Tanssahdellen illan hämärässä

//Gil & Zaw <3 //


Zawir


Zawir ei ollut varma, miten oli päätynyt katsomaan tanssiaisia verisenä tunnetun työnsä ohella. Olihan sitä mukavaa välillä viettää iltaa muiden seurassa, vaikkei Zaw paljoa porukkaa tuntenut. Samassa pieni ajatus pulpahti nuoren, jään siniset silmät omaavan enkelin päähän: Olisiko hänen ystävänsä Gillian kenties myös paikalla? Zawirin ei tarvinnut miettiä kahdesti ajatellessaan, pyytäisikö tätä tanssimaan. Ei nuorukainen itse niin siitä välittänyt, mutta olisihan se ehkä jollain tasolla romanttista - vai?

Niinpä Zawir lähti kulkemaan pitkin poikin, etsien katseellaan vaaleahiuksista enkeliä toiveikas pilke silmäkulmassaan. Hän oli pukeutunut korpinmustaan auki jätettyyn kaapuun, tummanruskeisiin housuihin ja kenkiin. Komean kaavun suojissa majaili hänen uskollinen miekkansa kaiken varalta. Ei sitä ikinä tiennyt, jos tanssiaisissa kohtaisi pahimman vihamiehensä, vaikkei se ehkä kaikkein todennäköisintä ollutkaan.



//Ja tästä se lähtee : D Hiukan lyhyehkö, I'm sorry.

Gillian

Nuorella enkelillä ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, mitä hän teki tanssiaisissa. Tai ei siinä mitään, tunnelma oli usein varsin mukava, mutta hänellä oli päällään mekko. Gillian ei pitänyt niistä ollenkaan, hän tunsi itsensä niin inhottavan naiselliseksi sellainen päällään - ja naiseuden hän yhdisti stereotypisesti heikkouteen. Gillian ei tahtonut olla heikko, vaikka nainen olikin. Sukupuolelleen hän ei mitään voinut, mutta ainakin hän kykeni teoillaan välttämään naiselliset asiat - tai ainakin osan niistä.

Tyttö huokaisi. Pari tuntia sitten hän oli ollut vierailemassa erään vanhan ystävättärensä luona ja tämä oli onnistunut suostuttelemaan Gillianin pukeutumaan koristeelliseen mekkoon ja menemään tanssiaisiin. Kaikki oli tapahtunut varsin nopeasti.
"Siinä teessä oli taatusti jotain..., tämä ajatteli.
"Hänhän on kuitenkin ennustaja ja osaa... hieman kummallisia juttuja. Mutta ehkä tällä kaikella oli jokin erityinen tarkoitus..?

"Pffft, niin varmaan!". Gillian onnistui pyrskähtämään pieneen nauruun kesken kaiken oman ajatuksensa naurettavuuden vuoksi. Kunhan toinen oli vain tahtonut nähdä Gillianin naisellisemman puolen - josta tyttö itse ei niinkään pitänyt, tai ainakaan myöntänyt pitävänsä.
Enkeli käveli läheisen tarjoilijan luokse ja otti käteensä pienen viinilasin. Kiittäen tarjoilijaa hän käveli istumaan tanssiaissalin reunalla olevalle penkille ja otti pienen hörpyn. Gillian ei uskaltanut juoda paljoa, sillä hänen päänsä ei kestänyt alkoholia juuri ollenkaan.
Ja kännissä ollessaan oli piru irti. Kuvainnollisesti siis. Tai niin tytölle oli kerrottu, itse hän ei oikein muista mitään siitä ensimmäisestä - ja toivottavasti viimeisestä - kerrasta.
Gil vaihtoi hieman asentoaan penkillä ja katseli ympärilleen ajatuksissaan.

Zawir

Nuorukainen käveli verkkain askelin, ja oli itsekkin hankkinut jostain jorpakosta käteensä lasillisen viiniä, jota nyt hörppi vähän väliä. Zaw nautti aina välillä alkoholista, vaikkeivat hänen tekonsa varsinkaan seuraavan päivän krapulassa olleet kovin... kauniita.
Mutta mitä nyt muutama lasillinen näin ihana iltana haittaisi? Zawir jatkoi matkaa, katsellen tanssivia olentoja, kuunnellen musiikkia ja tullen hyvälle mielelle illan rennosta meiningistä. Tälläistä hän oli juuri tarvinnutkin työnsä ohella!

Itsekseen vihellellen - Zawir ei ymmärtänyt miksi vihelteli - hän kulki jälleen. Äkkiä hän huomasi tanssiaisten reunalla muutamia penkkejä, joista eräällä istui vaaleahiuksinen mekkoon sonnustautunut enkeli. Zaw ei ollut aluksi uskoa jäänsinisiä silmiään ja tunsi pakahtuvansa ilosta. Hän hörppäsi uuden hörpyn lasistaan ja loikki äänettömin askelin lähemmäs, akoen yllättää ystävänsä.

Toivoen mielessään, ettei toisella ollut aavistustakaan komeaan korpinmustaan kaapuun pukeutuneesta nuorukaisesta, tämä käppäili lähemmäs ja jätti tyjän lasin erään lähellä olleen tolpan päälle. Ehkä sen siitä joku keräisi, no, Zaw ei enempää välittänyt asiasta, keskittäen katseensa keneenkäs muuhun kuin Gillianiin. Totta puhuen Zaw ei olisi onnistunut uskomaan että näkisi tytön joskus kauniissa mekossa - joka sitäpaitsi sopi tytölle ainakin Zawirin mielestä täydellisesti.
Hän luikki lähemmäs, aivan penkin taakse kohti pahaa-aavistamatonta ystäväänsä. Kun nuorukainen oli aivan toisen selän takana ja jopa pidätteli hengitystään iloisena, hän kietoi kätensä toisen hartioiden ylitse(?).

''Salliiko kaunis neiti minun liittyvän seuraanne?'' Nuori mies kysyi hurmurimaisella äänellään, jota yleensä käytti naisten vikittelyyn. Samalla Zaw toivoi ettei säikäyttänyt ystäväänsä liiaksi ja tämä tunnistaisi hänet äänestä. Pahimmassa tapauksessa Gil luulisi häntä joksikin pedoksi jätkäksi ja Zaw saisi vain kengän kuvan pärstäänsä. Zaw vieläpä piti pärstästään, joten hän ei toivonut niin käyvän.

