Uusi aamu sarastaa valkeana, mutta musta sielu pysyy mustana

Aliah käveli omissa ajatuksissaan pitkin katuja jotka tunsi paremmin kuin oman ajatuskulkunsa. Hän keskittyi kuuntelemaan ääniä sisällään. Ne käsittelivät juuri sillä hetkellä jengin sisällä tapahtuneita muutoksia, ne olivat usein eri mieltä asioista, mutta nyt tyytyväisiä yhteen asiaan. Jengin pomon vaihtoon, joskin osa äänistä varoitteli häntä sekaantumasta siihen johtajaan liikaa, he sanoivat haistavansa siinä jotain kieroutunutta. Jotain sellaista minkä ne pelkäsivät nielaisevan Aliahin kokonaisena, useammat äänistä tietenkin joskus halusivat nähdä hänet tekemässä tyhmiä päätöksiä ja kärsimässä, tappaa ne eivät häntä halunneet, olihan niiden eläminen riippuvainen Aliahin hengittämisestä. Aliahin askellus oli keveää ja lähes äänetöntä, kuin hän olisi leijaillut kävelemisen sijasta. Hänen yksinäinen silmänsä, toisen ollessa silmälapun alla levossa, oli kääntynyt sisäänpäin ja tarkkaili kaupunkia vain hyvin pintapuoleisesti. Nahkaiset siivet joiden kärjissä tosin kasvoivat pitkät kauniit sulat, olivat supussa ja näyttivät korkeilta suippokärjisiltä vuorilta hänen olkapäidensä yllä.
Hän pysähtyi ja jäi hetkeksi ajatuksissaan pyörittelemään mustia sortuviaan kieritellen niitä pitkien hanskikkaiden peittämien sormiensa ympärille ja nosti katseensa nyt kaupunkiin. Oli tyypillinen hiljainen aamuyö. Suurin osa yön juhlijoista oli nukkumassa ja vasta ahkerat leipurit ja myllärit sekä muut aikaisen ammatin harjoittajat olivat vasta heränneet ja aloittaneet jo päivänsä valmistelut. Siellä täällä kuului vain aavistuksen omaista heräämisen ääniä. Aliah piti siitä kun kaupunki oli hiljaa vaikkakin vain pienen hetken.

Hänen ei tarvinnut pahemmin välittää pienistä rikollisista, toki hän oli kaunis mies ja vaatteet olivat uudet ja kauniit, eikä hän kantanut minkäänlaista asetta mukanaan. Osa tunsi hänet ja tiesi välttää nopeaa ja voimakasta magian käyttäjää, mutta óli niitäkin jotka onneaan yrittivät ja usein se jäi heidän viimeiseksi kerrakseen. Aliah ei tuntenut mitään moraalisia pistoksia toisten surmaamisesta, hän ei edes tiennyt että sellaisesta piti olla pahoillaan. Se ei ollut niinkään tunteettomuutta tai iloa toisten tappamisen johdosta, tietämättömyyttä. Aliah ei ollut koskaan kokenut sellaisia tunteita, eikä osannut reagoida tilanteisiin koska ei tiennyt miten niihin kuului reagoida.

Ilma oli vielä hieman viileä mutta se ei miestä haitannut. Viileys piti suurimman osan kaupungin saastan tuoksusta aisoissa, varsinkin lämpiminä aikoina kun lämpötila kohosi suureksi alkoivat jätteet ja saasteet mädätä oli haju suorastaan kammottava. Toki, katuja juuri sen tähden oli alettu huoltaa ja puhdistaa sillä kukaan ei halunnut asua saastan keskellä. Kaupungin uusi johtaja oli ollut siinä mielessä tehokas, vaikkei ollut saanut sitä saastaa kaupungissa kuriin joka ryösti, tappoi, murhasi, raiskasi ja teki muita hirvittäviä tekoja sen pedon sisällä mitä Eredithiksi kutsuttiin. Tietenkin, kaikissa kaupungeissa oli samat ongelmat eikä niitä koskaan saataisi kuriin. Ei ainakaan siltä näyttänyt.

Aliah leväytti hieman siipiään, venytelläkseen ja pysähtyi katsomaan ympärilleen. Aurinko hivuttautui pikkuhiljaa ylemmäs ja kalpea valo näkyi korkeiden puisten katon rajojen takaa kun taivas värjäytyi aamuisen kellertäväksi. Pian koko kaupunki heräisi ja alkaisi taas hengittää, Aliah nautti hiljaisuuden viimeisistä hetkistä.

Pimeyden turvin nuori nainen kiipesi ränniä pitkin kolmannen kerroksen tasalle, raotti ikkunan ja hyppäsi sisään ketterästi. Silmäiltyään nopeasti huoneen ja todeten sen tyhjäksi, tuo "punapää" aloitti hommat. Ensiksi hän kaatoi ruutia ym,päri huonetta. Ruudin hajun hän peitti uhrinsa halvalla partavedellä. Onneksi ukko käytti niin paljon, ettei varmasti huomaisi huoneensa haisevan aivan karsealle ja kaiken lisäksi se oli tulenherkkää. Hienoa~ Katsottuaan huoneen vielä kerran kokonaan, ja varmistaen, että ruutia oli tarpeeksi, nainen käveli ikkunalle ja kuunteli, kuinka huoneen oven toisella puolella kuului askeleita. Hänen uhrinsa palasi retkiltään. Mokomakin naistennaurattaja-petturi-sika. Kami nousi ikkunalaudalle ja odotti, että hänen uhrinsa tuli ovesta. Mies jähmettyi täysin nähdessään vieraan naisen ikkunalaudalla seisomassa.
"Kuka hemmetti sinä olet?" mies karjaisi ja paiskasi oven kiinni, varmistaen näin, ettei alakerrassa oleva vaimo saisi kuulla hänen sanojaan. Mies kun pelkäsi, että joku hänen rakastajistaan oli tuon punaisen pehkon takana ja kertoisi miehen vaimolle tämän yöllisitä seikkailuistaan.
"Kuoleman enkeli" Kami sanoi, naurahtaen ilkeästi perään. Sitten hän otti tulitikun ja raapaisi sen kivi seinää vasten.
"Nähdään helvetissä" nainen sanoi vielä ennenkuin mies ehti avata suunsa. Sen jälkeen tuo "punapää" heitti tulitikun huoneen sisälle. Leimahti. Mies oli vankina tulenlieskojen keskellä.
"Bye" Kami sanoi, hypäten nyt alas ikkunalta mukulakivillä täyttämälle kadulle, juuri ennenkuin kolmas kerros räjähti ruudin voimasta.

Ne harvat ihmiset, jotka olivat liikenteessä, ympäröivät pian talon, alkaen etsimään sitten vettä lähimmästä kaivosta. Lähitalojen ikkunat aukesivat ja uteliaat nupit ilmestyivät ikkunoista töllistelemään palavaa taloa. Miehen vaimo oli tullut heti ulos kuullessaan pamauksen ja ulisi nyt, että "hänen rakas miehensä oli yhä talossa". Kami ei voinut olla tuhahtamatta. Vai että rakas. Ei varmasti olisi enää niin rakas jos tietäisi miehen syrjähypyistä. Kamin epäonneksi hänen tuhauksensa kuuli vartija, joka kääntyi katsomaan häntä toinen kulma koholla.
"Anteeksi, olen ollut hieman kipeä viime aikoina" Kami sanoi suloisella äänellä miehelle ja räpytti pari kertaa ylisuuria ripsiään. Kami otti jo askeleen poistuakseen, mutta sitten hän kuuli ylhäältä äänen. Toisen talon toisesta kerroksesta osoitettiin häntä.
"Vartija! Tuo nainen poistui juuri ennen räjähdystä herra Wickwickyn huoneesta. Hän on varmasti syyllinen, napatkaa hänet" vanha harmaatukkainen rouva sanoi syyttävällä äänellä, osoittaen Kamia ryppyisellä sormellaan. Vartija, joka oli Kamin vieressä, tarttui naista hartioista. Mutta sen jälkeen vartija ei enää tiennyt, mikä häneen iski. Kuului vain tumahdus, vatsaan koski ja mies makasi maassa ja tuo punapäinen nainen juoksi jo kaukana.
"Vankitkaa hänet!" vartija kähisi ja joukko vartijoita lähti naisen perään, joka juoksi todella nopeasti.

Kami kirosi raskaasti. Jos hän saisi karistettua nuo idiootit perästään, hän voisi muuttaa muotoa ja kävellä kotiin rauhallisena. "Punapää" juoksi katua pitkin pehmeät tossut jalassaan, ilman ääntäkään päästämättä. Miehet hänen perässään taas eivät olleet yhtä hiljaisia, vaan käskivät pysähtyä ja pari kertaa uhkasivat heittää keihäällä. Kami kääntyi kulman taakse, juoksi vielä korttelin ja alkoi varmistumaan, että äänet hänen perässään hiljentyivät ja että vartijat eivät enää olisi perässä, ainakaan lähellä. Aika muuttaa muotoa. Kami keskittyikin (sulkien silmänsä ja pian punapään tilalla oli pikipää, jolla oli mustat pussihousut, nilkkurit ja viininpunainen syväuurettu paita. Kaulassa roikkui kaulakoru, jossa oli sininen kivi. Hiukset levittäytyivät vapaina naisen ympärille ja harmaat silmät aukesivat keskittymisen päättyessä. Ja sen jälkeen nainen jähmettyi. Pahus! Silminnäkijä! Nössöltä näyttävä enkelimäinen mies seisoi vain muutaman metrin päässä hänestä! Miten hän ei huomannut tätä aiemmin?! Vartijat olivat päättäneet hajaantua ja nyt kuuluikin muutaman äänet lähellä hänen olinpaikkaansa. Kami puraisi huultaan. Sitten hän juoksi toisen luokse, vetäen tämän itsensä tykö ja painautuen seinää vasten. Heidän kasvonsa olivat vain senttien päästä toisistaan.
"Jos olet mukana tässä, en tapa sinua" Kami sanoi ja painoi huulensa vasten toisen huulia.

//Wiih >.< Anteeksi autohitti! Jos se haittaa sinua, voin kirjoittaa uudestaan kaksikon kohtaamisen //

// XD Voi perse mää repesin, ei haittaa autohitti ollenkaan kun kun kyseessä on Aliah. On naapureilla kivaa kun nauran täällä kuollakseni.//

Jostain kuului räjähdys, tämä sai miehen hieman kallistaman päätään ja kääntämään katseensa suuntaan josta savua nousi taivaalle. Hän sukaisi toisella kädellä sarviaan päästäen samalla irti hiuksistaan. Aliah ei ollut kovin uteliasta tyyppiä, tokihan oli kovin kummallista että sattui räjähdys ja vielä niinkin aikaisin aamulla. Sellainen asia kuin oliko se tahallinen vai tahaton ei edes noussut miehen mieleen. Hän tiesi että myllyjä räjähti aina silloin tällöin juurikin sillä jauho oli räjähdysherkkä aine kun sitä oli ilmassa niin paljon, pienet hiukkaset vaativat vain pienen kipinän ja katastrofi oli valmis, tosin, täälläpäin ei niin isoja myllyjä ollutkaan että se olisi aiheuttanut suurempaa vahinkoa. Aliah oli jo jatkamassa matkaansa kun kuuli jostain huutoa ja askelia, joku oli tulossa sinne päin. Mies jähmettyi hetkeksi, kuuntelemaan.

Hänen katseensa kiinnittyi naiseen, joka ei selvästi ollut häntä vielä huomannut, Aliah oli ehkä monista asioista hyvin tietämätön mutta tyhmä hän ei ollut. Naisen juoksu, asento, kaikki kieli siitä että tämä oli paossa ja että askeleet jotka kuuluivat lähestyvän olivat tämän takaa-ajajien ääniä. Aliah oli kokenut pakenija, se oli hänestä maailman paras puolustuskeino, varsinkin jos vastustajalla ei ollut siipiä. Aliahin mielenkiinnon kiinnitti kuitenkin naisen seuraava temppu, se kuinka tämä muutti ulkomuotoaan. Tuo taito teki mieheen vaikutuksen, sillä kaikki uusi ja ihmeellinen sai hänet usein haltioihinsa, hän ei koskaan, koskaan unohtanut sitä kun näki ensimmäisenä elämässään tähtitaivaan. Hän oli jäänyt tuijottamaan näkyä lumoutuneena ja unohtanut äänet täysin, hän oli hetken aikaa seissyt täysin äänettömässä maailmassa.

Nainen huomasi hänet, Aliah ei säpsähtänyt, katseli tätä vain uteliaasti, kuin viisas lintu jonka tuntee tarkkailevan itseään. Hänen ainoa silmänsä oli kiinni naisessa. Naisen tullessa lähelle mies ei lähtenyt karkuun, hän ei sanonut mitään vaan antoi viedä itseään. Hän ei tuntenut oloaan uhatuksi, naisen olemus ei ollut agressiivinen vaikkakin uhkaava toki. Aliah tiesi ettei nainen saisi mitään mielihyvää hänen tappamisestaan eikä se olisi varmastikaan suotuisaa kun takana oli henkilöitä jotka havittelivat tämän henkeä.
Jos Aliah olisi ollut yhtäänkään huumorintajuinen tai ylimielinen, hän olisi nauranut naiselle. Nyt mies vain tyytyi katsomaan tätä mitäänsanomattoman uteliaasti. Kun heidän huulensa koskettivat Aliahin ainut ajatus oli että hän oli nähnyt joskus muidenkin tekevän niin. Olevan lähekkäin ja koskettavan toisiaan huulillaan. Hän ei tiennyt sen tarkoitusta ja oli aina hieman kummastellut, oliko se jonkin näköinen uhraus, riitti vai jotain muuta.
Sen verran Aliah ymmärsi että nainen yritti hämätä takaa-ajajiaan, muttei ymmärtänyt miksi juuri tällainen toiminta toimisi hämäyksenä.

//Hienoa että ei haitannut xD Ja hyvä että jollakin on hauskaa Voi ei, tahrasinko minä Alin huulet? OMG! >.< //

Juuri ennenkuin Kami oli tarttunut tuon nössön näköisen miehen kauluksista ja vetänyt itseään vasten, hän oli huomioinut tämän ulkönäkö seikkoja: Yksi, tuolla oli sarvet ja siivet! Hyi! Hän ei pitänyt sarvista ja siivistä, ne olivat hänen mielestään niin rumat ja tekivät kaikista niin paholaisen näköisiä. Okei, tämä tyyppi oli erikseen, tämä ei näyttänyt pahikselta vaikka tämä olisi kaksimetrinen lihaskimppu, jolla olisi sininen kaksihaarainen kieli! Kaksi, toinen oli muuten komea, vaikka näytti eksyneeltä, hämmentyneeltä nössöltä. Kolme, oliko tuo sittenkään mies? Toinen oli niin siro ja laihan oloinen, Kami tunsi itsensä hyvin isoksi toisen vieressä. Vaikka, ei hän mikään läski ollut tahi toista kovinkaan paljon pidempi (miten pitkä tyyppisi muuten on? Tahi minkä ikäinen?). Kami tunsi itsensä nyt hyvin epänaismaiseksi, vaikka ei tiennyt syytä tälle.

Kamin painaessa huulensa vasten toisia, toinen tuntui jähmettyvän, tai ainakin tämä oli kuin kuollut lahna vasten hänen huuliaan. Sitä Kami oli kai osannut odottaa, mutta myös jonkin sortin vastustusta, vaikka, mitä tämä nössö poika osaisi? Liekkö tämä eläissään tapellutkaan? Noin viattoman näköinen... Oli katsonutkin häntä kuin pikku poika, joka olisi nähnyt jotain hienoa, kun hän teki muodonmuutoksen.
Kun pikipää kuuli lähestyviä askeleita, hän veti toisen vieläkin lähemmäksi itseään, yrittäen peittää itsensä kokonaan toisen taakse. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja toinenkin saattoi tuntea sen rintaansa vasten. Kami puristi kuin henkensä hädässä toisen rinnuksista ja toivoi, että vartijat lähtisivät, joten hän voisi jättää tämän pikku pojan tänne ja jatkaa matkaansa.

Askeleet ja äänet kaikkosivat nurkan taakse, mutta vain toviksi, kun ne palasivat takaisin kadulle, missä kaksikko oli. Sitten kuului vaivaantunut köhäisy.
"Kröhöm, anteeksi vaiva. Mutta, oletteko nähneet punapäistä naista juoksevan tästä ohi?" yksi vartijoista, se, jonka Kami oli iskenyt maahan, kysyi punehtuneena ja katsoi kaikkialle muualle kuin kaksikkoon. Kami ei voinut sanoa mitään, koska hänen äänensä paljastaisi hänet. Siksipä nainen liu´utti kätensä toisen hartian yli niskaan ja puristi hellästi.
"Sano ei"Kami kuiskasi toiselle ja sanojensa vakuudeksi vielä puristi toista toistamiseen niskasta. Se nyt tästä puuttuisi jos toinen möläyttäisi hänen olevan se nainen!

