Missä on raja oikealla ja väärällä

//Whitesilver kun saat itsesi kasaan niin raahaappa ruhosi ja Shyrosi tänne //

Cerberos oli tapansa mukaan loikoilemassa, sillä kukaan ei päässyt porteista ilman että se näki, sillä oli kummallinen kyky herätä juuri oikeaan aikaan kun jokin oli lähestymässä porttia, nytkin se oli täysin hereillä ja nuuhki ilmasta kummallista hajua. Se ei ollut koskaan tuntenut samanlaista mikä herätti sen mielenkiinnon ja nosti kaikki sen kuusi korvaa pystyyn. Sen sijaan että se olisi hermostunut, tämä vuosituhansia vanha vartija odotti innoissaan sitä mitä se tänään kohtaisi.
Se totesi myös mielessään tyytyväisenä että sen luona oli käynyt jo muutaman kerran verrattoman mielenkiintoisia henkilöitä että se tunsi olonsa paljon aktiivisemmaksi kuin yleensä. Sen väsymyksen sijaan, mitä tekemättömyys ja tylsyys toivat tullessaan. Se nousi seisomaan kaikille neljälle jalalleen yrittäen näyttää mahdollisimman arvokkaalta.

Sen katse harhautui porttien ulkopuolelle ja se mietti jo vaikka kuinka monennen kerran, miltä siellä mahtoikaan näyttää. Se ei kuitenkaan kyennyt lähtemään vartiopaikaltaan, pelkkä ajatus sai sen tuntemaan häpeää ja laskemaan korvansa alas. Sellainen oli anteeksiantamatonta koiralle jolle oli annettu tehtävä, vaikkei se muistanut kuka sen tehtävän oli sille aikoinan antanut. Cerberos oli kuitenkin täysin tietoinen tärkeydestään, eihän ollut soveliasta että kaikki demonit mellastaisivat saarella ja yrittäisivät sotaa taivaan kanssa, asia oli täysin päinvastainen ja se muisti vielä ajan kun se oli puolustanut porttia hurjistuneelta demonikansalta joka oli loukkaantunut Taivaallisen Isän marssittaessa omat sotajoukkonsa porteille.

Silloin se ei ollut voinut estää osapuolia, mutta sen se kykeni tekemään ettei sodan jälkeen yksikään enkeli eikä demoni, nimellisesti, muuta kuin sen erikoisluvalla, liikkunut sen porteista sisään tai ulos.

Shyro oli tutkimassa paikkoja Helvetin porttien läheisyydessä. Se oli jo jonkin aikaa miettinyt uskaltaisiko se lähteä tutkimaan alueita tarkemmin. Olihan Shyro vasta vähän aikaa sitten löytänyt sopivan alueen itselleen, mitä se nyt puolusti. Ongelmallista oli ettei se tiennyt minkälaisia olentoja täällä oikein liikkui, joten Shyro liikkui enimmäkseen varjoissa tai hölkkäsi eteen päin.

Shyro oli tarkkaillut Helvetin portteja vähän aikaa. Kun ketään ei liikkunut niiden läheisyydessä, se uskallisi mennä hieman lähemmäksi. Lähestyessään portteja Shyron haistoi oudon hajun, jota se ei tunnistanut ollenkaan. Tämä haju kiinnosti Shyroa hyvin paljon, mutta kummiskin siinä oli jotain pelottavaa, mikä sai Shyron liikkumaan hyvin varovaiseksi.

Shyro äännähti kuuluvasti kokeillakseen, oliko ketään lähettivillä. Se ei haluannut heti taistella muiden kanssa, koska Shyro ei tiennyt miten vahvoja lajeja täällä päin oli. Se ajattelikin, että parasta ensin tutustua muihin ja pohtia sitten seuraavaa liikettä.

Haju oli nyt lähempänä ja Cerberos jännitti huomaamattaan takajalkojaan, niin innoissaan se oli. Sitten se kuuli äänen, selvästi jonkin eläimen muodostaman sellaisen eikä suinkaan minkään inhimillisen, sellaisen se kyllä tunnisti erikseen. Se haukahti kumeasti vastaukseksi kaikilla kolmella päällään, ei suinkaan uhkaavasti vaan lähinnä ilmoittaen että oli paikalla. Se kurotteli kaikilla kolmella päällään äänen suuntaan nähdäkseen mitä sieltä oli tulossa.
Kolme päätä katsoivat kaikki toisiaan sitten uudestaan portin suuntaan.

