Vihermetsän varjoissa

//Cerberus ja Ezriel tulkaahan tänne ; D//

Oli rauhallinen päivä. Aurinko paistoi lämpimästi taivaalta ja yksi vaivainen pilvi leijaili taivaan kannella. Ilma olisi ollut lämmin, mutta onneksi pieni tuulen vire viilensi ilmaa mukavasti. Vihermetsässä oli hyvin rento ilmapiiri. Puiden lehdet havisivat tuulen takia. Metsän eläimet liikuskelivat huolettomasti puiden varjoissa. Linnut visersivät kiivasti toisilleen.

Samassa puiden varjoissa liikuskeli jokin iso olento. Sen violetti iho välähti muutamissa valoisammassa kohdassa, mutta muuten olento liikkui hiljaa kuin varjo. Se pysähtyi äkisti huomatessaan lauman kauriita syömässä ruohoa puiden luona. Olento hiipi varovasti kauriita kohti tarkkeillen mikä noista herkkupaloista joutuisi sen uhriksi.

Tämä saalistaja oli Shyro, joka ei ollut syönyt vähään aikaan ja sillä oli jo nälkä. Lishtral katseli kauriita himoitsevasti ja vesi herahti sen kielelle, kun se edes ajatteli kauriin makoisaa lihaa. Shyro harmitti, kun se ei ollut saanut mitään saaliikseen. Monet sen saaliista olivat jollakin tavalla onnistuneet pääsemään karkuun. Mutta nyt lishtral keskittyi tähän eikä muitellut menneitä. Sen tarkkaili jokaista viatonta olentoa etteivät ne huomaisi tätä. Shyron mustuaiset menivät aivan viiruiksi, kun se kyykistyi ja jännitti lihaksensa iskeäkseen valitsemansa uhrin kimppuun. Lishtralin valitsema uhri oli kaikkein lähempänä sitä ja tämä kasvissyöjä näytti helpolta saaliilta.

Juuri kun Shyro aikoi iskeä, jokin lintu rääkäisi varoittaakseen muita. Kaurislauma kuuli tämän äänen ja pyrähtivät juoksemaan pakoon. Nuori lishtral ärähti kiukkuisasti ja ponkasi saaliinsa perään. Kauris huomasi, että sitä seurattiin ja lisäsi vaan enemmän vauhtia. Shyro jupisi itsekseen huonoa tuuria ja lisäsi myös vauhtia. Kauris juoksi isolle aukiolle ja päästi hätäisen huudon, mutta se jäi sen viimeiseksi huudoksi. Lishtral oli saavuttanut uhriaan aukion luona ja aikoi iskeä hanpaansa sen niskaan. Mutta saalis teki yllättävän liikkeen, jota Shyro ei osannut odottaa. Kauris teki nopean käänneksen samaan suuntaan, mistä oli tullut ja pinkoi nyt varjoja kohti. Lishtral karjaisi korvia huumaavasti ja kääntyi kauriin perään. Se yritti huitaista toisella etujalallaan saalistaan, mutta turhaan. Shyron vauhti oli hidastunut liikaa nopeasta käännöksestä ja kauris pötki pakoon puiden varjoihin.

Shyro oli aivan kiukuissaan. Taas sen saalis oli päässyt pakoon vain pienen virheen takia. Lishtralin ajatukset ja tunteet pyörivät vinhasti sen mielessä. Shyro painoi etujalkojensa kynnet maahan ja karjaisi kovaa.

EZriel oli lennellyt ajankulukseen ympäri saarta ärtyneenä ja levottomana. Hän hautoi sisällään sellaista turhautumista ja vihaa että se tuntui hukuttavan kaiken myrskynä alleen. Enkelin vihan kohde, taaskin, oli hänen isänsä, vihattava mies joka kävi hänen hermoilleen pelkällä olemassaolollaan. EZriel omasta mielestään sieti hyvin ärsykkeitä, mutta isäänsä ei. Jopa Luciferiin, joka aina hänen varoittelustaan huolimatta karkaili, hän omasta mielestään suhtautui reilusti ja tasapuoleisesti, muista veljistään hän ei niinkään välittänyt yhtään. Hänen puolestaan nämä olisivat voineet kaikki kuolla pois, mikä vielä parempaa hän olisi voinut hävittää nämä ärsyttämästä häntä vaikka heti, mutta sitten hänetkin olisi hävitetty.