//juu ei pienet hitit ole haitaksi ;D//

Aliah ei pahemmin kummastellut tilannetta, tokikaan sellaista ei ollut koskaan ennen hänen elämänsä aikana tapahtunut, hänen kylmä ja välinpitämätön olemus oli ajanut useammankin naispuoleisen henkilön hänen läheltään. Ensimmäinen olento joka koskaan oli osoittanut jonkinlaista välittämistä ja huolenpitoa häntä kohtaan oli jengin uusi johtaja Sniper. Uusi johtaja oli jättänyt hänet henkiin taistelun jälkeen, huolehtinut että hänen haavansa hoidettiin ja tehnyt selväksi hänen paikkansa kakkosmiehenä. Aliahia toki pelättiin jengissä, hän oli tunnettu tavastaan hävittää kaiken kysymättä. Jos joku uhkasi hänen ylempäänsä hän tappoi tämän, hän ei tarvinnut todisteita, vain tunteen siitä että joku oli uhaksi. Eikä Aliah koskaan erehtynyt, hän pelasi varman päälle. Tämän tähden monikaan jengissä ei uskaltanut tulla lähellekään häntä, moni pelkäsi kakkosmiehen hävittävän heidät vain hetken mielijohteesta, sillä Aliah ei koskaan selitellyt, miksi hän jonkun hävitti.

Kun hän huomasi naisen piilottelevan Aliah avasi hieman siipiään kuin merkiksi siitä että he halusivat olla vain kahden, kuitenkin joku tuli kysymään olivatko he nähneet punahiuksista naista. Aliah tunsi kuinka nainen puristi hänen niskaansa ja kuiskasi että hänen kuului sanoa ei. Aliah katsoi naista mitäänsanomattomalla ilmeellä josta oli mahdotonta lukea mitä mies ajatteli. Selvästi nainen ei ollut tietoinen kaupungin kirjoittamattomista alamaailman säännöistä, säännöt jotka jopa Aliah oli oppinut siellä yksin asuessaan. Ketään ei paljastettu, varkaita, huijareita, jollei kantanut näille henkilökohtaista kaunaa ja silloinkaan ei saanut jäädä kiinni tai koko alamaailma saattoi olla niskassa. Veljiä ei paljasteltu, koskaan. Toki selkäänpuukottamista tapahtui, aina.

Aliah kääntyi vartijan puoleen, katsomana tätä, mittaillen tätä katseellaan.
"Emme"
Se oli lyhyt ja ytimekäs, asiallinen vastaus, tosin kovin kylmä ja tunteeton, sillä Aliah ei osannut olla mielistelevä tai muutenkaan osannut käsitellä ketään kovin hyvin. Hän oli kyllä harkitsevainen ja oli miettinyt pitkään ennen kuin oli vastannut, hän oli kuunnellut mitä äänet sanoivat. Tämän tähden moni piti Aliahia hidasälyisenä, hän kuunteli ääniä ja harkitsi tekojaan ja sanojaan niiden pohjalta usein pitkään. Mikä aiheutti nopeissa ja malttamattomissa tovereissa ärsyyntyneisyyttä. Hän ei ollut moksiskaan koskaan pilkasta mitä sai päälleen tai mitä hänestä selän takana puhuttiin. Aliah ei omistanut sellaista ylpeyttä jota olisi kyetty sanoin loukkaamaan. Tai vain ymmärtänyt kun jokin oli loukkaukseksi tarkoitettu.

Kun mies avasi siipensä, aivan kuin kertoakseen tunkeilijoille heidän haluavan olevan kahden, Kamin teki mieli suudella toista uudestaan, ihan vain kiitokseksi. Halusiko toinen piilotella häntä? Luojan kiitos mukaville tyypeille! Ellei sitten toinen haluaisi maksua tästä... Kami kun ei kantanut rahaa mukanaan, eikä hän mielellään veisi ketään kotiinkaan, ihan vain oman turvallisuuden vuoksi. Ja ehkä myös toisenkin. Yleensä kun Kami tarvitsi petikumppanin, hän vei tämän majataloon tai sitten mentiin petikumppanin talolle. Eikä tämä mies olisi mikää poikkeus, ei hän haluaisi viedä toista talolleen. Mutta nyt pikipää päätti lopettaa moiset ajatukset, tilanne oli päällä! Vaikka he näyttivät olevan kuherteluhommissa, silti vartijoiden piti tulla utelemaan ovatko he nähneet ketään. Kun Kami puristi tätä siipiniekkaa niskasta, tämä kääntyi katsomaan häntä mitäänsanomattomin ilmeellä. Se sai neidon värähtämään, mikä lie sitten siinäkin syynä. Ehkä hän oli kuvitellut että toisella olisi yhä se hölmistynyt katse kasvoillaan tai että tämä näyttäisi ärtymystä. Kami vastasi katseeseen eikä siirtänyt valkeita silmiään irti toisesta.

Eihän neito voinut tietää, että toinen tiesi alamaailman säännöistä. Tai siis, muutenhan mies kuuluisi hänen tavallaan murhaajiin, varkaisiin, huijareihin. Ehei, ei tämä mies voinut olla mitään noista, tämä oli liian... hömelö siihen. Nytkin vastauksen kesto tuntui kestävän pitkään. Kamista tuntui että sydän repeäisi, jos hän joutuisi jännittämään vielä hetkeäkään. Mies tuntui mittailevan sanojaan tai sitten tämä halusi huutaa täyttä kurkkua, että hän on se nainen, jota vartijat etsivät. Piinaavan ajan kuluttua mies vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi. Kylmästi, välinpitämättömästi. Mies kuulosti siltä, kuin olisi ollut ärtynyt siitä, että vartijat tulivat keskeyttämään heidät. Vartija puraisi selvästi huultaan nolona ja kumarsi pienesti.
"Pahoittelen häiriötä. Jatkakaa" mies sanoi ja kääntyi. Sen sijaan miehen pari köhäisi.
"Teidän on parempi siirtyä sisätiloihin. Se nainen on vaarallinen. Emmekä tiedä onko hänellä aseita. Saattakaa neiti turvallisesti kotiin" mies sanoi, painoi hetkeksi käden lippaansa ja lähti sitten parinsa kanssa, hiljaa keskustellen.

Heti kun miehet katosivat näköpiiristä, Kami irrotti otteensa toisesta ja katsoi miestä, lopulta nyökäten pienesti.
"Kiitos, jäin palveluksen velkaa" pikipää sanoi toiselle ja otti pari askelta toisesta pois päin, kävellen kujan päähän ja katsoen kulman taakse. Pahus! Kaikki vartijat olivat kokoontuneet sinne. Jos hän lähtisi nyt ilman miekkosta, hän olisi epäillyttävä. Parempi kai jatkaa näytelmää, kunnes hän olisi selvillä vesillä. Kami katsoi olkansa yli toiseen.
"Oletko menossa minne päin? Taidan heilua kanssasi hetken ajan" nainen sanoi, kävellen nyt takaisin toisen luokse. Toinen ei ehkä pitäisi ajatuksesta, mutta ei Kamikaan. Mutta pakko mikä pakko, ellei hän haluaisi keihään lävistämäksi.

Aliah ei ollut tietoinen toisen ajatuksista eikä osannut lukea toisten ilmeitä tahi eleitä. Hän tiesi sen ettei kovin monella muilla ollut samanlaisia ääniä kuin hänellä päässään. Vuosienkin jälkeen Aliah kuunteli aina ääniensä ohjeita, niillä oli kokemusta sellaisesta, mutta äänet olivat aina keskenään eri mieltä asioista joten niitä oli kuunneltava tarkkaan jotta löysi sen joka puhui totta ja antoi parhaan neuvon, koskaan ei saanut luottaa samaan ääneen montaa kertaa, sillä ne muuntelivat ja matkivat toisiaan. Tai ei niillä oikeastaan edes ollut ääntä, ne olivat pikemminkin ajatuksia, eivät hänen omiaan mutta hänen päässään kuitenkin. Aliah kuitenkin huomasi ettei nainen kääntänyt katsettaan hänestä, vaan oli tuijottanut kiinteästi takaisin. Vain hyvin muutama teki sen, Sniper muunmuassa. Yleensä häntä ai haluttu katsoa silmiin, tai no silmään, sillä toinen silmä oli piilossa lapun takana.

Vartija ei halunnut tutkia asiaa enempää ja Aliah mietti ettei sillä asenteella saataisi koskaan ketään kiinni, hän olisi ollut tehokkaampi ja parempi, mutta koska ei ollut vartija hän ei aikonut näiden tehtäviin puuttua. Sitäpaitsi säännötkin tosiaan kielsivät sen. Kuka tahansa muu olisi varmasti hymähtänyt ja nauranut vartijan kehoitukselle, jo pelkästä ironista. Aliah vain nyökkäsi, niinhän kuului tehdä, olla kiitollinen että sai niin hyvän neuvon. Tai no, hyvän, asiahan oli itsestään täysin selvä. Eikä Aliah olisi pelännyt kuitenkaan. Hän luotti omiin taitoihinsa ja voimiinsa, jos nyt kävisi niin että joku oli häntä parempi ja voimakkaampi, niin kuin varmasti moni olikin, hän kuolisi, Aliah ei nähnyt siinä mitään ongelmaa. Miksi Sniperin käytös häntä kohtaan olikin hämmentänyt miestä kovasti, hän oli jäänyt henkiin, häntä ei oltu surmattu. Hän ei ymmärtänyt täysin logiikaa sen miehen ajatusten takana, muttei mennyt kyseenalaistamaankaan sitä.

Aliah katsoi toista ilmeettömästi. Hän oli itseasiassa äärimmäisne tyytyväinen sillä ymmärsi että siitä että toinen oli palveluksen velkaa saattaisi olla myöhemmin iloa jengin muuttaessa uuteen piilopaikkaansa tänne kaupunkiin. Aliah tekisi kaikkensa miellyttääkseen johtajaa ja ollakseen tämän luottamuksne arvoinen. Vartijat eivät selvästikään olleet vielä luovuttaneet ja nainen kyseli jo minne hän oli menossa ja päätti tulevansa hänen mukaansa. Aliahilla ei ollut mitään asiaa vastaan. Hän nyökkäsi, olisi parasta mennä jonnekin missä olisi enemmän porukkaa, oli helpompaa piilottaa itsensä suurempaan joukkoon kuin hortoilla yksinään sivukujilla.
"Torille"
Hän vastasi vain lyhyesti, sillä nyt kun kaupunki heräili, olisi tori pian täynnä kauppiaita ja ostajia, varkaita ja huijareita. Hän etsisi sieltä potentiaalista lisää heidän jengiinsä sekä halusi katsastaa muutenkin torin tarjonnan. Siellä oli helppo tarkkailla muita, Aliah piti tarkkailusta, sillä tavalla hän oppi uusia asioita, eleitä, sanontoja, hän näki kuinka henkilöt reagoivat toisiinsa ja käyttäytyivät toisiaan kohtaan.

Mies katsoi häntä jälleen ilmeettömästi, jolloin Kami kirosi äänettömästi. Olisi hauska osata tässä tilanteessa ajatuksen lukua: miehestä oli vaikea saada irti, oliko tämä iloinen, vihainen vaikko vain ärtynyt. Ja mihin ihmeeseen se hömelö ilme oli kadonnut? Sitä oli ollut paljon parempi tulkita. Kami ei edes tiennyt, halusiko toinen vastapalveluksen joskus tulevaisuudessa, mutta kaipa mies osaisi suunsa aukaista ennenkuin he eroaisivat. Ja jos toinen oli alamaailman roisto, sana kyllä kulkisi Kaminkin korviin, jos tämä etsisi häntä.
Kami ei voinut olla nauramatta sisäisesti. Vartijat olivat tosiaan hyväuskoisia apinoita. Eivät epäilleet heitä sekunttiakaan, eivät edes ihmetelleet, miksi he olivat tähän aikaan yöstä ulkona! Noh, mitä tyhmempiä vartijoita, sitä helpompi on hänen työnsä. Vaikka, ei siinä sitten mitään haastetta ole.

Kun pikipää ilmoitti toiselle hengailevansa tämän kanssa vielä hetken, mies ei miettinyt kovinkaan kauan vaan nyökkäsi. Eli se oli siis okei? No sitten. Tämä vielä yksisanaisesti kertoi, että oli menossa torille. Kami ei kysynyt. Hän kyllä osasi rutiinit, vaikka ei tiennytkään, miski juuri tämä kaveri halusi sinne aamusta. Tuskin toinen olisi menossa omenoita ostamaan...
Heidän pitäisi kulkea vartijoiden ohi, joten Kami käveli miekkosen kylkeen kiinni ja tarrautui tämän vyötäröstä.
"No niin kultaseni, tulehan~" Kami sanoi silmiään iloisesti räpytellen ja odotti, että toinen alkaisi kävelemään hänen rinnallaan, ohi vartijoiden seuraavalle kujalle, josta päästäisiin nopeiten torille.

Aliah lähti kävelemään toria kohti toisen ollessa kiinni hänessä. Mies ei ollut koskaan ollut niin lähekkäin kosketuksissa kenenkään kanssa, taistelussakin hän pysytteli aina kaukana vihollisestaan ja käytti taikaansa näiden tuhoamiseksi. Ei sillä että hän olisi välittänyt, hän ei tuntenut mitään, ei inhoa, ei ihastusta. Toinen oli sama kuin jokin lehti olisi tarttunut mieheen kiinni, hän kiinnitti molempiin yhtä vähän huomiota. Kun he olivat ohittamassa vartioita hän kääri siipensä uudestaan tämän ympärille. Piilottaakseen tämän vartioilta, hän toivoi että miehet ottaisivat sen suojelemishalun merkkinä kuten monet eläimet tekivät, niitä Aliah ymmärsi nimittäin paremmin. Hän ei katsonut näihin päin, Aliah oli juuri sellainen henkilö joka osasi olla luonnostaan hyvin mitäänsanomaton ja huomaamaton, häntä ei pidetty koskaan kovin uhkaavana henkilönä joten silloin kun oli varastanut elääkseen hän oli ollut hyvä piiloutumaan välinpitämättömyyteen ja huomiota herättämättömyyden verhoon. Tavalliseksi muiden tavallisten joukkoon. Aina tietenkään se ei onnistunut, joskus oli vartijoita tai pikemminkin kiukkuisia kauppiaita joita ei niin vain huijattukaan. Helpoiten se onnistui kun toisella osapuolella oli vähän motivaatiota jos ollenkaan hoitaa tehtäviään.

Kun he olivat ohittaneet vartijat, joiden pomo jakeli jo kovaanääneen tomeran oloisesti ohjeita seuraavista liikkeistä Aliah puhutteli naista.
"Yksityiskohdista piittaamatta, sinä olet se joka räjäytti jotain aamulla ja vartijat etsivät sinua, olet siis joko palkkamurhaaja, tai sabötööri. Se mikä asian määrittelee on se, kuoliko joku"
Hän tuntui puhuvan enemmän ääneen ajatuksiaan kuin että olisi kysynyt jotain, kysymykseksi ääneen lausutun muutti se että Aliah kallisti hieman päätään katsoakseen toista. Ilman ilmeen häivääkään tietenkin, mutta eleenä se tarkoitti kysymystä. Miehelle oli yksi ja sama oliko joku kuollut vai ei, tai vastaisiko nainen ollenkaan. Hän oli pyöritellyt kysymystä päässään jo kauan ja ainut joka osasi antaa tällä hetkellä oikean vastauksen oli naine, toki hän saisi kyllä myöhemminkin vastauksen, varmasti torilla tämä olisi päivän puheenaihe, mutta hänellä oli vastaus saatavilla, olisi myös parempi tietää miksi naista etsittiin jotta tiesi kuinka paljon vartijat naisen päätä lautaselleen halusivat.

Mies ei sanonut juuta eikä jaata, lähti vain kävelemään, Kami yhä kiinni tuossa kuin takiainen. Nainen toivoi, ettei heidän lähtöään huomioitaisi mitenkään ja hän oli onnekas: vartijat karjuivat ohjeita toisilleen, kun he kävelivät heidän ohitseen. Kamin onneksi mies jopa leväytti siipeään hiukan, että hän jäi melkein kokonaan piiloon. Vaikka mies ei katsonut itse vartijoihin päin, pikipää katsoi sivusilmällä, varuillaan. Ties vaikka joku yhtäkkiä haluaisi vielä lisä kuulustella heitä tai jotain. Nainen tunsi kuinka jokainen lihas hänen kropassaan jännittyi, valmiina laukkaamaan kaus pois, jos jotakin tapahtuisi. Mutta kaikki sujui nätisti. He pääsivät pian vartijoiden katseiden alta pois toiselle kujalle, ja Kami saattoi irrottautua vihdoin ja viimein toistesta. Kami käveli nyt hieman rennommin, mutta yhä varuillaan. Ties vaikka joku vartioista kääntyisi katsomaan tänn ekujalle uudemman kerran. Vaikka, eiköhän he osaisi jo selittää irrottautumisen, jokainenhan tarvitsi välillä tilaa hengittää!

Nyt toinen alkoi puhumaan. Ja puhui enemmän kuin mitä koko heidän kohtaamisensa aikana. Kami katsoikin tätä toinen kulma koholla, virnuillen. Ja vaikka toisen sanat eivät olleet kulostaneet kysymykseltä, Kami oletti sen olevan kysymys.
"Kyllä" Kami sanoi, sen enempiä selittämättä . Kyllä, hän oli räjäyttänyt talon jonka seurauksena oli tullut hyvin pulska ruumis ja jäänyt vielä leskikin jälkeen. Hän ei halunnut kertoa työstään saatikka että oliko sabötööri vaikko palkkamurhaaja. Kuvitelkoon mitä hyvänsä, mutta hän ei halunnut paljastaa liikaa. Salassapito oli yksi työn velvotteista eikä Kami muutenkaan halunnut rehvastella alamaailmassa työllään.
"Sinä nyt tiedät mitä minä tein täällä tänä aamuna. Liekkö saa kysyä samaa sinulta?" pikipää kysyi, katsoen nyt toista melko tiiviisti.