Sitten se puhui.
"Sinä siellä portilla, lakkaa hiippailemasta ja näyttäydy!"
Sen äänessä oli pientä käskyn makua, tai pikemminkin kehoitusta. Se ei pitänyt siitä että sen lähistöllä hiippailtiin vaan halusi että jos porteilla käyskenneltiin tultiin edes sen vartijalle esittäytymään, toisaalta taas sillä oli oma lehmä ojassa sillä se ei halunnut tylsistyä vaan seuraa itselleen vähäksi aikaa edes. Olivathan sen päivät tyypillisen yksitoikkoisia yleensäkin.

Shyron niskalihakset jännittyivät hieman, kun se kuuli toisen vastaavan sen äännähdykseen. Mutta rentoutuihin vähän, kun se kuuli toisen äänen. Shyro asteli varovasti portin luokse ja näyttäytyi toiselle.

Ja sanoi mielessään:
"Anteeksi. En tiennyt, että te olitte täällä. Olen uusia täällä päin ja halusin tutkia hieman paikkoja. Tarkoitukseni ei ollut tunkeilla alueellesi tällä tavalla.

Shyro hermostui hieman, kun huomasi miten iso toinen oli. Se ei olisi ehkä tullut tälle alueelle, jos se olisi tiennyt tällaisen olennon vartioivan täällä. Shyro tiesi heti, ettei tämän olennon kanssa kannattanut haastaa riitaa, joten se päätti yrittää ystävystyä tämän suuren olennon kanssa.

Shyro kysyi:
"Tuota.. voisitteko kertoa mihin lajiin te kuullutte? En ole ennen nähnyt kaltaisianne."

Cerberos tunsi hajun olevan nyt lähempänä. Se näki liikettä portilla ja nosti korvansa ääriasentoon, Uteliaana.

Se kuuli äänen päänsä sisällä ja ilahtui sillä ei ollut aikoihin puhunut kenenkään kanssa sillä tavoin, se oli jo itse miltei unohtanut sellaisen tavan ja nyt se oli mieluissaan siitä että sitä oli asiasta muistutettu.
"Ei se mitään, tule rohkeasti lähemmäs, avaan portin sinulle sillä haluaisin mieluusti nähdä mikä olet rotujasi"
Se vastasi ja kurotteli kaulaansa, portti avautui hitaasti ääntä päästämättä, se osasi olla meluisa portti halutessaan tehdä vaikutuksen, nyt se oli hiljainen koska sitä ei paljoa kiinnostanut koiran vierailija.

Seuraavaa kysymystä vastaan se näytti hieman hämmentyneeltä ja laski korviaan.
"En tiedä oikein itsekään"
Se sanoi pahoitellen kun ei voinut vastata toiselle oikeudenmukaisesti, toivoen ettei toinen ajattelisi siitä pahaa tai sen valehtelevan, sillä tokikaan Cerberos ei koskaan valehdellut sillä sellainen oli ehdottomasti vasten sen luontoa ja moraalia. Koira ei sietänyt valheita, ei edes valkoisia vaikka niitä se sietikin paremmin, varsinkin silloin kun sen esitti pelokas ja avuton sielu joka vetosi sen iän tai luonnon muovaamaan pehmeyteen.
"Olen ollut täällä niin kauan enkä koskaan nähnyt toista samankaltaista etten ole voinut siltä kysyä, eikä kukaan ole koskaan osannut sitä minulle sanoa"

Kun portti oli auennut tarpeeksi, Shyro pujahti portin toiselle puolelle ja jäi vähänksi aikaa katsomaan tätä isoa portinvartijaa. Se ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa, joten Shyro yllättyi toisen ulkonäöstä.

Shyro sanoi:
"Kiitos, kun aukaisit portit. Mutta ei ole hieman kummalista, ettei sinulle ole kerrottu mikä sinä olet? Et voi kysyä keneltäkään? Mikä sinun nimesi on?"

