Countdown to ZERO

// Tupsu & Zawir, tervetuloa CB

Gillian

Oli kulunut muutama päivä siitä, kun Gillian oli onnistunut sössimään pahemman kerran, ja oli saanut nyt riesakseen olennon nimeltään "ZERO". Gillian oli taikakehän avulla nostattanut tuon olennon esiin aiemmin kirjastosta löytämänsä vihkon sivuilta, ja sen oli onnistunut ottaa Gillianin alitajunta hallintaan. Gil ei mielellään muistellut sitä hetkeä, jolloin hän tunsi itsensä haavoittuneemmaksi ja surkeammaksi kuin koskaan. Zero oli onnistunut nopeasti iskemään viikateensa suoraan tytön alitajunta-minän vatsasta läpi ja näin saavuttanut paikan enkelin alitajunnassa.

Zero ei ollut Gillianin mielestä ollenkaan yhteistyöhaluinen. Se oli jo muutaman päivän sisällä ottanut tytön kehon useiksi tunneiksi hallintaan ja tehnyt jotain, mutta Gillian ei itse tiennyt mitä. Zeron olemassaolo muistutti tyttöä koko ajan tämän töppäyksestä, ja se heikensi hänen itsetuntoaan. Hän myös pelkäsi tuota outoa olentoa. Se näytti nuorelta enkelitytöltä, mutta se ei tuntunut omistavan ollenkaan empatiaa tai edes kykyä havaita vihan ja surun lisäksi muita tunteita. Hän oli täysin Zeron armoilla.

Viimeisten päivien aikana hän ei ollut edes nukkunut kovin hyvin, sillä hän ei saanut unta. Hän pelkäsi koko ajan Zeron tekevän jotain, ottavan vallan. Tytön aiemmin hieman nenäkäs asenne oli lyhyen ajan sisällä muuttunut pelokkaammaksi, ja hän säpsyi herkästi jokaista pientäkin rapsahdusta. Siitä syystä hän oli tänään raahannut miekkansa Taivaalliseen kirjastoon matkaan, vaikka sitä ei katsottu hyvällä.

- "Viime kerralla, kun kävin täällä, olin Zawirin kanssa", hän mumisi kävellessään tänään hyvin hiljaisilla kirjaston käytävillä. He olivat kyllä sopineet tapaamisen myöhemmin kirjastoon aikeenaan selvittää Katakombien salaisuus, mutta Gillian ei uskonut toisen ilmaantuvan. Eiväthän he sopineet mitään päivääkään, ja tuskin Zawir joka päivä kirjastossa kävisi tarkistamassa, oliko Gil tullut. Ehei, se olisi typerää. Ja enkeli ei ollut enää edes niin varma, tahtoiko nähdä Zawiria, tai mennä Katakombeihin. Ei nyt, kun hänellä oli Zero riesanaan. Olennon hiljaisuus tämän päivän aikana sai hänet hermostuneeksi. Sillä oli taatusti jotain mielessään, ja Gillian suoraan sanoen pelkäsi sitä, mitä Zero saattaisi tehdä - erityisesti Zawirille.

Enkeli nousi siipiensä avulla korkeammalle, nostaen katseensa hyllyyn, jota hän oli etsinyt. Se kertoi vanhoista katakombeista, niiden historiasta, rakennuttamisesta ja muusta. Hyllyssä ei ollut paljoa kirjoja, mutta niistä saattaisi olla jotain hyötyä silti. Vaikka tytöllä ei ollut erityisempää aikomusta juuri nyt mennä katakombeihin, ei se ketään satuttaisi, jos hän yrittäisi silti löytää kirjastosta huhutun sisäänkäynnin. Enkeli otti pari kiirjaa hyllyistä ja laskeutui maahan, raahaten kirjat sen jälkeen lähimmän pöydän luo ja aloitti lukemisen.

Zawir

Nuori miespuolinen enkeli oli sillä hetkellä päiväunilla. Hän istui yksinäisen pöydän luona, jalat kyseisellä pöydällä, auki oleva kirja hänen silmiensä peittona pään päällä. Zaw ei sillä hetkellä nähnyt kummoisiakaan unia ja säpsähti viimein hereille tuolin kaatuessa taaksepäin.
''Waah!'' Hän älähti löytäessään itsensä selällään, lojuen lattialla. Onneksi kukaan ei huomannut... jos lukuun en otettu tuota vanhaa enkelimummelia erään suuren kirjahyllyn päädyssä, joka näytti siltä kuin olisi nielaissut sitruunan. Zaw kapusi ylös ja nosti tuolin takaisin jaloilleen, lähtien hiippailemaan kirjahyllyjen lomassa.

Hän oli käynyt kirjastolla eilenkin, mutta ei ollut löytänyt Gilliania mistään. Eikai hän sentään joka päivä olisi tulossa tarkistamaan, josko tyttö olisi täällä... tai oikeastaan... kyllä hän varmaan tulisi. Zawir kirosi itseään mielessään ja pisti jalkaa toisen eteen, kiroten arkaa jalkaansa johon oli eräällä keikalla kaksi päivää sitten osunut ikävästi miekan terä. Arpihan siitäkin oli jäänyt, ja hyvät housut olivat kauheassa kunnossa, vaikka se nyt olikin ollut siinä tilanteessa yksi pienimmistä murheista.

Zaw virnisti itsekseen. Se tyyppi oli saanut katua kalleimman kautta, kun oli asettanut miekkansa häntä vastaan. Hm. Hän toivoi tapaavansa Gillianin taas pian. Oli jotenkin tylsää ilman sitä rämäpäistä enkelityttöä. Ja mitkä ihanat hiukset tytöllä oli - kauniit, siniset silmät, täyteläiset huulet... ihana tuoksu... ah, parasta lopettaa hyvän sään aikana, Zawir tuumasi, kun meinasi ääneen mainitsemattomiin fantasioihinsa uppoutuessaan kävellä päin erästä hyllykköä.

Zaw pudisteli päätään ja katseli ympärilleen, kunnes hänen silmänsä laajenivat hiukan ja hän säpsähti paikoillaan. Eikai... kyllä... tuollahan aiemmin mainittu tyttö oli, pöydän ääressä, kirjaa lukemassa! Zawir tunsi lämmön täyttävän sisuksensa, kun hän äänettömin askelin lähestyi parasta - ja ainutta - ystäväänsä, virnistäen ilkikurisesti kun hän kietoi kätensä Gillianin hartioiden ympäri.
''Tervehdys, kullannuppuseni,'' hän kuiskasi tämän korvaan.

Gillian

Koska Gillian oli muutamina viime päivinä nukkunut huonosti ja ollut varuillaan koko ajan, hänen refleksinsä olivat kuin pelästyneen jäniksen. Tuntiessaan jonkun "käyvän kimppuun" takaapäin ja kietoessaan kädet tytön ympärille Gillian kierähti salamannopeasti tuoliltaan, vetaisi samalla aseensa esille kasvoillaan ilme, kuin vauhkoontuneella eläimellä.

Gillian huohotti hetken ja katseli tulijaa. Pian hän tajusi, ettei mitään vaaraa ollutkaan: Zawir oli kuin olikin tullut. Gillian tunsi suurta riemua nähdessään _erittäin_ hyvän ystävänsä.
- "Za-Zawir?", tämä sai sanotuksi. Tytön kasvot olivat hieman punaiset, sillä häntä hävetti suuresti se, mitä oli juuri tehnyt. Hitaasti hän laittoi miekkansa takaisin huotraan ja huokaisi.
- "Anteeksi, en ole ollut oikein oma itseni viimeaikoina..", hän aloitti, mutta tämän oma, itsepäinen luonne kuitenkin yritti puskea esiin.
- "Mu-mutta, oma oli vikasi, kun tulit noin va-varoittamatta taakseni". Gillian laittoi kätensä puuskaan ja mutristi hieman suutaan.
- "Jos sinulla olisi ollut vaikka huppu päässä, niin et olisi luultavasti enää löytänyt päätäsi miekaniskuni jäljiltä", tämä puuskahti.

- "Noh, yrittäisit käyttäytyä". Gillian kuuli tutun äänen päässään ja säpsähti. Zero oli herännyt, ja aikoi varmasti jotain, ja luultavasti vielä Zawirille. Zero tiesi Gillianin pelosta, hän oli käynyt jo monta kauhuskenarioita asiasta läpi.
- "Zawirhan vain yritti tervehtiä sinua. Mutta kun kerta kuulumiset on jo vaihdettu-"
"Et muuten varmasti..!", Gillian aloitti ajatuksissaan.
- "Eikö olekin parempi, että Zawir saa tietä minusta heti? Ja ei hätää, minulla ei ole tänään pienintäkään tarkoitusta ottaa kehoasi valtaan pitemmäksi aikaa, kuin on tarve. Mutta..., Zero aloitti ja Gillian pystyi kuvittelemaan mielessään jo näyn, jossa Zero nuolaisi huuliaan se karmiva ilme kasvoillaan.
- "... kai suvaitset minullekin pienen hetken leikkiä? Tai noh, sinultahan ei edes kysytä", Zero naurahti, ja Gillian tunsi, kuinka toinen alkoi ottaa valtaa.

Gillian piteli päätään, ja hätkähti hieman. Kaikki oli kuitenkin - kuten aina - nopeasti ohi, ja hänen oma tietoisuutensa oli väistynyt kauemmas. Tällä kertaa Zero kuitenkin antoi Gillianin alitajunnan pysyä hereillä. Se tahtoi, että Gillian näkisi, mitä hän tekisi.

Zawir

Poika oli hiukan varuillaan, kun tyttö säikähti häntä, mutta tiesi että olisi luultavasti juuri ja juuri ehtinyt väistää jos olisi tarvinnut. Hän virnisti ja naurahti hiukan, taputtaen hellästi tyttöä päälaelle (?)
''Nääh, ei se mitään. Hyvä vain kun on hyvät refleksit... olisin voinut olla vaikka puskissa vaaniva namusetä...'' Zawir sanoi hymähtäen ja yskähti. Hän aukaisi silmänsä uudelleen, katsellen Gilliania noilla kylmillä, jäänsisinillä silmillään, joihin sytyti lempeä ja lämmin kipinä Gilliania katsellessa.

''Tiedän, tiedän, minun vika,'' hän vastasi virnistäen. Samassa jokin ikään kuin muuttui tytössä - Zaw ei ollut varma oliko nähnyt oikein vai kuvitteliko hän vain. Eikai se mitään vakavaa ollut... kai... tai sitten oli, hän ei ollut varma. ''Gil?'' Hän kysyi.

''Oletko kunnossa?'' Hän kysyi uudelleen, hiukan huolestuneempi ilmes kasvoillaan tavallisen ilkikurisensa siasta. Gillian oli yksi niistä hyvin harvoista, jotka saivat hänet huolestumaan jostain muusta kuin itsestään. Gil... vastaa. Älä pelottele minua noin, Zawir mietti varovasti päänsä sisässä, toinen kulma asteen verran toista korkeammalla kysyvästi.

ZERO

Zero nuolaisi huuliaan. Hänellä ei olisi omaksi harmikseen voimia olla tuhottoman kauaa johdossa, mutta hän tahtoi päästä tapaamaan Zawiria - henkilökohtaisesti.
- "Päivää", Zero sanoi poraten katseellaan suoraa enkeliä silmiin. Zeron ottaessa vallan ensimmäisellä kerralla tämän sarvet olivat nousseet Gillianin päähän, mutta enää ne eivät tulleet esille. Ainoa varsinainen ero oli se, että Gillianin ääni ei ollut tämän, vaan Zeron. Lisäksi Zeron ollessa vallassa tytön silmät olivat Zeron omien silmien tapoin siniharmaat, hyvin vaaleat ja kissamaisemmat, miltei viirut.