Gillian

Tyttö istuskeli penkillään ja katseli edelleen hajamielisenä ympäristöään. Samassa hän kuuli askelia, jotka lähestyivät häntä. Gillian ei kuitenkaan kääntänyt päätään ja katsonut, kuka tulija oli. Hän ei nimittäin pahemmin välittänyt, sillä ei uskonut, että kukaan tulisi kuitenkaan hänen lähelleen, saati sitten juttelemaan. Enkeli uskoi, että hänellä oli jokin paha aura, joka karkotti muita tiehensä. Tai sitten se johtui vain siitä, että Gillianilla oli paha tapa käyttäytyä töykeästi ainakin ensialkuun tutustuessaan.

Gillian säpsähti kovin tuntiessaan jonkun - luultavasti rintakehästä päätellen miehen - kiertävän kätensä enkelin hartioiden ympärille. Vaistomaisella reaktiolla tyttö oli jo iskemässä kyynerpäätään toisen kasvoihin, mutta kuullessaan tutun äänen än sai juuri ja juuri pysäytetyksi kätensä.
- "Zawir?", tämä kysäisi ilahtuneena ja katsahti taakseen tunnistaen ystävänsä.
- "Siitä onkin pitkä aika", Gillian sanoi iloisesti mutta punastui hieman muistaessaan, mihin oli pukeutunut.
- "Tuota... Kaverini pa-pakotti minut pukeutumaan tähän tyhmään mekkoon ja ajattelin, että en viitsi loukata toverini tunteita ja-ja-ja... Kuvittelin, etten näe täällä tuttuja", tämä takelteli nolostuneena. Enkeliä hävetti niin, sillä kaikken vähiiten hän olisi tahtonut Zawirin näkevän tämän niin naisellisessa asussa.

Zawir

Nuori enkeli hymyili leveästi ystävänsä tunnistaessa hänet. Zaw kuunteli toisen sanoja lämmin katse silmissään. Se oli katse, jonka Zawir soi vain hyvin harvalle tuttavalleen, ja Gillian sattui olemaan yksi näistä. Yksi tärkeimmistä Zawirin tuttavista, hänen ainut ystävänsä... ehkä jotian muuta, kukapa sen tietää.

Zawir virnisti ja naurahti leikkisästi toisen sönkätessä ja selittäessä miksi piti yllään mekkoa. Zaw nojasi hiukan eteenpäin, nojaten toiseen jalkaansa. Hän nosti toista kättään ja vei sen varovasti ystävänsä leuan alle, nostaen tuon leukaa hiukan(?). Zaw tuijotteli kauniisiin, taivaansinisiin silmiin tuntien lämpöä sisällään, hymyillen lempeästi.
''Pitkä aika tosiaan'', Zaw lausui aluksi ja piti katseensa Gillianin katseessa, ''Äläkä huoli, itseasiassa minusta tuo asu sopii sinulle täydellisesti.''
Zaw upotti katseensa hetkeksi toisen täyteläisiin, kauniin sinisiin silmiin. Heidän kasvonsa olivat melko lähellä toisiaan(?) mutta Zaw päästi hellän otteensa ystävänsä leuasta irti ja suoristi selkänsä, nojaten sitten käsillään penkin selkänojaan Gillianin vieressä.
''Noh, ystävä rakas, mitä sinulle kuuluu? Toivoinkin että tapaisin sinut pian'', Zaw kysäisi jutustelusävyyn kuin mitään ei olisi äsken tapahtunut. Zaw tunsi kihelmöintiä sisältään, tiedä sitten mistä sekin johtui. Toki Gillian oli erityisen kaunis nuori enkeli, mutta hänen ystävänsä vain... vai?

Zawir sysäsi ajatukset tiehensä ja keskitti lämmön täyteisen katseensa ystäväänsä.

Gillian

Enkeli säpsähti hieman toisen koskettaessa tämän kasvoja. Gillianin silmät suurenivat hieman hämmästyksestä, mutta pian, kun tilanne oli jo mennyt ohi, tämä puuskahti normaaliin, hieman äkäiseen sävyynsä
- "Teekin tuo vielä toisen kerran ja puren sormesi irti", tämä uhkaili äänessään muka-vihainen sävy. Todellisuudessa Gillian vain yritti peittää hämmennyksensä. Hieman yskähtäen Gillian vastasi toisen kysymykseen:

- "Minulla on ollut rankkaa harjoittelua viime aikoina", tämä selitti jättäen kuitenkin edelleen mainitsematta, että hän ei ollut treenannut ihan koko aikaa yksin.
- "Ja olen yrittänyt myös lueskella vihkoa ja kääntää runoja. Tosin... olen kyllä keskittynyt enemmän niihin kuviin", hän kertoi naurahtaen. Gillian oli ollut viime aikoina hieman laiskalla tuulella, sillä hän oli käyttänyt vapaa-aikaansa treenaamiseen ja kun hän oli illalla vaappunut nukkumaan, hän oli hetkisen aikaa vain selaillun vihkoa ja katsellut sen kuvia.
- "Oikeastaan muuta kerrottavaa minulla ei kai ole ollut, jokainen päivä on ollut perin samankaltainen. Entä sinä?"

Zawir

Zaw antoi katseensa pysähtyä jälleen Gillianiin, kun se oli ensin kiertänyt tanssivia olentoja. Zaw naurahti Gillianin ensimmäisille snaoille ja taputti tätä leikkisästi päälaelle - joskin veti kätensä nopeasti pois jos vaikka tyttö täyttäisi uhkauksensa, ei sitä koskaan tiennyt.
''Tosiaan, se vihko'', Zawir mumisi kuin itsekseen ja kuunteli. ''Minä? Ei mitään... kummallista. Olen pyörinyt siellä täällä ja yrittänyt pysyä hengissä, ja luullakseni onnisutnut siinä ainakin tähän asti.''