Kun he pääsivät kauemmaksi vartioista nainen irtautui hänestä. Selvästikin tämä jo ajatteli päässeensä pälkähästä, mikäs siinä, jos häntä haettaisiin murhasta, siis jonkin tärkeän henkilön, olisi ehkä pitänyt olla varovaisempi. Toki, jos luotti onneensa ja taitoonsa tarpeeksi saattoi silläkin päästä jo pitkälle.
Toinen vastasi myöntävästi hänen esitämäänsä kysymykseen, muttei tarkentanut, samapa tuo. Aliahin mieltä asia ei painanut, hän oli kysynyt lähinnä uteliaisuudesta, muttei ollut niin utelias että olisi alkanut inttää vastausta kysymykseen. Sen sijaan hän katsahti naista kuunnellen ääniä ja sitä mitä nämä kehoittivat häntä tekemään.

Hänen vastauksensa oli harmiton.
"Kiertelin."
Aliah käänsi katseensa eteenpäin mutta jatkoi, hänen äänensä oli matala ja hiljainen. Hän puhui aina rauhallisesti ja hitaasti, kuin harkiten jokaista sanaa ja sen painoarvoa. Aliah ei ollut koskaan elämänsä aikana korottanut ääntään, ei vihasta, kivusta saatikka kiihtymyksestä. Miehen pulssi ei ollut koskaan kohonnut minkään tunteen tähden, hän ei tuntenut hermostuneisuutta, rakkautta, iloa. Hämmennystä Sniper oli saanut hänessä aikaan, eikä Aliah ollut pitänyt siitä tunteesta. Vaikkakin hän tunsi olonsa turvalliseksi Sniperin kanssa.

Mies käänsi katseensa uudestaan naiseen, hänestä kuitenkin erotti selvästi että katse oli käännetty sisäänpäin eikä hän nähnyt naista ajatuksiltaan. Hiljaisuuden venähdettyä pidemmäksi hän kuitenkin puhui uudestaan.
"Olen täällä etsimässä Sniper-saman käskystä uusia jengiläisiä"
Aliahia ei oltu käsketty salaamaan sitä ja miksi pitäisi, heidän tarkoituksensa oli palata kaupunkiin ja ottaa se valtaansa, näin Sniper oli suunnitellut eikä Aliahilla ollut asiaa vastaan mitään. Alustavissa tunnusteluissa kaupungissa ei ollut vielä mitään suurta yhtenäistä ryhmittymää muutamia kiltoja lukuunottamatta.

Mies ei udellut enempää, mistä Kami oli hyvin äimistynyt mutta kiitollinen. Yleensä tyypit halusivat selvittää jurta jaksaen toisen taustan, yrittäen sitten päätellä, olisiko toisesta hyötykäyttöön. Toinen ei tuntunut piittaavan hänestä tai siitä, mitä hän teki. Ehkä se oli hyvä. Yksi tyyppi vähemmän, jota tarvitsisi pakoilla. Mutta sen sitten näkisi, millainen idiootti tästä hänen pelastajastaan kuoriutuisi heidän tutuestuessa. Siis jos he tutustuisivat toisiinsa. Ties vaikka mies haluaisi hänestä eroon heti kun he saapuisivat torin laitaan. Ja silloin Kami varmaan ottaisikin jalat alleen, koska väenpaljoudessa vartijat eivät välittäneet kuka käveli kenenkin kanssa tai miksi. Yleensä. Toivottavasti tori ei olisi kuitenkaan vartijoita täynnä, koska he pysäyttelisivät ja olisivat koko ajan hengittämässä niskaan, jota Kami inhosi. Hän halusi oman henkilökohtaisen tilan, ainakin jos kyseessä oli virkavalta.

Toisen vastaus oli... tylsä. Vaikka ehkä odotettavissa. Tai siis, mitä muutakaan heppu olisi tehnyt tähän aikaan aamusta kaduilla? Ostamassa vähän huumetta? Tuskinpa. Kun pikipää kuunteli toisen vastausta, tämä mietti, millainenkohan toinen oli, kun toinen nauroi tai itki, huusi tai sai raivokohtauksen? Toinen oli niin... neutraali. Suuttuikohan tuo koskaan? Oli hän kuullut ärtymyksen tämän vastatessa vartijalle, mutta se oli ollut vain esitystä, ainakin Kami oletti niin. Nainen käveli ajatuksiinsa vaipuneena. Huulta purtiin mietteliäänä, ennenkuin ajatuksista hätkähdettiin ja nainen käänsi katseensa toiseen.

Ja näki että toinen tuijotti häntä. Ei, toinenkin oli ajatuksissaan, sen näki eksyneistä silmistä ja hapuilevasta katseesta. Sitten toinen jatkoi puhumistaan, saaden Kamin kasvoille hämmentyneen ilmeen ja kulmakarvat pomppaamaan hiusrajaan asti.
"Sori, mutta pakko kysyä: oletko sinä Sniperin alainen? Ei millään uskoisi" Kami mutisi sanat, puhui itsekseen ja katsoi toista päästä varpaisiin. Oli hän kuullut Sniperista ja sen jengistä. Mutta että jengi palkkasi tälläisiä höntin näköisiä kavereita joukkoihinsa... mihin tämä maailma oli menossa?

Aliah kiinnitti vähän huomiota ympäristöönsä. Hän ei yhdellä silmällään nähnyt yhtä tehokkaasti kuin kahdella olisi, eikä hän käyttänyt toista silmäänsä koskaan, oli turvallisempaa pitää se piilossa. Eikä hän ollut edes täysin tietoinen miksi, se oli vain täysin normaalia, hieman kuin hengittäminen, hän tiesi sen olevan vain tarpeellista. Aliah ei ollut luonteeltaan soturi, sellainen joka oli aina valmiina ja tilanteen tasalla, ei sellaisessa jännittyneessä tilassa joka vaati henkisiä ponnistuksia puhumattakaan fýysisestä.
Nainen ei kysellyt enempää hänen aamuisista toimistaan, se sopi miehelle hyvin, eipä hänellä salaisuuksia ollutkaan, ainakaan hän ei nähnyt asioita salaisuuksina.

Naisen epäusko sitä kohtaan että hän hän oli Sniperin alainen ei miestä pahemmin loukannut tai haitannut, käsitys omanarvon tunnosta tai ylpeydestä oli miehelle yhden tekevää. Kuitenkin hän koki suhteellisen tärkeänä sen että nainen olisi tietoinen hänen asemastansa jengin sisällä, sillä ei ollut väliä uskoisiko nainen häntä.
"Olen jengin kakkosmies, suorassa vastuussa toimistani ainoastaan Sniper-samalle"
Miehen äänestä ja olemuksesta puuttui kokonaan miehinen pullistelu. Hän totesi asian, kuin olisi puhunut säästä. Aliah tunsi velvollisuutta ei ylpeyttä. Hän olisi valmis kuolemaan ja, tai luovuttamaan paikkansa vapaaehtoisesti jos Sniper koskaan löytäisi jonkun paremman hänen tilalleen.

Aliah näytti hetken taas pohtivan kunnes jatkoi.
"Sama se uskotko vai et, kuitenkin, kuitenkin"
Hän katsoi naista nyt eräänlainen ehkä huvittunut kiilto silmissään.
"Mitäänsanomattomuuteni on etu, kun vihollinen ei näe minua uhkana hän on kuollut ennen kuin ymmärtää olleensa täysin väärässä"
Selvästi, miehen äänessä oli nyt huvittunut sävy, äänet Aliahin mielessä nauroivat huvittuneina. Aliah tunsi aina, tappaessaan, eräänlaista mielihyvää, vaikkei siitä niinkään nauttinut, suurin osa hänen päänsä äänistä kuitenkin piti siitä. Lause oli toteamus, ei uhkaus, vihollisen aliarvioiminen oli voimakkaiden etuoikeus, koska Aliah tiesi olevansa fyysisesti mitäänsanomaton ja heikko, hän ei kaatunut siihen virheeseen että olisi arvioinut vihollisensa väärin, pelkän omahyväisyyden tähden.

Toisen ääni ei kuulostanut puolustavalta tai ärtyneeltä, kun toinen vielä lisäsi olevansa Sniperin kakkosmies. ai että kakkosmies? Jos Kami uskoisi nyt toista, hän voisi pitää tuota jotenkin arvossa ja uskoisi, että toisella on voimaa ja kestävyyttä, jos kerran Sniper on tuollaisen ottanut oikeaksi kädekseen. Ehkä olikin vain hyvä, että tämä kakkosmies oli tälläisen hönön näköinen: kukaan ei uskoisi tätä vahvaksi ja kävisivät säälittä kimppuun ja sitten saisivat katua karvaasti. Tavallaan Kamin teki mieli testata tuota, mutta ei halunnut että jos tuo nyt olisikin voimakas ja hyvä käsistään, hän ei halunnut mennä kotiin niskan vääntyneenä. Jopa toinen vielä kertoi, että hänen mitäänsanomattomuutensa oli kuolemaksi hänen vastustajilleen. Pikipää katsoi toista päästä varpaisiin, arvioiden. Hän ei voisi vielä sanoa 100% että tuo puhuisi totta, mutta uskotaan nyt sitten 95%.

"Okei, sanotaan että uskon sinua. Miten Sniper palkkasi sinut? Tai siis, tuskin olit vain hiippailemassa kujilla kun Sniper ilmestyi eteesi? Kerro miltä hän näyttää" Kami sanoi. Jos toinen osaisi kuvailla Sniperin, niin ehkä se 5%, johon hän ei uskonut, voisi kadota ja Kami uskoisi mieheen 100%. Ehkä. Saattoihan olla että tämä miekkonen oli vain joku juoksupoika, mutta eipä kai olisi hänen työnsä arvostella toisen paikkaa Sniperin riveissä. Toinen oli auttanut häntä pinteestä, hän oli velkaa toiselle, piste. Vaikkakaan, vaikka toinen kuvailisi hänelle Sniperin, Kami ei voisi tietää puhuiko toinen totta vai ei: Kami kun ei itse tiennyt miltä Sniper näytti. Hän oli kuullut tämän puuhista mutta ei ollut koskaan tavannut tätä henkilökohtaisesti. Ties vaikka sekin muuttuisi pian.

He alkoivat lähestyä torinrajaa. Kami näki silmäkulmastaan varjon ja kiepsahti toisen kylkeen kiinni, ihan vain sen varalta, että kulman takaa tulisi vartija. Kami kääntyi nyt katsomaan toista.
"Umm... tulevaisutta ajatellen, kutsunko sinua aina kullaksi/muruksi vai millä nimellä sinua voisi kutsua?" Kami kysyi, udellen nyt näin toisen nimeä.

Aliah ei niinkään välittänyt siitä uskottiinko häntä vai ei, kuitenkin nainen kyseli häneltä tarkentavaa tietoa. Mies jäi pohtimaan, hän kuunteli ääniä ja mitä mieltä ne olivat siitä kannattiko asiasta puhua. Vastaus oli suurinpiirtein, mitä väliä sillä oli tiesikö nainen vai ei, loppujen lopuksi siitä tiedosta ei ollut tälle mitään hyötyä, tai pikemminkin, vahinko häntä tai Sniper-samaa kohtaan.

"Olin jo edellisen jengin johtajan kakkosmies, Sniper-sama ilmestyi eräänä päivänä piilopaikkaamme ja haastoi sen aikaisen johtajan. Päästäkseen johtajan asemaan hänen oli kuitenkin ensin taisteltava minua vastaan sillä se kuului sääntöihin. Taistelin puolustaakseni Pomoni asemaa ja haavoituin niin etten kyennyt enää taistelemaan. Sen sijaan että Sniper-sama olisi surmannut minut, kuten oletin tapahtuvan, hän säästi henkeni ja pyysi minua asettumaan kakkosmieheksi kun hänestä tulisi pomo"
Tapahtumista ei ollut kovinkaan pitkä aika, haavat Aliahin selässä oli parannettu taidokkaasti, mutta hän ei unohtaisi sitä koskaan kuinka Sniper repi terävillä kynsillään hänen ihoaan. Se oli Aliahin ensimmäinen kerta kun hän oli haavoittunut niin vakavasti ja hänen haavansa olivat olleet niin syvät.

Aliah ei kuitenkaan pelännyt Sniperia, ei ollut pelännyt ensimmäistäkään pomoa. Häntä ei pystynyt alistamaan pelolla, kuolemasta tai kivusta, vaikka jälkimmäistä kovasti inhosikin, samalla tavalla kuin inhottiin märkiä vaatteita tai iilimatoja, ne olivat ikäviä mutteivat tappavia.
"Sniper haastoi pomon ja vastoin kaikkia odotuksia tappoi tämän."
Aliah oli itsekin epäillyt sitä kykenikö Sniper-sama siihen. Mies muisteli taistelua ja tunsi pienen ailahduksen rinnassaan, Sniper oli haavoittunut muttei kuollut ja hän oli ollut, tyytyväinen, kun Sniper oli selvinnyt hengissä.
"Sniper on iholtaan musta, hänen silmänsä ovat keltaiset ja pupillittomat, hänellä on vahva musta häntä, terävät hampaat ja kynnet. Tehokas ja nopea taistelija, hän ei muistuta yhtäkään enkeli lajia ja demoni hän ei ole."
Aliah antoi lyhyen selostuksen Sniperin ulkonäöstä.

Torin lähestyessä Aliah kuuli heräävän kaupungin hengityksen ja tunsi jonkinlaista, taaskin, tyytyväisyyttä sen kuullessaan. Se sulki pois hänen päänsä äänet, sekoitti ne muiden ääniin ja sai Aliahin hetkeksi yksin omin aatoksiensa kanssa.
"Aliah, riittä hyvin, jos kuitenkin haluat käyttää jotain muuta vartijoita hämätäksesi sopii se minulle yhtä lailla. En usko kuitenkaan itse olevani kovinkaan vakuuttava sellaisessa"
Mies olisi voinut hymyillä, jos olisi ymmärtänyt että viimeisen lauseen olisi voinut heittää vitsikkäästikin. Aliahin huumorintaju oli kuitenkin jäävuoren luokkaa.

Mies kertoi menneisyydestään, kuinka tämä oli ennen ollut toisen jengin kakkosmies ennenkuin Sniper oli tullut aukomaan päätään miekkosen pomolle. Jopa Kami tiesi että siinä sitten taistellaan kuolemaan saakka. Jopa Kami hämmästyi kun hän kuuli, että Sniper oli jättänyt toisen henkiin. Se oli epätavanomaista. Yleensä vastustajat surmattiin, että saatiin mainetta ja pelkoa, että pystyttäisiin hallitsemaan voimakkaammin alaisia ja tulevia sellaisia.
Kami katsoi miestä vierellään. Mikä oli saanut Sniperin perääntymään eikä tappanut tätä? Pikipää ei tiennyt, mutta halusi ottaa siitä selvää. Asia ei ehkä selkenisi tänään tai huomenna, mutta joskus hän saisi selville miehen salaisuuden, olipa se mikä hyvänsä.

Mies kertoi samaan syssyyn, että toisin kuin tämä itse, pomo mies oli tapettu ja Sniper saanut sillä tavall nykyisen tittelinsä.
"Hän oli lepsu sinua kohtaan mutta tappoi johtajan? Yleensä pomo otetaan rinnalle ja tällä tavoin näytetään, miten toinen voidaan alistaa tahtoonsa" Kami puheli enemmän itsekseen kuin kommentoi toisen kertousta.
Pian höntti kertoi Sniperin ulkomuodon. Tämän äänensävy ei vaihtunut, pupillit eivät reagoineet, kehonkieli ei ollut varautunut. Toinen kai puhui totta, tai ainakin uskoi niin. Okei, ehkä hän uskoisi toista. Toinen ei tuntunut valehtelevan. Tietenkin, ihmisten ja demoni-enkeli-mitä lie rotujen välillä oli eroa, joten valehtua ei välttämättä huomaisi näiden rotujen kesken. Ihmiset oli helppo saada kiikkiin valehtelusta. Saaren asukit ei niin helposti.

Lopuksi toinen kertoi nimekseen Aliah. Kami hymyili hieman.
"Okei, Al. Minua voi haukkua Kamiksi" nainen päätti sanoa oikean nimensä. Jos toinen haluaisi joskus sen vastapalveluksen, olisi hyvä tietää nimi. Ja Kami uskoi, ettei toinen lavertelisi hänestä. Siitä hän oli jo melkein 100% varma.
Heidän ohitseen käveli vartija, joka ei kiinnittänyt heihin huomiota yhtä silmäystä enempää. He eivät kai olleet huomiota herättäviä, kävellessään niin vierekkäin ja kun Kami laski kavoilleen hetkeksi "rakastuneen naisen ilmeen" niin se meni vartijaan täydestä.
Pikipää toivoi, että miehet lopettaisivat pian etsinnän joten hän voisi taas kulkea normaalisti. Nainen silmäili ympärilleen. Noh, kun hän oli täällä nyt, hän voisi ottaa jotain mukaan kotiinsa.
"Juotko kahvia tai teetä?" Kami kysyi toinen kulma koholla, kun vartija oli kadonnut toisen kulman taakse.