Zero hymyili. Gillian oli ajatellut Zawiria niin paljon, ja tuossa toinen nyt seisoi. Zero ei voinut tosin ymmärtää niitä tunteita, joita Gillianilla oli tuota enkeliä kohtaan, mutta vähääpä hän niistä välitti.
- "Onko sinulla hajuakaan, kuka minä olen?", tämä kysyi, astuen hieman lähemmäs Zawiria.
- "Tuskin", hän irvisti ennen kuin toinen ehti edes vastata mitään.
- "Pitemmittä puheitta: Olen ZERO". Olento kumarsi Gillianin keholla mahtipontisesti.
- "Sanonpahan vain, että varomattomampaa enkeliä saa hakea: Gillian saa syyttää vain itseään siitä, mihin tilanteeseen itsensä ajoi. Jos osaisin, saattaisin ehkä jopa sääliä häntä. Gillian pelkää minua enemmän kuin kuollakseen, hän polttaa koko ajan kynttilää molemmista päistä, tiesitkös?, Zero puhui katsoen Zawiria pää hieman kallellaan, silmät puoliavoinna korostaen Gillianin silmäripsiä. Zeron kasvot olivat melko tyynet, mutta niissä näkyi myös pientä julmuutta, vahingoniloa Gilliania kohtaan.
- "Se idiootti ei ole minun tapaamiseni jälkeen nukkunut juuri ollenkaan. Jokainen pienikin rasahdus saa tämän pois tolaltaan, ja vaikka en olekaan kehon oikea omistaja enkä koe fyysiesti mitään silloin, kun Gillian on johdossa, tiedän hänen olevan jo nyt kovan paineen alla. Henkisesti ainakin.".

Samassa tämä naurahti. Nauru oli lyhyttä, mutta sitäkin pilkallisempaa. Zero nautti Gillianin epätoivosta, ja varsinkin tämän pelosta.
Olihan Zero itse pelännyt niin monta vuotta, niin pitkään ja tämän seurana ei ollut ollut muuta, kuin pelko. Siitä oli tullut Zerolle kuin ystävä, mutta hyvin vääristyneellä tapaa. Kun hän viimeinkin saattoi nähdä jonkun muun pelkäävän, se toi hänelle suurempaa nautintoa, kuin mikään muu.
- "Kuolisi jo vain pois, niin saisin koko kehon itselleni" .
Jos Gillian kuolisi henkisesti - liian kovan paineen alla ja Zeron pienellä avustuksella -, koko keho olisi Zeron käytössä, ja hän voisi etsiä omaa kehoaan paljon tehokkaammin, ilman Gillianin typerää vastustelua.

Zawir

Hän oli suoraan sanoen kuin puulla päähän lyöty. Ensimmäinen ajatus oli, että tämä olisi ollut jokin Gillianin sairaanloinen pila - vaikka hän epäili vahvasti enkelin koskaan tekevän sellaista - mutta tuo ääni... se ei ollut Gillianin. Ja kaikki muukin tytössä oli muuttunut, kehonkielessä, katseessa... kaikessa. Nuorukaisen omakin ilme muuttui huolehtuneesta ailahduksen totisemmaksi, varovaisemmaksi ja tarkaksi. Hänen jäänsinisten silmiensä lempeä kipinä katosi kuin sammuksiin puhalletun kynttilän liekki, ja korvaantui jäisellä roudalla.

Hän otti pienen askeleen taaksepäin toisella jalallaan pitäen hitusen etäisyyttä Gillianiin - tai oikeastaan Zeroon. Hän ei ollut aivan varma, mitä hänen tulisi tehdä. Zawir mietti, puhuiko Zero totta, mutta se vaikutti siltä. Taidat pitää omasta äänestäsi... no, puhu vain, Zawir tuumasi ja pysyi hiljaa, kuunnellen tarkkaavaisena, silti katseellaan seuraten toisen jokaista liikettä. Häntä hiukan kipristi, kun Zero haukkui Gilliania, mutta hän ei näyttänyt siitä päällisin puolin mitään merkkejä, pitäen kasvonsa tyhjinä ylimääräisistä tunteista. Zawir mietti pää kylmänä mitä tekisi. Zero oli Gillianin sisällä, häntä tuskin saattoi fyysisesti tavoittaa, joten olisi pelattava ovelammin.

''Niinkö tosiaan?'' Hän puhui Zerolle ensimmäisen kerran, pitäen äänensä vakaana.''Sinun on oltava hyvin mahtava, jos kerran pystyt valtaamaan hänen kehonsa tuolla tavoin.''
Hän päätti käyttää ensimmäisenä korttinaan imartelua, ja nosti aavustuksen verran toista kulmaansa, seuraten nyt mitä vastapelurisi heittäisi kehään.

ZERO

Zero ei pitänyt lainkaan siitä, kuinka ilmeettömällä naamalla Zawir häntä katseli. Totta puhuakseen hän oli odottanut edes jonkinlaista säikähtänyttä reaktiota, olihan Gillian tälle varsin rakas. Gillian ei ehkä itse sitä ollut niin selvästi huomannut, mutta Zero kykeni Gillianin muistojen avulla päättelemään rationaalisesti, että Zawir oli kiintynyt Gillianiin jopa enemmän, kun tyttö itse tuohon toiseen enkeliin. Zerohan ei itse noista tunteista mitään tiennyt, muta ei hän typerä ollut.

''Sinun on oltava hyvin mahtava, jos kerran pystyt valtaamaan hänen kehonsa tuolla tavoin.'', tämä kuuli Zawirin sanovan. Zero oli melko varma, että toinen oli oikeasti hermostunut, mutta pystyi pitämään hermonsa Zeron itsensä harmiksi. Toisaalta, se tekisi tästä paljon hauskemaa; Zero tahtoi nähdä Gillianin lisäksi myös Zawirin murtuvan.
- "Mahtava?", tämä kysyi äänessään pilkallinen sävy.
- "Gillianin kehon olisi voinut vallata minua paljon alempikin olento, ihan tuosta vain. Ilman omaa kehoani en ole puoliakaan niin vahva, kuin olisin. Mutta toisaalta, olen silti siitä huolimatta taatusti ylempänä normaaleja olentoja", tämä jatkoi omahyväisesti, kietoen kätensä ympärilleen.

Zawir käyttäytyi edelleen Zeron mielestä täysin tylsästi, joten hän ajatteli laittaa hieman toimintaa mukaan. Hän myös tiesi Gillianin kuuntelevan ja katselevan koko ajan ja saattoi aistia, kuinka tämä oli jo nyt täysin tolaltaa, paniikissa ja peloissaan. Zero piti siitä, hänen teki mieli miltei kehrätä omalaatuisella tavallaan, mutta Gillianin kehossa se oli mahdotonta.
Tämä lähestyi määrätietoisesti Zawiria, aikoen nostaa 'omat' kätensä Zawirin rintakehän päälle, yrittäen sen jälkeen lähestyä tämän kasvoja. Jos Zawir ei tekisi mitään, lopputuloksena hänen 'omat kasvonsa' olisivat hyvin lähellä miehen.

Zawir

''Tottakai olet muita ylempänä, sehän nyt näkee sokeakin,'' Zawir kertoi myötäillen, mutta piti tunteensa edelleen poissa pelistä.
Hän piti huolen ettei liikkunut pois kun Zero tuli lähemmäs, vaikka hänen olisi mieli tehnyt juosta niin kauas tuosta... olennosta sinne missä pippuri kasvaa. Mutta Gilliania hän ei jättäisi yksin mistään hinnasta, ei varsinkaan tälläsiellä hetkellä. Hän ei halunnut menettää tätä ja yritti pelata korttinsa oikein voittaakseen, saadakseen omansa takaisin.

Zero tuli jopa oletettua lähemmäs, miltein iholle saakka, mutta Zawir ei väistänyt vaan piti hurmaavan, asteen ilkikurisen ja tunteettoman ilmeensä kasvoillaan. Gillian parka, Zawir mietti, kun hän katsoi noihin vaaleanharmaisiin viirusilmiin, jotka eivät olleet ollenkaan kuin hänen rakkaan Gillianinsa kauniit taivaansiniset...
Zero oli tukalan lähellä häntä. Jos tuo olisi ollut Gillian, Zawir olisi jo kietonut kätensä tämän ympärille - mutta nyt hän piti ne jännittyineinä sivuillaan, valmiina tulevaan jos tarve vaati. Zawirin siivet lepäsivät supussa, kuitenkin aina valmiina.

Ja sitten, hän vain odotti mitä Zero tekisi seuraavaksi.

ZERO

Zero tunsi käsillään, kuinka toisen sydän läpätti.
"Heh, minua et huijaa", hän ajatteli ja tunsi sen uskomattoman hurmion, jonka sai aina tuntiessaan toisen kauhun, tuskan tai epätoivon. Se sai Zeron tuntemaan itsensä vielä vahvemmaksi, kuin hän hallitsisi aivan kaikkea ja olisi niskan päällä. Se ei ollut totuus tietenkään, mutta Zerolle se oli, ainakin hetken verran, ja se piti siitä kiinni mielellään mahdollisimman pitkään.
Tyttö työntyi lähemmäs, kasvot nyt vain parin millin päässä Zawirin kasvoista. Zero käänsi hieman päätään oikealle, ja katsoi ylemmäs antaen kehonkielellään ylevän vaikutelman.

- "Mitä ajattelit tehdä? En usko, että annat minun olla vain rauhassa, vai kuinka? Mutta mitä voit tehdä?", hän sanoi raottaen hieman suutaan.
- "Annahan kun kerron: Et mitään". Zeron silmät kapenivat viiruksi ja hitaasti - täysin tarkoituksella - hän yritti lipaista kielensä kärjellä enkelin poskea. Zero oli melko varma, että hän saisi kivikasvon viimeistään sillä murtumaan, mutta hän ei laskenut täysin vielä sen varaan.
- "Jos yrität tappaa minut, myös Gillian kuolee. Surullista, eikö? Gillianin keho on yhteydessä meihin molempiin, joten fyysisesti et voi tehdä mitään. Ja mieleen pääseminen vaatii sen tason magiaa, että tavallinen enkeli ei sellaisesta voisi uneksiakaan". Zero piti hetken tauon, tarkkaillakseen Zawirin kasvojen liikkeitä.
- "Enkä edes päästäisi sinua tai ketään muutakaan tekemään mitään vastaavaa". Tyttö hivuttautui pois Zawirin luota, kävellen sitten pöytää kohti kuin Zawiria ei olisikaan. Zero silmäili Gillianin pöydälle laittamia kirjoja.
"Hm, vai katakombit?, tämä tuumi mielessään ja hymyili sitten, mutta tällä kertaa hymyä, jota ulkopuolinen olisi saattanut sanoa herttaiseksi.
- "Minulla ei ole tällä erää sinun kanssasi muuta tekemistä, pidä hauskaa Gillianin kanssa".
Tauko.
- "Jos pystyt".
Tämän sanottuaan Zero käänsi katseensa ja antoi Gillianin taas palata valtaan. Hän kuitenkin päätti jäädä alitajuntaan seuraamaan tilannetta, sillä - halusi tai ei - Gillian ja Zawir molemmat tulisivat tarvitsemaan hänen apuaan, jos katakombeihin mielivät mennä. Siitä tulisi taatusti mielenkiintoista, jopa Zero tunsi olevansa kiinnostunut.