Shyro kiinnostui enemmän uudesta tuttavastastaan, joten se istuhti maahan ja katseli hieman ympärilleen. Shyron häntä alkoi heilumaan koiramaisesti, koska se tunsi itsensä iloiseksi. Shyro oli iloinen siksi, koska oli löytänyt näin mukavan olennon, jonka kanssa se voisi jutella.

Shyro kysyi varovaisesti:
"Mikä tämä paikka oikein on? Onko täällä päin tapahtunut mitään pahoja sotia vähään aikaan? Minkälaisia olentoja täällä päin on? Minkälaisia alueita täällä on?" Shyro vaikeni hetkeksi nolostuneena, koska huomasi kyselevänsä liian innokkaasti. Samalla se antoi miettiä rauhassa ja vastata hänen kysymyksiin, jos se vain halusi.

Cerberos ilahtui silminnähden olennon pujahtaessa sisään, sitä ei haitannut ollenkaan kysymysten tulva joka tuli sitä vastaan samantien, se katseli kaikilla kolmella päällään tulokasta joka suunnasta painaen mieleensä siitä mahdollisimman paljon.
"Kukaan ei ole koskaan ole tullut kertomaan en usko että kukaan tietää"
Se vastasi hieman ajatuksiinsa vaipuneena kun se yritti muistella aikaa kun se oli ollut pentu.
"Nimeni? Minä olen Cerberos, Hadeksen portinvartija, helvetiksin tätä kutsutaan sillä demoneitahan täällä on paljon"

Cerberos katseli tätä häntä pelkäämätöntä olentoa ja röyhisti hieman rintaansa nimensä mainitessaan. Oli huvittavaa ettei toinen tiennyt sitä ja koira huomasi miettivän kaikilla kolmella päällään missä se oli mahtanut kasvaa kun ei ollut sen nimeä koskaan kuullut, tai tajunnut kuka se oli ja missä se oli.

"Tämä on helvetti, demonien asuisija ja myös osan enkeleistä jotka langetettiin alas taivaasta."
Se selitti opettavaisella äänellä toiselle ja sen uteliaisuudelle.
"Sotia, voi ei, onneksi ei vähään aikaan mitään suuria"
Se sanoi suorastaan helpottuneella äänellä, sillä se ei olisi enää jaksanut, tai olisi, mutta oli mielestään liian vanha todistamaan enää typeriä selkkauksia taivaan ja helvetin välillä.
"Demoneita lähinnä, vaarallisia olentoja joita sinun on tulema varoman"
Koira puhui vanhahkosti ja omaa arvoaan puhkuvalla äänellä olematta kuitenkaan liian mahtaileva.
"Etkö ole koskaan käynyt täällä?"
Se kysyi vastaan.

Shyron häntä heilui iloisemmin, kun toinen vastasi sen kysymyksiin. Se mietti hetken Cerberuksen kertomia asioita ja vastasi toisen kysymykseen:

"En ole käynyt. Olen tähän asti asunut perheeni luona ja huolehtinut sisaruksistani, mutta nyt olen vaeltanut yksin näillä alueilla. Hankalinta on, etten ole känyt täällä, joten en halua näyttäytyä muille paitsi nyt sinulle."

Shyro murahti sihisten, mikä merkitsi sitä, että Shyro naurahti hieman. Hän oli hyvin varovainen oudoissa ympäristöissa ja yritti pitää mahdollisimman pientä profiilia, toisin kuin hänen muutama sisaruksensa, jotka toheloivat välillä paljon.

Shyro jatkoi kysymistään:
"Minkälaisia nämä demonit ovat? Voiko niitä syödä?" Shyro maha alkoi kurisemaan kovaan ääneen. Se ei ollut syönyt kunnolla muutamaan päivään, joten se oli nälkäinen. Shyro ajattelikin mennä tänä iltana metsästämään pari kaurista, jos niitä sattuisi olemaan lähettyvillä. Mutta se unohti nälkänsä, jotta se pystyi keskustelemaan Cerberuksen kanssa.

