Nämä suot syövät sielunkin

//Tuhkis welcome ^ ^//

Lucifer vaelsi Rievanin soilla yksinään. Hän ei ollut siellä ensimmäistä kertaa muttei olisi halunnut ollakaan. Lucifer kuitenkin oli matkalla vuorille, sillä hän viihtyi vuorilla. Siellä hän sai usein olla aivan rauhassa ilman suurempia häiriö tekijöitä. Sitäpaitsi se oli kaunis paikka. Enkeli kulki nytkin päällään ruskea kaapu, joka peitti niin siivet kuin kasvotkin, sen erotti että enkeli hän oli sillä vaikka siivet oli aseteltukin siististi selkää vasten ne erotti kankaan läpi, tai sitten enkeliä luuli kyttyräseläksi mikä sekään ei olisi ollut yhtään kummallista.
Enkeli oli opetellut pitämään kaapua sen jälkeen kun oli joutunut hyvin nololla tapaa vihollisen huijaamaksi. Toki se oli hänen oma vikansa minkä enkeli kykeni itselleen hyvin myöntämään. Se oli ollut opettava kömmähdys, tosin EZrielin mielestä ei tarpeeksi miksi Lucifer olikin joutunut todistamaan veljensä suunnatonta vihaa sen tähden.

Enkelin jalkojen alla puinen polku narahteli. Hän oli kulkenut jo hyvän matkaa kun päätti hetkeksi pysähtyä ja istui eräälle levähdyspaikalle joka oli rakennettu kuin laituriksi sillä suo oli laaja, siellä täällä oli opasteita ja oli kirjoittamaton sääntö ettei niihin koskettu. Sillä kukaan ei halunnut eksyä näillä soilla, se saattoi olla kohtalokasta. Enkeli asetteli pitkän takkinsa ja kaapunsa helmat ennen istumistaan ja huokaisi. Hän inhosi kävelemistä, mutta oli valmis uhrautumaan sen verran päästäkseen vuorille. Lucifer katsahti sumuista suota, hän ei huomannut että ketään olisi ollut lähistöllä joten alkoi hiljaa laulaa yhdellä unohdetulla kielellä laulua jonka eräs demonipalkkasoturi oli hänelle eräässä saaren kapakassa opettanut. Lucifer ymmärsi sitä kieltä, sillä hänen isänsä oli sen hänelle opettanut. Se oli eräs ihmisten kieli.

Clyling
Cly IStua nököttioi yksinäisessä puussa, Polun varren lähettyvillä, Pää hivenen kallellaan, mustat hiukset pörröllä Ja vaaleankeltainen Huivi Tpoisen silmänsä päällä, Clyn korvat kääntyilivät Ja kuulostelivat hiljaisen suon tapahtumia ja pieniäkin räsähdyksiä ja rysähdyksiä, Mutaveden pulputuksia ja Suon valitusta.

Clypä kohotti kalpean katseensa Polulle, Muttei sen enempää tapahtumista välittänyt, istuskeli oksistossa itsekseen. Puut olivat toki hyvin Kalpeita muttei Clytä sieltä hirveästikkään erottanut. Tytön, Taino nuoren naisen silmien katse kiiri yhtäkkiä läheiselle levähdyspaikalle, Minne lucifer olikin käynyt istumaan, Naisen korvat kääntyivät hitaasti tuohon suuntaan, kuulostellen, Samallakun kapea silmä tarkkaili tuon jokaista liikettä. Clyn Kova kkatse seurasi tuota kuin varis raatoa hyeenoilta. Mutta kun Lucifer alkoi laulaa, Clyn SIlmät kapenivat entisestään, Ja nainen tiputtautui alas varjona puusta. Jatkaen kuulostelua. Kovvin tuttua kieltä se clylle oli vaikka Cly Sen sanoista ei saanutkaan kielen perusteella selvää. Kovin tuttua se oli, Clyn Askeleet lätsähtelivät hitaasti suossa, kun cly Liikkui Varjona suolla, Punainen silmä vilahdellen välillä kiiltävänä.

Lucifer oli uppoutunut laulamiseen. Kuitenkin nuorukainen oli kuulevinaan ääniä suolta, tokihan suo piti itsessään jo meteliä ja ääntä joten hetkellisen hermostuneisen säveleen ja kuuntelun jälkeen hän jatkoi laulunsa loppuun.
Kappale päättyi surumieliseen säveleen vaikka tarinassa olikin periaatteessa onnellinen loppu, se oli kai hieman kuulijan harkinnassa pitikö loppua onnellisena vai ei. Luciferille se oli onnellinen loppu. EZriel olisi luultavasti nauranut jos olisi ymmärtänyt sen sanat. Hänen veljellään oli hyvin kyyninen suhtautuminen rakkauteen ja hän piti rakkauslauluja sekä tarinoita lähinnä humoristisina.

Lucifer sukelsi hetkeksi syvälle mietteisiinsä. Häntä värisytti muistaa kuinka ilma oli muuttunut niin kylmäksi ettei hän ollut kyennyt hengittämään kun EZriel oli suuttunut. Luultavasti vain tieto siitä että isä murhaisi EZrielin jos tämä satuttaisi veljeään esti tätä todella vahingoittamasta Luciferia pahemmin. Kylmyys oli ollut tarpeeksi, sekä se henkinen tuska mitä hän oli saanut veljeltään osakseen silloin. Lucifer oli taas kuulevinaan ääniä ja käänsi uudestaan katsettaan hieman pelokkaan oloisena, sumun tähden hän ei kuitenkaan vielä erottanut mitään, sillä se tuntui tihentyneen kovastikin.

Clyling


Cly kohotti maasta katseensa, virnsiti sumussa, Sumu häälvenii ehkä hivenen, jolloin clyn epäselkeät ääriviivat erottuivat usvasta. Cly katsoi tuota, kohotti kätensä, ja kuului hiljainen kulkusten kilahdus ilmassa. Cly painoi sormensa huullilleen, otti askeleen varjoista tuota kohde. " Mitä.. ? " - Tämä kallisti syvemmälle päätään, sittemmin nosti päänsä, Ja vetäytyi taakseppäin. Sittemmin ravisti päätään, Ja veti kädet puuska. Tämä painoi katseensa maahan, Huokaistiin sitten vaimeasti, SUo pihisi hieman. tämän jalan alla, muttei pettänyt.

Clyn pää oli sekaisin kaikista kysymyksistä: miksi, miten, Ihmeessä, kuinka?

Kaikki ajatukset ja kysymykset sekottivat clyn mielen, Tyttö ravisti päätään urahtaen, ja painui alaspäin kkyykkyyn.

Lucifer huomasi usvan hieman häilyvän ja paljastavan jopa auringonvalon pääsevän läpi, sitten se katosi mutta hän oli näkevinään jonkun, samalla joku astui esiin Lucifer säikähti ja valahti pelosta kalpeaksi. Hän kuuli vain yhden sanan kun toinen vetäytyi takaisin usvaan. Lucifer tärisi hetken pelokkaana paikoillaan, hän ei kykenisi pakenemaan suolla lentäen tai eksyisi.
"Kuka siellä?"
Hän kysyi ääni väristen.

Enkelin siivet värisivät hänen kaapunsa alla vastaten tuntiesiin jotka enkeliä sillä hetkellä ravistelivat. Hän ei ollut nähnyt kunnolla sitä joka oli usvasta hetkeksi esiin astunut. Oli tämä kuka vain tämä luultavasti näki hänet mutta hän ei tätä. Eikä Lucifer kykenisi edes puolustautumaan aseellaan koska se oli pitkän kantaman ase. Kaapu tuntui ikävältä, se kiristi ja esti häntä liikuttamasta siipiä, tämä tunne sai enkelin ahdistumaan entistä enemmän. Mitä pidempään hiljaisuutta kesti sitä hermostuneemmaksi hän tuli.

Cly Vetäytyi kauemmas, Mutta ravisti sittemmin päätään. " Emh.. " SIttemmin eteenpäin tuota kohde askellus. sittemmin hitaasti usvasta esiin, Hieman nieleskellen. " umfh.. " tämänpä korvat kääntyivät sivullepäin, Hieman huokaistiin, SIttemmin askel esiin usvasta, Punainen silmä hohkaten ja kädet puuskaan, kasvoilla roikkuivat mustat hiukset Ja naamalla oli Tumma kulunut orannssinkellertävänvalkea kipsi, joka oli nähtävästi hieman likainen.