Zawir

Zawirin oli ponnisteltava pysyäkseen paikallaan. Hän oli tahtonut napata Zeron kielestä kiinni, repiä sen hänen suustaan ja syöttää lopuksi hänelle - mutta samalla hän olisi repinyt irti Gillianin kielen, joten Zawir jätti sen tekemättä.
Zawir päästi pienen henkäyksen, kun Zero viimein vetäytyi kauemmas hänen luoltaan. Häntä inhotti myöntää, mutta Zero puhui totta - tällä hetkellä hän ei saattanut tehdä mitään tilanteelle. Mutta ehkä myöhemmin... nyt oli vain oltava nokkela ja viekas kuin kettu kanavarkaissa.

Zawir seurasi jokaista Zeron askelmaa, kun tuo käveli kirjojen luokse. Hän kuunteli tämän jokaisen sanan, ja hänen sydämmensä jätti yhden lyönnin väliin kun Zero vihdoin ja viimein vapautti Gillianin otteestaan.
''...Gil?'' Zawir kuiskasi tytön lempinimen huuliltaan ja käveli varmoin askelin tämän luokse, pitäen kuitenkien tietyn turvavälin. ''Oletko kunnossa?'' Hän kysyi, jo toistamiseen saman päivän aikana, pieni suru äänessään. Aivan sama hänelle vaikka Zero kuulisi, mutta hänen olisi puhuttava Gillianille. Totuus kuitenkin lieni, ettei hän saattanut tehdä asialle mitään... Zawirin teki mieli tappaa jotain sen vuoksi.

Gillian

Gillian oli kuullut kaiken, ja oli nyt enemmän kuin aiemmin selvillä Zeron luonteesta, tai ainakin siitä, mitä Zero antoi itsestään ymmärtää. Gillian kuitenkin oletti Zeron olevan juuri tuollainen, kuin oli Zawirille näyttäytynyt. Enkeli tunsi Zawirin kosketuksen ja raotti hieman silmiään, täristen. Hän ei tahtonut näyttää Zawirille sitä kaikkea pelkoa ja kaikkea sekavaa, jota tämän mielessä pyöri. Gillian tunsi voivansa pahoin, eikä tilannetta yhtään auttanut Zeron omahyväisyyden aistiminen syvällä ajatuksissa.

Enkeli peitti kätensä suullaan, ja pidätteli kyyneleitään. Hän oli helpottunut, että Zawir oli lähellä, mutta samalla hän olisi tahtonut työntää toisen pois, mahdollisimman kauas itsestään. Häntä hävetti, että hän oli nyt enemmän huolissaan itsestään, kuin toisen enkelin hyvinvoinnista. Gillian ei kestäisi, jos Zero jatkaisi samaa rataa. Ja varmasti jatkaisi, sehän tahtoi tappaa tytön sielun ja mielen.
- "Za-Zawir", Gillian sopersi väsyneesti.
- "Anteeksi, Ze-Zero on vä-vähän tuollainen unhoda tuo", hän sanoi, purren sitten hammasta yhteen. Hänen oli pakko jaksaa, muuten Zero saisi sen, mitä tahtoisi.
- "Et arvaakkaan, kuinka surkeaksi oloni tunnen juuri nyt", hän naurahti melankolisesti, katse nyt maassa. Hän yritti välttää Zawirin katsetta.
- "Minun on kai parasta kertoa koko juttu, vai kuinka?", hän huokaisi.

Zawir

Zawir ei voinut itselleen mitään.
Hän tuli lähemmäs ja kietoi varovasti kätensä tytön ympärille, painaen tämän pään hitaasti rintaansa vasten, tarjoten kaiken mahdollisen lohdun. Zawir antoi leukansa levätä kevyesti Gillianin päälaen päällä, ja hän saattoi haustaa Gillianin hiusten miedon tuoksun sieraimissaan.
''Shh... älä itke. Älä pelkää,'' Zawir kuiskasi lohduttavasti ja sulki silmänsä hetkeksi. '' Älä pelkää,'' hän toisti hiukan vahvemmin.

Gillian pyysi häntä unohtamaan Zeron. Ja helkkari vieköön muka unohtaisin, Zawir mietti äänettömästi, ja kuunteli mitä muuta toisella oli sanottavana ja työnsi itseään muutaman sentin kauemmaksi toisesta, etsien tämän katsetta joka lepäsi heidän jalkojensa juuressa. Zaw ei pätkääkään ihmetellyt, miten surkeaksi tyttö oikein olonsa tunsi.
''Typerys,'' hän sanoi hiljaa mutta jämäkästi, silti oletettua lempeämmin, ''Ei, älä unohda sitä. Minä ei varmasti unohda. Ja minua kiinnostaa kovasti tietää etät mihin hemmetin liriin olet itsesi nyt saattanut.''

Zawirin ilme oli asteen ankara, mutta lempeys palasi hänen silmiinsä ja totisuus kaikkosi hänen kasvoiltaan.
''Älä pelkää, Gil,'' hän toisti kolmannen kerran saman käskyn. ''Äläkä itke.''
Zawir ymmärsi, että tytöllä oli hyvin vaikeaa ja hänen olisi oltava... lempeä setviessään tätä sotkua.

''En ole varma voiko asialle tehdä mitään nyt,'' hän kuiskasi, läpsäisten itseään mielensä sisällä. Hän olisi halunnut auttaa, mutta ei voinut kuin lohduttaa toista.

Gillian

Kaikesta kurjuudestaan huolimatta tyttö ei koskaan ollut tottunut lohduttamiseen. Hän kyllä antoi Zawirin hetken tyynnytellä häntä, mutta pian hän jo otti kasvoilleen sen tyypillisen, hiukan töykeän ilmeensä.
- "Ei sinun ta-tarvitse minua silti tyynnytellä kuin heikkoa, pöljä", hän sanoi nokkavasti mutta yritti olla silti loukkaamatta Zawiria liikaa. Hyväähän toinen kuitenkin tarkoitti, ja se sai Gillianin tuntemaan olonsa paremmaksi. Mutta ihan kuin hän sen tällaisessa tilanteessa helposti myöntäisi. Lohdutettavana olo otti Gillianin luontoon ja pahasti, se hävetti häntä, vaikka saikin hänen olonsa kevyemmäksi. Ainakaan hänen ei tarvitsisi murhetia Zeroa enää yksin.
- "Enkä minä itke", hän puuskahti ja puhalsi toisen puolen poskestaan täyteen ilmaa, näyttääkseen vihaiselta. Hän ei varsinaisesti ollut itkenyt, mutta tämän silmät olivat kieltämättä hieman vetiset. Onneksi hän oli tyyntynyt nyt, muuten hän olisi hävennyt koko ikänsä julkisella paikalla itkemistään.

Gillian huokaisi ja irrottautui Zawirin otteesta. Hän istuutui pöydän päähän ja viittoili Zawiria istumaan myös.
- "Muistatko vielä sen vihkon, jonka löysimme viimeksi kirjastosta?", hän kysyi katsoen Zawiria suoraan silmiin.
- "Noh, Zero oli sen sisällä. Mutta sanon jo heti, että Zerolla ja vihkon sisällöllä ei ole muuta tekemistä toistensa kanssa, Zero kuulemma vangittiin vain lähimmän esineen sisään", hän selitti ja kiirehti lisäämään. Hän piti vihkoaan edelleen arvokkaana aarteenaan, mutta tiedosti nyt itsekin sen vaarallisuuden.
- "Ja kun kerroin tanssiaisissa niistä äänistä... Se luultavasti oli Zero. Pari päivää sitten manasin taikaringin avulla - minulla kun ei ole muuta taitoa magian suhteen opittuna - Zeron esiin. En saanut tulkittua oikein saamaani ohjetta, ja luulin, että manaisin esiin jonkin alemman asteen aseen tai fyysiesti heikon olennon tai esineen. En tajunnut, että kutsumani olento voisi olla henkisesti vahva". Gillian laski hieman päätään silkasta häpeästä. Hän inhosi itseään tuon pienen kömmähdyksen vuoksi.
- "Taistelin Zeron kanssa alitajunnassani, mutta se oli liian kova vastus. Yksi isku vatsaani sen viikateella riitti, ja Zero pääsi "sisään". Sen jälkeen kaikki on vähän sumeaa. Muistan, että Zero kertoi itsestään Siru-nimiselle tytölle, joka oli enkelin ja Listhralin risteytys. Istuin vain lamaantuneena alitajunnassani, näkemättä mitään. Pystyin vain tosiaan kuulemaan"

Gillian piti hetken tauon. Tarinassa olisi varmasti jopa Zawirilla hieman sulattelemista.
Hän päätti kuunnella hetken, oliko toisella mitään kysyttävää, ennen kuin jatkaisi.

Zawir

Zaw myhähti Gillianille. Ah, siinähän oli sama vanha Gil... Zaw rakasti tytön kiivasta luonnetta, ja iloisti nähdessään sen.
''Et tietenkään,'' Hän lausahti Gillianin väittäessä ettei itkisi. ''Eikä sinun ole hävettävä sitä, että lohdutan sinua.''

Hän nyökkäsi Gillianin kysyessä vihkosesta. Kuinka hän saattaisi unohtaa.
Zawir kuunteli hiljaisesti ja osin mielenkiinnolla, kun Gillian selitti mitä oikein oli tapahtunut. Zaw risti tarinan puolivälissä kätensä rintansa ylle puuskaan ja käänsi hiukan päätään viistoon, miettien.
''Olet sinäkin yksi rämäpää... '' hän mutisi hiljaa itsekseen. Zawir tuskin olisi manannut vihosta mitään, jos olisi sellaiseen edes pystynyt. Zawir päästi ilmoille sycän huokauksen, sulki silmänsä hetkeksi ja avasi ne jälleen, luoden mietteliään katseen Gillianiin.

''Mitä tästä nyt sanoisi... en ole varma voinko tehdä asialle mitään,'' hän totesi kiertelemättä. ''Meidän lienee vain jatkettava varovasti eteenpäin,'' hän sanoi ja mietti toisen ekrran kaikkea, mitä Gillian oli kertonut. Äkkiseltään hän ei keksinyt asialle mitään ratkaisua. Sitä pitäisi miettiä...
Katakombit, hänen mielensä kuiskasi.
''Oi, Gil... meidänhän piti mennä sinne katakombeihin, eikö?'' Zawir kysyi, vaihtaen puheenaihetta.

Gillian

Kuullessaan Zawirin hieman moittivan äänensävyn tyttö käänsä vaistomaisesti kasvonsa hieman poispäin enkelistä.
- "Olin niin innoissani, etten osannut ajatella vaaroja. Ajattelin, että fyysisesti alemman tason olento olisi helppo voittaa, jos se olisi vihamielinen", tämä selitti hymyillen melankolista hymyään. Gillian ei osannut laittaa kasvoilleen muutakaan ilmettä, ja se näyttikin siitä syystä täysin tilanteeseen kuulumattomalta.
- "Kuitenkin. Sen jälkeen Zero on joka päivä ainakin kerran ottanut ohjat, ja se etsii jotain. En itse ole selvillä siitä, mitä se tarkalleen ottaen tekee, mutta kaipa...", Gillian aloitti ja pysähtyi hetkeksi miettimään, mitä sanoisi.
- ".. kaipa se etsii omaa kehoaan", tämä jatkoi.
- "Kuulin, että Zero yrittää etsiä kehoa, josta se aikanaan erotettiin. Minulla ei ole siitä itse mitään tietoa, enkä usko, että Zero itsekään tietää kovin hyvin, missä se on. Juuri nyt en keksi muuta keinoa, kuin auttaa kehon etsinnässä tai vaihtoehtoisesti vastustella ja uhmata Zeroa. En usko, että kehon takaisin saadessaan Zero levittäisi rauhan sanomaa tai mitään", Gillian jatkoi ja puhuessaan viimeiseksi Zerosta hän pyöräytti hieman silmiään. Zeron tietäen se yrittäisi varmasti jotain, ja siitä saattaisi olla vaaraa muille. Jos Zero tekisi jotain, Gillian saisi syyttää vain itseään ja eläisi tunnontuskissa loppuelämänsä.