Hänen katseensa kiinnittyi kaurislaumaan joka juoksi kuin sitä olisi takaa-ajettu. Jonkinmoinen saalistaja oli niiden perässä eikä EZriel olisi asiaan kiinnittänyt paljoakaan huomiota jollei olento joka niitä jahtasi ollut niin erikoinen ja jopa vihollisissaan pelkoa herättävä. Tämän ulkonäön enkeli pisti heti huomioon ja hänen uteliaisuutensa heräsi. Hän oli taistellut jos jonkinmoisia petoja vastaan, josko tässäkin olisi hänelle uusi olento kohdattavaksi.

EZriel laskeutui, muutaman metrin päähän tarkastellakseen olentoa läheltä, pitäen kuitenkin siipensä valmiina jotta hän voisi singauttaa itsensä tarpeeksi ylös vaaran uhatessa, olennolla oli selvästi voimakkaat takajalat joten se hyppäisi korkella perään, silloin parasta olisi pudottautua ja kieriä nopeasti pois sen alta. Olento oli selvästi turhautunut sen saaliin päästessä karkuun ja EZriel tunsi eräänlaista vahingon iloa olentoa kohtaan. Vain vahvat selvisivät elämässä, ehkä tässä olennossa ei ollut sitä mitä tarvittiin siitä selviytymiseen.

Aluksi Shyro ei välittänyt uudesta olennosta, joka oli ilmestynyt sen läheisyyteen. Se ärisi hyvin matalasti katsoen samalla kauriin perään. Mutta haistettuaan oudon hajun, Lishtral käänsi päänsä tätä tuntematonta olentoa kohti. Huomatessaan, että tämän edessä oli siivekäs olento, Shyron mielenkiinto heräsi hieman.

Samassa sen hoksasi, että tämä outo olento saattoi olla enkeli, muttei sanonut sanaakaan vaan murisi edelleen. Lishtral sai joten hillittyä itsensä, ettei olisi hyökännyt enkelin kimppuun. Shyro ei ollut koskaan mieltynyt enkelin lihaan, mutta se tarkkaili toista miettien voisiko sitä sittenkin syödä. Lishtral lisäisi kalloaan, missä yleensä olisi ollut ylähuuli. Se lähti kiertämään ympyrää, jotta pystyisi tarkkailemaan uutta olentoa paremmin. Shyro asteli reippaasti, mutta rauhallisin liikkein.

Kävellessään se kysyi äkäisesti, mutta hieman uteliaasti:
”Etkö ole ennen kaltaistani olentoa nähnyt, kun katsot minua tuolla tavalla?”

Shyro ei olisi halunnut puhua vaan lähteä metsästämään, mutta sen uteliaisuus voitti nälän. Se halusi hämmentää toista, koska uskoi, ettei oli kuullut harvan eläimellisen olennon puhuvan telepaattisesti.

EZriel seurasi olennon jokaista liikettä se oli selvästi saalistavaa tyyppiä, sellainen joka oli syntynyt tappajaksi, mikä tietenkin miellytti enkeli samantien. Hän antoi olennon liikkua vapaasti ja pysyi itse rennosti paikallaan paino toiseen lonkkaan nojaten. Enkeli ei selvästikään pelännyt vaan oli utelias. Hän piti itseäänkin saalistajana, vaikkei saalistanut syödäkseen vaan muista syistä muita uhreja. Pieni tuulenvire liikutteli hänen hiuksiaan ja siipiään jotka olivat nyt kauniissa supussa hänen selkänsä takana.

