Ken metsässä vaeltaa..

Oli lämmin ja kaunis ilta. Taivalla oli muutama pilevn hattara ja aurinko oli laskemassa taivan rannan taakse, värjäten samalla taivaan hieman punertavaksi. Puiden lehdet värjäytyivät hieman auringon valossa ja puiden varjot lankesivat maahan. Pieni tuulen vire puhalsi raikaasti idästä ja lehdet kahisivat rauhallisesti.

Shyro asteli rennosti, mutta varovasti eteenpäin Lishtral-muodossaan ja kuunteli samalla metsän ääniä. Paikka oli sille hyvin outo, joten se liikkui varoen. Se ei tiennyt millaisiä olentoja metsässä liikkui, muttei antanut varovaisuutensa näkyä olemuksestaan. Shyro pysähtyi vähäksi aikaa ja nuuhki ilmaa uteliaana. Ilmassa tuoksui vain puiden mukava tuoksu. Tuoksu toi Shyron mieleen aikoja, jolloin se asui vielä perheensä luona.

Yhtäkkiä Shyro säpsähti ajatuksistaan, istahti maahan ja ravisti päätään, jotta saisi ajatuksensa selviksi. Lopulta se huokaisi syvään ja jäi istumaan vielä joksikin aikaa miettimään asioita.

n. 20 metrin päässä käveli tyttö, ympäristöä tarkkaileva tyttö. Hän katsoi joka suuntaan, mutta hän ei etsinyt mitään, hän tuntui olevan hermostunut. Tuulessa tytön mekon helma heilui edes takaisin. Hydra, mutta tässä tyttömuodossaan Helia Oli tullut Helvetin puolelta saaristolle katsomaan mikä meininki siellä olisi ja tallusteli nyt pitkin metsää ja käveli vain eteen päin. Pian hän käveli kumminkin paikalle jossa tuo hänen mielestään pieni, lisko eläin istui. Hän katsoi tuota hetken hymyillen. Mutta ei kävellyt yhtään lähemmäs. Helia vain katsoi tuota, ja odotti sen huomaavan hänet. Heliaalkoi miettiä että tunnistaisiko tuo häntä vaaralliseksi liskopedoksi, mutta hän antoi ajan hoitaa asian ja vain katsoi liskoa.

Shyro haistoi ilmassa oudon hajun ja vilkuili ympärilleen. Se huomasi, että tuntemattoman hahmon tarkkaili häntä. Shyro loikkasi ylös ja katsoi tuota outoa hahmoa varuillaan. Sen vaistot käskivät sen olla valppaana, koska jokin tuon olennon hajussa oli omituista. Shyro laski päätään alemmaksi ja murahti hiljaa.

Shyro kysyi rauhallisella äänen sävyllä:
"Hei! Sinä siellä. Kuka olet? Ja mitä sinä täällä teet? Asutko täällä päin?"

Puhuessaan Shyron lihaksen jännittyivät hieman, koska se ei tiennyt oliko tuo uusi hahmo hyvä vai paha. Sitä kummiskin kiinnosti millainen tuo olento on, joten Shyro rentoutui hieman, mutta oli silti varuillaan kaiken varalta.

Helia seisoi puun varjossa ja katsoi oliota joka murisi hänelle. Tuo toi vain hennon hymyn tytön kasvoille. Helia astui pois varjosta ja heilautti mustat hiuksensa selän puolelle. "Olen helia, ja tulin vain kiertelemään paikkoja, en halua pahaa." Helia sanoi kävellen kauemmas puusta. Hän olisi uskaltautunut vaikka olion viereen, mutta liika rohkeus olisi voinut herättää tuolle lisää epäilystä tytön oikeasta luonnosta. Helia tyytyi pysähtymään 7 metrin päähän lisko olennosta ja katsoi tätä tarkkaille, hän mittasi silmillään olisiko tuosta mitään haittaa hänelle. Joh hän olisi teinityttö muodossa niin kyllä tuo lisko tekisi pahaa jälkeä, mutta 15 metrisen Hydran muodossa tuo ei tekisi pahaakaan jälkeä.