Zawirin alkaessa puhua katakombeista Gillian oli hieman epävarma. Toisaalta, nyt olisi hyvä tilaisuus ja ehkä Zawirin seurassa Zerokin pysyisi vähän rauhallisempana.
- "Niin, ne katakombit", hän mutisi
- "En ollut ihan varma, tahdonko enää mennä, mutta... Kaipa voisimme yrittää löytää sisäänkäynnin". Hän hymyili, mutta hieman väkinäisesti.
- "Minulla olisi tässä jonkin verran kirjoja liittyen katakombeihin, ajattelin tutustua niihin ennen varsinaista etsintää. Luulen, että olisi myös järkevää käydä etsimässä pari kirjaa liittyen vanhoihin pohjapiirroksiin saarilla. Voisitko sinä tehdä sen?". Antaessaan puolittaisia käskyjä hän tunsi olonsa jo paljon paremmaksi.

Zawir

Enkeli kuunteli tarkkaavaisesti ja loi lopuksi katseensa pöydälle kasattuihin kirjoihin, ja kuuli Gillianin antaman käskyn... tai pyynnön...jotakin siltä väliltä.
''Toki, käyn etsimässä,'' Zawir vastasi hymyillen. ''Etsi itse noista jotain tarpeellista,'' hän lisäsi ja lähti kävelemään parin hyllyn välistä kohti osastoa, jolta tiesi löytävänsä vanhoja pohjapiirroksia.

Zawir mietti kävellessään tasaisin askelin, että häntä inhotti jättää Gillian vain hetkeksikin yksin. Mitäjos Zero... no, eihän sitä koskaan tiennyt, mutta Zawir epäili sitä että Zero ottaisi Gillianin kehon jälleen haltuunsa Zawirin poistuttua. Mitä hyötyä siitä hänelle olisi? Ehkä jotain, ehkä ei, kuka tietää mitä sen tyyppisen olennon mielessä liikkuu.
Nuorukainen jatkoi eteenpäin. Sinä päivänä kirjastossa ei ollut niin paljoa väkeä kuin tavallisesti, ja se kävi hyvin Zawirille. Hän ei halunnut jonkun alkavan huutaa täyttä kurkkua tunnistettuaan maineikkaan - ja komean sekä taitavan, jos Zawir itse sai lisätä - palkkamurhaajan. Hän yleensä piti tosin huolen pysyä tunnistettamattomissa sekä uhreiltaan, sivullisilta ja liikekumppaneiltaan.

Hän tuli viimein muutamienkymmenien hyllyrivistöjen luokse, ja alkoi etsiä pohjapiirroksista selventäviä kirjoja. Tässä saattaa mennä aikaa, hän tuumasi käydessään läpi opuksia. Ahaa, onni on puolellani. Tuon ajatuksen tiimellyksessä hän veti hyllystä vanhan, paksun nahkakantisen kirjan, joka pursusi erilaisia pohjapiirroksia.
Hetken kuluttua hänellä oli sylissään enemmänkin kirjoja ja tyytyväisenä löytöihinsä hän lähti palaamaan sinne, minne oli Gillianin jättänyt.

Gillian

Zawirin mentyä etsimään kirjoja Gillian jäi yksin lukemaan omiaan. Hän selaili keskityneesti - hän tahtoi pitää mielensä poissa kaikesta muusta, varsinkin Zerosta - paksuimman katakombeista kertovan kirjan sivuja, pläträten sitten lopulta hermostuksissaan loppuun. Onneksi sieltä löytyi luettelo; hänen ei tarvitsisi koko kirjaa selata läpi löytääkseen mainintaa tämän alueen katakombeista.
- "Mitä sinä ajattelit katakombeissa?", Gillian kuuli Zeron kysyvän.
- "Tai noh, kyllä minä tiedän. Mutta tiedätkö itse, mitä olet tekemässä?
"Hiljaa, Zero. En tahdo kuunnella sinua ollenkaan, pitäisit vain turpasi kiinni", Gilian äyskähti ajatuksissaan. Häntä ei pelottanut Zero juuri nyt niin paljoa, johtuen siitä, että hän ei ollut nyt yksin. Zawir pystyisi taatusti saamaan Zeron kuriin, jos tämä yrittäisi jotain. Gillianin keho oli treenattu, mutta yli-inhimillisiin suorituksiin se ei kuitenkaan pystynyt, ja Zero ei osannut edes käyttää enkelin kehoa täydellisesti vieläkään. Zeron motoriikka ei ollut vieläkään yhtä hyvä, kuin Gillianin itsensä.
- "Usko tai älä, minä tiedän yhtä sun toista katakombeista - myös tämän kirjaston" , Zero vastasi äänessään mahtaileva sävy, eikä se selväsit olit välittänyt Gillianin tiuskinnasta.
Enkelin kiinnostus heräsi, mutta hän ei tiennyt, voisiko Zeroon luottaa. Jos Zero puhuisikin totta, sillä olisi varmasti syy siihen. Luultavasti se tahtoisi jotain kohtuutonta vastapalvelusta.
"Onko näin? Voisitko siinä tapauksessa tehdä kerrankin yhteistyötä?
- "Kyllä, mutta se maksaa"
"Mitä sitten tahdot?", Gillian kysyi mielessään hieman hermostuneena.
- "Voisin ottaa sinulta kaiken, mutta olen tällä kertaa kohtuullinen. Vastapalveluksena tahdon, että kartoitat tuon katakombin, ja kaikki muut taivaan alueelta löytyvät"

Gillian oli hieman hämmentynyt Zeron vaatimuksesta. Hän ei oikein ymmärtänyt, mitä Zero tuollaisella tekisi. Se ei kuitenkaan kuulostanut täysin kohtuuttomalta, sillä Taivaassa ei niitä pahemmin ollut. Oli vain muutama tiedossa, ja kirjaston katakombit olivat ainoa, joista edes huhuja täällä kiersi.
"E-et sitten huijaa!", Gillian sopersi.
- "Minulla ei ole mitään syytä, tällä kertaa"

Gillian hätkähti Zawirin tuloon. Enkelillä oli sylissään läjä kirjoja, ja Gillian silmäili niitä kiinnostuneena. Hän kuitenkin mietti, kuinka paljon niitä loppupeleissä tarvittaisiin, jos Zero voisi avittaa heitä
- "Zawir..", Gillian aloitti, yrittäen kuulostaa mahdollisimman rauhalliselta. Zawir ei tuntunut pitävän Zerosta - mikä nyt ei ollut ihme - ja tyttö uskoi, että Zawir ei pitäisi ajatuksesta, että Zero neuvoisi heitä.
- "Zero sanoi, että voi auttaa meitä löytämään sen katakombin. Se tuntuu tietävän siitä enemmän, kuin me, ja uskon, että Zerolla ei ole mitään taka-ajatuksia asian suhteen. Mitä mieltä olet? Etsimmekö itse täällä loppupäivän salaluukkuja ja muita, vai annammeko Zeron opastaa meitä?", tämä selitti, ja lisäsi sitten vielä:
- "En usko, että se on ansa. Jos minulle tapahtuu fyysisesti jotain, myös Zero on silloin vaarassa. Se ei vamraankaan houkuttelisi tietoisesti minua mihinkään sellaiseen, joka voisi olla vaaraksi myös sille".

Zawir

Zawir tarkasteli Gilliania varovasti silmillään ja kuunteli mitä tällä oli sanottavanaan. Asia koski Zeroa - kuinka ollakkaan. Zawir jähmetyti hiukan, mutta nosti hiuakn epäilevästi ja mietti hetken. Zero vahingoittuisi, jos Gillian vahingoittuisi ulkosiesti... Zawir epäili, että Zero johtaisi heitä ansaan, mutta kuka tietää? Kannattanee pysyä varuillaan.

''...en sanoisi itsekkään sen olevan ansa, mutta kuka ikinä tietää,'' Zawir sanoi hetken kuluttua, jäänsiniset silmät tiukasti kiinni Gillianin omissa sinisissä. Zawir uskoi vakaasti, että Zero tosiaan tietäisi enemmän katakombeista kuin he ja saattaisi olla suureksikin avuksi, mutta mitä se Zeroa hyödyttäisi? ''Mutta mitä Zero siitä itse hyötyy? Epäilen hyvin vahvasti että hän auttaisi meitä muka omaa hyvyyttään,'' Zawir kysyi epäilyä äänessään. Tch, Zero tuskin tunnistaisi hyvyyttä vaikka se tanssisi balleriinan asussa tangoa, heiluttaisi marakasseja ja potkaisisi häntä lopuksi.

Zawir laski kantamansa pohjapiirroksia käsittelevät kirjat sun muut sylistään pöydälle ja loi uuden katseen Gillianiin.

Gillian

- "Itse asiassa, vastapalveluksena Zero pyysi minua kartoittamaan Taivaan muut katakombit", Gillian selitti nostaen vasemman kätensä leualleen, ottaen miettivän asennon. Hetken tuumailtuaan Gillian kurottautui lähemmäs Zawiria, ja kuiskasi tälle:
- "Uskon, että Zero etsii jotain. Kenties sillä on aavistus kehonsa olinpaikasta?".
Enkeli ei tahtonut kenenkään muun kuulevan mitään. Vaikka kirjasto olikin hiljainen, oli myös seinillä korvat. Kuka sen tiesi, jos joku näkymätön olento tarkkaili heitä, tai kirjojen takana oli jotain. Näin vainoharhaiset ajatukset kieltämättä hieman hirvittävät Gilliania itseäänkin - ei hän ollut aiemmin näin vainoharhainen - mutta koskaan ei voinut olla varma. Zeron ilmestyttyä oli pakko olla varpaillaan, tai muuten hän sotkisi itsensä entistä suurempiin ongelmiin.
Tai ehkä hän oli tekemässä sitä jo juuri nyt?

Tyttö ravisti ajatuksen pois. Hän oli kiitollinen, ettei Zero ollut kommentoinut mitään. Hän ei juuri nyt tiennyt mitään häiritsevämpää kuin Zeron välikommentit, jotka tuntuivat tulevan kuin tyhjästä.
Gillian hivuttautui takaisin omalle paikalleen, miettien, miten Zawir reagoisi. Riippuen siitä, pääsisivätkö nämä yhteisymmärrykseen, Gillian voisi ottaa Zeroon yhteyden. Tämä olisi kaiketi ensimmäinen kerta, kun Gillian tekee aloitteen, eikä Zero.

Zawir

Zaw mietti asiaa hiukan. Miksi Zero haluaisi katakombien pohjakartat? Kai siihenkin oli jokin syy, mutta Zawirille itselleen ei tullut mieleen mitä Zero siitä hyötyisi. Jotenkin kuitenkin, ja se ärsytti Zawiria.

''Hyvä on,'' Zaw aloitti lauseensa varoen. ''En tiedä mitä Zero siitä hyötyy, mutta olkoon. Menemmekö jo?''
Zawir ei ollut varuillaan sen takia, että Zero johtaisi heidät vaaraan. Zero tuskin vaarantaisi Gillianin ruumista... mutta hän olikin enemmän huolissaan omasta hyvinvoinnistaan, ja toivoi pystyvänsä kestämään sen mitä oli tulossa. Tiedä häntä, mitä Zero keksisi hänen päänsä menoksi jos haluaisi Zawirin pois päiviltä...