Olento puhui tai ei fyysisesti vaan mielen kautta, mikä sai enkelin kohottamaan hieman kulmaansa, todellakin omituinen olento. Se ei selvästikään ollut mikä tahansa eläin, eikä EZriel uskonut sen olevan demonikaan.
"Minua ei kiinnosta mikä sinä olet, vaan se mitä sinä osaat"
EZriel sanoi suoraan huulillaan kaarehtien hymy. Hän aisti selvästi kuinka Maraudel suhtautui olentoon uteliaana myöskin, se ei ollut päässyt esille pitkään aikaan taistelussa ja mietti aikoiko sen isäntä vetää sen nyt esille jos se haastaisi tuon olennon taisteluun.

"Osaat selvästi puhua, et vain sanoja jotka on opittu vaan lauseita joten idiootti sinä et ole!" EZriel naurahti.
"Mutta ei puhekyky tee kestään vielä fiksua"
Hän pilkkasi.

Lishtral murahti hieman huvittuneesti toiselle ja viskeli rennosti päätään. Se irvisti leveästi niin, että kaikki sen hampaat näkyivät. Samalla Shyro lipaisi kielellään kalloaan ja sanoi:

”Totta. Tyhmäkin osaa puhua. Näköjään olet sellaista tyyppiä, jota sanat eivät hetkauta vaan teot. Haistan jo sinusta, että haluat taistella jokaista vastaan tulevan kanssa, jota tiellesi tulee.”

Shyro katseli enkeliä päästä varpaisiin ja nuuhki ilmaa. Se tuhahti äänekkäästi ja kuopaisi närkästyneenä maata toisella etujalalla. Maahan tuli syvä kuoppa, mistä lishtral oli iskenyt maata pois.

”Minua ei kiinnosta sinun kaltaiset maan matoset. Olen tullut tänne metsästämään enkä aio haaskata sinuun tämän enempää voimiani. Ja olisit minulle kuin välipala, mikä kasvattaisi metsästysviettejäni. Joten ala mennä, ennen kuin muutan mieleni", Shyro sanoi välinpitämättömästi, mutta varoittavasti.

Shyron ääni oli hyvin välinpitämätön, koska se ei piitannut, mitä toinen ajatteli siitä. Lishtralin nälkä kasvoi koko ajan, kun se ajatteli ruokaa. Se tarkkaili enkeliä ja mietti:
”Ei tuollaisesta olisi mitään iloa. Saisin vain vatsanpuruja, jos söisin tuon.”

Shyro äännähti omituisesti ajatuksilleen. Äännähdys ei ollut uhkaava vaan yhtä hilpeä kuin naurahdus. Yhtäkkiä lishtralin mieleen juolahti, että miten vikkelä enkeli olisi jaloistaan, kun toisten pilkkaaminen näytti sujuvan hyvin tuolta siivekkäältä olennolta. Shyro olisi halunnut kokeilla, mutta hillitsi itsensä.

EZriel kuunteli huvittuneena olennon röyhkeitä sanoja, nauraen niille suoraan.
"Entäs sitten jos olen sellaista tyyppiä jota liikuttavat vain teot, sanat ovat heikkoja varten, sellaisia jotka eivät selviäisi hengissä elämästä taistellen. Pitää heidän puolustaa itseään sanoin, mikä on säälittävää"
Hänen veljensä Lucifer oli juuri sitä tyyppiä. Tämä piti sanoista enemmän kuin taistelusta, hän oli heikko ja aina ongelmissa sen tähden miksi EZriel oli valtuutettu veljeään suojelemaan.

"Olisin aika kova pala nieltäväksi, helpolla sinä minua et saisi!"
EZriel nauroi olennolle, hän ei tosiaankaan alentuisi minkään ala arvoisen pedon ruokavalioksi, toisen oli turha kuvitella häntä helpoksi ja heikoksi. EZriel ei ehkä ollut koolla pilattu, mutta hänestä näki kyllä selvästi ettei mies helppo vastus ollut. Enkeli oli jänteikäs ja nopea, voimaakin hänellä oli enemmän kuin olisi kokoon uskonut mahtuvan.