Cly Katsoi tuota epäroivästi kulma kurtussa, ja huulet raollaan. Kasvooilla epäröivä mutta samalla valmius jos toinen päättäisikin käydä kiinni. Tämä katsoi tuota , ihan hetken vain, Ja käänsi sittemmin katseensa muualle. " Mitä hiton kieltä tuokin on olevinaan? " Tämä totesi sittemmin karheasti, Murahtaen perään jotain randomia.

Lucifer katseli usvaa hermostuneena, kun toinen lopulta tuli esille Lucifer hämmästyi siitä minkäoloinen ja näköinen toinen oli. Hän oli edelleen hieman peloissaan, mutta ei nyt enää niin paljoa kun näki toisen, eli tietäisi mistä suunnasta hyökkäys tulisi. Tämä toinen, piti erikoista ääntä ja ensin hän mietti eikö toinen kyennyt ollenkaan muodostamaan kunnollista puhetta. Tämä ennakkoluulo karisi pian kun toinen muodosti kokonaisen lauseen. Kysymys ei ollut kohtelias eikä tahdikas mikä sai enkelin hetkeksi hiljenemään aivan kokonaan. Hän ei oikein tiennyt miten reagoida tähän.

"Se, se oli yksi unohdetuista kielistä"
Hän vastasi määrittämättä sen tarkemmin mikä kieli se oli sillä enkeleiden keskuudessa se oli kielletty kieli. Jos kukaan joka kielen tunnisti olisi kuullut hänen sitä puhuvan ja taitavan, olisi Lucifer saatettu surmata siihen paikkaan tai viedä tuomittavaksi taivaaseen. Mikä oli pahempi kuin kuolema. Enkeli tosin oli huono valehtelemaan ja jo sellainen kierto oli jo hänen kohdallaan vale, enkeli vältteli toisen katsetta mistä arvasi hänen salailevan jotain.

Cly painoi silmät kiinnni, Pudisti päätään. " Älä Enkelikulta valehtele " Cly totesi sittemmin kylmästi, Murahtaen. Askel sittemmin tuota kohde, kasvoilla huomaamatonta epäröintiä. sittemmin tuon parin metrin päässä lepopaikasta jo oltiin, tuotapa katsottiin. " Tuo taisi olla ihmisten kieltä, Kenties? " - todettiin Tyyneesti, punaiset silmät välähtäen. Tämäpä Katsoi tuota käsi suullaan. tuota katsottiin, SIttemmin huokaistiin.

Awwn. Cly katsoi tuota tyyneesti, Ei neiti sen enempää ymmärtänyt sanoista, mutta kun tuo oli sanonut jotain unohdetuista kielistä, Tämä oli musitanut erään ystävänsä opetukset, ja hymyili, mutta sitäpä ei näkynyt käden alta. " Hmh. " Tämä totesi sittemmin Kylmästi murahduksella.

Lucifer jäykistyi, hänen selkänsä suoristautui ja siivet kahahtivat, hänen silmänsä kääntyivät toiseen suuntaan sillä hän ei halunnut katsoa tuota toista silmiin. Hän oli jäänyt valheesta niin helpolla kiinni, hän puristi kaapuansa helmaa. Toinen tunnisti kielen jota hän oli käyttänyt. Enkeli katsoi toista nyt hämmentyneenä, hänen silmänsä olivat laajenneet kummastuksesta ja pienestä pelosta, enkeli toinen ei ollut, joten luultavasti häntä ei rangaistaisi sen kielen käytöstä. Hänen pupillinsa liikkuivat edes ja takaisin kun hn pohti mitä vastata toiselle. Hän nosti toisen käsistään huuliensa eteen.
"Niin, niin se oli"

Hän sanoi alistuneen oloisena katse hänen omissa polvissaan. Kaapu alkoi tuntua aina vain ahdistavammalta hänen ympärillään, kuin se olisi ollut toinen iho joka yritti liimautua häneen kiinni epätoivoisella vimmalla.
"Miten sinä.."
Lucifer joutui keräämään hetken uskallusta jatkaakseen kysymystä sillä toisen kummallinen olomuoto sai hänet häpeämään, hän pelkäsi tuijottavansa toista liikaa.
"..Tunnistit sen?"
Hän kysyi pehmeällä hieman pelokkaalla äänellä, ääni tosin hukkui hieman sillä hänen kätensä oli suun edessä.

Cly pudisti päätään. " Sitä kukaan tiedä. " Cly katsoi tuota takaisin, käsi pois suunsa edestä, tuota tuijotettiin vain sitten naurettiin, Naurui kirskui ilmassa kuin pakkanen ikään. " pelkääkö teikä minua?" Tämä totesi hymyillen melko karvivasti. Tämäpä Pudisti päätään, astui sitten lankkupolulle, ja sitä kautta levähdyspaikan reunalle. " En kerro ihmisten kielen käytöstä. En halua rankaista syyttömiä, minusta sen käytössä ei ole mitään väärää. " Todettiin tyyneesti mutta karheasti, Tämän mustan tukan keskellä vivahteli välillä neonsinisiö heijastuksia.

... " Joskus... Minä tunnen asioita ja kieliä joita ei aina väkisin tiedä . Tuuttuja sanoja, joita ei saa valutettua ulos vaikka kuinka yrittäisi. SItä on vaikea käsittää. Kuin kannu Joka olisi täynnä maitoa, Mutta maito onkin jäätynyt kannun sisään. " Cly kävi istumaan tuota hieman kauempana olevalle penkille tai millekkälielle., Ja katsoi tuota arvoituksellisesti, Silmätkiiltäen Hämyisästi ja epäselkoisesti, että Clyn mielentilasta ei saanut selvää .

Lucifer nosti nyt hieman katsettaan toiseen, kun tämä kysyi pelkäsikö hän tätä Lucifer punastui hieman ja laski taas katseensa hämmentyneenä.
"Enhän, toki, vain tuota"
Hän puhui katkoilevasti kuin yrittäen etsiä oikeaa vastausta jolla säilyttää ylpeytensä sekä muodostaa kohtelias vastaus ettei toinen loukkaantuisi siitä että hän todellakin pelkäsi tätä. Lucifer oli kuitenkin helpottunut ja uskoi toisen sanoihin siitä ettei tämä kertoisi hänestä kellekään eikä tuomitsisi sen kielen osaamisesta ja käytöstä. Hänen hartiansa putosivat hieman helpotuksesta. Hänen siipensäkin laskeutuivat hieman ja rentoutuivat.

Enkeli hämmästyi toisen selityksistä, eikä ollut täysin varma ymmärsikö mutta nyökkäsi silti.
"Tunnetko paljonkin kieliä siis?"
Hän uskaltautui kysymään hieman arasti edelleen ja nyt hänen siipensä värähtivät uteliaisuudesta. Hänen silmänsä nousivat nyt katsomaan toista paljon kiinnostuneempana. Hän uskalsi jopa hieman mittailla toista katseellaan, eikä hän säikähtänyt vaikka toinen tuli lähemmäs. Sen sijaan hän suoristi hieman ryhtiään vaikuttaakseen hieman edes pelottomammalta kuin äsken.

Cly , Joka tuhahti hieman. Kohotti kateensa Taivaalle, jota ei kuitenkaan oikeastaan näkynyt. " No jaa-a Ehkä pari kieltä.. EN ole paljoakaan opiskellut.. Ihmisten kieltä.. E en minä sitä osaa... " Cly pudisti päätään, huokaisten, painaen samalla kämmentä päähänsä. " Olen kiinnostunut kielistä, Mutta minulla ei oikeastaan koskaan ole mahdollisuus oppia niitä,, Esimerkiksi kun minua pelätään tietyin ajoin ja sanotaan jonkinmoiseksi ylidemoniksi, vaikken minä semmoinen edes ole " Clyn nauru kantautui usvassa, nut ei niin karheana ennemminkin helisevänä kuin kello. " aijai.. "

cly nojautui jonkinmoiseen aitaan, tiiiraillen taivaalle, pieni virne naamallaan. Eihän Clu sentään halunnut ikävyyksiä tuottaa vaikka neiti agresiivinen niinsanotusti oli. pyhpah niinse kait on.. -

Enkeli kuunteli ja tarkkaili toista samalla. Tämä sanoi ettei osannut ihmisten kieltä, mistä tämä sitten oli sen siksi tunnistanut, sitä enkeli ei ymmärtänyt, mutta ehkä se ei ollut tarkoituskaan. Hän kykeni ymmärtämään että toista pelättiin, toisaalta taas, jokin olisi voinut äkkiä arvioida toisen heikoksi tai hulluksi, mutta saarella mistään ei nyt voinut olla täysin varma. Lucifer katsoi toista nyt kiinnostuneena ja räpäytti kaavun sisällä siipiään.
"Haluatko oppia? Minä voin opettaa"

Hän vastasi hieman ujostellen, ehkä toinen ei halunnut hänen apujaan. Mutta Lucifer osasi kieliä, hän oli opiskellut niitä että osaisi sitten lukea tarinoita ja lauluja. Isä oli opettanut suurimman osa, osan hän oli oppinut kiertolaisilta, laulajilta, trubaduureilta, skaldeilta jos minkälaisilta olennoilta ja henkilöiltä. Hän jakoi mielellään tietoa kenen tahansa kanssa sillä uskoi tiedon voimaan. Sen tähden hän etsi kirjastoja ja häntä harmitti ettei taivaassa uskaltanut kulkea kovin vapaasti vaan aina oli oltava valppaana ettei kukaan tunnistaisi häntä, saarella oli hieman helpompaa.