Shyro katsoi Heliaa mietteliäästi, kun tämä tuli sitä kohti. Se ei tuntenut oloaan entistä varovaisemmaksi, mutta ei antanut sen näkyä. Shyro oli huomannut muutaman kerran, että ulkona saattoi pettää pahasti. Shyro käänsi hieman päätään vinoon ja tutki toisen olemusta. Se oli hieman ihmeissään, koska harvat olennot uskalsivat tulla hänen lähelleen vapaa ehtoisesti.

Shyro kysyi uteliaasti:
"Minkä lajinen sinä olet? Et tuoksu ihmiseltä etkä miltään muulta tuntemaltani olennolta."

Helia katsoi lisko olentoa kun tämä kysyi hänen lajistaan. "Et välttämättä haluaisi tietää, vai?" Helia sanoi hymyillen, hän yskoi että olentoc olisi melko utelias siitä mikä tyttö oli, mutta oliko se sitten kannattavaa. Toisaalta olisiko Hydralla järkeä hyökätä saaren puolella kenenkään kimppuun, kun juttu tulisi portin vartia Cerberuksen korviin , hän ei päästäisi häntä enää saaren puolelle.

Shyro mietti Helian sanoja. Tytön sanat kuulostivat hieman arvelluttavilta, mikä teki Shyrosta uteliaamman. Uteliaisuus pilkisti sen oransseista silmistä, mutta Shyro hilliti kysymästä sen tarkemmin ja sanoi:
"Onko se noin pelottava asia tietää? No ei sinun tarvitse kertoa, jos et itse halua."

Shyro heilautti huolettomasti päätään ja aukaisi hieman suutaan, jotta sen hampaat näkyivät. Tuo ele merkitsi, että Shyro hymyili ystävällisesti.

Helia hymyili ja kuunteli liskon sanoja. "No ei kai." Helia vastasi hymyillen liskolle takaisin. "Mutta sen verran voin sanoa että olen samantainen kuin sinä, mutta silti niin erillainen." Helia sanoi ikään kuin asettaen urokselle arvoituksen hänen oikeasta olomuodostaan. Vaikkakin tuo arvoitus antoi ymmärtää että Helia olisi myös lisko eläin.

Shyro nosti katseensa puiden latvoihin miettiäkseen tätä pientä arvoitusta. Se ei ollut kovin hyvä tällaisissa leikeissä, mutta Shyro oli aina yhtä innostunut niistä. Se istahti maahan ja tuhahti mietteliäästi. Shyro tiesi hyvin, ettei se tiennyt kaikkia olentoja mitä täällä päin asui. Olihan se jonkin aikaa sitten saapunut näille maille, koska se oli asunut suurimman osan elämästään synkissä luolissa perheensä kanssa.

Shyro pohti vähän aikaa, mutta ei keksinyt kunnollista vastausta. Se kääntyi katsomaan Heliaa ja sanoi:
"Sanoistasi päätellen taidat olla yhtä mahtava olento niin kuin Cerberus, mutta en osaa sanoa tarkemmin."

Shyron katseessa pilkisti pieni nolostuminen vastauksensa takia.

Helian hymy riiti melkein vastaamaan. Tytön hymy leventyi. "Bingo." Tämä sanoi hymyillen paljastaen suustaan suhkot terävät hampaansa. "Onko olento nimeltä hydra sinulle tuttu?" Helia sanoi ryhtyen nojaamaan puun runkoa vasten katsoen olentoa, joka jo varmasti alkoi ajatuksissaan saada asioita järjestykseen ja yhteen.

// Sori nää on lyhyitä xDD//

Shyro katse muuttui heti valpaammaksi, mutta uteliaammaksi. Se ei tiennyt mitään Hydra nimisestä olennosta. Shyro arveli, että sen olento olisi varmasti hyvin vaaralline ja se sanoi varovasti:
"En ole kuullut sellaisesta olennosta mitään. Sinä siis olet Hydra?"

