli suorastaan masentavaa olla siellä yksin, Lucifer oli ollut jopa niin raukkamainen että lähtenyt karkuun eräitä tyttöjä jotka olivat hänelle kikatelleet.

Katseltuaan jonkin aikaa iloista väenpaljoutta Siru nousi ylös, kääntyi ympäri ja lähti kävelemään kattoja pitkin. Sirua harmitti, ettei osannut lentää, vaikka hänellä siivet olivat. Kulkeminen olisi paljon helpompaa, jos hän pystyisi käyttämään siipiään. Tyttö kuunteli hieman haikeasti muiden iloisia naurunpärskähdyksiä ja nopea tempoista soittoa.

Tyttö muisteli miten oli kokeillut lentämistä, mutta se olenkaan onnistunut häneltä. Siru oli aina mätkähtänyt maahan kuin kivi, mikä oli heitetty taivasta kohti ja putosi maahan. Muutaman kerran häneltä oli tullut ilmat pihalle ja oli joutunut makaamaan paikoillaan kotvasen aikaa ennen kuin pystyi nousemaan ylös. Onneksi Sirulta ei ollut katkennut luita vaan oli saanut ikäviä mustelmia, naarmuja ja pari haavaa.

Hän huokaisi syvään ja loikki muutaman katon yli. Siru kulki yhden talon katolla ja eikä huomannut, että katon jälkeen tulisi iso puutarha. Tyttö huomasi astuvansa reunan yli, mutta liian myöhään. Hän putosi keskelle yhtä puutarhan puskista. Onneksi Siru tippui kyljelleen ja sai suojattua siipensä, jottei niihin sattuisi. Kuului kova rymähdys, kun tyttö osui puskaan ja ähkäisi ääneen. Häneltä tuli ilmat pihalle ja joutua haukkomaan ilmaa. Hän ei edes tiennyt näkikö kukaan tämän putoamista.

Lucifer oli täysin ajatuksiinsa uppotunut ja säpsähti äkillistä ryminää niin paljon että hyppäsi pystyyn sydän rinnassa tykytellen. Hän painoi hoikat sormensa takkinsa rinnuksille tuntien paljetit hieman viilenneinä ihoaan vasten. Enkeli katseli hurjana ympärilleen, rauhoitellen itseään, ei täällä kukaan hyökkäisi hänen kimppuunsa, ainakaan hän ei uskonut siihen. Karnevaalit olivat sinällään pyhä juhla että jopa varkaat ja murhaajat juhlivat sitä lähes poikkeuksetta. Oliko jokin pudottunut jostakin. Hän terästi kuuloaan ja kaiken juhlinnan alta kuuli rapinaa jostain puskasta ja tajusi sen painuneen hieman kasaan. Hän lähti lähestymään sitä varovaisesti, miettien pitäisikö hänen kutsua jota kuta jos vaikka hänelle vastattaisiin.

"A-anteeksi, onko sillä joku?"
Hänen äänensä oli hento ja hieman korkea pelosta, häntä hävetti olla sellainen pelkuri, hän lähestyi puskaa ja uskalsi kurkata sen sisään. SIellä makasi joku ja enkeli hieman hätääntyi.
"Oletko kunnossa?"
Hän yritti auttaa toista mutta puska oli tiheä ja työnsi häntä poispäin. Yrittäessään työntää sitä tieltä hän onnistui lähes repimään uuden paitansa, sen sijaan hän päätti käyttää käsiään jotka olivat pian verisillä juomuilla. Hän sai kuitenkin raivattua tiensä puskaan ja punastui hieman kun tajusi toisen olevan nuori nainen. Hän meni hieman lukkoon ja unohti kokonaan mitä hänen oli tarkoitus sanoa tai tehdä.

Siru haukkoi ilmaa keuhkoihinsa ja ähkäisi hiljaa. Samassa hän kuuli jonkun puhuvan jossain lähellä, mutta tyttö ei osannut sanoa missä päin, koska tämän ajatukset myllersivät pudotuksen takia. Äänestä kuuli, että joku oli säikähtänyt pahan päiväisesti. Siru ei kerinnyt sanoa mitään, kun joku oli jo kysyä tytön vointia. Hän piti kasvot piilossa kaiken varalta, jos jotain ikävää tapahtuisi.