Helvetissäkin näköjään piti alkaa olla jo varovaisempi sillä siellä hän oli ensimmäisen kerran kunnon pulaan joutunutkin. Mikä hävetti enkeliä edelleen.

Cly nauroi huvittuneena, ja kovaan ääneen. & nojasi edenleen aitaan. " sinäkö opettaisit minua? " Tämä totesi, ja virnisti syvään. " vain yhdellä ehdolla. " Cly totesi hymyillen, Samalla venytellen luitaan jotka raksahtelivat hieman. Tuhahdus. Tuotapa katsottiin, tukka pöröttyi pienessä tuulenpuuskassa. Ja pöh, cly ei hirveästi tuosta pitänyt tietyin määrin, mutta oli lucifer ihan mukavaa seuraa. " hm.. " neiti huokaisi, veti keuhkoihinsa viileää ja kosteaa suoilmaa, samallakun sulki silmänsä.


mutta kuitenkin tämä tarkkaili luciferia omien aistiensa varass. tämä hengitti ilmaan sittemmin pakkasentyylistä huurua, joka kylläkin oli ihan tyyliin kylmää usvaa. ei clyllä kylmä ollut vaikka saattoikin olla melko viileää ja kylmää.

Enkeli ei tiennyt oikein mitä hänen kuuluisi vastata. Viimeksi kun hän oli ollut tällaisen kaltaisessa tilanteessa hän oli joutunut vangiksi, kun siis joku oli halunnut häneltä jotain. Hän epäröi.
"Millä ehdolla?"
Hän kysyi arasti sillä ei halunnut suin päin mennä lupaamaan mitään, koska Lucifer oli niitä henkilöitä joiden mieleen ei tullut koskaan sellainen että lupaukset pystyisi pettämään. Hän tarkkaili nyt toista hieman varovaisemmin sillä alkoi pelätä ettei toinen olisi vaaraton. Ehkä tällä oli jotain suunnitelmia ehkä tämä oli yksi niistä jotka jahtasivat Tropheumia.

Lucifer huomasi paniikin nuosevan kurkkuunsa ja nielaisi, kuin olisi sitenvoinut kadottaa sen, mutat se laskeutuikin vatsan tasolle. Siivet kahisivat kaavun alla kun ne osoittivat hermostusta.
Enkeli tiesi että suo oli vaarallinen paikka, tänne katoaisi äkkiä ja suo söisi sisään kaiken minkä sai. Hän katoaisi äkkiä, eikä ehkä koskaan löytyisi sillä sanottiin että suo söi sielutkin eikä sen tähden ketään joka sinne hukkui enää koskaan löydetty. Lucifer pelkäsi, oman sielunsa puolesta sillä edes isä ei ehkä löytäisi sitä enää jos sen tänne hukkaisi.

Cly hymyili tuolle . " Että saan opettaa teikän valehtelemaan. Sie oot melko surkee siinä. " - naurettiinpa hieman, samallakun pidettiin silmä kiinni, kunnes se avattiin. Tämän huulilla oli veikeä hymy. Ja kädet vedettiin puuskaan, samallakun haukoteltiin leveästi. " ja epäilen ettei juuri tässä kannata sitten mitään I : kieltää harjotella. Tämä on sentäänb silti yleinen polku "
Tämä hörähti hieman nauruntapaisen, sittemmin Vaihtoi jalanpaikkaa, toisen jalkansa päälle, housut kahisten.

Tämän mielestä tuon käytös oli naurettavaa. Tämä kuitenkaan ei tiennyt tuon levottomuuden syytä, joka sai tämänkin levottomaksi. Sen saattoi huomata tämän harvoista liikkeistä ja tekemisistä. Samallakun tämä tarkkaili tuota sivusilmällä.

Lucifer yllättyi niin että hätkähti.
"va-valehtelemaan?"
Hän kuulosti äärimmäisen epäuskoiselta. Hänkö, valehtelisi, se kuulosti enkelin korvaan niin absurdilta että hän oli pudota penkiltä. Valehteleminen oli paha asia, se sai aikaan vai vahinkoa eikä koskaan mitän hyvää. Hän ei koskaan niinkään yrittänyt valehdella, vain valikoida asioita mitä sanoi ja paljasti, ainut asia mikä oli aina selvä vale oli se ettei hän paljastanut oikeaa nimeään vaan antoi väärän nimen. Mutta se tehtiin siksi että se oli aika varma tapa suojella itseään, sillä hänen nimensä antoi joko huonon vaikutelman tai herätti uteliaisuutta.

Lucifer oli täysin sanaton, miksi hänen olisi opittava valehtelemaan. Ei hän halunnut. Sellaisesta olisi toki ollut hyötyä mutta se ei ollut oikein. Enkelillä oli selvästi ongelmia moraalinsa kanssa. Tällainen ehdotus tuntui niin, niin suorastaan pahalta ettei hän osannut ajatella mitään. Hänen silmänsä harhailivat ympäriinsä tämän yrittäesse tehdä selkoa ajatuksistaan ja tunteistaan. Sirot sormet puristivat kaavun hihaa ja ne oli nostettu suun eteen kuin estääkseen sieltä pääsemästä mitään väärää, tai sellaista mitä hän ei haluaisi sanoa.
"Miksi minun pitäisi oppia valehtelemaan?"
Hän kysyi lopult akatsoen toista suoraan silmiin hieman avuttoman oloisena.
"Mitä minä sellaisella taidolla teen?"

Cly hymyili tuolle tyyneesti, askelsi tuon luo noustuaan. " vaikka oletkin enkeli, Joskus valehteleminen on hyöödyksi, Myös itsellesi että muille. Liika tieto ei ole hyväksi aina kaikille. Ja totuuden ja valheen välillä valikoiminen saattaa johdattaa sinut fiksumman osapuolen lähistöllä vain pahempiin vaikeuksiin. "
Cly katsoi tuota tyyneesti, ehkä hivenen huvittunut hymy naamallaan. Luciferiä katseltiin Tyyneesti, Sittemin todettiin " minusta tuntuu, että sinä epäröit asioissa liikaa, Miksi? " Cly totesi, kohotti sittemmin kulmaansa, ojentaen kättään, Kaapusi menee märäksi jos istut siinä kokoajan." Tämä hymyili sittemmn lempeästi tuolle.

Silti Clyn silmät kuvastivat ihan jotain muuta, tietoisuutta mitä pitäisi tehdä, Mutta samalla epäröintiä ja epätietoisuutta toisen mielentilasta.

Lucifer säpäshti toisen sanoja, ne iskivät enkeliin tosina ja todellisina. Hän tiesi sen, mutta vihasi valehtelemista ja pettämistä, ne johtivat vain suruun ja tuskaan. Tosin, hän oli saanut veljensä vihat päällensä sen tähden että oli mennyt luottamaan sellaiseen johon ei olisi pitänyt. Muisto siitä kirveli edelleen. Ehkä jos hän oppisi valehtelemaan hän oppisi tunnistamaankin valehtelijan. Päätös oli vaikea ja hän hieroi käsiään hermostuneena.
Toisen kysymys sai enkelin nostamaan katseensa. Hän mietti mitä vastaisi, mutta päätti pysyä rehellisenä.
"Koska pelkään seuraamuksia, en tiedä, valehteleminen"
Hän piti tauon nielaistakseen.
"Se, minä en pidä siitä, se aiheuttaa niin paljon pahaa, mutta kuitenkin."
Hän katsoi toista eksyneen oloisena.
"Sanoissasi on järkeä."
Pieni toivo nousi hänen silmiinsä mutta katosi kun hän laski taas katseensa.
"Valehteleminen, se ei, en pysty hyväksymään sitä"

Toisen huolenpito ja lämmin hymy sai Luciferin lähes kyyneliin, hänestä tuntui niin pahalta olla päättämätön ja niin lapsenomainen toisen edessä. Ehkä veli olikin oikeassa eikä hän ollutkaan valmis kohtaamaan maailmaa. Mutta miten hän oppisi jollei sitten maailmalla. Hän katsahti kaapuaan, tosiaan se oli hieman kostunut mutta enkeli ei sitä ollut nykyisessä mielentilassaan huomannut.