Aliah oli täysin samaa mieltä naisen kanssa. Toisaalta, hän ei valittanut siitä että oli hengissä, vaikka asia toisaalta hänen kannalleen oli yksi ja sama. Oliko elossa vai ei, Aliahilla ei ollut mitään kiintopistettä sellaiseen.
Jos hän itse olisi ollut Sniperin asemassa hän olisi tappanut molemmat, tehnyt kerralla selväksi ettei hänen kanssaan leikittäisi ja nostanut kakkospaikalle pelokkaan mutta tehokkaan henkilön. Aliah oli ehkä tehokas muttei pelokas. Toisaalta, hän ei tehnyt asioita pelottelulla vaan jopa mieluusti. Raskasta työtä mies ei joutunut tekemään, eikä olisi sellaisesta luultavasti välittänyt, Sniper kuitenkin kohteli häntä kunnioittavasti joten hänellä ei ollut valittamista.
"Olen kanssasi asiasta täysin samaa mieltä, tosin, itse en jättäisi ketään sellaista henkiin joka saattaisi olla uhkana, varsinkaan entistä pomoa joka puukottaisi selkään heti kun tilaisuus tulisi"
Aliah kommentoi, hänen luottamuksensa kehenkään, ei ollut kovin suuri, hän piti kaikkia potentiaalisina vihollisina ja pettureina, ei hän ketään luulon tähden tappanut, hän oli aina varma tapostaan ja tämän petturuudesta, omassa mielessään ainakin.

Nainen kutsui häntä lyhenteellä, se sai hänet kohottamaan kulmiaan, kukaan ei ollut koskaan kutsunut häntä sillä tavalla ja se tuntui epämiellyttävältä, kuin nainen olisi ollutkin jonkimuotoinen mato ja yrittänyt päästä hänen ihonsa alle. Aliahia ärsytti enemmän kuitenkin oma reaktionsa, juuri se että hän reagoi siihen niin voimakkaasti. Hän ei pitänyt sellaisesta, kaikki tunteminen tuntui, epämukavalta, se sekoitti hänen pasmansa ja sai hänet käyttäytymään epäloogisesti. Äänet hänen päässään nauroivat, osa ainakin, osa kehoitti häntä tappamaan naisen samantein, mutta niitä ääniä mies ei kuunnellut. Käänsi vain katseensa naiseen, kuin painaakseen muistinsa syviin syövereihin tämän kasvot ja nimen.

Vartija käveli heidän ohitseen, Aliah ei kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomiota, eihän hänellä mitään pelättävää ollut, vaikka jos nainen nyt jäisi kiinni häntä pidettäisiin rikostoverina, Aliah ei ollut sitä tyyppiä joka rupeaisi kiemurtelemaan ulos tilanteesta vetoamalla henkensä uhkaamiseen.
"Molempia"
Aliah ei tosin pahemmin koskaan huonut mitään sellaista, hän ei ollut sitä sosiaalista tyyppiä joka istui kahvipöytään kenenkään kanssa, eipä hänellä ollut ketään kenen kanssa edes istua sellaiseen sosiaaliseen tilanteeseen. Aliah oli tottunut elämään yksin, taivaan alla ja selviytymään varastelemalla ja sen jälkeen jengissä. Käsitteet kuten perhe, ystävät ynnä muut eivät kuuluneet hänen sanavarastoonsa. Eihän mies ollut edes syntynyt naisesta tai miehestä.

Toinen tuntui olevan samaa mieltä hänen kanssaan, mikä sai Kamin katsahtamaan toiseen.
"Noh, ehkä sinäkin olet oikeassa. Mutta entisestä johtajasta saattaisi olla hyötyä enemmän elävänä kuin kuolleena. ja enkä tietenkään rentoutuisi tämän lähellä, ennenkuin tämä sitten kuolisi, kenen lie käteen sitten. Mutta käyttäisin tätä ex-johtajaa hyväkseni täysillä ja heittäisin sitten syrjään kuin vanhan rätin, kun kaikki tämän entinen voima olisi käytetty loppuun" kami selitti, vaikka ei tiennyt, osasiko kertoa sen viisaasti tai että ymmärsikö toinen. Mutta, samapa tuo. Hän ei halunnut kenenkään johtajan pallille, joten ihan sama mitä hän sanoisi tai tekisi. Hän oli oman itsensä herra ja noh, hänen työantajansa oli vain hänen armahduksensa päästellä vähän höyryjä välillä.

Kun toinen kohotti kulmaansa, Kami puri huultaan ettei nauraisi. Suuri tunteen osoitus toiselta mokoma ilmeily. Oliko hän sanonut jotain väärin? Hänhän vain kutsui toista Aliksi. Ehkä se olikin ongelma toiselle? Mutta Kami ei vaivannut toista hetkeä sen ajatuksen parissa. Onneksi hän oli sanonut toista Aliksi nyt eikä sitten vartijan läsnäollessa. Oli hyvä totutella lempinimeen ennenkuin sille olisi todellista käyttöä. Vaikka olisihan hän voinut sanoa Alia vaikka Lenoniksi, eihän vartijat välttämättä tunteneet ALiahia entuudestaan! Ainakaan jos tämä oli yhden korston palveluksessa.

Kun Al kertoi juovansa molempia, nainen nyökkäsi.
"Katukahvila aukeaa pian. Voimme ottaa vaikka kahvit ja odottaa jengin saapumista torille. Sama odottaa porukkaa mukavasti istuskellen kuin että hiippailee ympäri toria epäilyttävän näköisenä" nainen ehdotti. Hänelle ainakin maistuisi kahvi. Ja ehkä myös jokin ihana herkku sämpylä. Hän ei ollut syönyt mitään sitten eilisen.

Aliah pohti entisen pomon ominaisuuksia ja tuli tulokseen että tästä ei olisi välttämättä ollut niin paljoa hyötyä, kun hän vertasi miestä itseensä. Tämä oli ollut tyypillinen laiskimus joka otti kaiken hyödyn irti ja laittoi muut tekemään työnsä. Pelottelu oli tehokasta, mutta se laski moraalia, ei sillä että Sniper olisi ollut sen lempeämpi otteissaan ja sanoissaan. Aliahia kohtaan tämä oli kuitenkin kunnioittava. Tietenkin Sniper oli ylempi, mutta tämä ei ottanut itsestäänselvyytenä sitä että hän teki asioita.
Aliahilla itsellään ei ollut vielä mitään halua johtaa mitään isompaa joukkoa, hänellä oli oma johtamisensa kaikkien niiden äänien kanssa, sen sijaan että olisi sokeasti mennyt niiden mukana hän mieluummin kuunteli niitä ja valitsi äänien seasta sen parhaan ehdotuksen.

Osa vartijoista saattaisi tunnistaakin hänet, mutta pitivät häntä lähinnä pikkuroistona. Elääkseen hän oli varastanut ja jäänyt, harvemmin kylläkin, kiinni siitä. Joskus sattui vain tielle tavallista valppaampi vartija tai myyjä, sellainen oli kiinni tuurista. Aliah kuitenkaan ei omannut minkäänlaista suurempaa statusta ja hänet tunnistivat lähinnä vain henkilöt jotka olivat jonkinlainen uhka jengille. Ne jotka tunnistivat hänet joko karttoivat häntä, tuntien hänen maineensa, tai olivat valmiita puukottamaan häntä selkään heti tilaisuuden tullen. Jos pääsivät tarpeeksi lähelle siis.

Aliah ei pitänyt itseään kovin epäilyttävän näköisenä, eivät he taitaisi yhdessäkään olla mitään kovin hiippailijoiden näköisiä. Aliah kuitenkin myöntyi toisen ehdotukseen, miksi hän olisi kieltäytynytkään. Mies antoi naisen johdattaa sillä hänellä ei ollut aavistustakaan mistä kahvilasta nainen puhuikaan. Hän tarkkaili ympäristöään silmillään ja pani merkille kaikki jotka siellä jo olivat. Hän oli oppinut varhain että oli hyvä pitää ympäristöään silmällä, näin hänet oli vaikeampi yllättää.

Hei eivät enää jatkaneet "vanhan jengin pomo olisi hyödyllinen" -puhetta. Ehkä sen parempi, hän ei haluiai sotkeentua tähän jengi juttuun. Okei, ehkä hän oli pari kertaa jo sotkeentunut ja nyt hän oli yhdelle jengin kätyrille velkaa, mutta hän ei mielellään olisi velkaa toiselle hirmu pitkään tai osallistuisi mihinkään jengi juttuihin vain jos mahdollista. Hän ei halunnut sotaan, joka voisi johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Pikipää katsoi toista. Tämä oli niin hiljainen, mitäköhän toinen mietti. Vaikka, ei Al tuntunut muutenkaan olevan hirmu hölösuu kenenkään seurassa. Tämä vaikutti kaverilta joka mietti ensin ennenkuin avasi suunsa, aivan kuin varmistaakseen sanansa. Se olisi kyllä varmasti melko tylsää loppujen lopuksi, mutta kaipa mies ajatteli vain omaa terveyttään: jotkut kun sanoivat ensin ja miettivät sitten myöhemmin miksi toinen oli vetänyt päin näköä.

Al suostui kahvila reissuun ja Kami lähti kävelemään kohti kuppilaa, johon hän haaveili pääsevänsä. Siellä oli maailman paras kahvi~ Ja sämpylät tehtiin ennen kahvilan aukemamista, joten ne olivat lämpimiä jos meni aikaisin sinne! Kami näki jo kaukaa, kuinka kahvilan omistaja avasi oven ja laittoi kyltin kadulle. Kun mies kohotti katseensa ja näki Kamin, tämä heilautti kättään. Kaksikko käveli lähemmäksi, jolloin mies hymyili aurinkoisesti.
"Hyvää huomenta nuorukaiset! Olettepas te aikaisin liikkeellä" mies sanoi ja piteli ovea auki, että Kami ja Al voisivat mennä sisälle.
"Huomenta Errol. Kuten tiedät: aikainen lintu madon nappaa eli tässä tapauksessa tuoreen sämpylän" nainen sanoi, nauraen Errolin kanssa ja sujahtaen sitten sisään.

Kahvipapujen ja tuoreiden leivosten tuoksu täytti Kamin nenäontelot. Aah~
Errol käveli heidän ohitseen tiskin taakse. Kuppila tuntui tyhjältä.
"Missä Maria on?" Kami kysyi katsellen ympäri. Errolin vaimo Maria oli aina niin pirteä ja rupatteli asiakkaiden kanssa, kumminkaan olematta utelias. Maria oli loistava! Tuntui kauhean hiljaiselta ilman Mariaa.
"Maria oli hieman kipeä tänä aamuna joten jätin hänet kotiin nukkumaan" Errol sanoi hieman huolestuneena, mutta sulatti pian kasvoilleen hymyn.
"Jotenkas, mitä nuorukaiset ottaisi?" Errol kysyi. Kami käveli lähemmäksi tiskiä.
"Kahvi kermalla ja juustosämpylä" nainen sanoi, kääntyen nyt Alin puoleen. Mitä tämä ottaisi?

Aliah katseli ilmekään värähtämättä kuinka nainen tervehti kahvilan omistajaa. Miehen sanat nuorukaisista sai äänet hänen päässään kaikki nauramaan. Tämä herätti Aliahissa pientä kummastusta, hän ei pitänyt ikää minkäänlaisena mittarina kohdallaan. Hän oli syntynyt tällaiseksi, kun toiset olivat kokeneet kohdusta syntymisen, oli Aliah vain kävellyt ulos Vortexista, syntyminen itsessään oli miehelle itseasiassa hyvin tuntematon käsite. Hän oli nähnyt pieniä versioita kaikesta, muttei koskaan ollut pitänyt kummastuttavana sitä, ettei itse ollut kokenut sellaista vaihetta koskaan. Mies supisti siipensä kasaan ettei aiheuttaisi niillä mitään epämukavaa tuhoa. Niinkin kömpelöiltä ne suuren kokonsa tähden saattoivat vaikuttaa, oli nahka ja sulat joista ne koostuivat hyvinkin joustavat ja mukautuivat hänen vartaloonsa niin etteivät ne huiskineet mitään pöydiltä tai muita kanssa olijoita.

Aliah kuunteli Erroliksi kutsutun miehen ja Kamiksi itsensä sanoneen naisen keskustelua vain puolella korvalla, painaen kuitenkin tarkasti mieleen jokaisen ilmeen, eleen, äänenpainon, niistä oli hyvä oppia, miten toiset toisiinsa reagoivat ja käyttäytyivät. Keskustelu koski luultavamminkin naispuoleista henkilöä, tämä siksi että yleinen käsite oli että uros pariutui naaraan kanssa. Mies katsahti Errol nimisen miehen kasvoja joissa häivähti ilme jonka hän oli harvemmin todistanut, hän ei ymmärtänyt sitä muttei ruvennut asiasta utelemaankaan. Aliah oli oppinut etteivät kaikki pitäneet liiasta kyselemisestä.

Keskutelu siirtyi siihen mitä he halusivat ottaa. Aliah havahtui hitaasti, hän käveli tiskille ja tutkaili tarjontaa täydellisen keskittyneenä ja muista välittämättä. Hitaasti hän nousi ja käänsi katseensa Errolliin.
"Tee ja croissant kiitos"
Miehen ääni oli tasainen ja kasvot ilmeettömät, hänen kaikki vasemman puolen kolme silmäänsä tiukasti kiinnittyneinä mieheen. Vaikka hän olikin lisännyt lauseensa loppuun sanan kiitos, se oli sana jonka mies oli vain todennut hyödylliseksi muttei ymmärtänyt täysin sitä, kuinka siihen kuului reagoida tai kuinka se kuului lausua jotta sen käyttö olisi ollut tehokkaampaa.

Al oli hiljainen, kuten melkein joka hetki heidän tutustumisestaan lähtien, joten Kami ei antanut asian vaivata päätä. Sen sijaan pikipää kyseli Errollin vaimosta Mariasta, joka tuntui jääneen kotiin sairastamaan. Kami hymyili pahoittelevasti.
"Kerro terveiset sitten minulta" Kami vielä sutkautti ennenkuin Erroll kyseli heidän toiveistaan. Kamin vastaus tuli kuin tykin suusta, jonka jälkeen kaksikko kääntyi katsomaan Alia, joka oli laittanut siivet suppuun ja kuin olisi herännyt unesta, käveli vitriinin luokse katsoen sen sisältöä.

Vihdoin ja viimein mies kohotti katseensa Errolliin ja kertoi haluavansa teetä ja croissanttia. Kovin ranskalaista, jos ihmisten maan päällistä kaupunkia tässä kohdassa voisi kuvailla. Erroll lupasi tuoda pian heidän toiveensa pöytään. Kami kääntyi katsomaan Alia mietteliäänä.
"Ehkä meidän pitäisi mennä tuohon ulos syömään, ihan vain siltä varalta että siipesi revähtävät auki kesken kiireisemmän ajan ja mätkäytät jotakuta turpaan vahingossa" Kami sanoi, muksauttaen toista leikkisästi lanteella.
"Sitä paitsi, sieltä näkee parhaiten niitä varteenotettavia tulokkaita jengiin. Ja aurinkokin alkaa nousemaan joten saatat saada väriä hieman kasvoillesi" pikipää sanoi ja olan yli kertoi Errollille että he menisivät ulkopöytiin, jonka jälkene nainen käveli ovelle ja hän oletti toisen seuraavan. Kami otti ulkoa pöydän,josta hänellä olisi selkä kahvilaan päin, katse torin suuntaan. Hän halusi aina paikan siitä, josta hänellä olisi näköyhteys kaikkeen ja selkä seinään päin, ettei kukaan voisi hyökätä takaapäin.

Torin elämä alkoi vilkastumaan. Ihmisiä oli nyt enemmän kuin hetki sitten ja kaikki oli työn touhussa. Asiakaskuntaakin alkoi kertymään kojujen ympärille, valmiina ostamaan korisllisen omenoita tai muuta myyjiltä. Kami katsoi näkymää hieman hymyillen. Katse kääntyi sen jälkeen Aliin.
"No, miltä tuntuu olla jengin kakkosmies?" Kami päätti rupatella niitä näitä näin ajan kuluksi, ennenkuin hän keksisi jonkin muun puheen aiheen.

//Nääh! Ei aivot toimi enää tähän aikaan >.< //

//Meni hieman pitkäksi vastaaminen, pahoittelen on ollut hieman elämässä järjestelyä ja jännitystä ;D//

Aliah katsahti naista eikä oikein ymmärtänyt tämän tarkoitusta, hän oli täysin omien siipiensä herra, hän ei koskaan tekisi mitään sellaista vain vahingossa, siinähän saattoi vaikka satuttaa itsensä. Sniper -sama oli kerran repinyt hänen siipensä sellaiseen kuntoon ettei mies enää koskaan halunnut kokea sellaista. Tokikaan, kipua hän ei ollut tuntenut, hänen siipiensä nahka ja sulat joita latvoissa kasvoi, eivät omanneet tuntoaistia minkäänlaista. Hän kuitenkin nyökkäsi ehdotukselle, se oli kaikin muin puolin hyvin looginen.
Väriä kasvoille, Aliah ei ollut aivan varma mitä nainen tarkoitti, ehkä sitä että pimeässä hän vaikutti kalpealta ja auringonvalo saisi ihon valoisammaksi. Aliah ei ollut sitä tyyppiä joka ruskettui helposti, hän pysyi kalpeana pitkänkin aurinkoon altistumisen jälkeen. Hänen pigmenttinsä oli lähes olematon.