Zawir huokaisi itsekseen. Turha asioita olisi murehtia etukäteen ja setviä, mitä voisi tapahtua... vaikka varasuunnitelma olisi ollut hyvä olla. He olivat sentään marrimassa aivan tuntemattomalle, kenties hengenvaaralliselle ja ansoitetulle alueelle oppaanan olento, joka mieluusti toivoisi heidän kärsimystään.

Gillian

- "Hienoa", Gillian hihkaisi ja nousi seisomaan. Hän oli innostunut hieman liikaa, mutta ottaen huomioon ailahtelevat mielialansa viimepäivinä, hän ei pitänyt innostustaan liian outona. Tyttö istuutui takaisin tuolilleen.
- "Odota, oan yhteyden Zeroon ja kysyn enemmän ohjeita", tämä sanoi ja sulki silmänsä, jotta voisi keskittyä. Hän ei ollut ennen ottanut toiseen yhteyttä, eikä tarkalleen tiennyt, mitä pitäisi tehdä.

- "Ai, eli suostut?", Zeron ääni kajahti ja Gillian säpsähti. Se oli ollut helpompaa, kuin hän oli ajatellut. Tai sitten hän ei ollut tehnyt mitään, ja Zero oli itse ottanut yhtyden. Jälkimmäinen kuulosti loogisemmalta.
"Kyllä, uskon sinua tällä kertaa", Gillian vastasi, nostaen jo pikkuhiljaa toiveitaan siinä, että voisi päästä Zeron kanssa vielä jonain päivänä kunnolliseen yhteisymmärrykseen. Se päivä tuntui kieltämättä kuitenkin olevan vielä kaukana.
"Kuinka paljon tiedät?, tämä kysyi.
- "Tarpeeksi johdattaakseni teidät sisäänkäynnille. En koskaan ole käynyt sisällä, enkä tiedä, mikä teitä - meitä - siellä odottaa, mutta sisäänkäynnin tiedän. Turha kysyä miten, se on oma asiani, ja tuskin sillä tiedolla mitään edes tekisit. ", Zero vastasi, ja kuulosti juuri nyt Gillianin mielestä erittäin omahyväiseltä. Zero taisi olla aika ylpeä.

- "Parempi, että päästät minut osittain johtoon, ettei sinun tarvitse selittää Zawirille kaikkea uudestaan, unohtaisit kuitenkin. En ota kehoasi tällä kertaa, annat vain minun puhua sinun kauttasi". Gillian myöntyi Zeron ehdotukseen, se kuulosti ihan kohtuulliselta.

- "Tiedättekö kirjaston alakerran? Huoneen, jossa kaikista vanhimpia kirjoja säilytetään poissa katseilta? ". Zero puhui nyt Gillianin kautta.
- "Sieltä löydätte pienellä etsinnällä pienen luukun, jonka nostatte, ja pääsette sen jälkeen katakombiin. Reittejä sinne saattaa olla täällä useita, mutta tuo on niistä yksi. Teidän pähkäiltäväksenne kuitenkin jää, miten pääsette varastohuoneeseen. Sitä vartioidaan, ja sinne pääsee ainoastaan kirjastonhoitajan kanssa, jos tarvitsee sieltä jotain". Tämäm kerrottuaan Zero jätti Gillianin, ja vaipui omaan pieneen horrokseensa. Sitä ei kiinnostanut auttaa noita kahta mitenkään, puhehan oli ollut vain neuvomisesta, ja sen hän oli tehnyt.

- "Onko sinulla mitään suunnitelmaa?", Gillian kysyi heti ensimmäisenä Zawirilta.

Zawir

Zawir ei liikoja pitänyt siitäkään ajatuksesta että Gillian ottaisi yhteyden Zeroon, mutta sitä ei nyt voinut välttää.
Hän odotti maltillisesti. Kun Gillian avasi seuraavan kerran suunsa, Zawir tunnisti heti muuttuneen äänen ja tunsi joidenkin lihastensa hiukan jännittyvän, mutta pysyi silti paikoillaan, kuunnellen. Zaw tiesi kirjaston alakerrasta. Hän ei ollut ikinä käynyt siellä, mutta oli kuullut siitä. Looginen paikka sisäänkäynnille, hän ajatteli.

Mutta miten pääsemme vartijoiden ohitse? Voisimme mennä sinne... sanotaanko, laillisin keinoin, eli höynäyttäisimme kirjastonhoitajan viemään meidät sinne... tai voisimme teilata vartijat, mutta se saatettaisiin huomata liian nopeasti.
''Vartijoiden yllättävä... katoaminen saatettaisiin huomata liian nopeasti,'' Zawir sanoi viimein. ''Voisimme tietenkin charmata kirjastonhoitajan viemään meidät sinne, mutta en ole varma miten pääsisimme hänestä eroon niin ettei asiaa huomattaisi.''

Zawirin otsa rypistyi hiukan kun hän yritti pähkäillä, mitä tehdä. Hän toivoi Gillianin yrittävän keksiä jotain...

Gillian

Gillian mietti myös, kuinka he pääsisivät alakertaan. Mokomakin Zero, sillä varmasti olisi ollut hyviä ideoita, mutta se piti taatusti ihan tahallaan ne omana tietonaan. Gil huokaisi.
- "Kuulostaa siltä, että olemme umpikujassa...", hän aloitti äänessään melankolinen sävy.
- "Mu-mutta, keksimme kyllä varmasti jotain!", enkeli jatkoi ja puristi molemmat kötensä nyrkkiin, yrittäen samalla näyttää mahdollisimman varmalta asiasta.

- "Tiedätkö, millainen vartiointi on kyseessä?", Gillian kysyi sitten. Jos heillä olisi jotain taustatietoa asiasta, se voisi helpottaa heidän suunnitelmiaan huomattavasti.

// Anteeksi, lyhyttä. Yritän pitää tätä peliä nopeatempoisempana omalta osaltani, koska Gillianin ja Zeron pitäisi päästä tämän jälkeen pelaamaan toinen peli ouo'''

Zawir

Zaw virnisti Gillianille. Tiedä mitä tästä tulisi... pahimmassa tapauksessa he menettäisivät henkensä. No, se ei pelaa joka pelkää.
Hän mietti hetken kirjaston vartiointia - hän oli ottanut siitä hitusen selkoa, mutta se oli ollut vain... hänen työnsä takia. Hyvä pakoreitti oli aina hyvä tietää, koska tiedä kenet hän sattuisi näkemään kirjastossa. Kenties johnkun, joka mielisi hänen omaa päätään hopealautasella tarjoiltuna.

''Vartiointi on kovimmillaan yöllä,'' Zawir lausui kohta. ''Vartijat vaihtuvat kerran kahdessa tunnissa, joten aikaa on, mitä sitten teemmekin,'' Tai ainakin hän toivoi etät aikaa olisi tarpeeksi. Zawir yritti mietitä suunnitelmaa jälleen, raaputtaen leukaansa kahdella sormella.

''Jos jompi kumpi tekeytyisi kirjastonhoitajaksi, jos kerran sinne pääsee vain kirjastonhoitajan kanssa - nappaisimme jonkun hoitajista, sitoisimme ja ottaisimme hänen kulkukorttinsa,'' Zawir mietti ääneen. parempaakaan ei hänen päähänsä tullut siinä tilanteessa.

Gillian

Tytöllä ei käynyt mielessäkään kysyä, miten Zawir tiesi niin paljon vartioinnista.
- "Suunnitelmassasi vain on yksi epäkohta: Kumpikaan meistä ei oikein käy kirjastonhoitajasta, ja paljastuisimme varmasti", enkeli huokaisi.

- "Osaatko sanoa ollenkaan, onko vartinoinnissa mitään heikkoutta, kuten kuollutta pistettä?", tämä kysyi, mutta koki heti sen perään tarpeelliseksi selventää itseään:
- "Tarkoitan... Onko esimerkiksi jotain aluetta, jonne vartijat eivät näe? Olisiko mitään mahdollisuutta päästä livahtamaan heidän ohitseen?".

- "Mutta jos se ei toimi..", Gillian sanoi nostaen kätensä suun eteen näyttääkseen, että hän mietti. Gillian oli saanut ajatuksen, mutta tahtoi ensin varmistua siitä, että mitään toista keinoa ei ollut. Ja tämäkin idea saattoi olla tuhoon tuomittu, mutta parempi ainakin ehdottaa.

Zawir

Zaw huokaisi kädet rintansa päällä löysästi puuskassa. ''Nah. Vartiointi on yllättävän vahva,'' Hän lausui ystävälleen. ''Tässä hädässä en osaa suunnitella oikein mitään mitä voisimme tehdä... muutakuin sen, että yksinkertaisesti hoitelisimme vartijat, mutta se saatettaisiin huomata liian nopeasti.''

Zawiria ei kiinnostanut saada joukoittain vartijoita peräänsä. Heidän puuhissaan oli jo vaivaa tarpeeksi, ja kuka tiesi mitä - ehkä jopa mitkä - katakombeissa odottaisivat. Nuorukainen toivoi tosissaan Gillianilla olevan parempi idea.
''Sano jos keksit jotain niin voidaan jo mennä. Aikaa ollaan hukattu muutenkin tässä odotellessa,'' Zawir lausui aatteensa ääneen, kääntyen samalla suoraan kohti Gilliania.

Gillian

- "Olisi minulla.. yksi idea", Gillian aloitti, ja pysähtyi sitten. Hänen ideansa oli kieltämättä epätoivoinen ja epäonnistumisriski olisi suuri. Mutta olisi todennäköistä, että sen mennessä pieleen heitä ei kuitenkaan häädettäisi koko kirjastosta, kuten saattaisi käydä jos he yrittäisivät väkisin päästä sisään.
- "En ole varma tuleeko se toimimaan ollenkaan, mutta..", tämä takelteli.
- "Voisin yrittää esittää olevani täällä uutena apulaisena, tai vastaavaa. Oletan, että kirjaston muullakin henkilökunnalla - myös apulaisilla - on lupa päästä varastohuoneeseen. Sinä taas voisit vastaavasti esittää sitä henkilöä, joka tarvitsee materiaalia varastosta". Gillian piti hetken tauon, jotta Zawir voisi ajatella asiaa ja mahdollisesti myös tuomita koko idean typeräksi ja toimimattomaksi.
- "Pitäisiköhän minun käyttää jotain... valeasua?", tyttö lisäsi vielä hieman nolostuneena.

Zawier

Zawierin katse kirkastui asteen Gilliain ideasta. Hänen kasvoilleen ilmestyi tuttu, ilkikurinen virne.
''Saattaisi jopa toimia. Miedän charmillamme kyllä pari vartijaa hurmataan ilman valeasujakin,'' Zawir vastasi. Koko suunnitelma tuntui niin hullulta. Tästä tulisi hauskaa, jos ei sitten muuta.
Zawier piilotti mustateräistä miekkaansa hiukan syvemmälle kaapunsa suojaan, jottei se varmasti näkyisi. Aseet kirjaston sisällä luultavasti herättäisivät turhaa epäilyä... ainakin, jos aseita kantoi hänenlaisensa tummiin pukeutnut ja vaarallisen oloinen.

''Mennäänkö jo?'' Zawier kysyi malttamttomana, virne vielä suurempana jos se oli mahdollista.