”Olen ihan kunnossa. Ei tarvitse hätääntyä”, Siru sanoi hiljaisella äänellä ja sai jo hengitettyä paremmin.

Hän yllättyi suuresti, kun joku yritti tulla puskan läpi hänen takiaan ja lopulta tämä sai siirrettyä oksat pois tieltään. Samassa tulikin hiljaista ja tyttö ihmetteli säikähtikö ohikulkija häntä, joten Siru nosti katseensa ylös ja näki siron näköisen miehen, joka katsoi häntä. Tyttö itsekin hämmentyi tästä näystä ja huomasi miehen siivet ja päätteli heti tämän olevan enkeli. Sirun mahaa kouraisi, koska hän näki ensimmäistä kertaa enkelin ja punastui tätä noloa tilannetta.

”Tuota.. Voin ihan hyvin. Kiitos, kun tulitte auttamaan minua…”, Siru sanoi ujolla äänen sävyllä.

Hänen äänensä takelteli hieman, mutta tyttö yritti puhua selkeästi. Siru nappasi pari lehteä pois hiuksistaan ja hymyili vähäsen toiselle. Samassa hän huomasi katselevansa miehen repeytynyttä paitaa, käänsi katseensa poispäin nolostuneena ja punastui entisestään. Sirun häntä heilui nopeaan tahtiin ja se napsahtikin ikävästi pariin oksaan, mutta tyttö yritti pysyä rauhallisena.

”En kait säikyttänyt teitä pahasti, herra?”, Tyttö kysyi varovaisella äänen sävyllä.

Tämä vakuutti olevansa kunnossa ja Lucifer heräsi horroksestaan hetkeksi, punastellen edelleen. Lucifer kummasteli hieman tämä outoa ulkonäköä, tosin saarella asui paljon olentoja joita hän ei ollut koskaan ennen nähnyt, joten tavallaan hän oli ilahtunut siitä että sai taas nähdä jotain uutta. Hänen katseensa osui häntään ja mies tajusi tuijottavansa.
"Ei ette, pelästyin vain hieman äkillistä ääntä"
Lucifer totesi ja huomasi siivet.
"Putositteko?"
Hän kysyi ja mietti että oli suorasanainen ihme ettei toinen ollut vahingoittunut, varsinkaan siivistä jotka ainakin enkeleillä olivat äärimmäisen herkät tuntoaistillisesti.

Lucifer ojensi kättään.
"Antakaa minun auttaa teidät ylös, nämä oksat ovat teräviä ja repivät teidän ihonne ja vaatteenna rikki"
Hän toivoi ettei toinen pitäisi häntä liian päällekäyvänä sellaisen tarjouksen takia, sillä hän halusi aidosti auttaa toisen ylös ja ehkä hieman puhua tämän kanssa. Lucifer paloi uteliaisuudesta tietää tästä kummallisen näköisestä tytöstä hieman enemmän.

Siru pysyi muutaman sekunnin hiljaa, jotta saisi äänensä takaisin. Hän nolotti hirmuisesti tiputtuaan alas katolta ja yllättänyt miehen. Tytöllä oli aina paha tapa joutua tavalla tai toisella mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin.

Häntä alkoi nolottaa vielä enemmän, kun enkeli kysyi häneltä tippumisestaan.
”Tuota.. Kyllä.. Minä putosin tuolta katolta. Taisin olla liian syventynyt ajatuksiini enkä kerinnyt tehdä mitään.”, Siru sai sanottua.

Siru puhui edelleen ujosti. Häntä hävetti niin, että haluaisi juosta pois paikalta, kunhan pääsisi tästä puskasta ylös. Samassa hän huomasi, että enkeli ojensi hänelle kätensä, jotta voisi auttaa Sirun pois. Tyttö katsoi tätä hieman hölmistyneenä ja punastui tästä eleestä suunnattomasti. Ottaessaan hyvin varovasti miehen kädestä kiinni, Siru ei tiennyt mitä tehdä seuraavaksi.

Vaikka hänen ajatuksensa huusivat tyttö juoksemaan pakoon tilaisuuden tullen, Siru aikoi pysyä enkelin seurassa. Olihan mies auttanut häntä ja tämän olemus tuntui jotenkin erikoiselta ja mielenkiintoiselta.