Zawir vilkaisi jälleen tanssin pyörteisiin, seurasi muutamaa nuorta paria joilla näytti olevan hauskaa. Äkkiä tämän päähän pälkähti ajatus. Hän hypähti ketterästi tuolin ylitse Gillianin vierelle, käyttäen siipiään apuna mahdollistaakseen kevyen ja äänettömän laksun kun nuorukaisen jalt osuivat maahan. Zaw tuumasi hetken ennenkuin päästi kysymyksensä ilmoille:
''Tuota... öh...'' Zaw selvittlei kurkkuaan, tuntien pienen punan levievän kasvoilleen. Hän oli leikitellyt monien nuorten naisten kanssa, mutta ne olivat ollet yhden illan juttuja - eivät koskaan enempää, mutta jokin, tai oikeastaan kaikki, oli Gillianissa erilaista. Zaw yskäisi nyrkkiinsä ja katsoi sitten nuorta ystäväänsä.
''Niin siis... lähtisitkö kanssani tanssimaan? Siitä on aikaa kun viimeksi sain pyöritellä jotakuta tanssiaisissa... eikä minulla muuta seuraa oikeastaan ole... joten, miten olisi?'' Zaw kysyi hykerrellen, odottaen tytön vastausta malttamattomana, ojentaen kätensä jotta Gil voisi tarttua siihen. Zawin valtasi karmea ajatus siitä että Gil purskahtaisi nauruun tai ei lähtisi hänen kanssaan tansimaan, mutta saihan toiveita täydellisestä illasta aina elätellä.
Zaw nielaisi hermostuksissaan äänettömästi.

Gillian

Zawirin ojentaessa kätesä Gillianille tyttö mietti tosissaan hetken, suostuako vaiko eikö. Hän kuitenkin päätti ojentaa kätensä Zawirille - vaikka ei oikeasti pitänytkään siitä, että hän ei saisi viedä tanssissa - ja sanoi hieman huvittuneella, mutta samalla hieman anteeksipyytelevällä äänensävyllä:

- "Toki, mutten ole koskaan ollut erityisen hyvä tanssimaan naisen osaa"
Jos kuka tahansa muu olisi pyytänyt tyttö tanssimaan, hän olisi taatusti kieltäytynyt. Hän ei ensinnäkään edes pitänyt kosketuskontaktista ventovieraan kanssa - ellei kyseessä ollut taistelu tai kamppailuharjoitus - mutta Zawir oli poikkeus. Ainoa, jolle Gillian sanattomasti antoi luvan olla lähellä ja koskea ilman, että tyttö oikeasti puraisisi tätä käteen -vaikka joskus mieli tekisikin.
- "Kannattaa varoa, poljen taatusti varpaasi", hän sanoi ja hymyli niin, että hampaat näkyivät.

Zawir

Nuorukainen virnisti tytön tarttuessa hänen käteensä, ja hän auttoi tämän ylös penkiltä.
Gillian oli aina saanut Zawirin iloiseksi ja jopa hymyilemään muuten kuin ilkikurisesti. Siihen ei moni pystynyt, ja heillä oli jollain tasolla erityinen ystävyyssuhde.

Zawir naurahti Gillianin sanoille. ''En minäkään mikään kovin hyvä tanssimisessa ole jos totta puhutaan - mutta usko pois, olen joutunut tanssittamaan kahta kauheampiakin.''
Zaw piti toisen kätensä kiinni Gillianin kädessä, vieden toisen tämän lantiolle kuten yleensä tanssiessa oli tapana. He eivät olleet kai ikinä olleet näin lähekkäin, mutta Zaw itseasiassa piti siitä ja tunteiden sekoittamasta päästään. Hän alkoi viedä, nauttien jokaisesta askeleesta ja hetkestä, minuutista ja sekuntista, sekoittaen välillä ajan ja paikan upottaessaan katseensa ystävänsä silmiin, varoen tämän jalkoja aina välillä.
''Sinähän olet itseasiassa ihan hyvä tanssija, Gil'', Zaw lausui hurmaava ilme kasvoillaan, hymyillen hiukan, keinutellen ystäväänsä tanssilattialla(?).

Zaw antoi tunteilleen aina välillä vallan, äkkiä ollen entistäkin lähempänä. Tunne oli mystinen, henkeä salpaava ja taijanomainen noin kliseisesti sanottuna, mutta muita sanoja siinä tilanteessa ei keksinyt. Musiikki raikasi ja tähdet loistivat kuun vierellä yötaivaan tummansinisen sävyisellä taivaalla.
Zaw vei kasvonsa lähemmäksi Gillianin omia, poraten katseensa entistä syvemmälle ystävänsä simmuihin.
Heidän kasvonsa ja huulensa olivat niin lähekkäin, että kaksikko olisi oivasti voinut vaikka suudella, mutta Zawir ei tietänyt olisiko hänellä rahkeita antaa ystävälleen suukkoa tai edes puhua omista tunteistaan. Oikeastaan nuorukainen ei tiennyt kunnolla omia tunteitaan. Hän piti Gilliani todella, todella hyvänä ystävänään jollei ei toivonut mitään pahaa, haluten suojella tätä vaikka hengellään jollei muu auttaisi. Sellaisia tunteita ei Zawirissa moni naispuolinen saisi aikaan, mutta Gillian oli jotenkin onnistunut siinä.
Zaw ei tiennyt, pitäisikö hänen sanoa jotain, mutta päätti olla vielä ainakin hetken hiljaa, antaen tunteidensa viedä mennessään...

// Annan sinulle muuten luvan... ohjailla vähän Gilliania, kysessähän kuitenkin on tanssi, ja miespuolinen vie C,,:
Siis jos enää kirjoitat mitään tekstiä tanssista //

Gillian

Zawirin viedessä heitä tanssilattialla Gillian keskittyi aluksi pelkästään siihen, ettei astuisi toisen varpaille ja tanssisi rytmissä. Hetken aikaa sähläiltyään hän kuitenkin alkoi päästä rytmiin kiinni, ja pian heidän yhteistyönsä oli lähes saumatonta - jos niin edes tanssimisesta voi sanoa. Gillian tykkäsi ajatella asioita niin, kuin kyseessä olisi kamppailu tai vastaava.

Gillianista alkoi pikkuhiljaa itse asiassa nauttia musiikin mukana liikkumisesta - siis tanssimisesta - ja antoi itsensä rentoutua hieman, nojaten hieman tanssittajaansa.
''Sinähän olet itseasiassa ihan hyvä tanssija, Gil'', tämä kuuli enkelin lausuvan hänelle, ja tyttö kiitti hieman hajamielisellä äänellä. Hänen silmänsä olivat puoliavoinna ja hän luotti täysin siihen, ettei Zawir törmäisi tanssiessa kehenkään.
Hetken tanssittuaan tyttö nosti hieman päätään ja kykeni näkemään Zawirin katseen kohdistuvan tytön silmiin. Gillian tunsi pienen punan poskillaan - suureksi ärsytyksekseen, tätä ei ollut tapahtunut pitkiin aikoihin - ja tunnelma alkoi olla varsin erilainen siinä vaiheessa, kun heidän kasvonsa olivat lähekkäin.