Cly katsoi tuota, Tyyneesti. sittemmin Käveli tuon viereen ja kävi istumaan. Cly istuituon vieress nyt, vaikak lankut olivat kosteita ja märkiä tietyistä kohdin. Tämä katsoi tuota, silmä raollaan, Kasvoillaan miettivä ilme. Cly sittemmin hymyili, kaivoi taskustaan Jonkin moisen käärön, sen avaus. Sen sisällä oli jonkinMoista leipäää, SIitäpä taitettiin palanen, Tuolle ojennus. " Anteeksi että sekoitin pääsi. Unohda mitä sanoin " - Mumistiin Katse käännettiin jonnekkin muualle. Huokaisten, Samallakun jalat laitettiintakapuolensa alle.

" MIe oon Cly. " Tämä totesi sittemmin tyyneesti, ääni oli nyt paljon pehmeämpi, EI enään niin epäilevä ja kova, Tai edes vaarallinen.
Cly huokaisi, pisti kädet puuskaan, Sittemmin katse käännettiin taivaalle. Tuota, cly oli rentoutunut tuon seurassa paljonkin. SIttemmin tuota katseltiin taas hetkenaikaa, Samalalkun hieraistiin silmällä olevaa huiviaan

Lucifer hieman hämmentyi toisen hieman muuttuneesta asenteesta, hän ei oikein tiennyt mitä ajatella enää asiasta ja oli hetken aikaa aivan hämmentynyt, toisen tullessa istumaan hänen viereensä Lucifer ei enää niin pelännyt tätä vaan katseli tätä ujosti. Todellakin erikoinen, hän pohti muttei pahoin vaan hyvällä. Sitten toinen tarjosi hänelle jotain leivän tapaista, jonka Lucifer otti hieman sekavin tuntein vastain. Hän inhosi sitä että epäili toista sillä tavalla.
"Ei se mitään, kuulemani mukaan se ei ole kauhean vaikeaa kun on minusta kysymys"
Hän vastasi toisen pahoitteluun.

Cly, hän painoi nimen mieleensä.
"Se on kaunis nimi"
Hän sanoi hieman arastellen ja päätti kertoa oman oikean nimensä valehtelun sijaan, sillä toinen olisi vain nähnyt sen läpi suoraan.
"Minä olen Lucifer"
Hän sanoi hieman arastellen pelkäävän toisen reaktiota. Ensimmäisen kerran kun hänelle oli suututtu sen nimen tähden hóli Lucifer ollut varovaisempi, varsinkin taivaassa sitä ei voinut lausua.

cly hymyili, sittemmin nyökkäsi. " Lucifer, Sopii sinulle . " - Hymyiltiin, samallakunbpyöriteltiin leivänpalasta jota piti itsellään käsissään. Tämä ummisti silmänsä, huokaisten " taivaassa sinä et voi lausua nimeäsi. SInun kannattaa olla myöskin varovainen muutenkin nimesi kanssa."
Cly kohotti sitten kätensä, Pisti lleivän osittain suuhunsa, ja puraisi siitä palan, LEivän sisältä tursusi sitten ilmaan vahva kissanmintun, ja muiden erinlaisten yrttien tuoksu jOka peitti alleen joka suon Mädäntyneen ja pahan hajun. Tämä katsoi tuota sittemmin nielaisi leivänpalan . " minneppäin olet matkalla? "

cly kallisti hieman päätään, oma leipä takaisin pussukkaan.

Lucifer katsahti toista, nimi sopi tämän mukaan hänelle ja enkeli punastui hieman, kukaan ei ollut koskaan sanonut mitään kaunista hänen nimestään joten toisen sanat lämmittivät häntä sisältä. Hän nyökkäsi, tiesi sen itsekin.
"Nii-in, käytän yleensä nimeä Amarael"
Se oli hänesta kauniimpi, mutta enkeli ei olisi koskaan pyytänyt isäänsä vaihtamaan nimeään sillä arvosti isäänsä niin paljon, jos isä tahtoi hänen kantavan sitä nimeä hän kantaisi sitä, joskin kertoi sen harvoin kellekään, mitä hän myöskin häpesi, sillä näin hän halveksi isän hänelle valisemaa nimeä.

Lucifer söi leipää jonka oli saanut toiselta, siinä oli miellyttävä tuoksu, Lucifer ei harvemmin syönyt mitään sellaista, hänen perheensä ei ollut sitä tyyppiä joka olisi tehnyt mitään yhdessä vaan kaikki olivat aina omilla teillään. Siksi Luciferkin oli halunnut lähteä, hän ei kestänyt sitä yksinäisyyttä mitä joutui sietämään.
"Oletko muuten saaren asukas vai tuletko jostain muualta?"
Lucifer uskaltautui kysymään sillä toisen erikoinen ulkonäkö olisi mennyt demonista, saarella ei Lucifer ollut vielä koskaan todistanut minkään samanlaisen olevan.

Cly hätkähti toisen kysymystä, käänsi katseensa muualle. " Tuota.. En ole itsekkään vielä asiasta varma " Cly tunnusti sittemin, & kietaisi kätensä polvien ympäriklle, Hiuksissa välähhteli taas niiden heiluessa kirkkaan neonsinisiä raitoja. Cly huokaisi vaiteliaasti, & venytteli niskanikamiaan. Tämä katsoi jonnekkin kaukaisuuteen kuin zombi hetkenaikaa, mutta sittemmin kohotti katseensa.

Tämäpä katseli nyt suolleppäin, josta nousi nyt ilmaan kaasuliekkejä, Kun ilta oli alkanut hämärtyä jausva tiehntyä. " meidän kannattaisi lähteä nyt, ellet halua että joudumme hiisien saartamaksi, SIllä ne on ihan Hiiskatin vaikeita otuksia jotka eivät kuuntele pätkääkään vaikka selittäisi mitä " - tuhahdettiin & venyteltiin jalkojaan.

Lucifer katsahti toista hieman kummissaan. Toinen ei ollut varma mistä hän oli kotoisin. Enkeli katsahti tätä myötätuntoisesti ei ollut varmaankaan helppoa olla tietämättä sellaista. Hänen teki meili lohduttaa toista mutta sellaisten sanojen löytäminen oli vaikeaa, sillä jotkut sekoittivat myötatunnon heikkouteen, muunmuassa hänen veljensä EZriel. Tämän mielestä vain heikot osoittivat myötätuntoa, vahvat voittivat ja surmasivat vastustajansa niin ettei näistä olisi enää tulevaisuudessa vastusta eivätkä nämä puukottaisi ketään selkään.

Hiisien? Lucifer ei ollut koskaan nähnyt niitä olentoja ja katsoi nyt ymprilleen kuin niitä olisi voinut ilmestyä hetkenä minä hyvänsä mistä tahansa yht äkkiä heidän kimppuunsa.
"Lu-luuletko tosiaan että se haluaisivat vahingoittaa meitä, eihän meillä ole edes mitään arvokasta mukana?"
Enkeli kuulosti aralta. Pelokkaalta.
Nyt vasta hän ymmärsi että päivä alkoi kääntyä illan puoleen ja suo näytti nyt pelottavammalta ja uhkaavammalta. Hänen siipensä värisivät, hän kyllä luotti toiseen nyt paljon enemmän. Lucifer mietti ettei ehtisi enää vuorille ennen yötä, ja yöllä oleminen suolla kuulosti hänestä suorastaan kauhistuttavalta vaihtoehdolta.

cly katsoi tuota, puudistellen päätään " Eivät ne aina arvo-esineitä halua. Ne syövät mitä on helpoiten saatavilla. " - Todettiin, Samallakun alettiin nousta ylös, kädellään Maata tukien, Samallakun suota tarkkaillen. " keritään niiden läheltä just ja just ennenkuin ne herää ja alkaa ettiä ruokaa " Cly totesi, & venytteli. " Mä voin viedä sut pois täältä. " Cly totesi, ja venytteli yhä enemmän ja pidempään lihaksiaan. " auts, Mä oon ihan kohmeessa. " Todettiin " suosittelen sunkin nousta, Sä jäädyt siihen viellä kiinni." Cly totesi, Samallakun haukotteli, niinettä viilatut kulmahampaat paljastuivat.