Päästyään pois puskasta Siru sanoi hiljaisella ja vaivautuneella äänen sävyllä:
”Tuota.. Kiitos avusta. Ei teidän olisi tarvinnut vaivautua auttamaan minua. Teidän hienot vaatteenne olisivat säilyneet ehjinä ja siisteinä.”

Enkeliä huvitti hieman toisen vastaus, hän ei siis ollut ainoa joka aina silloin tällöin uppoutui niin syvälle ajatuksiinsa että unohti kaiken muun ympäriltään. Hän nosti toisen pois puskasta, toisen eksoottinen ulkonäkö hämmensi enkeliä, tosin olihan se nyt selvää että saarella oli jos mitä olentoja joita hän ei ollut koskaan edes nähnytkään.

Lucifer katsahti vaatteitaan ja kohautti olkiaan.
"Ei se mitään. Vaatteet voi aina korjata, olin huolissani että olisit murtanut jotain pudotessasi"
Hän sanoi aidosti huolissaan. Hän nosti revenneen hihansa näkyville katsoen sitä kuin uteliaana.
"En ole niin pinnallinen että vaatetukseni pilalle meneminen merkitsisi jotain suurta"
Hän sanoi hieman huvittuneena. Toki hän piti erilaisista hienoista vaatteista, mutta eivät ne hänen elämänsä ollut.
"Tuota, mitä teitte katolla, olitteko siellä katsomassa paraateja tai jotain?"
Hän kysyi uteliaana unohtean lähes kokonaan että hänen olisi kuulunut olla paljon kohtealiaampi koska seurassa oli nainen. Hänen luontainen uteliaisuutensa voitti kuitenkin ujouden, eikä toinen tuntunut ollenkaan sellaiselta itseriittoiselta tai itserakkaalta kuin monet muut naiset salissa.

Päästyään pois puskasta Siru levitti siipensä ja tutki nopeasti, ettei niihin ollut tullut pahempia nirhaumia tai haavoja. Onneksi siivet olivat hyvässä kunnossa.

Tyttö tunsi itsensä hieman enemmän vaivautuneeksi, kun hänestä huolehsettiin. Hänen äitinsä tai no.. paremmin emonsa oli pitänyt kyllä Sirusta huolta, mutta kukaan muu ei ollut ennen huolissaan hänestä. Varsinkin tytön tapaamat miehet olivat vilkaisseet häntä arvostelevasti ja antaneet hänen olla. Tämän takia Siru liikehti hermostuneesti paikallaan vaihtaen painoaan puolelta toiselle. Tietenkin hän kuunteli ja tarkkaili toista uteliaana.

Toisen kysyessä mitä tyttö oli tehnyt katolla, Siru oli hiljainen vähän aikaa, mutta täräytti hieman hätäisesti:
"Kyllä.. Oli katselemassa koko tätä karnevaalia. Samalla ihailin monien upeita asusteita, koska minulla ei ole rahaa sellaisiin. Itse asissa minulla ei ole rahaa ollenkaan, mutta pärjään näin erittäin hyvin."

Hänen ajatukset pörräsivät kuin mehiläisparvi ja hän laski katseensa alas, jotta saisi edes jonkin verran ajatuksensa järjestykseen.

Lucifer katseli tätä kummallista tyttöä edessään ja laski hieman häpeissään katseensa, oli julkeaa tuijottaa jotakuta niin avoimesti. Toinen selitti mitä oli ollut tekemässä katolla ja Luciferin mielestä se oli ihan loogista, katollahan oli parhaat näkymät kaikkeen. Hän katsahti toista hieman ihmeissään, mutta tietenkään kaikilla ei voinut olla varaa hienoihin vaatteisiin. Lucifer tunsi suurta halua ilahduttaa toista.
"Tuota, täällä tanssiaisissa on paikka josta voi maksua vastaan lainata pukua, haluaisitko kokeilla, minä voin tuota" Hän punastui.
"Jos siis ei ole liian röyhkeää minulta, niin tuota"
Hän yskäisi käteensä sillä häntä nolotti ehdottaa sellaista jos toinen vaikka käsittäisi väärin hänen tarkoituksensa.
"Tarjota sinulle sen puvun"