Vaikka nuori enkeli ei paljoa ihastumisesta, rakkaudesta tai muustakaan tiennyt, hän kyllä tajusi, millainen tilaisuus tässä olisi. Kuitenkin, tyttö päätti olla tekemättä mitään, sillä hän ei itsekään ollut täysin varma omista tunteistaan. Hän ei ollut koskaan ennen ollut ihastunut kehenkään - eikä varsinkaan myöntänyt ääneen mitään ystävyyttä suurempia tunteita Zawiria kohtaan - eikä siksi osannut vielä varmasti erottaa, missä kulki hyvän ystävyyden ja ihastuksen raja.
"Parempi olla kiirehtimättä mihinkään...", hän ajatteli.

Mutta kuten kaikki, jokainen asia päättyy aikanaan. Pienen ikuisuuden - mutta miellyttävän sellaisen - jälkeen musiikki loppui, ja miehet 'palauttivat' naiset takaisin istumapaikoilleen, josta taas seuraavan laulun alussa haettaisiin. Vielä oli miesten hakuvuoro.
-"Kiitos tanssista", Gillian sanoi ja totuttuun tapaansa kumarsi - siinä missä muut naisen niiasivat. Näky saattoi olla varsin huvittava, sillä sen lisäksi, että Gil oli nainen, hän oli myös Zawiria lyhempi.
- "Tuota... tahtoisitko tulla hetkeksi parvekkeelle tuohon ulos?", tyttö kysyi viisoen ovelle, jonka kautta pääsi parvekkeelle.
- "Täällä on aika hiostava ilma", hän vielä naurahti päälle.

Zawir

Zawirin oli pidettävä itsensä kurissa jottei varastaisi tytöltä suudelmaa. Se oli melkoisen työn alla, mutta Zaw pelkäsi romuttavansa heidän ystävyyssuhteensa jos kävisi hieman liian tuttavalliseksi.
Pian laulu kuitenkin loppui, ja Zaw päästi Gillianin lempeästä otteestaan, hymyillen. Oli tanssiaisiin tulo kuitenkin ollut sen arvoista, hän tuumasi. Ellei hän pääsisi näyttämään syvimpiä tunteitaan ihastuksensa kohteelle, oli hän saanut tämän ainakin tanssiseuraksi. Unohtumatonta. Zawir tanssi aikaista voitontanssia päänsä sisällä, pirteänä ja iloisena sekä eirkoisen hyväntuulisena.

''Eipä mitään, se oli ilo ja kunnia ystävä rakas'', Zawir vastasi muodollisesti kumarrukseen vastaten kuin herrasmies.
''Toki. Täällä alkoi olla jo hiukan... kuuma'', Zaw jatkoi itsekkin naurahtaen, kuultuaan Gillianin kysymyksen ja seurasi tätä pian ilosta miltien pomppien parvekkeelle päin.



//yhy, kauhean lyhyttä~ ;______;

Gillian

Astuessaan viileään yöilmaan Gillian hengitty syvään. Hän ei ollut koskaan pitänyt ihmispaljoudesta, vaan oli mieluummin omissa oloissaan. Aina silloin tällöin hän kuitenkin kaipasi seuraa.
Gillian ihasteli öistä taivasta. Se oli kauniin sininen, ei niinkään musta, kuten talvella, ja tähdet tuikkivat taivaalla. Kliseitä kyllä, mutta kaunista.

Enkelin oli vaikea ajatuksiltaan keksiä mitään älykästä puheenaihetta, joten - nojaten hieman parvekkeen kaiteeseen - hän alkoi selittää hivenen hajamielisen kuuloiseen sävyyn:

- "Kun olin nuorempi...", hän aloitti ja pyyhkäisi hieman hiuksiaan.
- "Kuljin kuorossa - kuten sinulle kirjastossa silloin kerroinkin. Meillä oli tapana esiintyä juhlissa ja muissa tilaisuuksissa. Jos totta puhutaan, niin tämä on ensimmäinen kertani, kun en ole juhlissa esiintymässä". Gillian naurahti.
- "Siksi tämäkin on uusi kokemus minulle"

Oikeastaan tytöllä oli muutakin kerrottavaa Zawirille. Hän ei vain uskaltanut vaihtaa yhtäkkiä aihetta -varsinkaan, kun aihe ei ollut mitenkään huoleton - , eikä tiennyt, kuinka sen sanoa.
Viime aikoina tyttö nimittäin oli alkanut kuulla ääniä päässään. Tai ei niinkään ääniä, vaan jotain puheenkaltaista, josta ei koskaan saanut mitään selvää kuitenkään. Hieman samanlaista ääntä, kun joku yrittää puhua kovassa viimassa, ja viima vie kaikki sanat mennessään jättäen jäljelle vain omituista ölinää.
Kaikki oli alkanut ihan muutama päivä sitten tytön lukiessa vihkoa normaaliin tapaansa. Ehkä juuri tästä syystä tyttö oli hieman huolissaan. Hän oli alkanut hieman pelätä vihkoa, mutta ei uskaltanut heittää sitä pois. Se oli liian kiinnostava.
Hän tahtoi puhua asiasta jollekin, mutta toisaalta hän ei tahtonut huolestuttaa Zawiria. Enkeli arveli, että Zaw vain alkaisi ylihuolehtia ja hermoilla.

Zawir

Zaw nautti yön viileästä, raikkaasta tuulesta parvekkeelle tullessaan. Tähdet tuikkivat yötaivaalla lempeästi, ja Zaw tunsi hymyilevänsä unisen oloisena, ajatuksiinsa vaipuneena.
Nuorukainen nojasi selällään ja kyynärpäillään samaan kaiteeseen kuin Gillian, suunnaten katseensa tyttöön kun tämä alkoi puhua. Kun itse olin nuorempi, sain taistella elämäni puolesta... tosin se ei varmaan sovi romanttiseen keskusteluun, Zaw tuumi itsekseen kun Gillian kertoi kuorossa olosta.
''En itsekkään ole paljoa juhlissa ollut, vain ne muutamat kerrat... kuokkinut... '' Zaw sanahti ja hänen äänensä hiipui loppua kohden. Lopuksi Zawir yskäisi käteensä hermotuksissaan. Hän oli kuokkinut joskus joihinkin juhliin ja varastanut kaikenlaista arvokasta tai tehnyt näyttävästi salamurhia. Sitäkään ei ehkä kannattanut ottaa puheenaiheeksi.