Lucifer kuunteli toista aivan kauhuissaan. Söivät, söivätkö ne enkeleitäkin siis. Hänen kasvonsa kalpenivat sillä elävältä syödyksi tuleminen kuulosti kammottavalta. Toinen tarjoutui johdattamaan hänet niiden ohitse, Lucifer ei oikein tiennyt luottaako toiseen vai ei, ehkä hän yritti huijata enkeliä, tosin halusiko Lucifer ottaa sellaisen riskin. Voi, kuinka hän toivoikaan sillä hetkellä että EZriel olisi hänen mukanaan. Hänen seuranaan ja turvanaan, mutta henkivartijaksi veli ei olisi koskaan suostunut ja jos hiidet tulisivatkin, tulisiko EZriel. Tulisi, siihen hän luotti, mutta tarpeeksi ajoissa siitä ei voinut olla varmuutta. Ainut varma asia oli se että veli kimpaantuisi häneen kovasti.

Lucifer nousi toisen kehoituksesta, hänen ei niinkään ollut kylmä, sillä kaapu piti kosteuden ja kylmänkin poissa, sekä neljä siipeä joita hän selässään kantoi lämmittivät tehokkaasti, jos hänen tulisi kammottavan kylmä hän ottaisi kaapunsa pois ja kääriytyisi siipiinsä. Ne pitäisiväy hänet lämpiminiä talvipakkasillakin. Hän ei kuitenkaan halunnut näyttää siipiään, jo siitä syystä että neljä siipeä oli vain serafeilla ja hänen siipensä, ne olivat jo itsessään niin erikoiset ja samalla vaaralliset ettei hän halunnut altistaa ketään siihen vaaraan.

Cly katsoi tuota, Kallisti päätään hieman. " Ei sinun tarvitse epäröidä, Voin luvata Että tuon sinut täältä hengissä ja ehjänä, Ilman mitään. " - Tämä hymyili tuolle iloisesti, Saattoi huomata että yö oli selvästikkin Clyn aikaa. Cly joka osaisi viedä tuon turvallisesti tähän aikaan pois suolta. Tämä kohotti kätensä. " Tule vain, Lupaan sen " - tämä totesi, mutta sen huomasi että neiti ei valehdellut. Cly Kallisti päätään hieman, silmät välähtivät hieman jopa siis puusilmä Huivin alla. Tämä kallisti päätään, ja katsoi tuota.

Lucifer kuunteli toisen sanoja eikä tiennyt mitä tehdä, hän päätti luottaa toiseen ja nyökkäsi, hänellä ei ollut paljon vaihtoehtoja.
"Hyvä on"
Hän sanoi katsahtaen pimeää suota. Hän värisi hieman, pimeys pelotti häntä, kyllä hän yöstä piti, tähtien katselu oli hänen mielipuuhaansa, mutta silloin ei voinut lentää koska ei nähnyt mitään. Suo kuitenkin oli eri asia, täällä oli pimeää ja usvaista, täällä ei näkynyt edes tähtiä minkä avulla suunnistaa. Siellä täällä näkyi varjoja jotka muodostuivat silloin tällöin valoista. Lucifer ei halunnut jäädä yksin sinne ja jos toinen oli lähdössä hän menisi ehdottomasti mukaan eikä jäisi miettimään asiaa.

Lucifer suoristautui siinä seistessään, kuin yrittäen ilmaista ettei ollut niin pelokas kuin miltä sillä hetkellä hänestä tuntui ja oli kiitollinen etteivät siivet olleet näkyvillä sillä niiden hermostunut vapina olisi paljastanut hänet, nyt niiden vapina oli vaikeaa ja niitä pisteli hieman. Hän oli ollut koko päivän kaapu päällään siivet ikävässä asennossa ja ne olivat nyt puutuneet sen aikana. Hän olisi halunnut venytellä niitä muttei kyennyt. Hän ei halunnut riisua kaapuaan.

Clypä kääntyi sittemmin. Lähti kävelemään suoraan lankkutietä, laittaen kädethousuntaskuihin, Samalla tarkastellen seuraisiko tuo. Cly kohotti katseensa sittemmin suolleppäin, ummisti silmänsä. " Tule lucifer. Meillä on todellakin kiire! " - cly odotteli tuota hetkenaikaa, kunnes jatkoi matkaansa, välillä pysähdellen, varmistaakseen seurasiko tuo. Silloinp atämä kuitenkin pysähtyi, Käänsi katseensa Luciferiin. " Voit ottaa kaavun pois, Luulenpa ettei täälä nyt ole ketään. Oikaise sulkiasi ja siipiäsi, Puutkin peittävät taivaan, niinkuin usvakin." - Cly hymyili tuolle " siipesi on ihan varmasti puuduksissa, voisin lyödä siitä vaikka vetoa hengestäni. "

Cly katsoi tuota vähän uteliaana, samallakun Hieman peloissaan. Ei clykaan ollut varma onko nämä yksin suola vai ei, EIkä clyn pieni magia oikeastaan puollustaisi Luciferiä kuin vähän jos joku olisikin. Cly, seisoi usvassa, hiuksissa välähteli edenleen neonsiniset raidat niiden heiluessa.

Lucifer hätkähti sillä toinen lähti niin ripeästi liikkeelle meni hetki ennen kuin hän ymmärsi seurata toista. Hän pysyi kyllä hyvin perässä mutta meinasi aika ajoin huonon näkyvyyden tähden hukata toisen kokonaan, onneksi tämä pysähteli aina välillä odottamana jolloin hän sai toisen kiinni. Hetken matkattuaan toinen totesi että hän voisi ottaa kaapunsa pois. Lucifer punastui ja käänsi katseensa. Sellainen ei tuntunut kauhean fiksulta. Toisaalta hänen siipiään pisteli kovasti. Enkeli katsahti ympärilleen eikä paikalla ollut muita, eikä hän nähnyt syytä että toinen olisi jotenkin pahantahtoisuuttaan sanonut niin. Eikä Luciferin ollut edes kylmä.
Hieman ujostellen ja vapisevin sormin hän vapautti kaapunsa auki ja heitti selästään.
Alla oli hänen uniformunsa, pitkähelmainen ja valkea, rinnassa kultainen ja verenpunainen symboli kuvaamaan hänen taitoaan laulaa ja kertoa tarinoita.

Siivet hän aukaisi kerran kunnolla ja varmisti ettei yhtään sulkaa pudottunut, kaikki neljä oikenivat. Ilmavirta selkeytti hetkeksi kaiken usvan enkelin ympäriltä ja pyöritteli sitä hetken. Sitten usva asettui taas ja Lucifer venytteli siipiään tyytyväisenä. Hänen siipensä olivat purppuraiset, muistuttaen hieman isänsä punaisesta jolta hän oli saanut kykynsäkin. Kyvyn mitä enkeli ei itsekään oikein ymmärtänyt ja jota inhosi koko sydämestään, mutta niin kauan kun niistä oli hyötyä isälle hän ei sitä koskaan ääneen sanonut.

Cly Katsoi tuota, hetkenaikaa tuota katsseltuaan käännyttiin ja lähdettiin kävelemääntaas polkua pitkin., kunnes saavuttiin risteykseen. Luciferin odotus, J akun tuo sitten tuli niin kysäistiin " Minnespäin oot menossa? " Cly totesi, hymyillen. Ei Cly toisen menosuuntaa tiennyt.
Tämä katseli tuota hetkenaikaa mietteliäästi, sittemmin venylleiitseään, Ja hengähti huurupyörteen taas ilmaan.