Luciferilla ei ollut tanssipartneria, eikä hän oikein ollut tietoinen siitä kuinka moni nainen olisi halunnut kauniin enkelin heitä hakevan. Hän oli vielä niin kokematon. EZriel jos olisi ollut siellä olisi tämä taas pilkannut veljeään siitäkin. EZriel ei kuitenkaan ollut sosiaalista juhlija tyyppiä. Sitä paitsi karnevaalien ideana oli pitää hauskaa joten eikö se ollut vain oikein että toinenkin pääsisi nauttimaan niistä. Tosin, Luciferin mielessä kävi vasta sitten, ettei toinen ehkä olisi halunnut pukeutua ja tanssia, tai mitään sellaista muuta.

Siru yllättyi suunnattomasti toisen ehdotuksesta ja muuttui yhtä punaiseksi kuin tomaatti. Hänen suunsa loksahti hieman auki ja hän katsoi hämmentynein silmin toista. Tyttö ei osannut sanoa tai ajatella mitään järkevää.

"Siis.. tuota.. öh.. sinä.. te..", hän takelteli sanoissaan pahimman kerran ja piti tauon, jotta sai sanottua jotain.
"Siis te haluaisitte tarjota minulle pukua? Öh.. Se olisi hyvin ystävällistä ja arvostan sitä todella paljon.", Tyttö sanoi ja käänsi katseensa sivummalle, koska ei uskaltanut katsoa toiseen päin.
"Eihän siitä ole vaivaa teille, että tarjoatte minulle puvun. Olehan sentään tällainen kummajainen moniin muihin verrattuna.", Siru jatkoi hieman hätäisesti.
Hänen ajatuksensa vilistivät tämän mielessä hurjaa vauhtia, mikä nolostutti tyttö paljon.

Samalla, kun hän mietti asiaa kuumeisesti, Siru piteli yhtä hiussuortuvaansa ja pyöritti sitä hermostuneesti sormensa ympäri. Tyttö ei oikein tiennyt miten suhtautua tähän asiaan, vaikka oli ikionnellinen, että enkeli tahtoi tarjota hänelle puvun.
Aluksi Sirun häntä oli ollut aika alhaalla, mutta nyt se heilui vinhasti ilmassa tytön huomaamatta. Hän vilkaisi nopeasti toista yrittäen arvioida mitä tämä aikoisi sanoa ja tehdä.

"Ei siitä vaivaa ole,ei ollenkaan"
Lucifer vakuutteli ihastuneena siihen ettei toinen ollut loukkaantunut tai torjunut hänen ehdotustaan.
"Se olisi ilo, minusta jokaisella on oikeus päästä nauttimaan karnevaaleista ja olisi vain ilo jos voin tarjota teillekin tämän mahdollisuuden"
Enkeli rentoutui hieman kun pääsi puhumaan hieman virallisemmalla sävyllä ja uskaltautui jopa hymyilemään nyt rohkaisevammin.
"Tulkaa johdatan teitä"

Hän sanoi ja tarjosi kättään toiselle. Lucifer kiinnitti huomiota häntään sivusilmällä ja ihmetteli kuinka erilaisia olentoja täällä saarella oikein olikaan.
"Kummajainen?"
Lucifer naurahti.
"Ette toki, eiköhän tämä saari ole täynnä toinen toistaan kummallisempia olentoja joten eikö se tee meistä kaikista outoja ja kummallisia, eli siten täysin normaaleja?"
Hän innostui puhumaan.

Siru vilkuili edelleen ujosti toista. Kumminkin hänkin rentoutui hieman ja hymyili varovasti takaisin toiselle. Juuri, kun tyttö oli saanut itsensä rauhoittumaan hän punastui uudelleen nuoren miehen sanoille.
"Niin. Olette oikeassa. Kaikkien olisi hyvä nauttia ja tavata uusia tuttavia täällä.", Siru sanoi itsevarmemmalla äänen sävyllä, mutta silti tämän äänessä kuuli selvästi ujouden.