Ulos päästyään nainen alkoi puhua taas ja kysyi kysymyksen, Aliah näytti taas pysähtyvän kokonaan, pohtiakseen vastausta hän kuunteli ääniä ja niiden mielipiteitä ja hiljaisuuden venyttämän ajan jälkeen hän vastasi verkkaiseen tahtiin, kuin hänellä ei olisi koskaan kiirettä yhtään mihinkään.
"Samalta kuin ennenkin, sillä erolla että juuri nyt oma paikkani on vakaampi ja turvatumpi sillä Sniper tappaa jokaisen joka uhkaa minua ja asemaani kakkosmiehenä, siis jos ehtii ennen kuin itse ehdin tehdä asialle mitään"
Hänen äänensä oli kylmä ja looginen, kuin hän olisi puhunut torakan tappamisesta.
"Sitä tapahtuu harvemmin, sillä Sniper ei ole kieltänyt minua tuhoamasta vastustajiani"
Hän käänsi kolme silmäänsä naiseen, ei uhkaavana, lähinnä toteavana. Häntä kiinnosti naisen reaktio asiaan. Tämä ei näyttänyt pelkäävän tai vierastavan häntä ollenkaan. Se tuntui, oudolta, sillä yleensä jopa jengiläiset pitivät hänen hiljaisuuttaan ja ilmeettömyyttään vähintäänkin kammottavana ja halusivat hänen kuolevan niille sijoilleen. Jopa nainen joka vietti nykyään paljon aikaansa hänen seurassaan Sniperia miellyyttääkseen.

Se nainen jengissä kavahti hänen jokaista sanaansa ja liikettään, toisin kuin tämä nainen, joka hänen seurassaan oli nyt. Mikä ominaisuus sai sellaisen aikaan, mikä mielenliike käski naista ja ohjasi tämän käyttäytymään noin.
"Miltä sinusta tuntuu olla palkkamurhaaja?"
Äänessä ei ollut läheskään niin paljon intressiä kuin olisi voinut toivoa, se ei kuitenkaan ollt pakotettu kysymys kuten keskustelussa jossa yritettiin miellyttää toista osapuolta vastakkaisella kysymyksellä, se oli lähinnä kysymys joka esitettiin siksi että se oli eräänlainen ironian osoitus häntä kohtaan esitettyyn kysymykseen.

//Eipä hätiä mitiä Itselläkin on ollut hieman kiirusta elämän järjestelyissä //

Ali ei vastannut mitään, mutta Kami uskoi että toisestakin olisi parempi olla ulkona, ainakaan tämä eri väittänyt vastaan, kun Kami lähti määrätietoisesti kulkemaan kohti ovea ja asettui sitten stumaan selkä seinään päin. Kami katsoi kun toinen käveli samaan pöytään, istuutuen sitten. Ali kyllä näytti hallitsevan siipensä, mutta mitä jos toinen hämmästyisi tai suuttuisi? Leuhahtaisiko siivet auki vai pystyisikö Ali kontrolloimaan tunteitaan sekä siipiään? Kamin teki mieli kokeilla teoriaa mutta antoi asian olla: Ali väitti olevansa jengin kakkosmies, joten tämä voisi ihan helposti tappaa hänet tähän paikkaan tai saada Sniperin toteuttamaan hänen kuolemansa. Värähdys kiiri kehoa pitkin, mutta ulospäin Kami oli rennon rauhallinen, jalka toisen päälle ojennettuna. Kynnet rummuttivat pöydän pintaa kun Kami kyseli, mitä mieltä Ali oli omasta asemastaan.

Taas mies tuntui harkitsevan sanojaan, kunnes lopulta laski sanansa hitaasti ilmoille. Toinen puhui kylmästi tappamisesta, mikä sopi Kamille. Hänkin tappoi ilman tunnontuskia joten miehen puheet eivät häirinneet hänen mielenrauhaansa. Vaikkakin, jokin miehen sanoissa sai Kamin kohottamaan toista hyvin hoidettua kulmaansa.
"Oletan että en ole vastustajasi, ainakaan vielä, koska et ole listinyt minua tähän paikkaan?" nainen sanoi iloisesti, virnistäen perään, vaikka miettikin, että ehkä olisi parempi, ettei hän uhkaisi Alia mitenkään, ettei joutuisi ennenaikaisen kuoleman uhriksi.

Kun Ali heitti vastakysymyksen, Kami kohautti olkapäitään.
"Ei tavallaan erikoiselta, mutta nautin siitä, mitä minä teen" nainen sanoi sulkien silmänsä. Muisto ensimmäisistä tapoista sai hymyn huulille. Avaten jälleen valkoiset silmänsä, ne oli suunnattu Aliin.
"En tee sitä rahan vuoksi, vaan tappamisen ilosta ja siitä, että saan siivottua kaikki roskat tästä maailmasta. Verenperintöni vaatii saada satuttaa ja tappaa joku, enkä välitä, vaikka tappolistalla olisi joku uusi tuttavuus" nainen sanoi, napauttaen sitten suunsa kiinni ja kohottaen katseensa Alin taakse. Erroll tuli tarjottimen kanssa ja siinä olivat heidän tilauksensa. Mies laski tarjottimen heidän väliinsä pöydälle.
"Nauttikaa nuorukaiset" Erroll sanoi. Tämä olisi varmasti jäänyt juttelemaan heidän kanssaan, mutta juuri silloin torin poikki kohti kahvilaa käveli kolmen hengen joukkio nuoria ja Erroll palasi kahvilan puoleen vastaan ottamaan uudet asiakkaat. Errollin lähdettyä Kamin kiitos perässään, nainen otti kahvikuppinsa tarjottimelta, ottaen hörpyn kermaisesta kahvista. Nautinnollinen hymy ilmestyi naisen kasvoille, kun hän otti nyt toisella kädellään lämpöisen sämpylän tarjottimesta ja haukkasi pienen palan siitä.

//Tuli mieleen, että jos joskus otetaan uusi peli, niin Kami ois saanut käskyn tappaa Alin mutta ei pystyis siihen, koska on elämänsä velkaa miekkosellesi? //

http://O.O OOoooh joku haluaisi Aliahin hengiltä eeppistä XD. Kuulostaa muuten aivan uskomattoman hienolta ehdotukselta. Minulle sopii enemmän kuin paremmin.//

Heidän istuutuessaan ulos Aliah piti ainakin yhden silmänsä koko ajan naisessa ja kaksi muuta, pienempää, seurasi samaan aikaan torin tapahtumia rekisteröiden kaiken mitä kiinni saivat, joskus siitä että päässä oli monia ääniä oli suurempikin hyöty sillä mies oli oppinut jakamaan ajatuksensa ja kykeni itsenäisesti käsittelemään samanaikaisesti valtavan määrän tietoa ja antia joka hänen päähänsä sisäisesti tai silmien kautta päätyi.

Aliah katsoi toista nostaen hieman kulmiaan.
"Et ole henkeni uhka, et ole paikkani uhka enkä koe sinua uhkaksi muutenkaan. Miksi siis surmaisin sinut?"
Miehen äänessä olisi voinut olla huvittuneisuutta, mutta lähinnä tämä tuntui olevan ajatuksesta äärimmäisen hämmästynyt, häntä hämmästytti se miksi nainen otti asian puheeksi ollenkaan. Harvemmin kukaan edes kysyi sellaista jos epäili mitään, sen sijaan yritettiin enemmälti suoraa toimintaa uhria kohti. Aliah puisteli päätään, kuin aikuinen lapselle kun lapsi sanoo jotain aikuiselle täysin käsittämätöntä.
"Sellainen on turhaa, en hyötyisi sinun tappamisestasi millään tavoin. En saa tappamisesta mitään mielihyvän tunnetta se on velvollisuus ei huvi"
Mies selitti hyvin vähän elehtien, hänen kätensä lepäsivät koko ajan hänen sylissään ja mies oli muutenkin hyvin rauhallinen ja liikkumaton, hieman kuin patsas.

Hän syventyi kuuntelemaan naista. Tämän motiivit olivat toki sinällään ymmärrettäviä, osa hänen äänistään kehoitti häntäkin tappamaan vain koska se oli hauskaa. Toisaalta tällä oli muitakin motiiveja omien sanojensa mukaan.
"Verenperintösi?"
Mies kysyi, sillä hän ei ollut kovin tietoinen muiden lajien käyttäytymisestä tai edes olomuodoista, hän tiesi että oli enkeleitä, demoneita, eläimiä, lohikäärmeitä, paljon erilaisia elämänmuotoja, mutta se oli lähinnä kaikki mitä mies näistä tiesi. Hän oli kuitenkin halukas oppimaan ja ymmärtämään ollakseen Sniper-samalle hyödyksi mahdollisimman tehokkaasti. Tietämättömyys oli hänen suurin vihollisensa ja hän tiedosti sen, yrittäen koko ajan tarkkailemalla avata itselleen kaikkia niitä ihmeitä mitä tämä maailma sisällään piti. Oppiminen vain oli äärimmäisen hidasta ilman opettajaa ja joskus asioiden päätteleminen yksin oli äärimmäisen hankalaa. Toisaalta, kiirettä hänellä ei ollut, joten malttamattomuus ei päässyt pilaamaan hänen prosessiaan tai edes häiritsemään sitä millään lailla.
Erroll niminen kahvilanpitäjä toi heidän tilauksensa pöytään ja katosi takaisin kahvilaan sisään. Aliah oli rekisteröinyt nuoret muistiinsa ja siirsi nyt kahden silmänsä katseen takaisin torille.

// ^^ //

Ali tuntui huvittuneen hämmästyneeltä Kamin kysymyksestä, saaden naisen hieman hymyilemään. Ali oli outo lintu. Hänen teki mieli käskeä miestä vähän kuvittamaan äänensävyään niin ehkä tämän sitten ymmärtäisi oikein. Vaikka, ehkä se oli juuri Alin tyyli, pitää itsensä hieman salaperäisenä neutraalin äänensävynsä kanssa?
"Oletko varma etten koko ajan miettisi keinoja tappaa sinut niin, että et ehdi silmääsi räpäyttää?" Kami kysyi virnuillen. Ei hänellä ollut tarve tappaa Alia, mutta jos käsky kävisi...
Ali pudisteli päätään, kuin toruen häntä kysymyksen vuoksi! Kami nauroi nyt hieman aikaa, ennenkuin rauhottui.
"Voih, nyt tunnen itseni mitättömyydeksi, jos kerta minun tappamiseni ei hyödytä ketään" Kami sanoi, virnisti hieman. Hän tiesi ainakin tusinan verran tyyppejä, jotka halusivat listiä hänet, mutta ehkä olisi parempi pitää tämä tieto salassa.

Alin kysymys oli yllättävä, hän oli uskonut, että mies vain oli kysynyt kohteliaisuudesta hänen ammatistaan mutta nyt tämä omaehtoisesti kysyi hänen verenperinnöstään. Kami odotti että Erroll toisi heidän tilauksensa ja poistuisi kuulo etäisyydeltä. Vaikka hän luki itsensä kahvilan omistajan ja tämän vaimonsa ystäväksi, ei hän kertonut näille verenperinnöstään. Nämä luulivat hänen olevan.... jotain muuta kuin demonin perillinen.
"Demoni veri minussa. Kiitos isäni, nautin tappamisesta eikä se tuota tunnon tuskia" nainen sanoi silmät kiinni, muistellen hetken isäänsä, ennenkuin avasi valkoiset silmänsä, luoden ne Aliin ja ottaen jälleen uuden hörpyn kahvistaan. Hajamielisenä nainen myös katsoi toria, joka alkoi täyttymään elämänstä.
"Entäs sinä? Tunnut demonilta ja uskon, että on muutakin, koska harva demoni on nykyään puhdasveristä" Kami sanoi ja kumartui nyt lähemmäksi Alia. Ali oli mysteeri, jonka hän halusi ratkaista. Ehkä verenperintö oli ratkaisuun tarvittava avain sana.

Aliah katsoi naista mittaillen, päästä jalkoihin ja puisteli päätään, hitaasti ja varmasti.
"Et, sinulla ei ole sellaisia aikeita, ei vielä."
Hän sanoi varmaakin varmemmalla äänellä, tällä kertaa hän ei edes jäänyt pohtimaan asiaa sen tarkemmin. Aliah koki olevansa hyvä arvioimaan erilaisten henkilöiden luonteita ja aikeita, hän tiesi järjellä miten kukin reagoi, se oli peruskäyttäytymistä mikä oli ohjelmoitu heihin kaikkiin. Se määritteli heidän halunsa, rakkautensa, toimensa, kaikelle oli syynsä.
Mieheltä meni kokonaan toisen huumori ohi tämän sanoessa tuntevansa itsensä mitättömyydeksi. Aliah kohotti vain hieman kulmaansa, hän luuli loukanneensa toista, mutta ei ollut asiasta täysin varma, tämä ei käyttäytynyt kuin loukkaantunut henkilö joten hän jätti asian sikseen.
"En tee turhia tappoja vain sen tähden että se miellyttäisi minua henkilökohtaisesti"
Hän totesi vain.

Toinen sanoi olevansa osittain demoni, Aliah ei näyttänyt hämmästyneeltä, miksi olisikaan, täällä saarella oli enemmän sekaverisiä kuin taivaassa ja helvetissä yhteensä, täällä heidän oli hyvä elää keskenään. Enkelit eivät saarelle tulleet, eivät kuin omien halujensa perässä tai jäljessä. Demonit kävivät enemmän, mutta nekin pitivät enemmän Haadeksen turvasta. Saari oli kuin ei kenenkään maa, tai pikemminkin, jos uskoi huhupuheita, Sariel nimisen enkelin leikkikenttä. Kuitenkin, tämäkin oli hyvin kyseenalaista sillä kukaan ei aikoihin ollut todistanut Sarielin olemassa oloa. Ehkä kaikki tämän nähneet olivat kuolleet. Tappaminen taisi olla normi täällä päin, kuolemaan suhtauduttiin hyvin tavanomaisesti, sitä tapahtui koko ajan.
Aliah pysähtyi miettimään miten muotoilisi vastauksensa oikein. Hän oli taas huomattavan hetken hiljaa ennen kuin puhkesi puhumaan.
"Olen kaikkea"
Hän nosti pohdiskelevan katseensa naiseen, kaikki kolme näkyvillä olevaa silmää tuijottivat suoraan toiseen.
"Minä synnyin monen asian liityttyä yhteen ja muodostettua olennon. En ole mitään sellaista minkä sinä voisit nimetä tai ymmärtää. Olen kaikkea ja en kuitenkaan mitään niistä."
Hän irrotti katseensa toisesta, kuin ilmoittaen että asia oli siinä, hänellä ei ollut lisättävää.

Ali katsoi häntä tiiviisti, saaden Kamin värähtämään pienesti, virne yhä kasvoillaan. Virne tuntui vain leviävän, kun mies itsevarman oloisena kertoi, ettei uskoisi Kamin miettivän tämän tappamista. Miten Ali pystyi olemaan noin varma asiasta?
"Oletko varma? Ehkä olen todella hyvä huijaamaan sinua ja heti kun käännät selkäsi, niin on puukko selkärangassa kiinni" Kami sanoi salamyhkäisesti mutta nyökkäsi sitten. Kyllä Ali osasi arvioida hänet, ei hän tappaisi tätä.... vielä, ellei se olisi käsky. Nainen mittaili hetken toista, ennenkuin heitti ilmoille pienen vitsinsä. Ali ei tuntunut ymmärtävän sitä, koska melko neutraalisti kertoi, ettei tappanut itseään miellyttääkseen. Kami mietti hetken. Hän voisi tappaa vain sen takia, että hän saisi siitä mielihyvää, mutta kiitos työnsä, hänellä ei ollut, ainakaan tällä hetkellä, tappaa ketään mielivaltaisesti.

Ali ei näyttänyt hämmentyneeltä kun Kami kertoi olevansa osaksi demoni. Toisaalta, tuskin se mikään ihmekkään oli, aika moni, suurin osa Saaren elävistä sisälsi pienen osan demoni verta. Kun Kami kysyi, mitä Ali oli, tämä kertoi olevansa kaikkea. Se sai otsan rypistymään ja toisen hoidetun kulmakarvan kohoamaan hiusrajaan saakka kysyvä ilme kasvoillaan. Pian Ali selitti, vaikka Kami ei ollutkaan varma, ymmärsikö miestä. Mitä mies tarkoitti että oli yhtä sun toista ja että oli kaikkea mutta ei ollut sitä? Ja miksi hän ei voisi nimetä? Ihmestys saattoi paistaa naisen kasvoilta, kun hän avasi suunsa:
"Tarkentaisitko?" hän kysyi ja kiersi sormellaan kahvikupin reunoja.

"Olen, en omista ketään vihamiehiä jotka olisivat elossa ja haluaisivat minut hengiltä, et hyödy minun tappamisestani mitään, sillä en rukoile enkä pelkää henkeni puolesta, tyydytys taposta olisi liian vähäinen, eikä edes rahallisesti kannattava. Tietenkin, saatan olla väärässäkin ja olet saattanut antaa minulle itsestäsi vääränlaisen kuvan tahallisesti jolloin puukotat minua selkään heti kun käännän selkäni"
Hän nosti teen huulilleen, siemaisi ennen kuin jatkoi, katse puoliksi suljettuna kupissa.
"Mutta sitä minä en pelkää."
Hän nosti katseensa naiseen.
"Sniper-sama löytäisi kyllä tilalleni toisen, tokikaan, tämä ei välttämättä olisi yhtäluotettava"
Miehen sanoissa ei ollut hitustakaan omahyväisyyttä tai kehuskelua, hän tiesi hyvin kuinka nopeasti toinen oli helppo pettää. Hän tiesi itsensä, hän ei koskaan pettäisi Sniper-samaa, kukaan, ei voinut tarjota mitään sellaista mikä saisi hänet edes ajattelemaan asiaa, ei edes uhattua häntä millään sellaiseen tekoon.