Cly Venytteli uudestaan, kääntyi taakseppäin, venytteli niin että kädet takaapäin osuivat maahan, & siitä sitten voltilla taakseppäin, Huokaisten. " Ilmoitsu : Tosta asenosta ei pääse helposti pois

Lucifer seurasi toista yrittäen pysyä mahdollisimman hyvin perässä, kuitenkin, sellainen luonne kuin oli hän saattoi jäädä ihan vain omasta mielestään pieneksi hetkeksi kiinni ajatuksiinsa tai johonkin kauniiseen asiaan eikä huomannut kuinka toinen jo oli paljon edempänä ennen kuin nosti katseensa ja oli miltei kadottanut toisen aina jonnekin. Toinen oli taas pysähtynyt odottamaan ja kysyikin tällä kertaa että mihin hän oli menossa. Lucifer pysähtyi ja katsahti tätä ja joutui itsekin miettimään, minne olikaan ollut alunperin menossa.

Hetken pohdittuaan enkeli vastasi.
"Vuorille, olin menossa vuorille"
Muisto siitä paikasta sai enkelin hieman alakuloiseksi, hänen oli ollut tarkoitus olla siellä paljon aikaisemmin, miksi hän olikaan pysähtynyt, eikä jatkanut matkaansa suoraan vuorille, sen sijaan hän oli suolla jossa saattoi lähteä henki. Lucifer mietti että olikohan sittenkään aivan niin viisas kuin uskoi olevansa. Kirjatietoa hänellä oli paljon, mutta elämisestä ja käytännön taidoista hänellä ei ollut paljoakaan kokemusta, minkä hän huomasi aina juuri sellaisina hetkinä kun sellainen kyky olisi ollut kaikkein tarpeellisinta. Lucifer katseli kuinka toinen taittui kummallisesti ja suorastaan epäluonnollisesti. Hän ei kyennyt edes kuvittelemaan ketään tekemässä tuollaista, varsinkaan enkeleistä sillä siivet olivat autuaasti tiellä ja saattoivat vahingoittua tuollaisesta.

" Okei, siis meidän Täytyy lähteä.. Ööööööö.... " - tälle tuli päässä oikosulku, sitten sormen Kohotus " haa , nyt muistan. Tuohon suuntaan, Äläkä jää jäkeen hetkeksikään! " - Cly lähti kävelemään sittemmin eteenpäin, Ja kun tämä oli pari askelta Ja meni yli sillan, Ja seisoi nyt suossa. " sori mut jos haluut täältä ajoissa pois niin pitää mennä tätä kautta. " Cly murahti. Ja jatkoi kävelyään suota pitkin,, pysähtymättä nyt hetkeksikään, niin oli pakko, sillä suo oli kuin juoksuhiekkaa, joka kokoajan veti näitä sisäänsä, eli joka askeleella kaikui imukupintapainen lässähdys.

Clyn askeleet olivat suolla vakaat, toisinkuin lankkupolulla, askelista päätellen cly on selvästikkin asunut suolla jo pari vuotta. taino liikkunut suolla, Eikä cly nähtävästi myöskään arastellut liata vaatteitaan, perustella että housut olivat täynnä maaliläikkiä.

Lucifer katseli toisen epäröintiä hieman huolestuneena, muttei kovin. Hän kuitenkin toivoi että toinen osaisi paremmin tiensä täällä kuin hän, eikä vain esittänyt osaavansa. Sitten tämä näytti muistavansa ja Lucifer kasteli tätä hieman kummeksuen muttei kuitenkaan pahasti. Enkeli hieman kauhistui kun toinen sanoi että olisi mentävä suon poikki. Hän värähti ja oli tyytyväinen siihen että oli ottanut kaapunsa päältään sillä sen kanssa suolla liikkuminen olisi ollut hankalaa. Ei Luciferia vaatteidensa puolesta pelottanut, saappaat saattaisivat kärsiä, helmat olivat sen verran korkealla että jos hän ei jäisi paikalleen ne eivät kastuisi ollenkaan. Mutta sehän se suurin haaste olikin, ollä jäämättä paikalleen.

Lucifer nyökkäsi ja lähti kylmästi seuraamaan toista, hänellä ei ollut mitään aikomusta jäädä suolle ja hukkua sinne, varsinkaan kun kukaan ei tiennyt missä hän oli. EZriel murhaisi hänet uudestaan jos niin kävisi ja isä, mitähän isä ajattelisi siitä että Lucifer oli sillä tavalla henkensä altistanut. Yht äkkiä hän tajusi, että jos jotain sattuisi hänelle, EZriel olisi se joka kärsisi, isä pitäisi EZrieliä vastuullisena kaikesta mitä hänelle tapahtuisi. Toisaalta se tuntui aivan oikealta koska EZriel oli häntä kohtaan aina kylmä ja ilkeä, mutta Lucifer ei osannut tuntea sellaisesta mitään mielihyvää, sillä vaikka veli ilkeä olikin piti hän veljestään kovasti, kaikista veljistään vaikka nämä eivät hänestä niin välittäneetkään.

Cly Jatkoi edenleen matkaa, Verrkkaisesti, samalla k'ääntäen katseensa tuota kohde " herkeäkkös mietiskelemästä, matka jatkuu, ellet ihan väkisin halua upota suohon " Tämä karjaisi, Ja jatkoi matkaansa, Suokasvit repivät tämän vaatteita kun tämä käveli Suota pitkin, Poimien suon seasta pari lakkaa, ne pistäen kävelyssä suuhunsa, Pysähtymättä, Tämä talsi vauhdila kellertyneiden sammalien yli, josita tursusi vettä tämän paljaille jaloilleen.

Cly venytteli nostaen kätensä korkealle J ajatkaen kävelyä, vaikka suoraan tämän viereen nousi virvatuli, Kauempana kuului sihahduksia, ja supinaa. Mutta ne hiljenivät clyn murahtaen jotain Huomisaamusta, Ja lapiosta. Mutta supina kuitenkin jatkui, Ja ilmassa kuului sihahtelua yhä enemmän, Ja tämä toivoi ettei lucifer säikähtäisi niin että juoksisi häntä koipienvälissä karkuun ja kusi pöksyssä. Ainakin Cly toivoi niin.

Lucifer huomasi jääneensä taas kiinni ajatuksiinsa ja miltei siten suohonkin. Hän sai tehdä pienen taistelun että pääsi irti ja oli kaatua eteenpäin suon päästäessä äkillisesti irti. Hänen onnensa että Cly oli huomannut. Enkeli huokaisi ja mietti olisiko hänestä tähän sittenkään ja jatkoi matkaansa eteenpäin seuraten toista mahdollisimman tarkasti. Hän säikkyi alkuun kovasti virvatulia, mutta kun ymmärsi etteivät ne olleet vaarallisia, ainakaan siltä ei näyttänyt, hän katseli niitä jopa mielenkiinnolla, mutta joutui aina muistuttamaan itseään jäämästä paikalleen ja seuraamaan toista, sillä muuten hän eksyisi tästä auttamatta ja sitä hän ei halunnut täällä tehdä.

Pian alkoi ympäriltä kuulua ääniä, sihinää ja jotain puheentapaista, Lucifer jäykistyi hetkeksi paikoilleen kunnes aivot muistuttivat jalkoja liikkumaan. Enkeli yritti kävellessään kiinnittää huomiotaan johonkin muuhun kuin ääniin, mikä oli hankalaa. Hänen siipensä värisivät pelosta. Ne eivät pitäneet onneksi mitään ääntä niin tehdessään. Lucifer yritti estää niitä kuitenkin värisemästä sillä hänestä tuntui kuin ne olisivat pitäneet kamalaa ääntä, hän kuvitteli niiden jotka ääntä pitivät kuuvelan jopa hänen sydämenlyöntinsä, niin kovina ne kaikuivat sillä hetkellä hänen omiin korviinsa.

Cly käänsi katseensa tuota kohde. " Älä näytä pelkoasi niille, Liiku. Katso minua, kuuntele minua, kuuntele ääntä, Älä ympäristöä, unohda niiden olemassaolo. " - Silloinpa tuo saattoi tuntea kuinka tuon ohi vipelsi joku tonttua pienempi otus. Joka sähisi kuuluvasti, Mutta cly vähät välitti, Jatkkoi matkaa takaperin, selittäen tuolle jotain randomia, Yrittäen kiinnittää tuon huomion itseensä parhaansa mukaan. Välillä hyppien ihan vain hetken paikallaan, Välillä irvistellen, " Älää kuitenkaan lopeta kävelemistä jatka vain " - Virvatuli posahti kovaäänisesti, suoraan tuon viereen, ja valaisi tuon ympäristön Hetkeksiaikaa, Jolloin suosta saattoi erottaa mustia kiilteleviä silmiä, Ja yhdessä suonsilmässä Kellui Irronnut pää, Jonka suu oli avautunut kauhunhuutoon, J asilmät olivat revitty kuopistan pois.