Shyro ei tiennyt, mitä Hydran kanssa tulisi toimia ja tunsi olonsa huolestuneeksi, muttei antanut sen näkyä ollenkaan. Shyro ei tehnyt mitään johtopäätöksiä vaan päätti rauhallisesti katsoa, mitä Helia aikoisi tehdä seuraavaksi.

//Ei haittaa ollenkaan. ^ ^ Kirjoita sitten enemmän, kun keksit jotain kivaa : D//

Helia hymyili ja nojaili puun runkoon ja huomasi että pikku lisko oli utelias. "Haluaisitko tutustua oikeaan muotooni, lupaan etten tee sinulle mitään." Helia sanoi tarkoittaen sanojaan, sillä hän pelkäsi että cerberos ei päästäisi häntä enää saaren puolelle. Hänellä ei ollut hirveän hyvät välit portin vartian kanssa, koska se tiesi että Hydran touhuihin ei aina voisi luottaa.

Shyro mietti hetken, murahti ystävällisesti ja sanoi:
"No jos haluat näyttää todellisen muotosi, niin näytä vain."

Se innoistui heti ajatuksesta, että saisi tietää miltä Helia näytti oikeassa muodossaan. Shyro heilutti iloisesti häntäänsä, vaikka se tiesi, että se pitäisi olla varovainen kaiken varalta. Shyron katse kirkastui ilosta ja se hymyili leveämmin kuin aikaisemmin.

Helia hymyili ja aloitti muuttumisen. Pieni vihreä hehku kajahti hänen ympäriltään ja Helia alkoi levitä leveämmäksi ja kasvaa paljon pituutta, pian möykystä alkoi erottua häntä ja neljä jalkaa. Sen jälkeen selkä alkoi muodostua ja sen päälle piikkimäisiä ulokkeita. Raskas häntä pamahti maahan. Kaiken tuon jälkeen hänen eteensä alkoi muodostua 4 uloketta jotka alkoivat kasvaa pituutta ja muodostuivat pitkä kaulaisiksi päiksi jossa oli täysin keltaiset silmät ja evän tyylisiä juttuja poskissa ja päälaella. Koko prosessi oli kuin sopeasti sikiön kehittyminen täydelliseksi ihmiseksi. Pikku tyttö oli kasvanut äkkiä valtavaksi lisko hirviöksi joka oli ainakinv 4x isompi kuin utelias pikku lisko. Hydra katsoi Shyroa kaikkien neljän pään silmillä ja hymyili. Eräs päistä alkoi puhua: "Mitä sanot?" Tämä sanoi hymyillen ja eräs reunimmaisista päistä alkoi nauraa pienesti.

//Tästä tulee kivaa ku kaikilla päillä on kummiskin jonkiinlainen oma ajattelu tapa //

Aluksi Shyro katsoi Helian muuttumusta ihmeissään, mutta hämmentyi suuresti nähdessään Hydran. Se miettikin, että onneksi he olivat tavanneet ystävällisissä merkeissä, koska Shyro ei olisi pärjännyt noin suurelle ja mahtavalle olennolle yksin. Shyroa tuhahti huvittuneena, hymyili Hydralle takaisin ja sanoi:
"Olen hyvin vakuuttunut olomuodostasi ja olen iloinen, että sain nähdä ne. En osannut aavistaakaan, miltä sinä näytät. Varsinkin, kun olit aluksi siinä ihmismuodossasi."

Shyro kumarsi kunnioituksen merkiksi. Samalla sen häntä heilui iloisesti, mutta rauhallisesti.