Aliah huokaisi, kuin selittäminen olisi ollut täysin mahdotonta ja ylivoimaista jollekin sellaiselle joka ei millään kykenisi käsittämään niin laajoja käsitteitä ja asioita. Hän laski kupin pöydälle ja katsoi naista nyt syvemmälle silmiin kuin koskaan aikaisemmin.
"Vortexiin on aikojen alusta asti hukkunut sieluja, ihmisten, demonien, enkelien ja monien nimeämättömiä olentoja, nämä sielut jäävät vaeltamaan ikuisesti sen syvyyksiin pääsemättä koskaan pakoon sen otteesta, he eivät ymmärrä kuolleensa. Mutta on niitä jotka ymmärtävät, niitä jotka kerääntyvät, ei ole tarkkaa tietoa siitä miten se käy, mutta kun sieluja on tarpeeksi tai sielu on tarpeeksi vahva, se pääsee Vortexin otteesta, yksittäinen sielu kykenee syntymään tietojeni mukaan uudestaan, kun taas tämä sielujen manifesti, kokoaa ruumiin kaikesta mitä Vortexissa on, lähinnä hengellisestä materiaalista ja luo jonkin joka ei ole mitään ja on silti kaikkea. Minä olen siis yksi niistä nimeämättömistä olennoista, joka on syntynyt Vortexin syvyydestä, monen sielun yhteenliittyneestä voimasta, se voima liikuttaa minua, muodostaa ruumiini ja olen minä. Minuus on käsitteenä turhan laaja selitettäväksi, sanottakoon vain, että olen ketju sieluja enkä tiedä mistä minä alan, ja mihin minä loppuu tai, onko minua edes olemassa, vai vain ajatuksia jotka muodostavat kaaottisen kokonaisuuden jota minuudeksi väitän"
Aliah oli selittänyt kaiken putkeen, ilman yhtäkään taukoa tai äänen sävyn muutosta, monotomisella ja tasaisella äänellä kuin hän olisi ollut kone joka luki lauseita. Päättäessään puheensa, hänen kaikki silmänsä sulkeutuivat ja avautuivat, hän ei ollut räpäyttänyt niitä kertaakaan puhuessaan. Tuijottanut vain tiiviisti naista silmiin.

Alilla oli hyvät perustelut siitä, että Kami ei tappaisi tätä. Vaikkakin, hän mietti, etteikö toisella oikeasti muka ollut vihamiehiä, jotka halusivat tappaa tämän? Jokaisella oli joku, joka halusi toisen kuolemaa, ei Alin auttaisi muuta väittää. Ehkä toinen ei vain ollut tietoinen, että joku tämän läheinen haluaisi Alin kokevan kuoleman?
Nainen ei sanonut juuta eikä jaata toisen toteamukseen, antoi sen pysyä heidän välillään, nimittäin koskaan ei tiennyt, mihin juttu johtaisi.
Mutta kun toinen kertoi, ettei pelännyt sitä, että Kami satuttaisi tätä, pikipäällä kiehahti. Tämän silmät siristyivät ja lihakset jännittyivät, ja tämä antoi Alin puhua loppuun.
"Etkö pelkää minua siksi, koska olen nainen?" tämä sanoi, pieni kireä äänensävy puheessaan. Hän inhosi niitä, jotka olettivat, että naiset olivat heikkoja ja että näistä ei olisi mihinkään! Joka kerta kun Kami tapasi sellaisen narsistin, hänen teki mieli kuristaa tuollainen. Hän oli vahva, hän pystyi tappamaan säälittä! Siksi hän ei ollut heikko, joka itki jos kynsi katkesi!
Kami päätti rauhoittua, antaa Alille aikaa vastata ennenkuin hän heittäisi tulikuuman kahvikupillisen tuon kasvoille...

Ali huokaisi, aivan kuin selittäminen tulisi olemaan vaikeaa ja vaivalloista. Ja vaikka mies puhui yhteen pötköön monotomisella äänellä, Kami sai jotain selkeää. Kun toinen oli lopettanut, nainen mutusteli asiaa mielessään.
"Elikkä, Vortexissa on enkeleitä, demoneja ja ties mitä erilaisia rotuja ja kun heidän sielunsa kasaantuivat yhteen ja päättivät paeta, synnyit sinä?" nainen sanoi mietteliäänä. Noin hän oli asian ymmärtänyt, mutta olisiko se noin yksinkertaista?

//Anteeksi, tulee lyhyttä :/ //

//No prob, ei aina tarvitse olla pitkiä, itselläkin tulee useasti hetkiä jolloin tulee niin lyhyttä että ihan hävettää, Älä ota paineita, jos tulee lyhyttä kirjoita lyhyttä.//

Aliah katseli kiinnostuneena kuinka naisen reaktio muuttui suuresti hänen sanojensa myötä, hän tunnisti tämän olevan hyvin kiihtynyt, tämän sanat saivat hänet hieman huvittuneeksi, osa äänistä hänen päässään nauroi ja kannusti häntä lietsomaan naista. Sen sijaan hän puisteli rauhallisesti päätään.
"Sinun sukupuolellasi ei ole mitään vaikutusta asiaan. Se että olet nainen ei käynyt edes mielessäni asiasta puhuessani. En erottele ketään sukupuolen mukaan. Nainen kykenee olemaan miestä vahvempi monissa asioissa."
Hän katsahti torilla kulkevia, kuin painottaakseen sanojaan, ennen kuin käänsi ne takaisin naiseen.
"En pidä sinua uhkana koska liian moni asia on sen puolella ettei sinusta ole vaaraa, sukupuolesi ei ole riskitekijöitä vähentävä voima, päinvastoin se lisää riskiäni olla väärässä, sillä naiset osaavat säädellä paremmin tunteitaan kuin miehet. Heillä on luontaisempi kyky valehdella ja olla jäämättä siitä kiinni. Se että mies aliarvioi naisen kyvyt johtaa äkkiä näiden tuhoon. Sen sijaan että aliarvioisin sinut uhkana pidän sinua suurempana uhkana kuin miespuoleista henkilöä"

Aliah, kuunteli tämän tiivistystä.
"Ei niinkään paeta, Vortex ei ole vankila, mutta sielujen liityttyä yhteen ne muodostivat jotain joka kykeni astumaan ulos sen eksyttävästä otteesta. Tämän yhteenliittymän sivutuote olen minä."
Mies ei kokenut niinkään syntyneensä, syntyminen tarkoitti lähinnä miehen ja naisen yhteisesti luomaa elämää joka kasvoi naisessa ja syntyi naisesta. Tällaisilla jotka niin sanotusti syntyivät, omistivat äidin ja isän, biologisen yhtymisen tuote. Hän oli jotain muuta. Hänellä ei ollut synnyttäjää eikä ketään joka olisi määritellyt miksi hän syntynyt, ei ollut perimää joka muodostaisi hänen persoonansa tai tietyn ruumiillisen erityisen piirteen.

//Huh, helpotus ._. //

Alin onneksi tämä osasi perustella asiallisesti sen, ettei tämä pelännyt Kamin tappavan tuota sekunnissa. Jos tämä olisi sanonut yhdenkin väärän sanan, olisi pikipään kermakahvi poltellut miekkosen kauniita kasvoja! Oikeastaan, Kami tunsi itsensä arvostetuksi, kun Ali kertoi, että paikoin naiset olivat paljon vaarallisempia kuin miehet. Se sai naisen rinnan kohoamaan ylpistyneenä, mutta ei tämä kuitenkaan antanut toisen kehujen nousta päähän.
"Olet tainut kohdata joskus naisen vihan kun noin kokeneelta maailman mieheltä kuulostat. Vaimoko on antanut pataan?" Kami kysyi, samalla hieman udellen toisen suhde-elämää. Ali kyllä vaikutti siltä, että tällä ei olisi suhdetta, kun tämä oli niin... Kami ei keksinyt sopiva adjektiivia kuvaamaan hömelöä miestä, jolla kumminkin oli tappamisen kokemusta.
Sen sijaan että pikipää olisi heittänyt kahvinsa toisen kasvoille, nainen kohotti nyt kupin huulilleen ja hörppäsi, samalla kun toinen käsi murenti leipää ja sujautti sen nopeasti suuhun kahvin jatkoksi.

"Vaikea viedä äitienpäivänä kukkia?" Kami kysyi toinen kulma koholla ja virnistys kasvoillaan. Oliko Alilla edes syntymäpäivää? Tai sukulaisia? Ei tainut, ellei sitten sielujen sukulaisia laskettu mukaan, mutta kukapa nyt osaisi arvata että Arnold-eno tai Maggie-täti asusti Alissa?
"Oletko koskaan tuntenut itseäsi ulkopuoliseksi?" Kami kysyi. Hän varmasti tuntisi Alin tilanteessa. Tämä oli kaikkea mutta ei mitään. Tämä oli vain muiden tietoisuus. Oli varmasti kamalaa. Saattoikohan Ali kuulla ne sielut sisällään? Siellä olisi varmasti aikamoinen meteli silloin tällöin...

"En ole naimississa, en ole koskaan ollut millään tavoilla naisen kanssa suhteessa. Kuitenkin eläessäni kaupungissa ja jengissä olen kokemuksen kautta todennut tietynlaiset faktat liittyen miehiin ja naisiin. Naiset ovat muunmuassa huomattavasti julmempia kuin miehet"
Jengin sisarukset olivat hyvä esimerkki, tällä hetkellä nuorin oli hänen alaisenaan, mutta hän ei voinut luottaa tähän kokonaan, vain siinä mielessä että sillä hetkellä nainen ei enää liittoutuisi sisariensa kanssa, sillä tämä oli hyvässä valta-asemassa ja sisaret, kaikki, pelkäsivät vielä Sniper-samaa, siitä ei ollut takeita kauan se kestäisi, mutta Aliah, olisi ensimmäinen joka asian huomaisi, siitä hän oli varma. Aliah oli aikoinaan, nuorena, varastaessaan henkensä pitimiksi, jäänyt kiinni ja oppinut nopeasti että miehet löivät varasta ja olivat vain kovaäänisiä, mutta naiset, nämä olivat armottomampia ja julmempia eivätkä usein armoa antaneet. Heidän rangaistuksensa olivat opettaneet nopeasti valikoimaan vain miehiä varkauksien kohteiksi, vain äärimmäisessä hädässä ja silloinkin äärimmäisellä varovaisuudella, oli ryöstettävä naisilta.

Aliah ei ymmärtänyt viittausta äitienpäivään ja kohotti hieman kulmiaa, toki hän pystyi päättelemään että nimen perusteella kyseessä oli juhlapäivä äitejä varten, hän puisteli päätään.
"En"
Hänen vastauksensa oli lyhyt, hän tiesi olevansa osa kaikkea mutta silti osana erillään kaikesta. Eivätkö kaikki kokeneet olevansa ulkopuolisia vaikka heitä oli saarella niin paljon, samanrotuisiakin, silti rodut elivät erillään ja suhtautuivat monesti toisiinsa kuin vieraisiin.
"Tunnetko sinä?"
Hän heitti vastaan, nainen oli nostanut aiheen esille joten Aliah tarttui siihen, siten hän oppisi samalla lisää toisesta ja tämän luonteesta, vastasi tämä tai ei. Sitäpaitsi, kaikki ne sielut, äänet joita hänen sisällään oli, pitivät suurimman osan hänen ajatuksistaan sisässä, ehkä jos hänellä olisi ollut vain yksi ääni, olisi Aliahkin ymmärtänyt sanan, ulkopuolinen ja yksinäinen käsitteen. Kuitenkin, hänen päänsä oli alituiseen täynnä kaikkia ääniä, ehdotuksia, huutoja, pilkkoja, itkuja, ettei elämä siellä tauonnut hetkeksikään eikä hän ehtinyt edes tuntemaan oloaan muuksi kuin, itsekseen.

Ali kertoi, ettei ole koskaan ollut naimisissa tai millään tavoin naisen kanssa suhteessa. Kamin toinen kulma kohosi? Oliko Ali takaportin poikia? Ruskeanreiän ritareita? Alista olisi vaikea saada irti mitään, mutta Kami kokeili.
"Oletko koskaan halunnut olla? Suhteessa johonkuhun?" Kami kysyi ja mietti, mitä jos hän ja Al olisi suhteessa. Ei, hän ei voinut kuvittelemaan heitä yhdessä, muuten kuin tappamaan joitakin roistoja. Ali olisi sen verran hiljainen ja ärsyttävän tylsä tyyppi. Tai siis, nytkin mies vain istui tuossa, ei edes yrittänyt mitään silmäpeliä! Tylsää! Ali olisi kyllä tavallaan siinä hyvä tyyppi, ettei tämä varmasti kohottaisi ääntään. Mutta ei kyllä muutakaan... siis ei vaihtelisi äänensävyjä, toisen muiden kehon osien kohoamisista hän ei tiennyt eikä ollut varma, halusiko tietää tässä vaiheessa.
Kami katsoi miestä. Tämä vaikutti olevan ajatuksiin vaipuneena. Mitäköhän toinen mietti? Jos Kami olisi tiennyt, mitä toinen ajatteli, olisi hän halunnut noiden sisarusten nimet tietää, jos vaikka yhdessä virkasiskojen kanssa olisi käynyt kahvilla~ Oli vaikea luoda suhteita työn vuoksi...

Ali ei sanonut mitään äitienpäivä viittaukseen mutta kertoi, ettei tuntenut oloaan ulkopuoliseksi. Kun mies heitti kysymyksen takaisin, Kami kosketti kahvikupin reunaa mietteliäänä.
"Joskus" hän vain sitten sanoi loppujen lopuksi hiljaisella äänellä. Kami päätti, että ei alkaisi selittämään liikoja, ellei toinen erikseen pyytäisi. Nainen kohotti nyt katseensa toiseen ja sitten katse kiersi torin.
"No, joko on näkynyt hyviä ehdokkaita?" pikipää kysyi ja heitti muutaman murusen mukulakiville, joista pienet linnut voisivat ne myöhemmin nokia suihinsa.

Aliah puisteli päätään.
"En"
Oli hänen äärimmäisen lyhyt vastauksensa, Aliah ei pahemmin ymmärtänyt sellaisen päälle, hänellä oli jonkinlainen käsitys mitä ajateltiin sisällöllisesti suhteena, hän ei nähnyt sellaiseen minkäänlaista tarvetta. Kukaan ei ollut herättänyt Aliahissa sellaisia tunteita joita olisi voinut kutsua maailmaa mullistavaksi, sellaisiksi jotka olisivat liikuttaneet häntä suuntaan tai toiseen. Mies oli kuin vuori.

"Ei ketään jota voisi sanoa potentiaaliseksi."
Hän nosti huulilleen teekuppinsa ja joi hieman ennen kuin nosti katseensa kupista erääseen porukkaan kulmilla. He olivat eräs pienempi jengi joka yritti kovasti hallita kaupunkia pelolla. Aliah oli pistänyt heidät merkille jo aikaisemmin mutta vielä näiden toimintaan ei tarvinnut puuttua, hänen tosin pitäisi nostaa asia puheeksi Sniperin kanssa pikimiten, jos tämä vaikka toivoisi heidän tuhoavan tämän uhan ennen kuin siitä suurempi tulisikaan. Ajatus sai miehen mielen liikkeelle, mikä olisikaan paras tapa saattaa viesti perille niin että muutkin heidän vihollisensa osaisivat varoa.
"Miksi tunnet olosi ulkopuoliseksi?"
Aliah käänsi katseensa sekunnissa takaisin naiseen ja katsoi tätä intensiivisesti kaikilla kolmella silmällään. Hän ei ymmärtänyt sellaista asiaa ja tässä hänellä oli kuulusteltavana henkilö joka tunsi ja tiesi asioita. Ehkä hän oppisi ymmärtämään muiden ajattelua tehokkaammin. Siitä olisi suuri etu tulevaisuutta ajatellen.

Miehen vastaus oli lyhyt, mutta se kertoi paljon. Toinen ei halunnut olla suhteessa. Piste. Mikä oli hieman ällistyttävää. Luulisi että miehellä on tarpeita joita tulisi täyttää. Vaikkakin, onko Alin kaltaisella miehellä tarpeita? Luulisi olevan kun tämän sisällä oli monia sieluja, joilla oli omat tarpeensa ja jonka Ali vain pystyisi heidän puolestaan tyydyttämään. Äh, tästä ajatuksesta sai vain päänsärkyä, joten Kami päätti pohtia sitä joskus toisten... jos koskaan. Tai ehkä hän voisi vain kysyä?
"Eikö sinulla ole fyysisiä tarpeita? Vai oletko nukke alakerrasta?" Kami kysyi ilkikurisesti hymyillen.

Kun Ali kertoi, ettei näköhavaintoon ole tullut ketään, joka olisi potentiaalinen jengille, Kami nyökkäsi.
"En edes minä?" tämä kysyi, vitsaillen. Vaikka epäili, tajuaisiko Ali edes tuon vitsiksi. Leipä, joka oli murennettu, oli tunkettu pieninä paloina suuhun, kahvi oli enää jäljellä ja Kami joi sitä välillä hajamielisenä, mutta havahtui Alin kysymyksen myötä. Hän kohautti olkapäitään.
"No, minun tilanteessani on vaikea hankkia ystäviä saatikka että voisi miettiä edes vakavamielistä suhdetta" nainen sanoi ja tässä kohtaa tämä kosketti korua kaulassaan.
"Ja noh, olen aina ollut se outo tyttö alamaailmassa, joten kaipa minä siksikin tunnen itseni ulkopuoliseksi" Kami selitti vaikka ei ollut varma, oliko nuo ne syyt, miksi hän tunsi välillä olevansa ulkopuolinen. Ehkä hän oli vain nyt sekaisin... Alikin tuijotti häntä niin kiinteästi, että välillä Kamin teki mieli paeta miehen katseen alta.