Gillian

Gillian oli hyvin ilahtunut siitä, että Zawir ei ollut hyllyttänyt tytön suunnitelmaa.
- "Hetkinen", Gillian sanoi ja otti taskustaan nauhan, jolla sitoi hiuksensa kiinni taakse. Hän siisti nopeasti etuhiuksiaan ja laitoi myös sivuhiuksensa korvien taakse niin, että sivuille jäivät vain kaikkein lyhimmät hiukset. Gillianin mielestä oli olennaista näyttää tärkeämmältä, jotta hänen esitystään ei epäiltäisi hetkeäkään. Sanoi Zawir mitä tahansa, Gillianin mielestä hän tarvitsi ainakin jonkinlaisen valeasun välttyäkseen epäilyiltä.
"Jotain puuttuu vielä..", hän tuumi ja vilkuili ympärilleen. Samassa hän näki hieman kauempana enkelin nukkumassa vasten pöytää, hautautuneena kirjoihin. Kirjojen vieressä olivat silmälasit. Kirjojen alle hautautunut enkeli luultavasti oli ottanut ne pois silmiltään "lepuuttaakseen silmiään hetken" ja vaipunut lopulta uneen. Gillian hymyili.

Nopeasti hän kävi nappaamassa tuntemattoman enkelin silmälasit pöydältä, ja hiljaa anteeksi pyytäen hän lopulta asetti ne silmilleen.
- "Noin", hän sanoi katsoen Zawiria.
- "Näytänkö nyt tärkeämmältä?", hän kysyi hymyillen niin, että hampaat näkyivät.
- "Joka tapauksessa, olen nyt valmis. Toivottavasti tämä toimii".
Tämän sanottuaan Gil lähti kävelemään kohti varastoon johtavaa käytävää, valmiina kohtaamaan vartijat.

Zawir

Nuori enkeli katseli, kuinka Gillian muuttui muutamalla simppelillä keinolla paljon... työntekijän tapaisemmaksi. Hänen hiuksensa sopivat paremmin auki, Zawir löysi itsensä miettimästä, mutta pudisti päätään karkoittaakseen epäsopivat kuvat ja ajatukset. Hän itsekkin siisti hiukan sekaista tummanruskeaa tukkaansa, pudisteli hiukan likaa kaapunsa päältä ja suoristi kauluksen.

''Näytät oikein kaun- hyv- ...t-tarkoitan tärkeältä. Tämä toimii takuulla,'' Zawir lausui aluksi änkyttäen, mutta sitten ääni vahvempana ja yritti vetää itsensä omista ajatuksistaan kuullessaan Gillianin puhuvan. Hänen olisi tehnyt mieli läpsäyttää itseän poskelle. Keskity, hyvä mies! K e s k i t y!

Zawir suoristi selkänsä ja lähti määrätietoisin askelin seuraamaan Gilliania, pitäen kasvonsa neutraaleilla lukemilla.
Samalla hän rukoili tämän todella toimivan.

Gillian

Tyttöä hymyiltti. Zawir oli suloinen, kun tämä häkeltyi.
Molemmat kävelivät melko äänettöminä, kunnes alkoivat nähdä lopulta varaston oven. Ovella seisoi kaksi vartijaa, joista molemmat näyttivät melko... kyllästyneiltä? Tämän huomatessaan Gillian tunsi pienen toivon pilkahduksen sisällään. Hän vilkaisi Zawiria sen merkiksi, että esitys voisi nyt alkaa.
- "Anteeksi, hyvät herrat", hän aloitti ja yritti näyttää mahdollisimman aikuismaiselta ja tärkeältä.
Toinen vartijoista murahti ja kohotti sitten kulmakarvojaan
- "Mitäs neidillä on asiaa tänne? Kuten varmaan tiedät, tänne on ainoastaan henkilökunnalla läpipääsy".

Nyt se hetki koitti, Gillianin olisi valehdeltava niin hyvin ja luontevasti kuin vain pystyi.
- "Ettekö muista? Tulin tänne vähän aika sitten harjoittelemaan, joten olen osa henkilökuntaa", enkeli selitti vartijalle.
- "En muista nähneeni sinua ennemmin", vartija vastasi mulkoillen Gilliania, tarkastellen tätä katseellaan.
Gillian yritti esittää loukkaantunutta ja sulki silmänsä
- "Niin, noin muutkin tuntuvat minulle sanovan"
Vartija tuntui hieman häkeltyvän tästä, ja pyyteli hätäisesti anteeksi. Ainakin tavat olivat tällä kohdallaan, se oli myönnettävä.
- "Tämä herrasmies tässä tarvitsisi kirjaa varastosta, ja koska luonnollisestikaan kuka tahansa ei pääse varastoon, oli minun tultava hänen mukaansa. Teos kuitenkin on sen verran vanha, että siitä ei ole täysin selkeitä merkintöjä, ja etsinnöissä kuluu aikaa. Voisitteko siis ystävällisesti päästää meidät sisään?". Gillian katsoi vartijaa suoraan silmiin. Toinen vartija - joka tähän mennessä oli vain nuokkunut vieressä - katsahti toveriinsa kysyvän näköisenä.

Hetken hiljaisuuden jälkeen molemmat vartijat nyökkäsivät.
- "Menkää. Mutta jos teillä kuluu aikaa pidempään kuin saisi, niin tulemme hakemaan teidän sieltä vaikka väkisin".

Gillian nyökkäsi kiitokseksi ja sanoi sitten Zawirille - puhuen kuin ventovieraalle:
- "Tulehan, kuulit mitä herrat sanoivat. Meillä ei ole kauaa aikaa".

// LOL aloin miettiä, että mitähän tuo vartija ajatteli kun se ajatteli, että noilla kahdella KESTÄÄ siellä XDDD /shotttt *typeriä ajatuksia*

Zawir

Zawirin oli pakotettava naamamsa pysymään peruslukemilla, kun Gillian puhui vartijoille. Nuo kaksi menivät kuin menivätkin lankaan
Nuori enkeli puri poskensa sisäpuolta pitääkseen virneen erossa huuliltaan. Gillian oli tässä aika hyvä, hänen oli myönnettävä.
Kun vartijat olivat hiljaa, Zawir puri poskeaan entistä kovemmin. Päästäkää meidät sisään, tai te ette palaa enään kotiinne, hän mietti lyhyesti ja tunsi miekkansa painon kylkeään vasten. Entä, jos tämä ei menekkään läpi?
Zawir huokaisi miltein helpotuksesta vartijoiden viimein suostuessa.
Idiootit... heidän onnekseen.

''Kiitos avustanne, hyvät herrat,'' Zawir lausui mahdollisimman kohteliaasti ja nyökkäsi lyhyesti vartijoille, kun nämä päästivät heidät viimein sisään.
Zawir seurasi kevyesti Gilliania peremmälle, sivusilmällä tarkkaillen kaikkea vastaan tulevaa.

Gillian

Päästessään viimein ovesta sisään ja vartijoiden sulkiessa oven heidän perässään Gillian huokaisi - ja varsin kuuluvasti.
- "Se oli lähellä", hän huokaisi.
- "Olin varma, että kohta alkaisi tapahtua ja juttu päättyisi siihen, että yrittäisimme eksyttää vartijat kannoiltamme". Gillian keräsi hetken ajatuksiaan - hän oli helpottunut, mutta alkoi tuntea jännitystä vasta tässä vaiheessa. Hänellä ei ollut esiintymiskammoa, mutta usein sellainen tuli itse esiintymisen jälkeen.

- "No niin, eiköhän ruveta etsimään sisäänkäyntiä. Missä Zero sanoikaan sen olevan...?", Gillian sanoi ja manasi sitten itsekseen, kuinka olikaan saattanut unohtaa noin tärkeän asian.
- "Aivan, meidän täytyi etsiä luukkua. Eiköhän ruveta etsimään?", Gillian sanoi ja alkoi sitten haravoida katseellaan sopivia luukunpaikkoja. Heidän onnekseen varasto oli kyllä suuri, mutta erittäin hyvin järjestelty pääosin. Yhdessä nurkassa oli kuitenkin kasa kirjoja, joiden päällä oli paksu pölykerros.
- "Olisikohan tuolla...?", Gillian tuumi ja osoitti kirjapinoa lattialla.

Zawir

''Yksikään vartija ei peittoa taitojasi,'' Zawir sanoi virnistäen ja pörrötti hiukan lyhyemmän enkelin hiuksia, naurahtaen itsekseen.

Gillianin sanojen jälkeen Zaw alkoi etsiä katseellaan, ja suurin piirtein samaan aikaan Gillianin kanssa hän huomasi eräässä nurkassa pölyisen kirjapinon.
''Vain yksi tapa ottaa asiasta selvää,'' Zawir vastasi ja lähestyi nurkkausta. Hän kyykistyi ja alkoi koota kirjoja pois toistensa päältä, työntäeni niitä sivummalle, pikkuhiljaa paljastaen jotain joka ei näyttänyt samalta kuin muu lattia.
Zaw veti ilmaa sisäänsä ja puhalsi kevyesti ikivanhoja pölyjä, yskäisten pari kertaa vedettyään niistä osan sisäänsä. Köhittyään villakoirat ulos suustaan Zawir alkoi tutkiskella mahdollista luukkua. Hän kopautti ensin jalkojensa viereen - hänen allaan oli selvästi lattiaa, mutta kun hän kopautti eteensä, kuului pikemminkin ontto ääni. Virne ilmestyi jälleen hänen kasvoilleen.

''Tämän se on pakko olla,'' Zaw lausui ja alkoi etsiä luukun saumoja sekä mahdollista tapaa avaamiseen.

Gillian

Gillian oli jo hetken kauhuissaan siitä, kuinka varomattomasti Zaw koski kirjoihin. Sitten hän kuitenkin muisti, että toinen piti hanskoja käsissään. Nyt ei olisi hyvä jättää minkäänlaisia merkkejä siitä, keitä oikeasti tässä huoneessa kävi; heidät saataisiin äkkiä jäljitetyiksi muuten. Gillian koko tarpeelliseksi myös muistuttaa Zawiria asiasta:
- "En tahdo kuulostaa paasaavalta tai mitään, mutta muistutan, että emme saa jättää pienintäkään jälkeä itsesestämme", hän aloitti ja jatkoi sitten sillmät supussa
- "Emme hiuskarvaakaan
... okei, rauhoitun"

Gillian kiirehti Zawirin avuksi, ja otti kirjoista kiinni niin, että suojasi käsiään paidan helmalla. Näin hänestä ei jäisi sormenjälkiä.
Kun kirjat oli siirretty, Zawir kopisteli hieman lattiaa. Bingo.Pojan suu kaartui virneeseen, ja Gillian ei voinut siinä tilanteessa muuta, kuin virsinstää myös. Tässä se oli nyt, luukku.

- "Muuten... tajusin juuri jotain. Kun menemme sisään, emme tiedä lainkaan, kauanko meillä siellä kestää. Vartijat tulevat varmasti jossain kohtaa etsimään meitä, ja samalla löytävät myös sitten luukun. Saattavatpa jopa seurata meitä. Miten pääsemme sitten tunnelista pois?", hän kysyi ja tämän kulmakarvat kaartuivat hermostuksesta.
- "Vai onko se sitten sen ajan murhe?"

Zawir

''En tietenkään jätä. Keneksi minua oikein luulet?'' Zawir kysyi hiukan närkästyneenä. Tietäisi vain, mitä hän teki työkseen - hänen työsään oli oppinut olla jättämättä minkäänlaista merkkiä minnekkään. Ei hiusta. Ei verta. Ei somernjälkiä. Ei yhtikäs mitään.