"Tietenkin jos pelkäät jo nyt niin paljon että lasket alles ymmärrän hyvin, en surmaa sinua turhaan koska siinä ei olisi mitään järkeä, puolustuskyvyttömien tarpeettomasta tappamisesta ei saa mitään iloa kun ei ole pistämässä hanttiin"
EZriel kokeili saisiko hermostutettua olennon hyökkäämään, sillä jos se osasi puhua sillä oli ehkä sen verran omanarvon tuntoa että hänen sanansa saattaisivat jopa loukata sitä.

Kuullessaan enkelin nauravan tälle Lishtral murahti kiukkuisesti, mutta se pysyi hiljaa ja kuunteli toista. Shyro alkoi ärsyttää todella paljon enkelin sanat, vaikka se tiesi tämän härnäävän lishtralia. Shyro halusi käydä toisen kimppuun, mutta se maltoin vielä hetken. Lishtral lähti kävelemään ympyrää miettien miten voisi kokeilla toisen refleksejä.

Samassa jokin sen mielissä napsahti, kun Lishtal kuuli enkelin viimeiset sanat. Se murisi entistä uhkaavammin ja vihaisemmin. Murina kuulosti jonkin verran suden tai jonkin muun eläimen murinalta, mutta se tuli paljon matalammalta. Shyro saisikin sanottua:
”Luuletko, että aion juosta emoni helmaan ja itkeä siellä? Hah! Älä viitsi edes naurattaa.”

Lishtral murisi entistä kovemmin ja jännitti hieman lihaksiin.
”Otetaan miehestä mittaan”, Shyro sanoi hurjistuneena.

Se jännitti kaikki lihaksensa ja hyökkäsi enkeliä kohti. Se oli valmis iskemään kynsin hampain tuohon siivekkääseen olentoon. Lishtralin mustuaiset menivät aivan viiruiksi, kun sen vaistot sekoittivat sen ajatuksia. Sen ihmisvaistot yrittivät hillitä ja rauhoittumaan, mutta Shyro oli liian hurjistunut ajattelemaan järkevästi.

EZriel katseli tyytyväisenä kuinka olento otti sanat itseensä ja ehdotti emonsa helmaan juoksemista, siihen tämä levitti kasvoilleen pilkkaavan hymyn.
"Sinä sen sanoit en minä, mutta jos sinua todellakin niin paljon pelottaa ole hyvä. En estä sinua"
Hän nauroi olennolle, tämä oli huomattavasti typerämpi kuin olisi voinut olettaa. Todellakaan, puhekyky ei tehnyt sitä viisaammaksi. Enkeli oli äärimmäisen tyytyväinen eläimen haastaessa hänet taisteluun, juuri tätä hän oli halunnut ja kaivannut. Siitä oli aikaa kun hän oli ottanut mittaa mistään pedosta tai petomaisesta demonista joten harjoitus tuli tarpeeseen, sitäpaitsi oli mukavaa väliin taistella jotain sellaista vastaan joka ei vedellyt hihastaan ihme maagisia taitoja, tosin, eipä tästäkään olennosta voinut täysin varmaksi sanoa myöskään.

EZriel katseli ihastuksissaan toisen ponnistaessa häntä kohti, oli todellakin aivan erilaista taistella sellaista olentoa vastaan. Tällä hetkellä parasta oli puolustaa ja EZriel iskikin jalkansa maahan ottaakseen olennon vastaan, hän kutsui aseensa ja asetti sen poikkiteloin niin että joko olento pysähtyisi siihen pään kohdalta ja hyvällä onnella katkaisisi niskansa tai hän saisi asetettua keihäänsä varren estämään toisen kynsiä raatelemasta häntä palasiksi, samalla, hän saisi testattua kuinka terävät kynnet olennolla oli, jos ne purautuisivat keihään varteen olisi niitä syytä varoa vielä enemmän.