Naisen kysymykset saivat miehen kohottamaan kulmiaan. Hän ei ollut täysin kartalla siitä mitä nainen tarkoitti, viimeinen lause selvensi asiaa hieman. Mies puisteli päätään.
"Minulle ei ole vielä tähän mennessä ilmennyt mitään sellaisia tarpeita"
Hän lausui sanan tarve kuin vieraan kielen sanan. Se kuulosti oudolta ja sopimattomalta samaan aikaan.
"Sellaiset vietit lähtevät biologisesta tarpeesta jatkaa sukuaan ja perintöään. Minulla sellaista tarvetta ei ole. Luulen sen johtuvan siitä että sielujen aiheuttama kaaos estää sellaisten impulssien syntymistä"
Aliah puhui asiasta etäiseen sävyyn, kuin lääkäri tai biologi joka selittää elämänluonnollista kiertokulkua. Aliah ei ollut koskaan edes ajatellut sellaista, hänellä oli tarpeeksi tekemistä kuunnella ja pitää järjestyksessä äänet ja niiden ehdotukset, joista hän valitsi vain ne joiden seuraukset hän kykeni ennakoimaan, niin omat reaktionsa kuin muidenkin. Niin oli turvallisempaa.

Aliah katsoi Kamia päästä varpaisiin.
"En usko että olet sitä tyyppiä joka sietää toisten pomottelua. Taidat pitää enemmän siitä että saat toimia omin päin?"
Hän nosti hieman toista kulmaansa. Aliah päätteli itsekin omia eväitään, croissant oli syöty siististi lähes murustelematta.
"Kaipaatko sinä sellaisia asioita?"
Hän kysyi yhtä monotomisella äänellä kuin aikaisemminkin, hän oli toki kiinnostunut, mutta sitä ei nähnyt hänen ulkoisesta olemuksestaan tai äänestä.

Ali näytti melko huvittavalta nostaessaan kulmia melko koomisen näköisenä Kamin kysymyksen myötä. Mutta mies tuntui ymmärtävän, mitä hän tarkoitti, koska väitti, ettei tällä ollut fyysisisä tarpeita. Se sai naisen värähtämään.
"Tylsää. Sinun pitäisi päästä purkamaan paineita tai joku kerta olet yhtä räjähdysaltista kuin... nitroklyseriini" pikipää sanoi, virnisti hieman.
"Sitä paitsi seksi ei tarkoita aina suvun jatkamista vaan nautintoa ja läheisyyttä" Kami sanoi päätään nyökytellen ja katsoi Alia. Ali ei kyllä vaikuttanut mieheltä, joka tekisi mitään vain nautinnon takia. Okei, paitsi ehkä tappaisi.
"En minäkään ole tyyppien kanssa vain sen takia, että haluaisin jatkaa sukuani. Vielä" Kami sanoi vielä perään ja antoi lauseen roikkua ilmassa. Eiköhän Ali kysyisi mitä hän tarkoittaisi jos olisi kiinnostunut. Ja ei hän muuten kehtaisi paasata nyt lapsista tai muustakaan. Hän saattaisi loukata Alia, jos tämä ei voisikaan koskaan saada lapsia!

"Kyllä, pidän itsemääräämisestäni, mutta on minulla silti pomo. Tai noh, hän vain sanoo kuka ja missä, minä saan valita kaiken muun. Ihan hyvä työnjärjestely. Ehkä en siksi olisikaan hyvä jengiin. Siellä varmaan määrätään vähän enemmän tekemisistä ja menemisistä?" Kami kysyi ja raaputti mietteliäänä kahvitahraa pöydänpinnasta. Alin kysymys yllätti, mutta mies ei kuulostanut erityisen kiinnostuneelta (ei Ali kyllä ikinä kuulostanut kiinnostuneelta) mutta Kami päätti vastata kysymykseen.
"Jokainen kaipaa jotakin. Sinäkin varmasti, vaikka et ehkä sitä vielä tiedostakkaan. En halua huomata joku päivä vanhenevani yksin, ainoastaan tappaminen ainoana elämänilonani" Kami sanoi, tai ennemminkin mutisi ja pyöritti nyt sormea kahvikuppinsa reunoja pitkin. Sitten hän kohotti katseensa hymyillen.
"Mutta se siitä! Onko sinulla kiire pelastaa vielä muita apua tarvitsevia neitoja vai saanko vielä hengailla kanssasi ja katsoa, miten värväät tyyppejä jengiin?" Kami kysyi ja hymyili toiselle.

Aliah katsoi naista ilmekään värähtämättä, hän kuuli äänien kommentoivan, lähinnä hänen kylmäkiskoisuuttaan, ne kehoittivat häntä toimimaan ja tekemään. Aliah ei kiinnittänyt niiden kiihtyneisiin mielipiteisiin mitään huomiota, antoi niiden vain olla. Hän tiesi että sellaiset asiat, kuin vaistot jotka ajoivat tekoihin joista oli puhe, hallitsivat käyttäytymistä hyvin voimakkaasti. Hän ei antanut sellaisten halujen hallita itseään, eikä hän tuntenut sellaiseen tarvetta.
"Läheisyys ja nautinto"
Hän sanoi kuin olisi lausunut sanan ruoho tai kynsi, täysin mitäänsanomattomia tavanomaisia asioita joihin ei kiinnitetty huomiota ja jotka eivät merkinneet mitään sellaisenaan. Ne olivat hänelle lähes absurdeja käsitteitä, nautinto ja läheisyys, pelkkä niiden ajatteleminen tuntui yhtä tyhjältä kuin minkä tahansa tavallinen asia.
"Eli etsit lähinnä yhden illan seuraa noiden vaistojen ja halujesi tyydyttämiseksi"
Hän sanoi ja käänsi katseensa muihin torilla olijoihin, ajatellen.
"Se sama vaisto ohjaa suurinta osaa, huomaan"
Hän sanoi jopa ehkä hieman huvittuneena. Jos näin oli se oli lähes huomaamaton ja kumpusi suoraan jostain niin syvältä ettei Aliah itse edes saanut siitä kiinni. Osa sieluista hänen sisällään pauhasi tyytymättöminä hänen toimintaansa ja sanoihinsa.

"Sniper-Sama on kova komentelemaan, mutta lähinnä vain silloin kun kokee että joku tekee asiat tehottomasti. Hän antaa käskyt johtajana, aivan kuten pomosi kohteistasi. Ero on siinä että sinä saat tehdä asiat miten haluat omat tekosi ja päätöksesi vaikuttavat vain omaan itseesi, jengissä teot ja sen seuraukset vaikuttavat suoraan Sniperiin ja ryhmään"
Aliah kuunteli painaen mieleensä naisen sanoja ja yritti kääntää ja vääntää niistä tarkoitusta. Yksinäisyys, se olikin käsite mikä nousi monessa keskustelussa ylös, Aliah olisi saattanut ymmärtää sen paremmin, jos hänen päässään ei olisi ollut niin montaa ääntä jakamassa mielipiteitään. Kaipasiko hänkin jotain. Aliah ei ollut koskaan edes miettinyt asioita siitä suunnasta, hän oli liittynyt jengiin koska häntä oli pyydetty, miksi ei, ryhmässä varastaminen oli helpompaa, selviytymisessä paremmat mahdollisuudet, varsinkin kun oli yhtä tehokas kuin hän ja kykeni pysymään johtajan paremmalla puolella. Niin kauan kun hän piti itsensä tarpeellisena hän oli turvassa. Aliah puisteli päätään.
"Ei ole, sinäkin olit pelkkä vahinko, satuit vain olemaan paikalla"
Hänen vastauksensa oli täysin rehellinen eikä hän selvästikään ollut ymmärtänyt huumorin päälle.
"Jos sinulla ei ole muita tehtäviä tänään olet vapaa viipymään seurassani."

Toinen puhui niin neutraalisti tunteista ja nautinnosta, aivan kuin toinen olisi puhunut säästä! Arg! Aliin pitäisi saada enemmän potkua! Ei olisi ihme, jos toinen saisi joka toinen tunti turpaansa, koska vaikutti niin välinpitämättömältä. Mutta pystyiköhän kukaan antamaan Alille turpaan? Olikohan tämä miten vahva? Ja jos Ali sai turpaansa, värähtiköhän tämän ilme edes? Se varmasti saisi kovimmankin jengiläisen pötkimään pakoon paskat housussa.
"Noh, tavallaan. Yleensä minulla on vain yhdenyön hoito tyydyttämään tarpeeni mutta se ei tarkoita, ettenkö etsisi myös jotain vakavampaa. Mutta on harvinaista löytää joku,joka olisi minua vahvempi ja kuka hyväksyisi työni. En haluaisi esittää jotain, mitä minä en ole. En leivo keksejä ja sipsuttele esiliina yllä viemässä uusille naapureille korvapuusteja. Se on vain kotirouvien hommaa. pyh" Kami sanoi heilauttaen kättään. Hänkö joskus jäisi nyrkin ja hellan väliin? In your dream baby.
"Aika moni ajattelee alapäällään, joten älä ihmettele jos saat tusinoittain tarjouksia jos kävelet yksin kaduilla. vaikkakin, kukaan ei taida uskaltaa tulla lähellesi, jos et hymyile joskus" pikipää sanoi hieman toruvana ja muikisteli toiselle suutaan.

"Tuo on ehkä toinen syy miksi en halua jengiin. Se että se vaikuttaa moniin, siis tekeminen. Saan nauttia kunniasta ja saan tehdä oman pääni mukaan eikä kukaan komentele. Virheen sattuessa vain minulle käy huonosti" Kami sanoi, hymyili hieman. Mutta jengissä olisi seuraa. Mutta ehkä hän oli enemmänkin yksinäinen susi kuin laumaeläin.
"Tuohan kuulosti hyvältä. Aivan kuin olisit ärtynyt, että tuppauduin seuraasi" Kami sanoi huuliaan mutristellen. Vaikka, ei ehkä pitäisi ottaa nokkiinsa. Ali ei tuntunut olevan huumori miehiä eikä tämä tainut osata puhua niin, että vahingossa olisi loukkaamatta juttelukaveriaan. Ali lupautui myös pitämään Kamille seuraa, jos tällä ei olisi muuta tekemistä.
"Uskon että minun pitää ottaa nyt rauhallisesti. Viimeisin tempaus veti sen verran huomiota, että minun tulee pitää matalaa profiilia vähän aikaa" Kami sanoi ja osoitti peukalon yli mustaa savupilveä, joka kohosi kauempana hänen selän takanaan.
"Elikkä, jos vain jaksat minua, olen vapaa kiusaamaan sinua pidempään" nainen jatkoi, virnistäen ilkikurisesti. Tästähän saattaisi tulla hauskaakin~

Aliah nyökkäsi, hän ymmärsi toisen ajattelutapaa, se oli järkevää ja Aliah huomasi naisen tuntevan omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Tämä teki vaikutuksen mieheen, hän arvosti viisaita ihmisiä jotka osasivat tunnistaa heikkoutensa ja vahvuutensa.
"Saari on täynnä mahdollisuuksia, en usko kuitenkaan että olet vielä asettumassa paikoillesi."
Se ei sinällään ollut kysymys, enemmänkin toteamus, hän ei kyennyt näkemään, ei ollut edes varmaa omistiko mies niin paljon mielikuvitusta, naista asettumassa aloilleen viettääkseen aikaansa vain ajan viettämisen viehätyksen tähden.
"Hymy houkuttelee ihmisiä ja antaa käsityksen hellämielisyydestä, minulla ei ole aikomustakaan harhauttaa ketään sellaisellä eleellä."
Aliah ei pitänyt hymyiliä heikkoutena, mutta vääränä merkkinä. Hän ei kaivannut ketään eikä kenenkään huomiota, hän ei kaivannut ketään, ei kunnioittanut ketään. Sniper-sama oli ehdoton poikkeus kaikkiin hänen selvitymistä tukeviin päätöksiinsä. Sniper-sama oli saanut hänen kunnioituksensa, jollei muuten niin sen tähden että johtaja oli päättänyt hänen hengestään, hän oli hengissä koska Sniper-sama oli päättänyt niin. Mies ei itse ymmärtänyt asiaa, hän tunsi olevansa henkensä velkaa, niin kuin olikin, mutta häntä vaivasivat, vaikka hän ne tehokkaasti taka-alalle työnsi, ärsykkeet jotka vaikuttivat häneen vahvemmin kuin hän olisi halunnut myöntää. Hän oli hyvä peittämään ne, kaikilta, jopa itseltään.

"Tarkoitukseni ei ollut antaa sellaista vaikutelmaa, olen pahoillani. Kuten ehkä olet jo pannut huomiolle sosiaaliset taitoni muiden kanssa käymiseen eivät ole aivan sitä tasoa mikä olisi aina hyväksyttävää"
Hänen heikkoutensa, ei sillä että hän sitä sinällään heikkoudeksi laskisi. Eihän hän kaivannut kontaktia, sen enempää kuin oli tarpeellista, muiden kanssa.
Aliah katsahti pilveä hieman välinpitämästtömästi, kuin olisi vasta huomannut sen, mutta nyökkäsi.
"Olet vapaa tekemään niin tahtoessasi. Eikä minulla ole ongelmaa siinä että olet seurassani"

"En vielä pitkään aikaan, toivoakseni. Ei siinä, että ipanat olisi pahasta, mutta haluan vielä nauttia sinkkuuden tuomista iloista ja siitä, että saan mennä minne tahdon ilman että perääni kysellään" Kami sanoi, hymyili hieman vinosti. Niin, mikäs kiire tässä on kun elämää on vielä satoja vuosia elettävä. Hakuna Matata. Ei huolia. Nyt pikipää kohotti toista kulmaansa kun Ali informoi hymyn tarkoituksen.
"Ei hymy aina tarkoita hellämielisyyttä. Hymy voi olla kiitollisuuden tai pilkallisuuden merkki. Älä anna hymyn hämätä" Kami sanoi heilutellen sormea edessään kieltävästi. Sitten hän katsoi ympärilleen ja näki tytön hymyilevän poikaystävälleen.
"Tuo voi olla hellyyttä" Kami sanoi osoittaen nuorta paria ja katsoen sitten ympärilleen.
"Mutta näetkö nuo kaksi kireää miestä tuolla? Molempien hartiat ja niskat ovat jäykät mutta huulilla on hymy. He ovat teennäisiä toisilleen" Kami selitti. Hän tunsi itsensä pienen pojan opettajaksi mutta ei antanut sen häiritä paljoakaan. Vaikkakaan, tuskin kenelläkään pikku pojalla oli aikuisen miehenvartaloa jolla teki mieli leikkiä~

"Kyllä, olet yhtä sosiaalinen kuin omaa pissaansa juova simpanssi" Kami sanoi ja naksautti niskojaan. Mistäköhän tuokin lause oli tullut mieleensä tai liittyikö se edes mitenkään heidän keskusteluunsa? Enivei...
"Mutta harjoitus tekee mestarin. Joten, harjoitellaanpas... samalla siis kun etsimme väkeä jengiisi" Kami sanoi ja nousi seisomaan, venytellen tyytyväisenä kuin kissa päiväunien jälkeen.
Kun Ali antoi lupansa liittyä seuraan, oli Kamin vuoro nyökätä. Alin sanat eivät olleet kannustavia, mutta pikipää uskoi, että Ali kyllä osaisi sanoa ja käskeä hänet pois, jos hänen seuransa ei miellyttäisi toista.
"Hienoa. Yritän olla liikaa puuttumatta tehtävääsi" nainen sanoi virnistellen ja katseli ympärilleen. Minne heidän pitäisi suunnata ensin?

Aliah oli oppinut sen verran, että hymy saattoi olla kaikkea muuta kuin hellyyttä, hän oli saanut varastellessaan selkäänsä useaan otteeseen kiinni jäädessään, hän oli nähnyt hymyjä jotka nousivat kasvolle onnesta, väkivallasta ja siitä nauttimisesta. Kuitenkin se kuinka monta käyttötarkoitusta sellaisella eleellä oli, se tuntui olevan kaikkein monipuolisin ja pettävin ominainen ilme jota käytettiin. Sen erilaisuuden tunnistamisesta olisi hyötyä. Hän käänsi katseensa nuoreen pariin, hänen silmänsä rekisteröivät ilmeet ja ruumiinkielen, samoin kahden miehen kohdalla. Aliah oli suorastaan tyytyväinen siihen että oli törmännyt toiseen, tämän taidoista ja tiedoista oli jo nyt ollut enemmän hyötyä kuin mies olisi ensin luullut olevan.
Hän nyökkäsi.