Aluksi tyttö katsoi toista hieman häkeltyneenä, kun tämä tarjosi kättään tälle. Hän nosti toisen kätensä huuliensa korkeidelle ja otti varovasti miehen kädestä kiinni.
"Mennään vain.", hän sanoi ja hymyili toiselle hennosti.

Siru punastui hieman, mitä enkeli sanoi hänen kutsuttaan itseään kummajaiseksi. Pienen tauon jälkeen tämä sanoi:
"Totta. Täällä Saarella asuu paljon eri rotuisia olentoja. On enkeleitä, luonnohenkiä ja monia muita olentoja."

Tyttö mietti tätä asiaa ja ihmetteli miksi sitten niin monet muut olennot kiersivät hänet kaukaa tai sitten olivat muuten niin tylyjä varsinkin jotkut enkelit. Siksi Siru oli odottanut, että toinen olisi myös reakoinut häneen negatiivisesti. Hän oli helpottunut ja iloinen, että vihdoinkin Siru oli löytänyt mukavan enkelin.
Tyttö vilkaisi uteliaana enkeliä ja lisäsi varovaisesti:
"Lisäksi olen huomannut, että Saarella on todella paljon eri lajien risteymiä. Tuota.. Minäkin olen kahden lajin risteymä."

Sanottuaan tuon hän käänsi sivummalle katseensa, mutta tarkkaili mitä toinen sanoisi ja reakoisi hänen sanoilleen. Yleensä Sirulle oli hieman hankalaa puhua itsestään ja perheestään muille, mutta nyt tyttö uskalsi sanoa alkuperästään enemmän.

Lucifer kuunteli ja nyökkäili, hän oli selvästi ilahtunut kun toinen uskalsi ottaa hänen kädestään ja lähti johdattamaan tätä sisälle missä oli eräänlainan huone jossa pukuja lainattiin.
Todellakin, oli lajeja ja niiden risteymiä, olipa hän tietoinen että enkeleillä ja demoneillakin, kaikkien muiden enkeleiden epäuskoksi, oli yhteisiä lapsia.

Hän näytti hetken hämmästyneeltä toisen paljastaessa että oli kahden lajin risteymä. Hän nosti uteliaan oloisena kulmiaan.
"Onko liian röyhkeää minulta udella minkä kahden lajin? Puhtaasta mielenkiinnosta vain, mitään pahaa en tarkoita"
Hän sanoi hieman pahoitellen ettei toinen ottaisi hänen uteluaan loukkauksena. Hän punastui hieman ja laski katseensa.
"Sanokaa toki jos uteliaisuuteni teitä kovasti loukkaa, mitenkään en toivoisi näin olevan ja olonne mahdollisimman mukavaksi seurassani teillä olevan"
Hän sanoi vilpittömästi katsoen toista silmiin.

Siru punastui omille sanoilleen ja hieman nolostui hieman oman alkuperänsä takia. Hän mietti vähän aikaa mitä ja miten voisi kertoa itsestään hieman enemmän.
"Tuota.. Minua ei haittaa ollenkaan teidän uteliaisuutenne. Tahhtoisin.. Haluaisin kertoa teille hieman enemmän kiitokseksi siitä, kun tarjottatte minulle puvun täksi illaksi. Sopisiko se teille? Te olisitte ensimmäinen, jolle uskaltaisin kertoa omasta alkuperästäni.", Siru sanoi hiljaisella ja ujolla sävyllä. Hän hypisteli hermostuneesti vapaalla kädellään lantiollaan olevaa huivia.

Hetken kuluttua, kun tyttö sai ajatuksensa kasaan, hän sanoi:
"Niin. Kuten kerroin olen kahden eri lajin risteytys. Äiti on Lishtral ja isäni oli enkeli. Olen osannut koko elämäni äitini luona enkä ole nähnyt isääni paitsi vain yhden kerran. Sekin tapahtui, kun oli hyvin pieni, joten en muista ollenkaan miltä isäni näytti tai näyttää.", Siru kertoi.
Puhuessaan isästään tytön ääni muuttui hieman surulliseksi ja jätti asian kesken. Isästään puhuminen oli hyvin haikeaa Sirulle. Hän myöskin tiesi, että saattaisi alkaa itkeä, jos puhuisi isästään sen enempää.

