Koska päivä on niin pitkä ja yö sitä pidempi

Kolmas kuunteli ja piirteli mieleensä toisen reviirin rajoja jotta osaisi tarpeen tulleen varoittaa tai neuvoa kulkijoita, oli aina ihan hyvä tietää kuka oli naapurina tai lähistöllä. Sen mielestä oli huvittavaa kuinka nuori ja seikkailunhaluinen toinen toisaalta oli kun oli porteillekin uskaltanut tulla. Vaikkakin hieman vahingossa. Kolmas pyöräytti silmiään kahden muun nahistelulla silmiään, koskahan nekin aikuistuisivat ja oppisivat tulemaan toimeen keskenään. Hetken aikaa se mietti muuttuvansa jotta pääsisi hetkessä eroon veljistään mutta antoi lopulta olla ja kääntyi pikkuiseen.

"Sinulle riittää pieni alue, onko paljon reviiririitoja? Entä riittääkö saalis? Onko sitä reviirilläsi paljon?"
Sen reviiri oli aina ollut portti ja pieni alue jossa se asui, sillä se ei saanut poistua portilta koskaan. Ehkä se olisi halunnutkin isomman muttei koskaan valittanut, sen jälkeen kun puu oli kasvanut se oli nauttinut sen tuomasta seurasta paljon, siitä oli mukavaa katsella sen kasvua ja niitä ajoittaisia vieraita joita se luokseen houkutteli. Niinkin yksinkertaisesta elämänmuodosta, oli äärimmäisen paljon seuraa yksinäiselle kolmipäiselle koiralle.

Wolwe katsahti kinastelevaa kaksikkoa ja sitten päätä jonka kanssa hän puhui. Wolwe nyökkäsi tuon kysymyksille. "Kyllä siellä jonkin verran löytyy, mutta enimmikseen pien eläimiä, sen takia käyn välillä ulkona reviiriltäni hankkimassa hieman isompia eläimiä." Wolwe sanoi. "Toisaalta se ei aina one niin helppoa koska jos se alue on jonkin muun eläimen reviiriä, saatan joutua hyvinkin tappelemaan saaliista, joka nyt on vain luonnollista. Kyllä jotkut suureläimetkin käyvät kumminkin minun reviirilläni." Wolwe jatkoi haukotellen, se katsoi metsään johon oli jättänyt raadon aijemmin, se tajusi että hänellä oli hieman nälkä, olihan hän jonkin aikaa puhunut Cerberoksen kanssa.

Cerberos nyökkäsi se ymmärsi hyvin. Elämä oli ainaista taistelua kaikille jotka olivat elossa, jopa se oli joutunut joskus puolustamaan raivokkaasti reviiriään vaikkei sitä vahvempia tai vanhempia olentoja paljoa ollutkaan. Kerran sen porteille oli tullut kuitenkin vihatuista vihatuin, Taivaallinen Isä, tästä olennosta Cerberos ei pitänyt ja se alkoi huomaamattaan murista pelkälle ajatukselle tästä olennosta. Vartija kuitenkin heräsi ajatuksistaan ja muistoistaan varsin pian ja käänsi katseensa takaisin pikkuiseen, nyt kaikki kolme päätä täysin rauhoituneina sillä ne olivat aistineet veljensä vihan ja murisseet sen kanssa.
Nyt kaksi päätä vain murisivat toisilleen hiljaa ja tyytymättöminä kolmas katsahti sinne minne Wolfe oli katsellut.
"Emme kai pidättele sinua tekemästä mitään tärkeää?"

Se kysyi huolestuneena siitä että oli toista turhaan pidätellyt jaarituksillaan. Se monesti unohti ettei kaikilla ollut samanlaista aikaa kuin niillä ja niiden oli jatkettava elämäänsä siitä huolimatta. Se ei tehnyt sitä tahalteen, se teki sen ajattelemattomuuttaan muttei missään nimessä halunnut olla epäkohtelias sellaista kohtaan joka oli jäänyt sen kanssa vaihtamaan kuulumisia tai uutisia.

Wolwe katsoi Cerberosta joka murisi omille ajatuksilleen mutta eipä pikkuinen sitä tajunnut vaan lurpisti hieman korviaan ja käänsi päätään ihmettelevästi. Sitten hän huomasi tuon taas kiinittävän huomionta häneen ja kysyvän että olivatko he pidätelleet häntä jostakin. "Ette, mutta jos vain sopii, kävisin syömässä erään raadon loppuun jonka jätin tuonne." Wolwe sanoi samalla osoittaen harmaaseen, lehdettömään ja kylmän näköiseen metsään.

//Sori, luhut :/ //

//No prob. Itsellä jumittaa niin pahasti nyt kaikki että ihan hävettää.//

Toinen sanoi että sillä oli jäänyt raato syömättä metsään, joka näytti hyvin synkeältä. Iso koira näytti suorastaan kauhistuneelta siitä minkälaisen loukkauksen se oli toista kohtaan saanut aikaan.
"Olen syvästi pahoillani jos olen häirinnyt sinun ruokailuasi tai sinua siitä pidättänyt, ole hyvä ja käy toki aterioimassa loppuun, toivottavasti kukaan ei ole raatoasi vienyt jos on niin tule heti sanomaan niin katsotaan mitä voimme tehdä sen korvaukseksi sillä meissähän syy silloin on!"
Cerberos selitti äärimmäisen pahoittelevaan sävyyn ja näytti hyvin katuvalta, sen kaikki kuusi korvaa oli puolitangossa, mikä näytti niin ison koiran kohdalla hyvin hullunkuriselta.

Sillä oli nyt huono omatunto, koska se oli aina pitänyt itseään äärimmäisen kohteliaana sekä huomaavaisena koirana. Joskin hieman tiukkana mitä tuli portti asioihin mutta aina hyvin reiluna ja muita kunnioittaen. Totta se odotti sellaista kohtelua itselleen ja piti teitittelystä mutta että se oli näin epäreilusti toista kohdellut oli sen mieleen todellakin kauhistus.