Zaw katseli hetken hiljaista tyttöä vierellään ja kohotti hiukan, huolestunene oloisena kulmiaan.
''Mitä nyt, Gil? Aivan kuin jokin painaisi mieltäsi'', Zaw sanoi puoliääneen, kuitenkin kuuluvasti. ''Kerro minulle vain, kuuntelen mielelläni.''

Gillian

Gillian naurahti hivenen Zawirin kertoessa kuokkineensa. Jotenkin omassa, hieman kieroutuneessa ja erikoisessa mielikuvituksessa hän pystyi kuvittelemaan Zawirin hiippailemassa jonkun juhlissa syöden - varastaen samalla taskuunsakin - ruokaa. Jos Zawir olisi kyennyt näkemään, mitä tytön päässä liikkui juuri sillä hetkellä, hän olisi luultavasti kumauttanut Gilliania.

-''Mitä nyt, Gil? Aivan kuin jokin painaisi mieltäsi'', Zawir kysyi. Toinen oli selvästi huomannut tytön hieman huolestuneen ilmeen. Gil mietti hetken, pitäisikö hänen ihan oikeasti kertoa Zawirille suoraan, mikä hänen mieltään painoi.
Enkeli hypähti keveästi istumaan parvekkeen kaiteelle. Hänen ei tarvinnut pelätä horjahtamista, omistihan hän siivet, joten hän ei ottanut turhia paineita siitä, kuinka turvallisesti hän hyppäisi. Onnekseen hän kuitenkin pääsi istumaan kaiteelle tipahtamatta alas ja päästettään kunnolliseen istuma-asentoon hän aloitti hieman hermostuneesti ja hivenen takellellen:
- "Noh... Lupaatko, ettet... naura?", Gillian kysyi katsellen maahan.
Vastasi Zawir miten vain, hän kertoisi kuitenkin, kun nyt kerta aloitti.

- "Tässä muutama päivä sitten selailin ihan normaalisti sen kirjastosta löytämäni vihkon sivuja. Olin ihan yksin huoneessa - ihan kuin siellä edes muita olisi -, ja kuulin yhtäkkiä puhetta. En saanut mitään selvää, se kuulosti pelkältä muminalta, ja ajattelin, että joku puhui käytävällä, viereisessä huoneessa tai ulkona. Tarkistin kaikki paikat, mutta olin ihan yksin", tyttö selitti värähtäen hieman. Niin naurettavalta ja keveltä kuin asia saattoikin kuulostaa, Gillian tiesi, että äänien kuuleminen päänsä sisällä ei koskaan ollut hyvä asia, ja se pelotti enkeliä, mutta sitä tämä ei suostunut myöntämään ääneen.
- "Eikä se rajoittunut suinkaan yhteen kertaan, vaan sama toistui myöhemmin uudelleen".
Gillian huokaisi hieman, tuntui oikeastaan ihan hyvältä kertoa asiasta jollekin.
- "Pelkään vain, että se johtuu vihkosta. Mutta en kyllä millään tahtoisi heittää sitä poiskaan, se on liian kiinnostava".

Zawir

Zaw ajatteli harvoin muita kuin itseään. Hän oli kylmä ja melko itsekäs nuori mies joka ei pelännyt tappaa viattomia, mutta hän välitti Gillianista. Gillian oli hänen ainut ystävänsä, jopa ihastuksen kohteensa - Zaw ei uskonut että oli juuri ajatellut tyttöä tuolla tavoin. Köh.

Zaw seurasi tarkkaan toisen enkelin varomatonta hypähdystä parvekkeen reunalle, valmiina syöksymään ystävänsä avuksi nopeammin kuin salama ehtisi iskeä. Hänen apuaan ei kuitenkaan tarvittu, ja Zawir antoi lihastensa rentoutua asteen verran, seuraten silti tarkkaan tytön jokaista liikettä.
''En naura, lupaan vaikka kiven ja kannon'', Zaw vastasi antamalla lupauksen. Zaw oli usein mukamas luvannut vaikka mitä ja aina rikkonut lupauksensa, mutta Gillianille hän pitäisi sanansa vaikka henkensä uhalla. Eikä sitäpaitsi Gillianin kertoma juttu nuorukaistamme paljoa naurattanut - äänten kuuleminen päänsä sisällä saattoi merkitä vaikka mitä, ja Zawirin ilme synkkeni muutamalla asteella.

''Itse en nyt keksi mitään, mutta kerrothan minulle jos voin auttaa sinua jotenkin, jooko? Ja sano jos haluat puhua. Mistä vain. Kuuntelen'', Zawir vastasi hetken mietittyään. Sitten hänen ajatuksensa palaisvat vihkoseen, jonka Gil oli löytänyt kirjastosta. He olivat tutkineet vihkoa ja lopulta tyttönen oli ottanut sen haltuunsa. Zawir ei oikein tiennyt mitä muuta sanoa - pitäisikö lohduttaa, yrittää pirirtää vai muuta? Zaw ei ollut itseasiassa ikinä lohduttanut ketään, ennemminkin nauranut pahansuopaisesti jos toisilla meni huonosti.
Mutta Gillianille hän ei nauranut, eivät edes nuoren miehen huulet kaartuneet pienene virneeseen, joka miltein aina hänen kasvoillaan oli. Hän tosiaan oli huolissaan, harvinaista Zawirilta, mutta täyttä totta. Jos hän vain keksisi jonkin tavan auttaa... mutta ei ainakaan vielä päähän yhtäkään ideaa pälkähtänyt.

Gillian

Gillian saattoi huomata - kuten oli ounastellutkin - Zawirin huolestuvan tosissaan.
- "Ei ole kuitenkaan mitään hätää", hän selitti pakottaen itsensä hymyilemään.
- "Tuntui vain hyvältä kertoa jollekin".
Tällä kertaa tyttö virnisti oikeasti, ja nosti nyrkkinsä uhkaavasti pystyyn
- "Kyllä minä näytän äänille, kuka määrää", hän naurahti miehekkääseen, tosin hieman väkinäiseen sävyyn samalla, kun katsahti ylöspäin ja sitten taas Zawiriin.