Suosta kuului vaimeita pulputtavaisia ääniä, Pihinää jotka kuulostivat kirkaisuilta, Ja kaikke amuita ääniä. Samallakun hiidet supattivat vieressä, Ja paljastelivat keltaisia hampaitana ja sähisivät.

Lucifer kuunteli toisen ohjeita tarkkaavaisesti, hän ymmärsi kyllä mitä pitäisi tehdä mutta kaikki niin vaikealta. Hän oli tottunut kulkemaan ilman että hänen olisi pitänyt kiinnittää huomiota mihinkään muuhun kuin omiin ajatuksiinsa. Hän kuitenkin teki kuten toinen käski. Kun virvatuli yht äkkiä ilmestyi ja katosi Lucifer säikähti ja oli kaatua mutta sai juuri ja juuri pidettyä tasapainonsa siipiensä avulla. Usva katsoi hetkeksi kokonaan hänen ympäriltään paljastaen hieman ympäristöä. Sitä Lucifer ei olisi halunnut nähdä ja lähti liikkumaan ripeästi eteenpäin ettei miettisi näkemäänsä liikaa.

Äänet häiritsivät enkeliä edelleen mutta hän yrittti olla ajattelematta niitä. Nähdessään kallon Lucifer oli pyörtyä. Hän käänsi pian katseensa ja vapisi pelosta. Vaikkei kallo enää hänen näköpiirissään ollutkaan, hän kuitenkin näki sen sielunsa silmin eikä uskaltanut sulkea enää silmiään vaikka olisi niin halunnut tehdä, sulkea koko suon mielestään siten.
Lucifer vapisi pelosta ja joutui keskittymään hirveästi saadakseen jalkansa liikkumaan. Suolla kulkeminen otti koville hänelle niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hänen lihaksiinsa koski ja samoin rintaan sillä hän hengitti katkonaisesti jo pelkän pelon tähden. Vapina vei hänen voimiaan kovasti puhumattakaan ainaisesta pelon tunteesta. Lucifer nieleskeli kyyneliään ja huomasi toivovansa koko sydämestään pääsevänsä pois tästä kamalasta paikasta pian.

Cly pysähtyi kääntyi luciferia kohde, katsoi tuota ja kultisti kulmiaan, käveli tuon luo Ja tarrasi tuota kädestä, Molemmista, kiskaisi ilmaan, Melko helposti, vaikka tuo oli tätäkin vanhempi varmastikkin, Ja Painavampi, Ja veti tuon jollakin taikakeinolla reppariinsa, Mumisten jotain nössöstä ja pelkurista. Cly huokaisi, & lähti kävelemään. Pian näitä vastaan tuli vielä verta valuvia teurastettuja päitä, Joista roikkui vielä silmätkin juurtensa varassa, Suut olivat kaikilla Kauhunkiljaisusta auki. Clyn askelten kannssa, Suosta tursusi verenväristä Rusteisenhajuista vettä, Ja kaikkea muuta likavedenskoitusta. Myös lammissa kellui eläinten päitä, suolenpätkiä ja repaleisiä ruumiinosia.

Cly kiihdytti vAuhtiaan, eihän hän aikonut kiusata luciferiä kauempaa, Ja lähti juoksuun, vaikka se oli rankkaa. Cly kannatteli tuota repparissaan, Suu irveessän, juosten täysillä eteenpäin.

Lucifer hämmästyi hieman kun toinen noin hänet reppuselkäänsä nosti, hän ei edes uskonut että toinen olisi jaksanut hennon ulkomuodon perusteella. Hän ei pannut vastaankaan. Sen verran hämmentynyt hän siitä oli. Lucifer kuuli tämän mutisevan jotain muttei kuullut kunnolla mitä se oli, imartelevalta se ei kuitenkaan kuulostanut. Hän ei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, Lucifer ei ollut koskaan ennen ollut kenenkään reppuselässä, yksi syy siihen oli se että kaikilla hänen veljillään oli siivet joten se teki jos asiasta hirvittävän hankalaa. Eikä kukaan veljistä ollut sellaista onnellinen perhe tyyppiä, Lucifer oli ainoa.

Kun maasto muuttui rankasti suosta joksikin groteskiksi maisemaksi Lucifer alkoi tuntea pahoinvointia ja hän sulki silmänsä, sillä ei kyennyt katsomaan. Verta muistuttava tuoksu ja vesi sai hänen mahansa muljahtamaan ikävästi ylösalaisin, puhumattakaan miten ruumiit ja niiden osat saivat sapen maun hänen suuhunsa. Enkeli olisi luultavasti oksentanut jos ei olisi ollut toisen reppuselässä. Nyt hän sai sentään suljettua silmänsä tuolta kammottavalta näyltä, mikä ravisteli häntä sielua myöten. Siivet värähtivät, hän yritti estää niitä tekemästä niin sillä muuten se vaikuttaisi tasapainoon. Hän painoi ne mahdollisimman lähelle selkäänsä ettei niistä olisi vastusta.

Cly irvisti hieman. Jatkaen hölkkäämistä eteenpäin, Samallakun piteli luciferiä repparissa. Clyn hölkkäkin vaihtui juoksuksi, pimeästä alkoi kuulua jonkinmoista kolahdtelua ja puiden kalahduksia, Ja köyden natinaa, kuin joku olisi venyttänyt jousta. Vaikka klai kyllä tiesi että joku kokosikin smemoista ei tämä halunnut säikyttää luciferiä, vain kiihdytti vauhtia. Tämä vapautti toisen käden tuon jalasta, neiti luotti siihen että tuo ei päästäisi irti. Cly Veti jostain pussin Avasi sen, & ojensi juoksussa tuolle. " Pistäppä se naamallesi, Toivonmukaan helpottaa " Pussukasta kantautui jopa suonkin hajun yli Yrttien hemaisevaa tuoksua. Cly ei itse tarvinnut sitä, SUo oli pikkuhiljaa alkanut nousta ylämäkeen, Ja ehkä kovettunut hieman kovemmaksi Mutta muuta ei ollutkana tapahtunut, raadot olivat hieman vähentyneet muttei huomattavasti.

Lucifer pysyi kyllä mukana, hänen olonsa tosin pysyi kamalana eikä hän uskaltanut sulkea silmiään sillä halusi kuitenkin nähdä, jos hän olisi sulkenut silmänsä olisi käynyt niin että tämä olisi alkanut pelätä vielä enemmän eikä Lucifer uskonut kestävänsä enempää. Kun toinen päästi hieman irti enkeli säikähti ensin että jotain tapahtuisi. Äänet ympärillä eivät luvanneet mitään hyvää eikä hän halunnut edes ajatella niiden merkitystä.
Toinen ojensi hänelle jotain ja Cly käski häntä laittamaan sen kasvoilleen. Lucifer pohti mitä toinen mahtoi sillä tarkoittaa kun haistoi yrttien tuoksun. Hänen oli tarkoitus kiittää mutta ei uskaltanut ettei olisi puraissut itseään kieleen. Lucifer ei enää kiinnittänyt niin paljon huomiota ympäristöönsä kuin kiinnitti siihen että pysyi itse järjissään. Ei hän hulluksi ollut tulossa mutta pelko oli kiristänyt hänen hermonsa äärimmilleen.
Ehkä EZriel oli oikeassa, mutta sitä Lucifer ei halunnut itselleen myöntää. Hän tiesi kykenevänsä pärjäämään ulkomaailmassa, kunhan oppisi ensin hieman. Tähän uskoon hän luotti ja sille hän antoi kaiken. Vaikka tämän päiväinen oli todistanut ettei hänellä ollut niitä tiettyjä vaistoja ja taitoja mitä vaadittaisiin, mutta se päivä oli saanut enkelin miettimään entistä tarkemmin, halusiko hän luopuakaan niistä ominaisuuksistaan.

Cly jatkoi juoksua, Kunnes tämä käänsi katseensa sivummalle, hyppäsi kaksi askelta kerralla eteenpäin. Jolloin ensinmäinen nuoli sujahti Näiden ohi. Cly ampaisi siitä suoraan toiseen suuntaan, Jolloin tämän Jalat tavoittivat lankkupolun, jonka Cly todennnäköisesti oli itse rakentanut, ja jatkoi juoksua. " sopiiko että vien siut meikälle kun epäilen ettei keritä tästä hälinästä ja hössäkästä pois ilman haavoja jos jatketaan matkaa vuorille tästänäin. " - Cly totesi, ja jatkoi lankkuja pitkin juoksua, jolloin puut natisivat kova-äänisesti tämän jalkojen alla. Kerran Clyn käsi meinasi pettää, Mutta tämä piti silti kiinni, tiukasti, jatkaen matkaa hidastamatta.