Zawir havaitsi nopeasti pienen loven lattian ja kannen välissä, josta luukun saattaisi nostaa ylös. Se oli vastapäisestä sivusta kiinni luultavasti saranan tapaisilla, mutta ne oli ujutettu näkymättömiin.
Zaw aikoi nostaa kantta, mutta jokin pisti kannessa vastaan.
Zaw siristi silmiään himmeässä nurkassa ja yritti nähdä, mikä oli vikana. Hänen silmänsä osuivat pieneen mustaan reikään - johon olisi luultavasti juuri ja juuri sopinut tietty, mittatöinä tehty avain. No, palkkamurhaajia eivät lukut kauaa pidätelleet oli Zawirin ajatus, kun hän veti kaapunsa sisätaskusta kaksi pientä välinettä. Kaksi ohutta, sormea hiukan pidempää terää, joista toinen oli hiukan kangella. Juuri sopivia melkein jokaisen lukon taitavaan avaamiseen.

Zawirin näprätessä lukkoa Gillian puhui taas. Zaw vilkaisi nopeasti tytön sinisiin silmiin ja väänsi hiukan käsiään lukon yllä.
''Nääh. Katsotaan sitten millaisessa liemessä ollaan ja yritetään kavuta kuiville... pieni jännitys on aina hauskaa, vai mitä?'' Zawir sanoi räpsäytettyään silmiään muutaman kerran. Samassa lukosta kuului pieni napsahdus.

Zaw veti terät taksin ja työnsi ne taskuunsa, yrittäen avata kantta uudemman kerran. Parin yrityksen jälkeen Zawir jännitti käsiensä lihaksia ja alkoi nostaa luukkua, joka oli yllättävän kevyt.
''Noniin. Naiset ensin,'' Zawir virnisti Gillianille.

Gillian

- "Pidän tavastasi ajatella", Gillian naurahti.
- "Elämä olisi puuduttavaa ilman riskejä ja jännitystä", hän jatkoi ja ajatteli samalla kaikkea, mitä oli kokenut viimeaikoina. Hän oli tavannut vanhan Cerberoksen ja kuullut vanhoja salaisuuksia, uhkarohkeasti mennyt uhoamaan EZrielille, saanut turpaansa, päässyt oppilaaksi, saanut oman miekan, tavannut Zawirin ja... saanut ensisuudelmansa. Jälkimmäistä ajatellessaan tyttö tunsi kasvojensa punehtuvan hieman. Hän toivoi, ettei Zawir huomaisi.

- "Olet muuten taitava käsistäsi", tyttö tuumasi nähdessään, kuinka näppärästi Zawir avasi lukon. Se pisti tytön miettimään, mitä toinen teki työkseen. Noh, jokaisella oli salaisuutensa, ja Gillianin ei ollut hyvä mennä utelemaan. Eihän hänkään ollut vielä kertonut EZrielista, vaikka olisi kyllä pitänyt. Jos... Jos heidän suhteestaan koskaan tulisi vielä syvempää, heidän välillään ei saisi olla näin suuria salaisuuksia. Ei ainakaan Gillianin oppiman ideologian mukaan.

Gillian katsoi luukkua ja pimeyttä, joka avautui.
- "Tarvitsemme valoa", hän totesi ja nosti seinältä käteensä yhden soihduista. Hän pitäisi tätä mukanaan, joten sormenjäljet tässä soihdussa eivät haitanneet nyt. Tämän jälkeen hän hyppäsi sisään pimeään luukkuun.

* * *

Pudotus ei ollut kovinkaan pitkä. Gillian tunsi pienen tärähdyksen kuitenkin jaloissaan, ja oikea jalka meni hetkeksi sen vuoksi turraksi.
- "Pudotusta ei ole paljoakaan, hyppää rauhassa", hän huusi ylöspäin Zawirille. Tämän jälkeen hän alkoi tarkastella ympäristöään. Hän kykeni näkemään soihdun valon avulla tällä hetkellä ainoastaan kapean ja pienehkön käytävän, jonka loppua ei näkynyt.
- "Täällä ei kykene lentämään, ja pidempi henkilö joutuisi olemaan ainakin tässä osassa katakomveja kyyryssä", hän anayloi ääneen.

Zawir

Zaw räpäytti silmiään uudemman kerran. Aivan kuin Gillianin kasvoilla olisi hetkeksi käynyt puna... tai sitten se johtui vain soihtujen punertavan kellertävästä valosta. Tosin, kuka tieis mitåä tuon tytön päässä oikein liikkui... Zaw tunsi pientä ylpeyttä toisen kehuessaan hänen taitojaan.
Zawirilla kävi mielessä, etät olisi ehkä kannattanut heittää jotian pimeyden syöveriin - kuka tiesi miten pitkä pudostu soli - mutta Gilian ehti jo hypätä. Zaw toivoi ettei pudotus ollut liian pitkä, ja räväytti kevyesti siipiään odottaessaan.

***

Zawir odotti mahdollisimman maltillisesti pienen hetken joka tuntui hänestä pidemmältä mitä oikeasti oli, kunnes kuuli kolahduksen joka johtui kenkien odumisesta lattiaan. Gillianin kailottamat sanat kuullessaan Zawir vilkaisi ympärilleen ja siirsi kirjavuoria hiukan luukun peitoksi. Hän nappasi sytyttämättömän, lyhyen soihdun erään seinän viereltä ja kiinnitti sen vyöhönsä. Kuka tietää, ehkä sitä tarvittaisiin.
Kun hän oli valmis, Zawir loikkasi alas luukusta ja kuuli sen kolahtavan kiinni perässään. Zaw kevensi laskuaan hiukan siivillään vaikkei niistä niin ahtaassa tilassa ollut paljoa hyötyä.
Zawirin jalat osuivat viimein lattiaan. Zawir koukisti hiukan jalkojaan, antaen lihastensa rentoutua ja nousi sitten pystyyn. Hän oli hyppinyt ennen korkeammistakin paikoista, joten pudotus ei tuntunut niin pahalta.
Zaw nosti jäänsinisten silmiensä katseen palavaa soihtua pitelevään Gillianiin.
''Mennään sitten,'' nuorukainen lausui ja veti miekkansa lähemmäksi vyöllään, valmiina ottamaan sen esiin tarpeen tullessa.

Gillian

- "Pakko sanoa, että tämä paikka on... jännittävä", Gillian hihkaisi.
- "Voin melkein tuntea sellaisen paineen. Ihan kuin täällä olisi joku muu meidän lisäksemme. Tai ehkä enemmänkin, kuin yksi", hän jatkoi ensin hymyillen mutta tajuttuaan mitä oli sanonut, hän valahti hieman kalpeaksi ja sulki suunsa.

- "Muistat muuten varmaan vielä syyn, miksi tulimme tänne alunperin, eikös?", Gillian kysyi ääni hivenen väristen.
Hän ei ollut varma muistiko Zawir enää, mutta alunperin heidän tarkoituksensa oli tulla tutkimaan katakombeja, koska aiemmin kirjastosta löydetyssä vihkossa oli siitä maininta. Ohessa oli myös kuva Gillianin mielestä ZEROakin hirvittävämmältä vaikuttavasta, mustasta olennosta.

Zawir

Hän tunsi kylmien väreiden kipuavan pitkin selkäpiitään katsoessaan mustia, synkkiä käytäviä edessä päin. Joskus vielä nämä seikkailut koituisivat hänen päänsä menoksi.
Zawir suuntais katseensa Gillianiin tämän puhuessa. Hän nyökkäsi tämän kysymykselle.
''Tietysti muista, mutta jos aijomme jutella, tehdään se hiljaa. Jos täällä on jokin, joku tai jotain, ei varmaan ole kovin kivaa jos se kuulee meidät heti alussa,'' Zawir sanoi, etusormi huuliaan vasten merkitsevästi. Hän laski hitaasti kätensä ja veti hiljaa hiukan henkeä.

''Mennäänkö sitten?'' Hän kysyi ja hymähti rohkaisevasti.

Seikkailu alkakoon... meni syteen tai saveen. Ojasta allikkoon varmaankin jokatapauksessa.

Gillian

Gillian nyökkäsi toisen sanoille ja yritti sen jälkeen varoa askeliaan; hän ei tahtonut aiheuttaa melua.
- "Mitä luulet, kuinka pitkälle tämän käytävän luulet jatkuvan?", Gillian kuiskasi Zawirille.
Häntä kieltämättä hermostutti ajatus siitä, että he kulkisivat pitkän matkaa vain suoraan eteenpäin. Eksymisen riski olisi ehkä pieni - kyllä - mutta toisaalta taas suora ja kapeanpuoleinen reitti ahdisti Gilliania. Siinä oli jotain pahaenteistä. Jos joku hyökkäisi, he eivät voisi eksyttää takaa-ajajia tai piiloutua mihinkään.

Zawir

Zaw tunsi kylmien väreiden nousevan hitaasti pitkin hänen selkäpiitään. Hän vastusti kiusausta väristellä tuntene pois.
''Kuka tietää,'' Zawir vastasi. Hänellä ei ollut aavistustakaan - kuka tosiaan tiesi, minne asti ja kuinka pitkälle käytävät jatkuivat? Täällä saattoi myös olla ansoja tai vaikka... mitä muuta. Zawir vetäisi lyhyen mutta erittäin terävän puukon takkinsa sopukoista ja alkoi kaivertaa sillä tasaisin väliajoin omia merkkejään suunnannäyttäjiksi siltä varalta, että kaksikko sattuisi eksymään matkan varrella.

Zawir kulki melkein kiinni Gillianissa käytävän kapeuden tähden. Zawir ei ollut varma, mutta aivan kuin hänelle olisi kehittynyt klaustrofobian näin pienen tilan yllättäessä. Zawir nielaisi ääneti ja rukoili, että käytävä levenisi edes hiukan. Miksi hänellä piti olla niin typerä pelko - heikkous. Hän toivoi ettei Gillian huomaisi mitään, yrittäen pitää pokerinaamansa tyynenä. Hän ei halunnut Gillianin alkavan huolehtia turhia.
Hän oli aivan kunnossa. Eikö?

Yllättäen, Zaw olisi saattanut vannoa kuulleensa... jotain, jostakin lähettyviltä. ''Kuulitko jotain vai olenko vainoharhainen?'' Zaw kuiskasi nopeasti tyttöyst-- siis ystävälleen. Tiedä minkälaiseen soppaan he olivat itsensä heittäneet.

Gillian

Gillian huomasi, että Zawir tuntui hieman hermostuneelta. Se oli kuitenkin luonnollista eikä tytön mielestä ollut mitään vikaa siinä, jos hieman hermostuttikin. Häntäkin hermostutti, ja Gillian oli kuitenkin - ainakin joskus - tunnettu varsin järkähtämättömänä persoonana - ellei laskettu tämän paikoin leiskuvaa temperamenttia. Erityisesti enkelillä oli paha tapa tulistua siitä, jos tätä arvosteltiin sukupuolen perusteella. Tällainen tilanne oli aiheuttanut itse asiassa hänen ja EZrielin ensimmäisen taistelunkin.

Johtuen unettomista öistä kiitos Zeron, Gillianin aistit olivat erittäin yliherkkinä tänään. Hän olisi voinut vaikka vannoa, että kuuli jotain... alapuoleltaan. Lattian alta. Nopeasti kuin kissa Gillian hyppäsi hieman taaksepäin ja korotti oikean kätensä niin, että saisi heti vetaistua miekkansa esiin.
- "Kuulin", hän sihisi. Kylmät väreet kulkivat pitkin tytön kehoa tämän kuullessa yhä paremmin ja paremmin lattian alta jonkinlaista kuhinaa. Mitä enemmän hän kuunteli, sen enemmän äänet tuntuivat voimistuvan. Pian hän saattoi jo kuulla korvissaan muminaa, kuiskintaa. Miltään älylliseltä se ei kuulostanut, mutta vaikutti siltä, että heidän alapuolelleen jotkut, jotkin, kuiskivat keskenään.
Tai ehkä ne puhuivat heille, ken tiesi?