Enkeli vilkaisi ylös ja huomasi, että rakennus, jossa he olivat, oli varsin suuri. Enkeleitä ja muita saaren asukkaita oli kaikkialla - myös parvekkeella, mutta riittävän kaukana heistä - ja missään ei saanut ihan täydellistä rauhaa. Kuitenkin, Gillian huomasi, että rakennuksen katto oli päästä täysin suora ja niin iso, että siihen mahtui ainakin kaksi istumaan.
Hän ajatteli pyytävänsä Zawiria sinne, mutta ei keksinyt hyvää syytä sille. Hän ei keksinyt, miten selittäisi asian toiselle ilman vääriä käsityksiä. Gillian päätti siis pysyä vielä vaiti katosta.
- "Tuota... Kiinnostaisiko sinua tanssia vielä ainakin yksi tanssi?", hän kysäisi.
- "Se kun oli itse asiassa varsin mukavaa
Ainakin minusta", hän lisäsi vielä lauseen perään.

Zawir

Zaw antoi katseensa kiertää parveketta ja muita läheisiä paikkoja, niin kauas kuin hänen jäänsinisten silmiensä katse vain jaksoi kantaa - ja kauas se kantoikin, olihan se varrsin tarkka kuin haukalla ikään. Zaw painautui omiin ajatuksiinsa, mutta kuunteli Gillianin jokaisen lausuman sanan, keskittäen pian ajatuksensa jälleen vaaleahiuksiseen tyttöön lähellään.

Zaw sulki silmänsä hetkeksi. Takana oli ollut pitkä päivä, mutta hän halusi vielä juhlia ainakin muutaman tunnin tai jotain sinnepäin, antaen hennon mutta viileän tuulenpuuskan heilutella sortuvat pois silmiensä edestä. Hitaasti nuorukainen käänsi katseensa jälleen rakkaaseen ystäväänsä ja hymyili lempeästi tämän sanoille. Zaw oli aina pitänyt Gillianin luonteesta ja rempseästä tyylistä.

Pian hän kuuli tytön kysyvän, josko häntä kiinnostaisi tanssia vielä toisen kerran. Zaw tunsi sydämmensä lyövän hiukan nopeammin ja olisi halunnut hihkua ilosta sekä pomppia kuin pikkutyttö, joka oli juuri saanut tietää saavansa ponin, mutta hillitsi itsensä antaen hiukan mystisen, ilkikurisen mutta syvän lempeän virneen nousta huulilleen. Poika suoristi selkänsä ja astui hiukan lähemmäs.
''Tottahan toki se minulle käy, neiti Gillian rakas'', Zawir lausui hunajaiseen sävyyn ja ojensi kätensä - miehenhän se tulisi pyytää naista tanssimaan, vai mitä? ''Se todella oli varsin mukavaa, olen aivan samaa mieltä... joten, saanko luvan, arvon neiti?''

Zaw jatkoi noine sanoineen ja jäi odottamaan hymyssä suin ystävänsä vastausta.

Gillian

Tyttö oli mielissään siitä, että toinen myöntyi vielä seuraavaan tanssiin. Hymyillen hän tarttui Zawirin tarjoamaan käteen - välittämättä toisen äänensävystä, Gillian oli ja vähän kuin tottunut siihen - ja pojan taluttaessa häntä viereiseen tanssisaliin, hän tunsi poskillaan pienen punan. Hän häpesi sitä hieman, mutta häpeämisellä se vain pysyisi siinä pidempään, joten hän yritti olla ajattelematta asiaa. Ja jos Zawir jotain sanoisi, niin enkeli voisi vastata tähän sillä, että viileän ja lämpimän ilman vaihtelu - siis ulkoa sisälle tulo - sai punerruksen aikaan. Vaikka ei Gillian tiennyt, oliko edes näin, mutta ainakin se kuulostaisi sellaisen korvaan, joka ei asiaan ole perehtynyt, kai ihan normaalilta. Tai jotain.

Zawirin viedessä musiikin tahtiin, Gillian painautui hieman toista vasten ja antoi itsensä rentoutua ihan kunnolla. Nyt hän luotti siihen, ettei Zawir talloisi hänen varpaitaan - vaikka oikeasti asia saattoikin olla hieman päinvastoin, ja Gillian oli se, joka yleensä varpaat toisilta polki, kun ei naisen osaan ollut tottunut tanssimisessa.
Musiikin ollessa pikkuhiljaa lopuillaan Gillian sanoi normaalia hiljaisemmalla äänellä, kainosti hymyillen:
- "Kiitos tästä illasta, siitä on pitkä aika, kun olen viettänyt aikaani näin"

Zawir

Zawir kuljetti ystävänsä tanssilattialle hyppien päänsä sisällä riemusta. Nuorukainen ei ollut koskaan oikein pitänyt tanssimisesta - vaikka monien naisten mielestä oli siinä melko hyväkin - mutta Gillianin kanssa asia oli toisin. Poika jopa pani merkille punan ystävänsä kasvoilla, mutta ei sanonut asiasta sen enempää, kujerrellen vain itsekseen.

Zaw nautti musiikin tahtiin liikkumisesta antoi tunteen viedä, nauttien jokaisesta hetkestä, minuutista ja sekunnista. Zawir tunsi sisällään pientä kutinaa tytön painautuessa häntä vasten ja tunsi tämän rentoutuvan, hymyillen lempeästi. Hetken kuluttua, joka tuntui tietenkin Zawirille liian nopealta ajalta, loppui musiikki ja monet tanssiparti palasivat muihin juttuihin tai odottamaan seuraavaa kappaletta, nauraen, puhuen, hihittäen ja joku näytti jopa itkevän. Pienen kokoinen mies, jolla oli tanssiparinaan luultavasti kaksi kertaa kyseisen miehen kokoinen nainen, joka oli mitä luultavammin astunut parinsa varpaille - enemmän kuin vain kerran. Zawir tuumasi, että ei olisi ihme jos miehen varpaista ainakin yksi olisi murtunut.