Cerberos katseli toisen villiä häntää, se näytti hieman koiralta mutta siinä oli hyvin liskomaisia ja demonimaisia piirteitä. Ehkä se oli sekarotu, olikohan se jonkin tietyn demonin ja eläimen sukua. Cerberos katseli toista avoimen kiinnostuneena sen ulkonäöstä.
Se hymyili tyytyväisenä toisen sanoessa että oli uskaltanut sen luokse vaikka vältteli muita lajeja koska piti huolta sisaruksistaan. Kolme päätä nyökkäsivät kaikki hyväksyvästi.
"Osoittaa hyvää tahtoa ja luonnetta että pidät huolta sisaruksistasi, onko teitä montakin?"
Se kysyi uteliaasti ja mietti miltä muut sen sisaret mahtoivatkaan näyttää. Olivatko erot kuinka suuria esimerkiksi naaraiden välillä.

"Syödä?"
Cerberos painoi keskimmäisen pään alas kun se mietti kovasti kaksi muuta katsoivat toisiaan.
"Emme tosiaan tiedä, kyllä niitä voi syödä, ainakin joitakin, jotkut ovat myrkyllisiä, tai sitkeitä, osa on myös mädännäisiä jo ulkoa ja joidenkin liha haisee kammottavalle"
Ne sanoivat muistellen tappamiaan demoneita.
"Osa taitaa jopa koostua mullasta tai lehvistä, osalla ei kai ole muotoa ollenkaan?"
Kaksi muuta päätä nyökkäsivät kolmannen puhuessa. Ensimmäinen varsinaisen tarmokkaasti sillä se oli surmannut niistä useimmat koska piti siitä eniten.

Shyro murahti huvittuneena ja vastasi:
"Minulla on yhdeksän sisarusta ja oli myös vanhemmat, mutta heitä ei enää ole. Toivoisin, että he olisivat elossa." Shyron puhuessa hänen äänen sävynsä muuttui surulliseksi, kun hän muisteli sitä päivää, kun lähti kotoaan.

Shyro ravisti rajusti päätään, jotta lopettaisi muistelemisen ja jo sanoi iloisesti.
"Vai sellaisia ne demonit ovat. No voisin joskus kokeilla maistaa yhtä, jos sellainen tulee vastaan. Minun laji pystyy syömään melkein ihan mitä tahansa, joten ei haittaa, vaikka ne demonit olisivat sitkeitä."

Shyron häntä heilui nyt vinhaasti. Kun häntä osui maahan, siitä kuului napakka ääni. Shyroa se ei haittanut ollenkaan, mutta se silti kääntyi katsomaan häntäänsä hieman ihmeissään.

Vartija kuunteli myötätuntoisesti nyökkäillen. Oli surkeaa että toisen vanhempia ei enää ollut, varsinkin kun toisesta se tuntui niin pahalta, oli paljon olentoja jotka itse söivät tai tappoivat omat vanhempansa. Ehkä hänkin oli tehnyt sen, se ei ollut ihan varma.
"Pahoitteluni"

Kolme päätä murahtivat, se oli naurua, toisen puhuessa syövänsä demonin jos sellaisen tapaisi.
"Kunhan syöt sellaisen jota kukaan ei kaipaa, ei olisi mukavaa jos söisit jonkun toisen isän tai äidin"
Se sanoi hieman nuhdetta äänessään. Tosin se itse oli syönyt monta demonia, mutta sitä se ei ääneen sanoisi.

Kolme päätä katselivat toista hieman huvittuneena sillä se tuntui olevan hieman hämillään omista äänistään. Keskimmäinen moitti kahta muuta hiljaisella äänellä. Se oli sentään nuori yksilö joten ei ollut yhtään kohteliasta nauraa sille. Kaksi muuta päätä pidättelivät hymyään, kuitenkin seuraten toista nähdäkseen uudestaan jotain yhtä hauskaa.

Shyro kääntyi Cerberukseen päin. Se sanoi:
"Kiitos. Mutta olen kaikkein iloinen, että muut sisarukseni ovat kunnossa. Jonain päivä aion mennä takaisin kotiluolaan ja huolehtia heistä."

Se mietti hetken ja vastasi vartijan sanoja.
"Aion vaan syödä niitä, jotka ovat erakoita. Parempi, että demonien vanhemmat opettavat lapsilleen selviytymään. Jätän demoni perheet rauhaan." Shyro puhui hyvin ymmärtäväiseen sävyyn. " Mutta silloin en voi mitään, jos ne ensin hyökkäävät kimppuuni, silloin en voi mitään vaistoilleni." Shyro puhui hyvin totisesti.