Tyttö piti tauon, jotta enkeli voisi kysyä enemmän, jos tahtoisi. Samassa hän muisti jotain ja punastui kysyen varovaisesti:
"Tuota.. Olen sen verran utelias. Tahtoisin tietää, mikä on teidän Arvon herran nimi?", hän kysyi uteliaana ja sanoi sitten hätäisesti:
"Teidän ei tarvitse kertoa nimeänne, jos ette halua."

Nyt Siru hiljeni ja antoi enkelille puheenvuoron punastuen uudelleen.

Lucifer kuunteli mieltyneenä toisen myötämielisyyteen häntä, täysin vierasta henkilöä kohtaan. Enkeli oli tyytyväinen ettei toinen pitänyt häntä mitenkään uhkaavana tai vaarallisena henkilönä sillä niinhän kuka tahansa normaali henkilö olisi tehnyt. Luciferilla oli onnea matkassaan että hänen kumppaninaan sinä iltana oli sellainen henkilö joka oli hänen kanssaan hyvin samankaltainen.

Hän hämmästyi hieman kuullessaan toisen alkuperästä, mutta mikäpä hän oli sanomaan, sillä eihän Luciferilla ollut edes äitiä, hän oli pelkän yhden olennon luoma ja siten sidottu tähän henkilöön hyvin pitkälti. Kyllä hän omisti itsensä tavallaan ja oli eri henkilö kuin isänsä, hänkään ei ollut sidottuna kehenkään henkisesti samalla tasolla kuin lapsi oli äitiinsä. Se oli eräs rakkauden muoto joka oli tälle enkelille kokonaan tuntematon ja käsittämätön, niin paljon kuin hän itse olisi siitä halunnut tietääkin, mutta sellaista mitä ei tuntenut ei osannut kaivata.
Siru oli selvästi hieman alakuloinen joutuessaan puhumaan isästään, sen Lucifer kykeni ymmärtämään, sillä jos hänen isänsä olisi sillä tavalla kullut tai kadonnut olisi hänkin surrut sitä kovasti.

Ah, Lucifer hieman säpsähti. Hän ei todellakaan kertonut usein todellista nimeään, se toi liian usein ihmisille mieleen jotain muuta, se nimi oli tabu taivaassa ja joissakin paikoissa helvettiä. Selvästi se oli enkelille vaikeaa, niin paljon kuin hän isäänsä rakastikin, oli nimi yksi niistä asioista mitä hän olisi toivonut voivansa muuttaa.
"Minä, tuota"
Hän aloitti hieman häpeillen sillä toinen tuntui vilpittömältä aikeissaan.
"Oikea nimeni herättää useissa inhoa ja vihaa. Se ei ole suosittu aihe missään muodossa ja kaikki lausuvat sen alkuperäisen omistajan aina ajatuksissaan. Kuitenkin, kaiken rehellisyyden nimissä sen teille kerron, mutta toivon ettette sitä eteenpäin lausu sellaisille jotka eivät sen nimen lausumista tahdo korviinsa kantautuvan."
Hän sanoi ja katsoi toista hieman ujosti alaspäin.

Siru pysyi hiljaisena ja odotti toisen sanovan jotain. Häntä alkoi nolottaa, että oli alkanut kertoa itsestään. Hän hieroi nolostuneena kaulaansa vapaalla kädellään.

Hän katsoi toista uteliaana ja kuunteli tarkkaavaisesti, mitä toinen sanoi omasta nimestään. Hän alkoi miettiä voisiko jollakin olla noin erikoinen nimi, jotta monet reakoisivat tuolla tavalla toisen nimeen kuulleessaan. Tyttö kallisti päätään ihmeissään ja ymmärsi heti, että toinen oli tosissaan.

"Voitte luottaa minuun. En aio kertoa tai mainita nimeänne tuon kaltaisille ihmiselle tai olennoille.", Siru sanoi tosissaan ja hymyili hieman rohkaisevasti toiselle.

Tyttö ei todellakaan mainita enkelin nimeä turhaan. Hän tiesi, että Siru alkoisi nolottamaan ja huolettamaan, jos hän tekisi niin, joten hän ei sanoisi toisen nimeä paitsi hätätilanteissa. Siksi hän sanoi vielä nopeasti:
"Lupaan, etten sano nimeänne turhan takia. Jos teen niin, voitte lukita minut jonnekin pimeään huoneeseen yksinäni."