Nuori herrasmiehemme - tai herrasmies ja herrasmies, takaisin asiaan - kiinnitti jäänsinisten silmiensä katseen takaisin tanssipariinsa, pudistaen parkuvan miehen mielestään.
''Sama juttu, sama juttu. Pitkästä aikaa näin... viehättävää ja mielenkiintoista seuraa,'' Zawir vastasi naurahtaen ja katsoi uudemman kerran tyttöön. ''Minulla olisi vielä yksi toive, Gil...'' Hän lausui sitten, poraten katseensa syvälle tytön taivaansinisiin silmiin, upoten niihin täysin.

Zawir vei toisen kätensä hellästi Gillianin pään taakse, toisen tämän yläselän taakse ja toi tytön varovasti lähemmäs pieni puna kasvoillaan. Sanaakaan enempää snaomatta poika nojautui hiukan eteenpäin ja painoi huulensä tytön omille, varastaen tältä kauan odottamansa suukon.
Gilliania miettiessään poika ajatteli saavansa varmaan rukkaset tai muuta vastaavaa, mutta oli hetki hänestä sen arvoinen. Zaw myhäili itsekseen ja antoi tunteidensa viedä...

Gillian

Gillian hymähti Zawirin sanoille, mutta hän ei osannut ollenkaan varautua Zawrin suudelmaan. Ensiksi Gillian ei tiennyt ollenkaan mitä ajatella.
"Mu-mutta olemme vain ystäviä!", hän ajatteli paniikinsekaisin tuntein, ja tämän kasvot leimahtivat punaisiksi - osittain siitäkin syystä, että tämä oli Gillianin ensisuudelma, mutta pääosin siitä, että suudelma tuli niin yllättäen. Gillian ei ollut saanut järjestettyä ajatuksia Zawirista vielä, mutta pikkuhiljaa... hän antoi periksi.
Olihan se ollut alusta asti selvää, että Zawir tuntui ystävältä erillä tavalla, kuin muut. Gillian ei vain ollut suostunut myöntämään sitä, hän oli pistänyt kaiken aina ystävyyden piikkiin ja yritellyt välttää ajatusta siitä, että hänellä voisi olla tunteita toista enkeliä kohtaan. Tyttö oli pitänyt sitä jonkinlaisena heikkouden merkkinä - yleensähän aina kirjoissakin toista uhkailtiin sillä, että tämän kumppani tapettaisiin tai vastaavaa. Kumppani olisi vain taakka.

Gillian rentoutui, ja sulki silmänsä antautuen Zawirin suudelmalle. Hän tunsi, kuinka heitä katsottiin, muttei välittänyt siitä. Tyttö toivoi todella, että Zaw tunsi samalla lailla kuin hän, eikä tehnyt tätä vain leikillään.
Hän ei tiennyt kauanko aikaa kului, mutta viimein irrottautuessaan Zawirista, hän katsoi ensin maahan punaisena, ja sitten kohti Zawiria - hymyillen. Hän ei osannut sanoa mitään, mutta hän oli onnellinen.

### Hnnngh, Gil kasvoi isoksi tytöksi @//n//@ Miten tässä näin kävi /shottt

Zawir

Nuorukainen olisi halunnut ajan pysähtyvän. Hän olisi niin toivonut kyseisen hetken kestävän maailman loppuun saakka, ikuisesti. Mitä hän olisikaan antanut siitä että hänen toiveensa olisi tullut toteen...
Mutta hitaasti hän irroitti huulensa nuoren tytön huulilta, varovasti vieden itseään hiukan taaksepäin, antaen Gillianille enemmän tilaa. Hetki oli ollut - kliseistä kyllä, mutta muuta sanaa hän ei siinä vaiheessa keksinyt - kerrassaan taian omainen. Yhtä uniikkia hetkeä tuskin tulisi, mutta nyt Zawir oli enemmänkin huolissaan Gillianin seuraavasta reaktiosta. Antaisiko tyttö hänelle rukkaset kaikesta huolimatta? Mahdollista. Hetken nuorukainen toivoi että maa nielisi hänet tai hän voisi kaivaa itselleen kuopan ja jäädä sinne häpeämään, ja kuolla sitten. Zaw ei ollut varma mitä sanoisi, tuntien kasvojensa punertavan vimmatusti, kuin kypsä kirsikka.

Zawir näki tytön viimein nostavan kauniitten, taivaansinisten silmiensä katseen ja Zawir nielaisi, mutta nähdessään toisen hymyilevän hänen tietämättömyyden tuskansa helpotti muutaman asteen verran. Siitä huolimatta Zawir käänsi omien, jäänsinisten silmiensä katseen vinosti lattiaa kohden, pieni häpeän poikanen kasvoillaan. Ennen hän ei ollut tuntenut minkäänlaista häpeää suudellessaan vastakkaisen sukupuolen edustajia, mutta Gillian oli varmaan ainut olento joka heräti hänessä jonkinlaisia muunlaisia tunteita. Gillian ei ollut kuten muut, ne muut monet joiden kanssa hän oli flirttaillut tai suudellut - tämä tyttö oli kerrassaan erityinen ja kallisarvoisen tärkeä Zawirille. Hänen ainoa, aito ystävänsä - ja ehkä myös hiukan enemmän?

''Uh... tuota... anteeksi, G-Gil... tuota... '' Zawir ei saanut muita sanoja suustaan ulos, mumisten nuokin hiljaa, hiukan häpeissään, mietien mitä sanoisi tai tekisi.

Gillian

Gilliania alkoi vähän naurattaa Zawirin reaktio, vaikka hänen omansa ei oikeastaan juuri siitä eronnut.
-''Uh... tuota... anteeksi, G-Gil... tuota... '' , Zawir sopersi ja toisen sanat saivat tytön vielä enemmän huvittuneeksi.
- "Hölmö, ei sinun tarvitse anteeksi pyydellä", tämä naurahti ja hipaisi hiuskiehkuraansa. Hän tunsi ihmisten katseet, heitä selvästi tuijotettiin. Se tuntui Gillianista hassulta, sillä olihan salissa moni muukin suudellut. Kaiketi se johtui siitä, että ainakin Gil itse oli ihan ensikertalainen, Zawirista hän ei osannut sanoa. Yleensä tosin miehet saivat varmaan ensisuudelmansa nopeammin, ainakin Zawirin kaltaiset sellaiset.
- "Harmittaa, että minun täytyy pikkuhiljaa lähteä", hän sanoi haikeasti.
- "Juuri tällaisella hetkellä... Jäisin kyllä mielelläni, mutta minulla on aikainen herätys huomenna, kun täytyy kartoittaa maastotutkimusta yhtä... juttua varten. Selitän siitä myöhemmin, sitten kun tapaamme seuraavan kerran", tämä selitti.
- "Mikä paikka sinulle kävisi?".