Hydra hymyili kun sai joltakin oliolta kunnoioitusta, ja oli tyytyväinen. Hän ei jäänyt ihmettelemään sitä että toinein ei pelämmyt päntä, mutta syystäkin, eihän tuo ollut kuullut hänestä ennen, ja saariston puolella muutenkaan eivät kaikki lajit tunnistaisi häntä, vain taivaan puolella ja helvetissä hänet tunnettiin tarpeeksi hyvin jotta häntä varottaisiin. Hydran häntä heilui hitaasti ja nosti maasta aina hiemän hiekkaa ilmaan. Kaikki neljä päätä katsoivat liskoa hymyillen ja yksi niistä murahti. "Pitääkö meidän katsoa kauankin tuota mitätömyyttä?" Tämä sanoi ja oikean puoleinen keskimmäinen katsoi tätä joka oli sanonut sen sihahtaen tälle ja sitten kääntäen katseensa takaisin Shyroon. "Älä välitä hänen puheistaan." Täm sanoi kireällä, mutta silti lempeällä äänellä.

Shyro hämmentyi yhden pää sanoista, mutta heti kun toinen pää puhui lempeämmin, se arveli, että Hydran jokaisella päällä taisi olla oma persoonallisuus, joten Shyro ei välinnänyt yhden pään kommentista. Se vain alkoi murahtelemaan omituisesti, mikä tarkoitti, että Shyro nauroi. Se oli tottunut ilkeän laatuisiin kommenteihin sisarustensa ansioista. Shyro sai sanottua murahtelunsa seasta:
"Anteeksi, kun nauran. Tuo sinun kommenttisi toi mieleeni muistoja perheestäni."

Se ei tiennyt loukkautuisiko Hydra sen naureskelusta, joten se yritti lopettaa mahdollisimman nopeasti nauremisensa. Shyro murahti vielä vähän aikaa ja sai hillittyä itsensä. Shyro kääntyi katsomaan varovasti Hydraa.

Yksi pää joka oli tiuskinut aikaisemmin käänsi päänsä kohti Shyroa ehkä vihainen ilme naamallaan, toiset vain katselivat toisiaan ja sitten kääntyivät Shyron puoleen. "Mikä sinun nimesi on?" Lempeämielisin päistä kysyi kun muut koettivat rauhoitella taustalla vihaista. Useammiten Hydran päät olivat asioista samaa mieltä, mutta kuten kaikilla olennoilla tai joilla on aivot, on edes hieman oma persoonaalisuutensa, vaikkakin tämän olennon päiden persoonaalisuus ei paljoa toisistaan eroa, vain olosuhteet saattavat tehdä heidät iloiseksi tai vihaiseksi.

Shyro yllättyi tästä kysymyksestä, koska kukaan muu ei ollut aikaisemmin kysynyt hänen nimeään. Syynä oli myös, ettei Shyro ollut näyttäytynyt kenellekään muille. Se mietti, mutta lopulta päätti sanoa nimensä.
"Minun nimeni on Shyro. En yleensä kerro nimeä, koska se voi joskus olla kohtalokasta. Olet ensimmäisiä olentoja, jotka kysyvät minun nimeäni."
Shyro vilkaisi nopeasti sivu silmällään Hydran vihaisinta päätä, mutta käänsi katsensa takaisin lempeämmän pään puoleen häntä heiluen.

Lempeällä päällä oleva pää nyökkäisi ja tunsi kehossaan kuinka vihainen pää murisi mielessään. tämä ensimmäinen pää kääntyi katsomaan vihaisen puoleen ja murahti sille krokotiilimaisen kuuluvasti. Murinan seasta erottui myös käärmemmäistä sihinää. Sitten tämä pää kääntyi takaisin Shyron puoleen. Hydran mieleen oli kyllä saada hetki seuraa, hän ei ollut puhunut kenellekkään pitkään aikaan, ilman että hän olisi aikonassa syödä sitä tai vastaavaa. Hydran ensimmäinen pää huokaisi syvään ja puhalsi ulos sieraimien kautta. Toiset päät vaistosivat että kohta ensimmöinen oikoisi kolmata joka oli vihaisella päällä. Kolmas laski päätään hieman alemmas. Reaktiosta huomasi että ensimmäisellä oli vaikutus valta, ja se oli ruumiissa kuin johtaja.