Sirun äänessä kuuli, että tämä oli tosissaan, mutta hän puhui vieläkin ujolla sävyllä. Tyttö mietti, että oliko luvannut liikaa, mutta se varmisti, että tämä mietti monta kertaa ennen kuin mainitsisi toisen nimen.

// Ai kamala, En voinut Vastustaa haluani liittyä kiusaamaan tetiä Clyllä BD//

cly IStui karnevaaleista vähän sivummalla, enemmänkin talojen varjoissa, Mutta katseli karnevaaliväen riehumista ja tanssimista. Cly olisi ollut siellä mielellään jos olisi ulkonäkönsä vuoksi viittinyt, mutt anyt cly istui vain puupenkillä, nojaten kylmään seinään, kädet kiedottuna jalkojensa ympärille. Cly oli pukenut päälleen uudet vaatteet. Valkeat housut, jonka lahkeet olivat mustat, Ja päällään Musta paita jonka reunukset olivat velkeat, samallakun vanhahko nahkalaukku oli myöskin harteilla. Cly hymyili itsekseen, Samallakun räpäytti silmiään, Mustansinertävä tukka hulmusi Kesäisessä tuulessa,, jota cly veti nyt ahmien sisäänsä suoilman siasta. Miksei Cly käynyt poissa suolta useamminkin? Sitä Cly häpesi kun ei uskaltanut näyttää naamaansa kellekkään, varsinkaan enkeleille. tähän mennessä lucifer (?) oli ainut joka oli nähnyt Clyn kasvot ilman että tämä oli peitellyt kasvojaan.

Tullessaan tarpeeksi lähelle yksi naisista kääntyi heihin päin ja hymyili katsahtaen puvutonta Sirua.
"Neidille puku"
nainen puhui paksulla murteella ja hymyili heille iloisesti.
"Hetken jos odotatte, teille illan kauneimman puvun tuon"
Nainen selosti ja katosi hetkeksi.
"Jos saisin pyytää että kutsuisitte minua Mireal nimellä"
Lucifer laski katseensa sillä häntä hieman hävetti pyytää sellaista kun oli juuri paljastanut toiselle nimensä.

Pian nainen tuli takaisin ja alkoi ohjaamaan Sirua.
"Olkaa hyvä, tänne tulkaa kokeilemaan pukua itsellenne jotta tanssimaan pääsette seuralaisenne kanssa"
Nainen iski silmää Sirulle leikkisästi ja naurahti hieman.
Lucifer punastui hieman mutta nyökkäsi.
"Odotan täällä"

Siru alkoi hermostuttaa, kun nainen katsoi häntä. Tyttö tunsi kuinka hänen poskiaan alkoi kuumottaa ja hän laittoi nopeasti kätensä poskiensa eteen. Siru punastui entisestään ja tunsi itsensä vaivautuneeksi, kun nainen sanoi tuovansa illan kauneimman puvun. Toisen poistutta joksikin aikaa tyttö kuuli enkelin sanovan hänen nimensä.
"Mireal... Se.. Minusta se on hieno nimi.", Siru änkytti hieman, koska tunsi edelleen olonsa vaivautuneeksi. Hetken mietinnän jälkeen hän nosti varovasti ja ujosti katseensa mieheen ja sanoi änkyttäen:
"Tei.. Teidän.. Teidän tarvitse minulle vuokrata illan upeinta pukua. Olisin suuresti kiitollinen jo ihan tavallisesta puvusta."

Siru oli aivan hämillään koko tilanteesta. Tyttö ei ollut tottunut ollenkaan tällaiseen, joten se sai thänen ajatuksensa pyörimään vinhasti. Tyttö laski katseensa maahan, jottei toinen näkisi hänen aovan punastuneita kasvoja.
Samassa Siru huomasi naisen tulleen takaisin ja ohjasi häntä sovittaa pukua. Tyttö punastui naisen silmän iskulle ja vilkaisi nopeasti mieheen. Katsottuaan toiseen Siru lähti astelemaan ujosti naista kohti ja mietti muuta saattaisi tapahtua.