Lishtral huomasi, että enkeli kutsui jonkinlaisen aseen, mutta hyökkäsi edelleen. Se ei tiennyt, minkälainen ase toisella olisi ja mitä voimia siinä voisi olla. Shyro ei antanut pelolle tilaa, joten nyt se ryntäsi toista kohti sellaisella voimalla, mitä olisi vaikea pysäyttää. Lishtral karjaisi kovaan ääneen, mikä kuului varmasti monien kilometrien päähän.

Kun Shyro oli tarpeeksi lähellä, se loikkasi enkelin kimppuun etujalat edellä valmiina iskemään kehään sivupuolelle. Lishtral tiesi, että hänen kannattaisi saada jonkinlainen ote tuosta aseesta, jotta voisi estää toisen käyttämästä sitä. Se oli kuitenkin valmiina iskemään hampaillaan enkeliin, jos saisi siihen tilaisuuden.

EZriel tarkkaili vihollisensa liikkeitä ja ennakoi miten tämä iskisi. Hän laski mielessään paljon olento painaisi ja yllättyi kuinka nopea se oli kokoonsa nähden. Hän tarttuikin siksi molemmin käsin keihääseensä jotta saisi sen avulla olennon pysähtymään, ennen kuin sen kynnet ja hampaat olisivat iskuetäisyydellä.

Maraudel, ase jonka enkeli oli kutsunut katseli sekin olentoa jota vastaan isäntä nyt taisteli. Sekään ei pitkän olemassa olonsa aikana ollut moista nähnyt ja mieluissaan osallistui taisteluun, olihan se jo hieman turhautunut kun isäntä oli niin mieltynyt pelkkien käsiensä käyttöön. Toki se ymmärsi sen olevan huomattavasti hauskempaa kuin vihollisen seivästäminen ja silpominen. Mutta sekin halusi välillä maistaa verta.

EZriel mietti jo kuinka jatkaisi taistelua, hän tunsi suurta riemua rinnassa joka kiristi kuin rumpukalvo. Tokihan olento saattoi olla mahtavempi kuin mitä hän oli arvioinut, mutta se tekisi taistelusta vielä hienompaa. Mikään ei ollut parempaa, kuin ennalta arvaamaton taistelu.

Shyro iski etujalkansa enkelin keihästä vasteen. Se tunsi pientä vihlontaa jalkojensa lihaksissa, mutta se ei välittänyt siitä. Lishtral ärisi ja irvisti äkäisesti. Jos Shyrolla olisi ollut ihoa kallonsa päällä, sen irvistys olisi ollut samanlainen kuin monilla muilla nisäkkäillä. Lishtral laski etujalkansa maahan, jotta pystyisi hyökkäämään paremmin.

Shyro hengitti hyvin nopeaan tahtiin ja se tunsi kuinka adrenaliini virtasi yhä kiivaammin sen suonissa. Nuoren lishtralin ajatukset olivat melkein kuin sillisalaattia. Se ei muistanut, milloin viimeksi olisi ollut näin kiihdyksissä ja sen häntä iski ilmaa kuin piiska.

Shyro jännitti niskaansa ja yritti kurottua puremaan enkeliä keihään yli. Samassa se nojautui toisen etujalkansa varaan ja yritti huitaista kynsillään vastustajaansa. Lishtral tiesi erittäin hyvin, että tämän kynnet tekisivät ikävää jälkeä, jos ne osuisivat enkeliin, joten yritti iskeä nopeasti ja tarkasti.

Tämä oli mahtavaa, EZrieliä nauratti. Hän oli onnistunut suututtamaan olennon taistelemaan kanssaan. Tosin se oli ollut yllättävän helppoa mikä kieli siitä että joko olento tosiaan oli nuori ja helposti ärtynyt, tyhmä ja helposti ärsytettävissä tai muuten hän helposti ärsytettävää ja agressiivista lajia. EZriel laski hieman silmiään kiinni, hänen mieleensä oli noussut ajatus siitä että hän muistutti hieman Luciferia, ajatellessaan jo minkälainen otus oli yleisellä tasolla kun häntä kiinnosti vain sen saalistaja ja tappajantaidot. Hän päätti sellaiset turhanpäiväiset asiat heti.