- "Jatkammeko matkaa vielä eteenpäin?", Gillian kysyi purren hammasta yhteen. Hän pelotti, mutta hän olisi kyllä valmis jatkamaan eteenpäin. Hän ei uskonut, että mikään pääsisi tulemaan suoraan lattian lävitse, ja maassa ei näkynyt luukkuja.

Zawir

Zaw astui askeleen taaksepäin ettei Gillianin selkä olisi osunut hänen kehoonsa. Vaikka ei se paljoa häntä olisi haitannutkaan... asiaan.
Nuori palkkamurhaaja unohti hetkeksi oman ahtaan paikan pelkonsa ja keskittyi kuuntelemaan. Kuin... puhetta, ehkä? Se oli varmaa, etteivät he olleet yksin.Zaw vei vaistomaisesti kätensä miekkansa kahvalle ja astui Gillianin rinnalle, hiukan tätä edemmäs.

Zawir vilkaisi nopeasti taaksepäin. Käytävä heidän takanaan ja edessän näytti pimeältä, eikä sivuille näyttänyt johtavan reittejä kovin lähellä heitä. Joko eteen tai taakse siis - mutta tuskin he halusivat luovuttaa peliä vielä.
''Mennään eteenpäin,'' Zawir lausui ja puristi kädellään tiukemmin miekkansa tummaa kahvaa, astuen uuden askeleen edemmäs, tarkkaillen ympäristöään kaikin mahdollisin tavoin. ''Jos jokin oli tulossa, tulkoon. Potkitaan sitä sitten persuksille ja kunnolla,'' Zawir lausui hiljaa Gillianille, pystypäin, silmissään periksi antamaton kipinä.

Gillian

Nähdessään Zawirin rohkaistuvan Gilliankin rauhoittui, mutta saattoi tuntea kuinka hänen päätään alkaisi kohta särkeä - kaikki nuo äänet, hermostuneisuus ja viimeaikainen unettomuus yhdistettynä nyt tähän jännitykseen eivät tehnneet hänelle hyvää. Pahuksen Zero, miksi sen pitikin tulla sotkemaan kaikki? Gillianin kirosi mielessään, mutta loppujen lopuksi syy oli kokonaan hänen. Oli hänen omaa varomattomuuttaan, että Zero oli päässyt hänen päänsä sisään. Jos tämä jatkuisi, Gillian varmasti sekoaisi. Hänen olisi parempi yrittää pikkuhiljaa tulla toimeen Zeron kanssa, tai jotain.

- "Joo, emme mekään ole mitään avuttomia kulkijoita", Gillian myönsi ja rentoutui, jatkaen sitten matkaansa eteenpäin.
Pian tyttö näki jotain, ja otti pari nopeampaa askelta eteenpäin.
- "Katso!",hän huudahti mutta peitti sitten välittömästi suunsa. Kuiskaten hän jatkoi:
- "Täällä on ovi!", hän sanoi jännittyneesti hymyillen.
- "Olettaisin, että oven takana on..", Gillian sanoi odottaen Zawin tulevan hieman lähemmäs.
- "...muumioita", hän jatkoi pahaenteisellä äänensävyllä. Vaikka tilanne olikin kieltämättä hieman hirvittävä, hän yritti keventää hieman tunnelmaa.

Zawir

Nuorukainen puri hammastaan kun Gillian huudahti kovempaan ääneen.
Zawirin mielenkiinto kuitenkin kohottui hiukan, kun Gillian keroti huomanneensa jotain. Oven, nähtävästi. Zawir liikkui sulavasti, hiiren hiljaisin askelin edemmäs. Gillianin liahkset näyttivät hiukan jännittyneiltä, ja muutenkin tyttö näytti hermoromahduksen partaalla olevalta. Raukka. Ehkä tämä ei ollut niin hyvä ajatus, mutta Zawir tiesi etät joutuisi varmaankin raahaamaan toisen ulos jos hän päättäisi etät he lähtisivät.

Helkkarin jääräpäinen enkeli... tch. Juuri Zawirin makuun sopiva. Gillianin seuraavat sanat toivat Zawirin jälleen takaisin kuvitelmistaan.

''Muumioita?'' hän kysyi, hiukan epäuskoisena. Mutta mikä vain tuntui nykyään olevan mahdollista. ''Toivottavasti ei liikkuvaa sorttia.''
Zawir olisi toki halunnut tappaa jotain. Hänen kätensä kihisivät miekan kahvalla. Hän toivoi silti jotain muuta.

''Kannattaako meidän avata tuo ovi ja katsoa mitä löytyy?'' Zawir kysyi virnistäen, lihakset ja hartiat silti selvästi jännittyneinä.

Gillian

- "Joo, muumioita", hän hymyili.
- "Tai ainakin niin luulen. En ole ihan varma ovatko katakombeihin säilötyt ruumiit muumioituja vai ängetty vain arkkuihin tai vastaaviin", hän jatkoi ja huomasi sitten, kuinka typeriä sanoja hän puheessaan käytti. Noh, mennyt mikä mennyt. Zawir varmasti tajuaisi, mitä hän tarkoitti.
- "Mitä luulet, kun avaamme oven, lemahtaakohan sieltä kuolontuoksu?", hän sanoi leikillään.
- "Ja siis, tiettyhän me sen avaamme!". Tytön ääni oli kannustava, häntä ei pelottanut enää niin kamalan paljoa. Ajatus siitä, että jos oven takaa löytyisi jotain karmeaa, niin he ainakin voisivat sulkea oven ja esimerkiksi takaa-ajossa säästää sillä aikaa.

Tyttöä kuitenkin mietitytti yksi asia. Hän ei tiennyt kuinka paljon muut enkelit luottivat taistelutilanteissa siipiinsä ja lentokykyynsä, mutta jos Zawir käyttäisi siipiään yhtä paljon kuin EZriel, poika saattaisi olla pulassa. Näin ahtaassa tilassa siivet eivät olisi muuta kuin tiellä. Hän oli onnekas siinä suhteessa, että oli itse tottunut enemmän kuin hyvin olemaan käyttämättä siipiään.

Zawir

Zawir tunsi itsensä hymyilevän Gillianin ilostuneista sanoista.
''Avataan sitten jos neiti niin haluaa,'' Zawir vastasi naurahtaen hiljaa ja lyhyesti. Hän astui lähemmäs ovea. Katsotaan, josko ovi aukeaisi helposti. Oven lukko näytti olevan ruostunut puhki ja siitä tuskin oli hyötyä.

Hän tarttui oven pyöreään, rautaiseen kahvaan ja rykäisi ovea voimiensa takaa. Ovi aukeni yllättävän helposti ja sen kuluneista saranoista kuului karmiva vingahdus. Ovean raodta tulvi käytävää valtavasti pölyä, hämähäkin seittejä ja lemuavaa, hiukan haihtunutta mutta tunnistettavissa olevaa mädäntyneen lihan lemua.
Zawir yskäisi muutaman kerran ja myyhki silmistään pölyä kaapunsa hihaan.
''Näin ikään,'' Zawir lausahti ja loi silmäyksen sisälle.

Gillian

Enkeli nyrpisti nenäänsä haistaessaan mädän hajun. Onneksi hänen asussaan oli pitkät hihat, joten hän sai helposti peitettyä nenänsä.
Sitten hänen mieleensä juolahti jotain. Ennen kuin hän valaisi huonetta, johon he pian astuisivat, hän kuiskasi Zawirille:
- "Täällä ei pitäisi haista mädältä. Hautakammiot ovat niin vanhoja, että kaiken olisi pitänyt jo... maantua, tiedäthän", hän piti tauon ja valaistessaan viimein huonetta hän jatkoi samanaikaisesti:
- "Se tarkoittaa, että täällä on jotain ei-niin-kauan-sitten-kuollutta".

Valaistessaan huonetta ensimmäisenä Gillianin silmään pisti lattia. Hän oli odottanut näkevänsä mädäntyneen ja kaiken maailman taudinlevittäjiä kuhisevan ruumiin - tai vaikka toisenkin tai miksei saman tien muutaman - mutta lattia oli puhdas. Tai siis, ei nyt aivan niinkään puhdas. Maassa oli paljon multaa, ja siellä, minne lyhdyn valo ei kunnolla vielä kantanut, näkyi jonkinlaista nestettä. Seuraavaksi tyttö katsoi seiniä; seinät olivat täynnä jonkinlaisia koloja. Hän ei tahtonut vahingossakaan suunnata valoa niin, että niiden sisään näkisi, sillä hän tiesi melko varmaksi, että jokaisen sisällä oli ruumis. Kuolleiden rauhaa ei parannut häiritä, aivan.

- "...hauskan näköinen paikka", Gillian sai lopulta sanotuksi. Hän oli samaan aikaan hermostunut ja samaan aikaan hyvin hämmästynyt. Gil kun ei koskaan aiemmin ollut katakombeissa käynyt, eikä niistä kamalasti kuviakaan nähnyt.
- "Mieti! Yleisesti ottaen tästä paikasta ei tiedetä. Olemme luultavasti ensimmäisiä, jotka ovat täällä käyneet vuos-", hän jatkoi mutta pysähtyi saman tien. Hän vilkaisi taas siihen suuntaan, missä oli nähnyt nestettä, ja valaisi sitä.
- "Korjaan: Täällä on käynyt joku meidän jälkeemmekin", Gillian sanoi lopulta. Maassa oleva neste ei ollut - Gillianin salaisesta toiveesta huolimatta - verta, vaan jonkinlaista tummaa nestettä, joka näytti tahmealta
- "Olenko ainoa, jonka mielestä tuo neste ei näytä siltä, että se olisi tullut kauan aikaa sitten tänne?", hän kysyi sitten ja lauseensa lopussa Gillian luuli jo äänensä pettävän. Hänen olonsa oli hyvin epärealistinen. Se oli vähän kuin sekoitus järkytystä, pelkoa ja ehkä pientä paniikkiakin.

Zawir

Zawir tuijotti Gilliania hetken. Olet aivan sekaisin, hänen olisi melkein tehnyt mieli sanoa, mutta hän ei viitsinyt sitä lausua ääneen. Gillian parka. Tyttö ei ollut selvästikkään kunnossa, mutta Zawir ei saattanut keksiä mitään miten voisi häntä auttaa.

Nuorukainen päätti vaihtaa ajatustena aihetta ja suuntasi katseensa huoneeseen. Hän saattoi melkein kuulla korvissaan tänne jätettyjen olentojen huudot, pyynnöt ja itkut. Ehkä tänne oli jätetty enemmänkin porukkaa kerralla. Ehkä he kaikki olivat nääntyneet nälkään, tai tappaneet toisensa hulluuden partaalla ollessaan.
Zawir tunsi kylmien väreiden palaavaan salakavalasti.

''Ei mikään unelmien loma-hotellihuone,'' Zawir tokaisi. Hän ei halunnut astua paljoa peremmälle. Huone oli pimeä, hiukan ahtaan oloinen ja muutenkin karmiva jopa hänenlaisensa palkkamurhaajan makuun. Kun laski vielä hänen ahtaanpaikankammonsa mukaan...
Zaw saattoi nähdä oveltakin katsoessaan seinissä monia jälkiä, jotka olivat syntyneet useista seinän kovertamisista. Seinän pieniin rakoihin oli jäänyt kynnen palasia. Vangittujen kuvitellut huudot hänen päässään kuuluivat selvemmin, mutta Zawir yritti pudistella ne pois mielesätän ja ajatella jotain mukavampaa.
Voisivatpa he jo jatkaa matkaa... mutta Gillianilla näytti olevan hauskaa.
''Mitä tuo aine on?'' Zawir tuumi ääneen Gillianin mainittua nesteen.