Lucifer puristi hieman kovemmin toisesta kiinni kun tämä alkoi hypähdellä sillä pelkäsi putoavansa. Hän kauhistui kun kuuli nuolen suhahtavan ohitse, sen äänen hän tunnisti heti ja ymmärsi että joku halusi heidät hengiltä. Hetkessä he olivat lankkupolulla ja Lucifer mietti kuka ne sinne keskelle ei mitään oli laittanut, muttei ruvennut sellaisia kyselemään.
Lucifer epäröi sillä viimeksi kun oli antanut toisen johdattaa hänet johonkin hän oli jäänyt vangiksi, tosin mitä vaihtoehtoja hänellä oli sillä hetkellä. Muuta kuin luottaa toiseen ja mennä tämän mukana. Häntä ei toisaalta huvittanut saada taas EZrielin vihoja päälleen. Jos hän jäisi tähän hän saisi ne kuitenkin päällensä.
"Hy-hyvä on"
Hän vastasi epäröiden. Hän toivoi vain pääsevänsä suolta pian pois. Taisteluun hän ei halunnut joutua sillä hän kykeni vain ampumaan jousipyssyllä. Hänestä ei lähitaisteluun ollut ollenkaan. Hän oli heikko ja kokematon. Jousikin oli hänen veljensä hänelle antama, sellainen joka oli kevyt ja helppokäyttöinen. Se oli ainoa ase mitä hän ei inhonnut ja jopa mieluusti piti kädessään. Kuin sillä olisi ollut oma sielu, kuten EZriel väitti. Mitä Lucifer ei oikein uskonut ja oli saanut EZrielin suuttumaan naurahtaessaan tälle tämän asiaa selittäessä. Sen jälkeen Lucifer ei enä koskaan ollut nostanut asiaa esille.

Cly Jatkoi juoksua, ei oikeastaan muuta tehnytkään, sittemmin nämä nousivat kovalle hiekkaheinäummulle, jossa oli jonkinmoinen aukko, Jonne Cly syöksyi lucifer mukanaan, Persliulla, Päästäen samalla tuosta irti, Mennen luolan suuaukolle, ja jonkinmoisen lankkuesteen sen tielle jolloin luola pimeni. paitsi että Clyn silmät hohtivat pimeässä, samallakun neiti luisi istumaan takaisin, Ja huokaisi. Cly nojasi seinämään hetkenaikaa kunnes kohotti kätensä, ja sytytti ilmaan vaaleansinisen liekin joka Valaisi Korkean luolan, jonka seinät olivat täynnä erillaisia maalauksia, varmasti parituhatta vuotta vanhoja. Mutta luola oli ennenkaikeka täynnä hyllyköitä, ja ne täynnä kaikenmaoisia kasveja ja purkkeja. maassa oli jonkinmoinen peti ja luola jatkoi syvemmälle maan uumeniin, ja siellä kaikui vesipisaroiden putoamisen ääniä.

Lucifer ei oikein osannut varautua seuraavaan sillä oli taas ajautunut omiin ajatuksiinsa, kun sitten toinen syöksyi aukkoon ja päästo hänestä irti Lucifer ehti juuri ja juuri ymmärtää mitä tapahtui kun he olivat jo pudonneet alas ja olivat nyt luolan kaltaisessa tilassa jota toinen näytti käyttävän asuinsijanaan. Lucifer katsahti maalauksia ja näytti hetkeksi lumoutuvan niistä kokonaan. Hän nousi seisomaan huomaamatta sitä että oli hieman loukannut itsensä, ei mitenkään vakavasti mutta saisipa mukavat mustelmat siitä liu´usta.
"Kuinka vanhoja nuo ovat?"
Hän kysyi uteliaana.
"Tai kuka ne on maalannut?"
Hän nousi seisomaan ja katsoi niitä näkemättä mitään muuta sillä hetkellä ympärillään. Hän alkoi mielensä sisällä etsiä samanlaisia kuvia, josko olisi nähnyt niitä missään muualla, kirjoissa tai kuullut niistä kerrottavan ja puhuttavan. Hän räpäytti siipiään innostuneena. Omaksi onnekseen siivet eivät olleet kärsineet sillä silloin hän olisi ollut kovissakin tuskissa. Siivet olivat herkät ja pienikin haavauma oli kammottavan kivulias. Puhumattakaan venäytyksestä tai sijoiltaan menemisestä.

Cly Mietti hetken " en tiedä miltä aikakaudelta. Mutta vanhoja ne ovat. Tekiät... En tiedä niistäkään" Cly totesi, yskäisten hieman, Ja nousten ylös. Cly oli hengästynyt, neiti hengitti kovaan ääneen, mutta se tyyntyi hiljattain. Cly kosketti erästä maalausta, jossa oli Valkea kotka. " tämä on suosikkini. Se on upeasti tehty omasta mielestäni. " Tämä katsoi ylös kattoon, mutristaen huuliaan. " maalauksia on syvemmälläkin luolastossa. Ne ovat epäselvempiä ja huonokuntoisempia. Siellä on myös raunioita ja pieniä asumuksenjäänteitä jotka kivivyöryt ovat haudanneet alle. " cly totesi, rusautti harteitaan sitten, & istui sitemmin hiekkaiseen maahan. " tutki paikkoja rauhassa jos tekee mieli. Olekkuin kotonasi " Cly mumisi, & painoi päänsä sittemmin seinään.

Lucifer jäi ihailemaan maalauksia, saari oli täynnä kaikkea uutta ja ihmeellisiä asioita joiden historiaa ei monikaan tiennyt. Hän halusi etsiä ja kerätä ne kaikki. Jäsentää ja kirjoittaa ne ylös kaiken, tarkasti muille tiedoksi. Enkeli räpäytti siipiään tarkistaen nopeasti ettei sulkia tippunut maahan yhtäkään.
Toisen mainitessa rauniot hänen uteliaisuutensa heräsi, hän olisi halunnut käydä tutkimassa niitä, mutta antoi vielä olla ja ihaili maalauksia. Hän ei uskaltanut koskea niitä mutta seurasi syvemmällä luolassa olevia.
Hän yritti erottaa niiden esittämiä kuvia. Niissä oli selvästi kuvattuna erilaisia olentoja sekä jotain mitä olisi voinut väittää enkeleiksi ja demoneiksi, tanssimassa yhdessä. Lucifer mietti kuulemiaan tarinoita. Hän tiesi että helvetissä enkelit olivat osittain sopeutuneet demonien joukkoon, kehittäneet oman elämän ja kulttuurin.

Olisiko saarella asunut ennen samanlaisia rotuja, olivatko enkelit ja demonit lähtöisin saarelta, mutta Jumalahan oli luonut enkelit ja demonit, olivat aina olleet olemassa, ehkä nuo kaikki olivatkin demoneita jotka näyttivät enkeleiltä. Lucifer oli unohtanut jo aikaisemmat päivän tapahtumat ja oli täysin syvällä omissa aatoksissaan.

Cly venytteli hieman seinää vasten, Ja Narskautti niskaansa, josta kuului puinen kalahdus. " suosittelen ettet kuitenkaan lähde yksikses tonne, Kun siellä on muutenkin pimeetä. siellä saattaa eksyäkkin" Cly murahti, otti sittemmin kätensä olkapäänivelestä irti, siitä kuului vain naksahdus, cly taivutteli kättä, josta kuului narskahduksia, kuin luut olisivat natisseet, sittemmin Cly pisti raajan takaisin paikalleen, virnistäen . samallakun ummisti silmänsä, jotka olivat palautuneet taas iiriksen ja pupillin kannalta normaalin pyöreäksi, kun stressi ja rasitus oli laantunut. " plussaan että siellä alkaa kohta nousta aamunousuvesi, että siellä on sitten kunnon uimapaikkakin jos tekee mieli käydä Ton Jälkeen siistiytymässä. SIis puhun nyt ihan tossa luolansuun vieressä, kun siitä kävelee hetkenaikaa vasemmalle tulee hiekkaa. niin siinä sitten, ku vesi ei nouse siitä korkeammalle." Cly jatkoi venyttelyä, samallakun haukotteli.