EZriel tunsi olennon painautuvan keihästä vasten, hänen jalkansa painuivat maahan ja liukuivat ruohon antaessa periksi heidän yhteiselle painolleen. Enkeli piti kuitenkin tasapainonsa ja työnsi hieman keihästä eteenpäin ettei olento olisi onnistunut osumaan häneen terävillä hampaillaan ja kynsillään.
Sen hampaat ja kynnet menivät läheltä, hän tunsi niistä aiheutuvan ilmavirtauksen vasten kasvojaan. Leveä hymy halkaisi enkelin kasvot. Kyllä juuri tätä hän halusi.

EZriel jännitti jalkojaan yrittäen työntää keihästään ja itseään eteenpäin, yrityksen tarkoituksena oli saada joko olennon jalansija pettämään ennen hänen omaansa tai hyvällä tuurilla saada eläin kumoon ensimmäisellä rajulla työnnöllä.
Koko vartalo äärimmilleen jännitettynä hän ponnisti eteenpäin.

Aluksi Shyro oli innoissaan, kun yritti iskeä enkeliä kohti, mutta tämä hämmentyi hieman, kun vastustaja työnsi sitä taaksepäin. Lishtral ärähti äkäisesti, kun se meinasi lentää selälleen. Se ponnisti hieman, jotta se pääsi kauemmaksi vastustajastaan. Ennen kuin Shyro rymähti maahan, se kiepsahti näppärästi kyljelleen. Maahan iskeytyminen ihan sattui, mutta Shyro nousi nopeasti jaloilleen muristen vihaisesti.

Lishtral pysyi vähän aikaa paikallaan miettien miten saisi enkeliin tehtyä vahinkoa. Se lähti kävelemään ympyrää tarkkaillen koko ajan vastustajaansa tarkkaavaisesti. Sen jokainen lihas oli valmiina joko hyökkäämään tai väistämään. Shyro ei tuntenut enää nälkää, koska se oli unohtanut sen kokonaan.

Shyro pohti miten voisi hyökkätä seuraavaksi. Se ajatteli hyökätä saman tien, mutta sitten Lishtral sai paremman ajatuksen. Se virnisti ilkikurisesti ja lähti kulkemaan taas ympyrää. Se ei halunnut hyökätä vielä vaan se odotti oikeaa hetkeä. Nyt se tarkkaili mitä enkeli tekisi.

EZrielin iloksi olento joutui perääntymään hänen työntäessään sitä taaemmas, enkeli ei kuitenkaan ehtinyt sen perään jotta olisi voinut iskeä sitä keihäällään sillä olento oli jo jaloillaan. Se murisi hänelle mutta EZriel nosti vain keihäänsä puolustavaan asentoon ja hymyili olennolle tyytyväisenä. Enkeli katseli olentoa ihastuneena, sillä oli upea anatomia, se oli selvästi saalistajaksi luotu, mikä miellytti häntä kovasti.

Se alkoi pyöriä häntä ympäri ja EZriel tiesi että se mietti parasta tapaa hyökätä enkelin kimppuun. Olento virnuili hänelle ja enkeli takaisin sille. Sillä EZriel ei aikonut antaa sille enää aikaa hyökkäykseen vaan aloitti omansa. Hyökäten nopealla pistolla tähdäten sen kylkeen. Enkelin oli tarkoitus jatkaa pistohyökkästä hetken aikaa saadakseen olennon tottumaan rytmiin. Mikä tietenkin oli tarkoitus, heti kun se pääsisi kiinni hänen toistoihinsa hän vaihtaisi ja tekisi pitkän viillon aikeena aukaista olennon kylki vaakasuunnassa.

//Eihän haittaa, että käytän nyt hän-pronominia?//

Shyro irvisti enemmän, koska arveli toisen hyökkäävän tällä kertaa. Se hykerteli äänekkäästi, koska juuri tätä se oli odottanut. Lishtral ei edes välittänyt, että enkeli virnuili takaisin vaan keskittyi nyt toisen hyökkäyksiin. Se väisti ensimmäisen iskun leikiten, mutta huomasi yllätyksekseen vastustajan jatkavan hyökkäämistä.