Zawir

Zaw oli helpottunut Gillianin asenteesta tilanteeseen ja tuttu virne valtasi nuoren miehen kasvot. Hän naurahti hiukan ja hymyili sitten lempeästi.
Häntä harmitti hiukan etät Gillian joutuisi lähtemään, mutta heidän iltansa oli joa aikoja sitten valunut pitkälle yöhön. Ja aivan, hänen täyisi hoitaa piakkoin eräs hänen... keikoistaan, jos ymmärtää yskän. Rahaa tiedossa, ihmiset tekvät tunnetusti sen edestä melkeinpä mitä vain - vaikkei zawir ollutkaan ainoastaan rahan perässä, ehei, vaikka niin olisi voinut luulla.

Nuorukainen heilautti haukotellen siipiään, venytellen kahta valkoista sulkia pursuavaa siipeä niin, ettei hän vahingossa lyönyt niillä ketään. Se vielä puuttuisikin. Kerran yhdessä kapakassa hän oli vahingossa lyänyt jotakuta takaraivoon toisella siivistään, mies oli luullut kaverinsa lyöneen häntä ja siitähän kunnon kapakkatappelu oli syntynyt. Zawir oli joutnut taistelemaan tiensä ulos paikasta kynsin ja hampain mutta oli juuri ja juuri yhtenä kappaleena onnistunut - sekä tohinassa varastamaan erään naisen kallisarvoisen rannerenkaan. Se ilta tuskin hänen mielestään unohtuisi... kuten ei tämäkään, hän mietti, palatessaan jälleen todellisuuteen muostojensa syövereistä.

Zawir nyökkäsi. ''Niin... minullakin aikainen herätys huomenna, hiukan... erilaisista syistä tosin, mutta kuitenkin. Oli kuitenkin todella mukava ilta... tai yö, mikä vain. Ainahan se on hauskaa kun ajan vain voi viettää sinun kanssasi, Gil-kultasein~'' Zaw lausui, leperrellen hiukan loppua kohti ja virnisti sittne leveästi. Pian hän nousisi siivilleen ja liitelisi tiehensä, kohti majapaikkaa josta oli vuokrannut huoneen muutamaksi yöksi. Hän ei malttanut odottaa että saisi painaa päänsä pehmeään tyynyyn kaiken huuman jälkeen, vaikka mieluusti viettäisikin lisää aikaa Gillianin kanssa jos vain voisi.

''Niin, missä tapaisimmekaan? Aivan! Meidänhän piti selvittää sen vihon arvoituksia... miten olisi kirjastossa? Saataisiin juttu etenemään,'' Zawir kysyi ja ehdotti.

Gillian

Zawirin kutsuessa Gil loi tähän "Oliko-tuo-haaste", katseen ja hymyili hampaat yhdessä niin, että se antoi tästä varsin hyökkäävän kuvan juuri sillä hetkellä. Hän kuitenkin vain vitsaili.
- "Ai niin joo", Gillian huudahti ja tämän ilme muuttui välittömästi shokeeraantuneen näköiseksi. Hän oli kokonaan unohtanut kirjastossa odottavan mahdollisen seikkailun.
- "Meidän pitää ehdottomasti tavata siellä", hän sanoi humoristisen vakavasti heti perään ja tämän ilme oli niin vakavan näköinen, ettei ollut ihme, jos joku olisi naurahtonut niin äkillistä mielialanvaihdosta.

- "Noh, mutta minun täytyy nyt mennä", hän sanoi Zawirille ja rohkaistui sen verran, että kosketti päällään Zawirin rintakehää ja kääntyi sitten katsahtaen vielä taakseen ja vilkutti toiselle hymyn kera.
- "Muistakin sitten tulla", hän huudahti irvistäen ilkikurisesti.

Kävellessään hetkeä myöhemmin ulkona Gillian ei voinut kuin mielessään kiittää ennustaja-ystäväänsä.
"Heh... vai tämän takia hän minut tänne pakotti. Liekö nähnyt, mitä oli vastassa"

// Kiitos pelistä QuQ
asdfgh Gillianin ensisuudelma sadfgh et arvaakaan kuinka onnellinen olen, että sen hahmokehitys on päässyt jo tähän asti @u@
Ja maltan tuskin odottaa miten käy, kun Zaw ja Gil seuraavan kerran kohtaavat, ja Gillian ei enää kokonaan ole oman kehonsa herra..

Zawir

Zaw virnisti kumppanilleen leveästi kuunnellessaan tämän sanoja.
Hän tunsi outoa mutta samalla ihanaa ja tuttua lämpöä kun tyttö kosketti hänen rintakehäänsä, mutta pudisteli itsensä todellisuuteen unelmien ja kuvitelmiensa seasta.
''Äläkä itse uskalla unohtaa,'' Zawir pisti takaisin, virnuillen itsekseen. Virne muuttui pikkuhiljaa lämpimäksi hymyksi, ja nuorukainen kääntyi vastakkaiseen suuntaan, ottaen muutaman askeleen.

Hän rohkeni vilkaista tyttö olkansa ylitse lyhyesti.
''Nähdään siellä siis,'' hän lausui ja otti pari juoksuaskelta, jännitti lihaksensa ja hypähti ilmaan, samaan aikaan paiskaten siivillään raskasta ilmaa ja kohoten yötaivaalle tähtien loisteessa. Ilta oli ollut kaiken arvoinen, ja nuorukainen nautti lempeästä yötuulesta kasvoillaan, nautti kuinka se tuntui riakkaalta keuhkoissa ja heilutteli ruskeita hiuksia.
Zaw löi ilmaa muutaman kerran ja liiteli kohti määränpäätään, Gilliania ja tuleva tapaamista innolla jo odottaen, virnistäen lopulta itsekseen.
Elämä osasi aina silloin tällöin olla mahtavaa.

//Jees, mahtava peli oli, kylläh o3o ensisuudelmakin saatiin viimein~ Mitä tästä oikein seuraa? XD
*peräytyy takimmaiseen nurkkaan odottamaan innolla kahden enkelin seuraavaa peliä*