Yhtäkkiä Shyron vaisto heräsi ja se alkoi leikkiä hännällään. Se juoksi ympyrää vinhaa vauhtia niin kauan, että se rojahti maahan pää aivan sekaisin. Se nousi istumaan horjuen samalla.

Cerberus katsoi Shyroa hieman pää kallellaan.
"Mikset mene heti?"
Keskimmäinen, päistä kaikkein myötätuntoisin ja empaattisin kysyi pientä paheksuntaa äänessään, Kolmas katsoi sitä hieman moittivasti ja ensimmäinen vain tuhahti.
"Se on hyvä, perheen rikkominen ei koskaan ole hyvä asia, jokaisen kunnon vanhemman pitäisi tosiaan opettaa lapsiaan selviytymään sillä muuten ei tässä elämässä selviä"
Keskimmäinen jatkoi myötämielisemmin toisen ei tapeta perheenjäseniä- politiikalle, sen se selvästi hyväksyi.

"Kaikilla on oikeus puolustautua"
Ensimmäinen totesi ja nyökkäsi hyväksyvästi, kolmaskin nyökkäili, joskin hieman hillitymmin.
Sitten kolme päätä seurasivat kummastuneina kun nuori alkoi jahdata omaa häntäänsä, se ei muistanut koska viimeksi olisi tehnyt samaa ja ensimmäinen nauroikin aivan katketakseen. Keskimmäinen yritti ensin pidätellä huvittuneisuuttaan mutta alkoi nauraa myös. Kolmas vain myhäili huvittuneena ja pyöritteli päätään.
"Et taida olla kovin vanha pikkuinen?"
Keskimmäinen totesi huvittuneena.

Kun Shyron mieli selkeytyi, katsoi hieman nolosti Cerberukseen päin ja sanoi huolettomasti.
"Olen vasta noin 30 vuotias, joten olen nuori rotuni ikämittakaavassa. Rotuni voi elää noin 500 vuotta vanhoiksi. Minulla on siis paljon opittavaa elämästä ja muusta maailmasta."

Se mietti hetken ennen kuin jatkoi murheelliseen sävyyn.
"Muuten voisin mennä takaisin, mutta valitettavasti en itse ole vielä valmis siihen. Menneisyys kummittelee edelleen mielessäni."
Shyro huokaisi syvän, mutta sanoi iloisemmin.
"Nyt kun olen täällä, haluan tutkia tätä suurta aluetta. Haluan tietää enemmän tämän alueen tapahtumista ja olennoista. En kerkeäisi tutkia paikkoja rauhassa, jos joutuisin vahtimaan pienempiä sisaruksiani. Ehkä vanhemmat sisarukset voisivat auttaa silloin minua."

Samaan aikaan Shyro raapi vasemmalla takajalallaan kylkeään mietteliäästi.

Cerberos kuunteli myötätuntoisesti, se ymmärsi hyvin jos toisen menneisyys kummitteli. Sen omakin välillä muistutteli kaikesta pahasta mitä se oli elämässään aikaan saanut. Kuitenkin se oli yrittänyt hyvittää kaiken parhaansa mukaan. Sitä huvitti kuinka toinen vaihtoi nopeastim nuoruuden voimalla ja innolla aiheen iloisemmaksi.
"Se on tosi, nuoremmista olennoista on paljon huolta ja huolehtimista. Toivottavasti sisaresi pärjäävät"

Koira päästi kaikki kolme päätänsä alas valtavien tassujen varaan, ne osasivat nykyään jakaa kaksi tassua kolmeen kaikille tasaisesti mutta ennen ja vielä joskus muutenkin, ne olivat aina nahistelleet siitä kuka sai parhaan paikan, yleensä keskimmäinen tietenkin, mutta juuri sehän oli eniten närää aiheuttanutkin muissa päissä.

"Mitä kaikkea haluat tietää, voinko minä auttaa jotenkin?"
Se halusi kovasti olla avuksi nuorelle, siitä oli mukavaa kun se sai jakaa omaa tietoaan nuoremmille. Se tunsi olonsa silloin, vanhaksi mutta myöskin viisaaksi ja se sai sen olon kohenemaan aina huomattavasti mukavemmaksi.

Shyro oli aivan innoissaan, kun se saisi kysyä portin vartialta neuvoja. Tämän takia Shyron häntä heilui taas vinhaasti. Shyro mietti eri asioita ja yritti pohtia mitä haluaisi tietää.