Shyro tarkkaili Hydraa miettiliäästi. Se miettikin, miten vaikeaa voisi olla, kun on neljä eri päätä, jotka ajattelivat jonkin verran eri tavoilla. Shyro umppoituikin vähäkis aikaa ajatuksiinsa. Sille tuli kylmiä väreitä, kun se kuuli Hydran murinan. Shyro ei ollut kuullut noin mahtavaa murinaan moniin vuosiin. Silloinkin vaa siksi, koska joku tuntematon olento oli hyökkännyt sen perheen kimppuun.
Shyro ravisti päätään, jotta sai pyyhittyä tuon ikävän muiston pois mielestään ja tuhahti hiljaa. Sen tehtyään Shyro katseli Hydran päiden reaktioita mietteliäästi.

Hydran kaikki päät kääntyivät katsomaan Shyroa ja nyt olmaskin pää oli paremmalla tuulella eikä näyttänyt vihaiselta katoessaan pientä liskoa. Vähän väliä kuului pieniä sihahduksia ja pian Hydran ensimmäinen pää alkoi taas puhua. "Anteeksi tosiaan tuo sisareni pieni vihastuminen, hän osaa olla joskus ärtynyt, mutta pahaa hän ei tarkoita." Tämä sanoi katsahtaen sitten kolmatta päätä joka piti itseään matalammalla, poskievät supussa.

Shyro nyökkäsi hyväksyvästi ja sanoi:
"Ei se mitään. On varmasti outoa jutella minunkaltaisen pienen olennon kanssa, jos olette tottuneet syömään pienempiä olentoja."

Se naurahti omille sanoilleen. Samalla Shyro nosti päätään ylös ja nuuhki ilmaa, mikä tuoksui hyvälle. Se uteliaisuus heräsi jälleen ja kysyi uteliaasti:
"Miten sinulla on ystäviä? Vai pelkäävätkö muut olennot sinua niin paljon, ettei sinulla ole kovin monta?"

Shyro kiinnosti miten moni tunsi Hydran. Sen mielestä Hydra oli ystävällinen olento, vaikka se oli pelottava suuren kokonsa takia, mutta se ei haitannut ollenkaan Shyroa. Varsinkin, kun se oli nähnyt toisen lempeämmän puolen.

Hydra mietti hetken. "Onhan minulla nyt silleensä tutuja, mutta ei ystäviä koska tosiaan pienempäni pelkäävät minua ja ainut minun kokoinen ja isompi on hadeksen portinvartia Cerberos, ja hän ei oikein ole tuntunut pitävän minusta." Hydra sanoi. "Ja minut tunnetaan aika lailla vain huhujen mukaan, vain ne jotka oikeasti ovat tavanneet minut, osaavat sanoa minkalainen olen. Huhut väärentelevät hieman." Hydra sanoi.

Shyro kuunteli ja käänsi päätään kallelleen. Sen mielestä oli harmillista, että niin harvat pitivät Hydrasta. Shyro ei pitänyt ollenkaan huhuista, koska ne pilasivat helposti toisten maineen, vaikka nämä olennot olisivatkin mukavia. Se pohti asiaa ja eikä aluksi huomannut, että alkoi murisemaan hiljaa, mutta matalasti.

Yhtäkkiä Shyro säpsähti ajatuksistaan huomatessaan murisevansa. Se tuhahti yllättyneenä, koska Shyro ei yleensä käyttäytynyt näin. Se sai ajatuksensa järjestykseen ja sanoi:
"Mukava kuulla, että olet löytänyt olentoja, joihin voit luottaa jonkin verran." Shyro piti pienen tauon ja jatkoi, "Itse en ole vielä löytänyt ketään luotettavaa henkilöä, mutta ehkä jossakin vaiheessa."

Se katsoi Hydraa ja hymyili leikkisästi.