Shyro virnisti nyt leveämmin ja teki sen mitä hämmentäisi enkelin. Se alkoi muuttaa muotoaan ihmismäisemmäksi. Aluksi Lishtral raajat ja keho muuttuivat, sitten alkoi häntä pienetä, hiuksia kasvoivat ja samaan aikaa sen ihmismäiset kasvonpiirteet tulivat jonkin verran esiin, mutta ei liikaa, koska Shyron kallo pysyi entisellään. Lishtralin kasvot eivät näkyneet muuten kuin sen leukaa näkyi hieman. Tämän silmät eivät olleet mitenkään muuttuneet. Mustuaiset pysyivät samanlaisina viiruina kuten ennenkin. Shyro käytti hieman magiaa, jotta tämän ainoat vaatekappaleensa ilmestyisivät muutoksen aikana. Ne olivat rikkinäiset housut, joiden lahkeet olivat repeytyneet ja ulottuivat hieman alle polvien.

Vaikka Shyro muuttui koko ajan, hän ei lopettanut väistelyä. Muututtuaan kokonaan Shyro murahti iloisesti ja vilkaisi vastustajaansa huvittuneena. Samassa Lishtral kyykistyi, otti tukea maasta molemmilla käsillä ja yritti kampittaa enkeliltä jalat alta.

//Minua ei haittaa, itse pelaan mielummin kolmatta kuin ensimmäistä persoonaa, enkä pistä pahakseni vaihtamista kesken pelin muiden kohdalla//

EZriel katseli kuinka toinen väisteli ja sitten se alkoi muuttamaan muotoaan, ensin enkeli ei edes huomannut, sitten hänen edessään oli jokin lähes ihmisen kaltainen väistelemässä hänen iskujaan. Enkeli ei keskeyttänyt hyökkäyksensä sarjaa. Hän alkoi nauramaan. Se kuulosti hieman mielipuoliselta mutta enkeli nauroi.
"ET olekaan siis ihan täysin peto!"
Hän huudahti hyvillään, tästä mielenkiintoisesta muutoksesta jonka kanssa hän saisi nyt taistella, hän oli todellakin valinnut hyvän vastustajan.

Olento yritti kampittaa hänet ja enkeli päätti mennä mukana, hän halusi antaa olennolle varmuutta helppoon voittoon ja toisi sen alas juuri ennen sitä. Joten hän kaatui, tosin hallitusti. Siivilleen niin että otti putouksen niillä vastaan, koska niitä oli kuusi paino jakaantui, hänen ainao huolensa oli se että jos olento tulisi perässä siipien luut eivät välttämättä jaksaisi kahden painoa. Sen estääkseen hän oli huitaisevinaan paniikissa Maraudelia niin ettei toinen voisi hypätä saamatta iskua.

Hän halusi päästä maahan josta ponnahtaa takaperin kuperkeikalla takaisin pystyyn jaloilleen ja iskeä Maraudel maahan jos toinen tulisi perässä se seivästyisi sen terään itse.

Shyro ei viitsinyt vastata toiselle, vaan katsoi vastustajaansa silmiin niin kuin sudet ja muut eläimet tekevät taistellessaan. Hän tiesi, että kannatti pitää vihollistaan silmällä, jotta pystyy arvioimaan toisen liikkeet ainakin jokin teoria mukaan.

Shyro innostui, kun enkeli kaatui maahan, mutta loikkasi sivummalle varmuuden vuoksi. Varsinkin, kun Shyro oli nyt ihmismuodossaan, joten turhia riskejä ei kannattanut ottaa turhan takia. Myös hän ei tiennyt vastustajastaan mitään, joten aluksi olisi hyvä tutkia toisen taistelutaitoja. Samassa enkeli huitaisi keihäällään, joten Lishtral huoahti hiljaa, kun ei ollut hyökännyt toisen kimppuun.

”Ala nousta ylös ja jatketaan”, Lishtral murahti äkäisesti.