Samassa sen ilme kirkastui ja kysyi nopeaas tahtiin:
"Voisitteko kertoa, minkälaisia olentoja minun kannattaisi varoa? Minkälaisia paikkoja täällä on ja missä paikoissa minun ei kannattaisi käydä? Pystyttekö vaihtamaan olomuotoanne toiseen? Minkälaista on elää taivaassa ja helvetissä?"

Kun Shyro sanoi edeltävän kysymyksen loppuun, se vaikeni äkisti. Sitä hieman nolostutti, kun oli kysynyt niin töksähtävästi. Shyroa hieman arvellutti loukkaantuisiko Cerberus, koska se kysyi hieman henkilökohtaisia asioita. Shyro jäi kuuntelemaan ja katsomaan, mitä portin vartia aikoisi kertoa.

Cerberus murahti, se oli naurahdus joka tuli sen kurkusta nenän kautta ulos. Se oli huvittunut nuoren innosta ja malttamattomasta luonteesta.

"Sinua vahvempia, luota vaistoihisi. jos joku tuntuu tai haisee pahalta vältä sitä. Muuten saatat menettää henkesi. Voit käydä kaikkialla, paikoissa kuitenkin kannattaa varoa niiden vartijoita ne eivät välttämättä pidä tunkeilijoista, mutta yleensä ne ovat rauhallisia ja katsovat vain ettei kukaan tuhoa heidän suojeluspaikkojaan, hieman kuten minä vahdin porttiani."

Muodonmuutos kysymykseen vartija vastasi yksinkertaisesti muuttumalla kolmen pienen tytön muotoon. Kuusi kirkasta silmää katseli Shyroa pienistä päistä, neljä kättä piti kiinni toisistaan niiden ollessa vierekkäin. Päällä tytöillä oli mustat hameet joissa oli kaunista pitsiä, niin mustaa kuin valkoista. Tässä muodossa se oli joskus esiitynyt ihmisille tai enkeleille. Demoneillekin joskus mutta harvemmin.
"Kaikki eivät tähän pysty"
Yksi pää aloitti, kolmas jatkoi ja keskimmäinen lopetti, jokainen puhui kirkkaalla ja korkealla pienen tytön äänellä.

"Meille tämä on erikoiskyky. En tiedä helvetissä elämisestä enkä taivaasta kuin sen mitä minulle on matkaajat kertoneet tänne pysähtyessään"
Se vastasi ja kolmas pää nosti uhmakkaasti katseensa olentoon kun toinen ja ensimmäinen katsoivat toisiaan huvittuneina.

Lishtral tuhahti ilosta, että portinvartija ei ollut suuttunut tämän kysymyksistä. Se heilautti iloisesti häntäänsä ja pohti toisen sanoja hartaasti.

"Kiitos tiedosta, arvon portinvartija. Pidän antamanne vinkin muistissani.", se sanoi , piti pienen tauon ja kysyi uteliaana, mutta kunnioittavasti:
"Voisitteko vielä kertoa, missä nämä muut vartijat ovat? Yrittäisin olla näillä alueilla tai paikoissa varovaisempi, etten suututtaisi muita."

Nähdessään Cerberuksen muuttavan muotoaan, Shyron ilme kirkastui valtavasti ja tämän häntä alkoi heilua iloisesti maata vasten. Lishtral hämmentyi entisestään, kun kuuli noiden pienten tyttöjen jatkavan toistensa sanoja aivan täsmälleen oikeaan aikaan.

"Minäkin osaan ottaa ihmismäisemmän hahmon", Shyro hihkasi innoissaan ja jatkoi hieman säyseämmin:
"Voin näyttää sen teille, jos te haluatte nähdä sen."

Samaan aikaan puhuessaan Shyro oli noussut ylös ja laittanut etujalkansa maahan niin kuin koiraeläimet tekevät leikkiessään toistensa kanssa. Nyt Lishtralin häntä heilui leikkisän iloisesti korkealla ilmassa tarkkaillen Cerberuksen uutta muotoa täpinöissään.
Se olisi tahtonut leikkiä noiden kolmen pikku tytön kanssa mielellään, mutta ei oikein tiennyt miten nämä oikein suhtautuisivat siihen.