Toisen kumma vertaus sai Aliahin kääntämään katseensa uudestaan naiseen. Hän ei ymmärtänyt naisen käyttämää kielikukkasta, mutta ehkä niin ei ollut tarkoituskaan.
Harjoittelu, Aliah pohti mitä nainen mahtoi sillä tarkoittaa, hän oli täysin tyytyväinen omiin taitoihinsa, toki, niiden parantaminen auttaisi häntä lukemaan paremmin eleitä ja ilmeitä, mutta hänellä ei ollut aikomustakaan muuttaa omia tapojaan. Kuitenkin, toisen metodit ja tiedot kiinnostivat miestä joten hän ei sanonut ajatuksiaan ääneen, ei sillä että olisi sitä kovin usein muutenkaan harrastanut. Aliah käänsi katseensa nyt ihmisjoukkoon, hän kahlasi katseellaan sopivia ehdokkaita ja lähti hitaasti kävelemään, ei sillä ettei hän uskonut naisen pysyvän perässä, mutta hitaus, ei verkkaus, vaan rauhallisuus, piilotti heidät joukkoon, pois niiden silmistä jotka heitä saattaisivat etsiä ja hakea. Se antoi myöskin aikaa muodostaa hyviä kuvia siellä vallitsevista kyvyistä.
Aliah kun ei etsinyt ketä tahansa pulliaisia, hän haki niitä jotka hänen laillaan yrittivät pysyä muiden näkymättömissä, piilossa katseilta ja epäilyiltä. Hänen katseensa vangisti erään nuorehkon miehen, tämä pälyili hetken oikelleen ja vasemmalleen, ennen kuin vahingossa tönäisi jotakuta reippaasti olalle ja puhui kovaan ääneen kuin olisi tavannut vanhan ystävän. Samalla läimiessään tämä kokeili mahdollisia piiloja ja kähmi mukaansa kaiken mahdollisen. Toisen äimistellessä sitä kun ei meinannut millään muistaa että he olisivat koskaan ennen edes tavanneet.

Ali ei ottanut kantaan hymy asiaan, mutta tuntui ymmärtävän, että hymy ei aina tarkoittanut hellyyttä. Noh, ehkä mies oppisi, jos ei nyt, niin sitten kantapään kautta. Vaikkakin, Ali ei tuntunut tyypiltä, joka joutui opettelemaan kaiken vaikeimman kautta. Kami hymähti omille ajatuksilleen ja antoi niiden muhia rauhassa. Ja mitä pidempään hän oli miehen seurassa, sitä enemmän hän tutustui tuohon. Vaikkakin, se oli hieman vaarallista... Hän luki monet tyypit ystävikseen, mutta olivatko he hänen ystäviään kun hän valehteli itsestään ja työstään? Mutta Alille hän voisi kertoa... se oli melko pelottavaa mutta jokin pieni toivonkipinä, todellisesta ysävästä sai hänet jopa hetkeksi hymyilemään aurinkoisesti, ennenkuin palautti kasvoilleen neutraalin ilmeensä: joka oli yleensä pieni hymy.

Ali katsoi häntä kummastuneena ja Kami teki kaikkensa ettei punastuisi. Hänen oudot sanansa olivat saaneet miehen sekaisin, hitto vie, jopa hänetkin! Hän oli varmasti kuullut tuon jostain, ei hän muuten olisi sitä käyttänyt...
Mutta onneksi toinen käänsi hajamielisen katseensa pian väkijoukkoon ja hetken siinä seisottuaan toinen lähti liiikkeelle. Kami lähti tuon perässä, saavuttaen ja kävellen pian Alin rinnalla. Kamikin katseli ympärilleen mutta huomattuaan Alin katseen, hän käänsi katseensa nuorukaiseen, joka kähmi viatonta uhriaan, samalla esittäen vanhaa ystävää. Kami naurahti.
"Hienovaraista. Nuo ovat vanhoja kikkoja. Olen kuullut että osa heistä tekevät hämminkiä ja kun ihmiset töllöttävät aihetta, varkaat vievät arvotavarat parempiin taskuihin. On se kun nuoret keksivät uusia jippoja" Kami sanoi päätään pudistellen ja katsoi kuinka tavara vaihtoi omistajaa.
"Hän oli varomaton, kun ei huomannut meidän katselevan" Kami sanoi Alille ja mietti, mitäköhän mies tekisi.

Ali nyökkäsi, hän oli tarkkaillut katuja jo kauan, varmasti toinenkin, olihan tämäkin selvästi oman alansa ammattilainen, tällaisissa hommissa oli hyvä olla selvillä muutamista pikkuroistojenkin tempuista.
"Aina ei voi voittaa, sitä paitsi"
Hän katsahti naista.
"Me kaksi kuten hänkin, osaamme piiloutumisen taidon, vain sellainen joka tuntee tuollaiset temput näkee niiden lävitse"
Päätettyään selityksen, hän käänsi katseensa poikaan joka nyt oli saanut työnsä päätökseen ja oli vilahtamassa paikalta karkuun ennen kuin rakas uhri huomaisi omaisuutensa hävinneen ja osaisi epäillä vanhaa tuttuaan.
Aliah ei sinällään nopeuttanut vauhtiaan vaan lähti kiertämään, hän tiesi ettei poika ollut huomannut heitä joten he pääsisivät yllättämään tämän. Hän vilkaisi vain nopeasti että nainen pysyi perässä, eipä hänen toisaalta huolissaan ollut, kuten sanottu. Nainen oli ammattilainen omassa lestissään.

Hän ei halunnut kohdata poikaa liian lähellä tekopaikkaa joten valitsi hieman kauempaa ja syrjemmältä paikan josta pojan yhyttää. Tämä oli juuri laskemassa helyjä ja arvotavaroita kun Aliah hiljaa ja huomaamattomasti, luottaen siihen ettei hänen tarvinnut selittää asioita toiselle, astui pojan eteen joka säpsähti ja oli lähtemässä juoksemaan karkuun, tämä kuitenkin jäätyi paikoilleen ja katsoi molempia. Pojalla oli hyvät aistit, Aliah totesi tyytyväisenä.
"Tunnistatko minut"
Hän totesi enemmän kuin kysyi ja poika nyökkäsi, katsellen naista uteliaasti.
"Olet siitä punapirun jengistä, ne jotka hengaa raunioilla"
Tieto Sniperista ei siis vielä ollut päässyt aivan kaduille asti, tämä tieto rekisteröityi Aliahin aivoihin samantien ja jäi odottamaan suunnitelmaa.

"Ehkäpä. Mutta hienovarainen katselmus ympärille, ennenkuin alkaa kähmimään toista, olisi poikaa" Kami sanoi nyökytellen. Noh, nuoret olivat nuoria. He oppivat kyllä iän myötä.
"Koska saattaa olla, ettemme ole ainoat, jotka tämän näkevät. Jos vartiat näkee, he eivät jää seisomaan paikoilleen" pikipää sanoi, katsoen nyt ympärilleen, varmistaen, ettei kyseisiä vartijoita näkynyt näköpiirissä, koska muuten Kami ottaisi jalat alleen. Hän ei haluaisi nyt tyyppejä peräänsä.
Harvemmin kyllä vartijat näkivät tälläisiä juttuja, mutta joskus saattoi olla se yksi, joka tunsi vanhat salat ja osasi reagoida tälläisiin tilanteisiin. Pojan ja heidän onnekseen sellaisia tyyppejä ei nyt näkynyt, joten poika sai viedä uhrinsa arvotavarat rauhassa.
Poika oli saanut työnsä tehtyä ja lähtikin melko nopeasti uhrinsa luota. Kami käveli ihmisten välistä rennon näköisenä, vältellen koskemasta kehenkään. Hän piti sekä Alin että pojan näköpiirissään, varmisti myös, että vartijat pysyivät poissa hänen tieltään.

Poika meni syrjäiselle kadulle ja alkoi laskemaan saalistaan. Typerää! Tuokin yleensä pitää tehdä turvapaikassa! Kami käveli hiljaa toiselle puolelle, kun Ali lähestyi poikaa toisesta suunnasta. He olivat jo melko lähellä, kun nuorukainen näki heidät ja yritti pakoon, mutta jähmettyi, kun tajusi pakotiensä kadonneen... tai sitten tajusi, keitä he, tai ainakin Ali, oli.
Ali kysyi pojalta, tunnistiko tämä hänet ja poika nyökkäsi, kääntäen sitten Kamia uteliaana. Nainen ei paljastaisi itseään tälle, koska eihän hän kuulunut jengiin. Mutta hän sai tietoa jengistä. Tai ainakin niiden olinviettopaikan. Vai että raunioilla... tämä tieto pitäisi pitää mielessä. Mutta.... mitä toinen oli tarkoittanut Punapirulla? Jos toinen tietäisi Sniperin nimen, tämä olisi sanonut sen. Ehkä tieto Alin vaihtamisesta toiseen jengiin ei ollut vielä ollut kenenkään tiedossa tai sitten kukaan ei tiennyt Sniperistä näillä kulmilla. Kami katsahti Aliin. Tämä näytti mietteliäältä.
"Punapiru?" hän kysyi sitten, ennemminkin Alilta kuin pojalta. Hän halusi tietää, mitä poika oli tarkoittanut.

Nainen oli oikeassa, olihan niitäkin vartijoita joilla oli kokemusta ja silmää. Heidän onnekseen tällaista ei ollut lähellä, sillä yleensä sellaiset vartijat eivät eläneet käsi kädessä oikeuden tai anteeksiannon kanssa, asian selitti ehkä juurikin se tieto jonka nämä omasivat alamaailmasta sen tavoista ja taidoista, jostainhan nekin oli opittu.

Aliah vastasi ensin naiselle, mutta samalla pojallekin.
"Punapiru, oli jengimme entinen johtaja, iso punainen demoni jolla oli mahtavat sarvet ja kokoaan kolme kertaa suurempi ego"
Hänen silmänsä liikkuvat hitaasti naisesta poikaan ja takaisin.
"Kuka teillä sitten on uusi johtaja?"
Poika kysyi eikä kyennyt oikein päättäämään ollako utelias vai ivallinen. Aliah ei huomannut tai ainakaan kiinnittänyt huomiota sellaiseen lapselliseen käytökseen.
"Sniper"
Hän sanoi jättäen tällä kertaa loppuliitteen, sillä sellainen olisi vahingollinen tässä keskustelussa ja antaisi pojalle terän keskusteluun.
"Kuka se sellainen muka on?"
Poika sai nyt ääneensä ivallisen sävyn. Aliahia se ei paljon hätkäyttänyt.
"Sniper on uusi johtajamme, musta liskomainen ja vahva mies joka päihitti ensin minut ja sitten Punapirun taistelussa."

Onneksi Ali ei pyöritellyt silmiään hänen tietämättömyydelleen, vaan selitti, että Punapiruksi kutsuttiin hänen entisen jenginsä pomoa. Vai että demoni.... ja silti oli hävinnyt Sniperille? Kami haluaisi joskus tavata kyseisen miehen, mutta ei ehkä vielä lähi vuosiin. Joskus, kunhän hän oli paljon kokeneempi ja ketterämpi jaloistaan, jos vaikka tämä Sniper saisi päähänsä yrittää tappaa hänet. Poika ei voinut uteliaisuudelleen mitään vaan kysyi Alilta, kuka tämän uusi pomo sitten oli. Kamin huulille kohosi virne. Säikähtäisikö tämä Sniperin nimeä vai olisi tietämätön? Kohta hän saisi nähdä.
Toisin kuin yleensä, Ali jätti -Sama liitteen pois puhuteltaessa Sniperistä. Se sai Kamin kohottamaan hienoisesti toista kulmaansa ja katsomaan pää kallellaan Alia, aivan kuin yrittäen lukea tämän ajatukset. Mutta mies oli ilmeetön, kuten aina. Tämän kasvoista ei voinut lukea, mitä tämä ajatteli. Se oli todella ärsyttävää!
Poju ei tuntunut tietävän Sniperä, ja nyt Kami katsoi poikaa, hymähti pienesti. Niin, eihän välttämättä nämä aivan amatööri-varkaat + alamaailman kulkijat tienneet Sniperistä, ellei älynnyt kysyä ja yrittää pysyä jengien edellä. Mutta ehkä tämän päivän jälkeen poju tietäisi Sniperistä enemmän, jos Ali katsoisi, että poika olisi tarpeeksi fiksu heidän jengiinsä.
Ali kertoi suorilta, että Sniper oli voittanut tämän ja Punapirun taistelussa. Kami katsoi uteliaana pojan kasvoja, mitä tämä tieto oli tuonut esiin tässä. Oli aina hauska nähdä hämmennys, viha, kunnioitus nuorten kasvoilla, kun nämä tajusivat, kelle nämä puhuivat ja että mitä vääristä sanoista saattaisi seurata. Vaikka tuskin Al toiselta päätä leikkaisi, vaikka tämä vähän puhuisi vähemmän mukavia Sniperistä.

Pojan silmät levisivät hämmennyksestä, hän oli selvästi tietoinen heidän edellisen johtajansa voimasta, hän muuttui selvästi varoivaisemmaksi, tai kiinnostuneemmaksi. Aliah tarkkaili pojan hengitystä, silmien liikettä. Tämä selvästi mietti asioita pienen päänsä sisässä.
"Mitä haluat minusta?"
Oli seuraava, looginen päätelmä jonka poika päästi suustaan ilmoille sen enempää arkailematta. Tämä selvästi haistoi tilaisuuden. Tässä vaiheessa, jos ALiah olisi omistanut sellaisia fyysisiä ominaisuuksien kirjoa kuin hymy, hän olisi puhjennut sellaiseen. Sen sijaan Aliah nyökkäsi. Kuin hyväksyen kysymyksen.
"Etsin uusia jäseniä Sniperin tahdosta."
Poika veti henkeä syvään sisäänsä ja katsoi naista, kuin mahdollista kilpailijaa. Aliah jätti eleen huomioimatta.
"Haluatko minut?"
Poika kysyi epävarmana, selvästi kiinnostuneena ja ehkä hieman itseään imarrellen. Hän odotti lisää tietoa, informaatiota, kehuja, mitä vain mikä ilmaisisi hänen luulonsa todeksi.

Pienen hiljaisuuden jälkeen Aliah liikautti aavistuksen yhtä siivistään, vain asentoa parantaakseen.
"Näin sinun varastavan vähän aika sitten, joukkoomme mahtuu vielä sinun taitojasi omaavia henkilöitä"
Se oli ainoa vastaus. Poika näytti hieman hämmentyneeltä mutta tilaisuus houkutti häntä.
"Mitä minä siitä saan?"
Hän kysyi viekkaasti, yrittäen selvästi heti hakea jotain parempaa kuin vain rivijäsenyyttä, olihan sentään Aliah, kakkosmies siinä hänen edessään. Tällä kertaa, Aliahin olemus muuttui hieman, selkeästi. Hän laski vain katseensa, mutta poika värähti.
"Jengin tuoman suojeluksen, me emme hylkää toisiamme. Taitosi ovat kaksinaiset mutta sinussa on potentiaalia, joukossamme on päteviä opettajia. Sen sinä saat"
Poika värisi, Aliahin ääni oli ollut hiljainen ja matala, siihen oli tullut hieman jäätävä sävy, sellainen joka kertoi ettei hän hyväksynyt itsekästä pyrkyriä ja sellaisella asenteella poika jäisi alakynteen. Aliah palautui, kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan tapahtunut.
"Päätöksesi ei ole pakko tulla voimaan heti, saat miettiä rauhassa. Kuljen kaupungilla tämän tästä, jos näet minut voit ilmoittaa vastauksesi milloin vain tai lähettää viestin"

Poika oli koomisen näköinen, kun tämän silmät levittäytyvät hämmentyneisyydestä, mutta sitten katseeseen tuli varovaisuutta, mutat silti poika oli kiinnostunut. Sen saattoi nähdä ja haistaa. Poika tuntui oikein tärisevän innokkuudesta, vaikka ei tiennyt, mitä Ali haluaisi tästä. Tämä kysyikin seuraavaksi, mitä Al tahtoisi pojasta. Ali ei hymyillyt, mutta Kami hymyili. Poika pelasi suoraan hänen vierellään seisovan miehen pussiin.
Nyt kun Ali kertoi, mitä hän halusi nuorukaisesta, tämä vetäisi terävästi henkeä. Myös katse heitettiin hänen suuntaansa. Kami tuijotti takaisin ja odotti, ennenkuin nuorukainen kääntäisi ensin katseensa. Hän ei alistuisi mokoman vaippapöksyn takia.
Pian nuori halusi varmistua, että Ali halusi juuri hänet jengiin. Kamin teki mieli nauraa. Poika tuntui olevan hidasälyinen. Jos Ali olisi halunnut tappaa pojan, se olisi tehty jo.
Jos He olisivat halunneet ryöstää pojan, sekin olisi tehty aikapäiviä sitten. Kami katsoi Alia. Oliko tämä varma että halusi tuon jengiinsä?

Ali tuntui haluavan, koska kertoi, että pojan varkaus taidoista olisi hyötyä ja ne parantuisivat opetuksen myötä. Rahan kuva vilkkui pojan silmissä, kun tämä uskoi saavansa jotakin muutakin kuin vain jengin paperit kouraansa. Alin katse oli pelkkää jäätä ja se sai pojan kyyristymään peloissaan. Mutta pian tuo kylmä hetki oli ohi ja Ali jatkoi jutteluaan, aivan kuin mitään ei olisi äsken tapahtunut. Kami hymyili vinosti. Nyt poika tiesi, kenen kanssa leikki. Jatkuisiko leikki pidempään? Ali antoi toiselle aikaa päättää, halusiko tämä tiimiin vai ei. Kami katsoi poikaa ja sitten Alia. Tämäkö oli tässä? Noh, Alihan sen päättäisi. Kami katsoi vielä kerran nuoreen, pää kallellaan.
"Jos olet viisas, niin kerrot tässä ja nyt vastauksesi. Mutta enhän minä sitä päätä" Kami sanoi salaperäisesti ja lähti kävelemään suuntaan, mistä he olivat tulleetkin.