Vaikka hänen ajatukset olivat yhä nälän ja raivon vallassa, Shyro pystyi ajattelemaan suhteellisen järkevästi eikä hyökännyt kuin raivohullu. Hän antoi toisen päästä jaloilleen, koska Shyron mielestä oli jonkin verran raukkamaista hyökätä maassa makaavan kimppuun. Hänen mielestään oli mukavampi taistella reilusta, vaikka vastustaja olisi vahvempi ja taidokkaampi. Shyro ei pitänyt ollenkaan kieroilusta taistelun aikana, joten hän ei aikonut petkuttaa nytkään, vaikka olisi oma henki kyseessä.

Lishtral sai omasta mielestään hyvän ajatuksen ja lähti kävelemään taas ympyrää tarkkaillen samalla vastustajaansa tarkkaavaisesti. Yhtäkkiä Lishtral pinkaisi toista kohti valmiina iskemään. Hän loikki nopeasti sivulta sivulle, jotta enkeli menisi edes vähäsen sekaisin.

EZriel nousi pystyyn kunnolla innoissaan tästä olennosta jonka oli kohdannut, se oli ottanut ihmismuodon tosiaan kesken taistelun. Se lähti kiertämään häntä aivan kuten petoeläin ja ponkaisi äkkiä kohti. EZriel oli jo valmiina ottamaan sen vastaan ja nojasi hieman eteenpäin jottei olisi kaatunut sen painosta kun se loikkasikin sivulta sivulle, enkeli hymyili. Se siis käyttäytyi kuitenkin kuin peto vaikka sillä oli ihmismuoto.

Enkeli ei antanut sellaisen hyökkäyksen hämätä vaan juoksi kesken toisen loikan valmiiksi siihen kohtaan mihin tämä olisi tulossa valmiina leikkaamaan sille kunnon viillon keihäällään. Sitä virhettä hän ei tekisi että heittäisi keihästään toista kohti sillä silloin hän menettäisi aseensa taistelun keskellä.

Olento oli selvästi nuori yksilö, sen näki hyvin ihmismuodossa mutta vielä paremmin se antoi sen julki olemuksellaan ja tavallaan taistella ja hyökätä, siinä oli nuorekasta, suorastaan lapsenomaista kostonhimoa ja tahtoa voittaa. Paljon samanlaisia piirteitä kuin hänellä itsellään, miinus se että enkelillä oli suurempi kokemus taisteluista.

Shyro yllättyi, kun enkeli hyökkäsi häntä kohti. Lishtral tiesi, ettei pystyisi väistämään toisen iskua vammoitta. Shyron sydän hakkasi hänen rinnassaan ja tunsi kuinka aika olisi hidastunut. Enkelin keihäs tuli koko ajan lähemmäs, mikä hirvitti Lishtralia yhä enemmän ja enmmän.

Keihään ollessa hyvin lähellä Shyroa, hän otti vasemmalla kädellään kiinni oikean käden nyrkistä ja yritti iskeä enkelin keihään terän leveämpään kohtaan kyynärpäällään niin kovaa kuin jaksoi. Lishtral tiesi, että liike oli hieman epätoivoinen, mutta olisi se parempi kuin joutua seivästetyksi.

Jos hänen liikkeensä onnistuisi, Shyro oli valmiina hyökkäämään uudelleen vastustajansa kimppuun.

EZriel katseli kuinka toinen yllättyi hänen liikkeestään, kuitenkin se palautui ja teki hienon epätoivoisen iskun. Keihään kärki painui maata kohti ja olento vältti kuoleman hänen keihäänsä seivästämänä. Tylsäähän se olisi ollut jos olento olisi kuollut heti taistelun alussa.
EZriel ei aikonut antaa sille lepoa vaan kävi uuteen hyökkäykseen.

Tällä kertaa niin että hän hyökkäsi toisen perään tehden pieniä pistoja ja viiltoja saadakseen toisen perääntymään. Hän kiusasi tätä lähinnä, saadakseen sen hyökkäämään uudestaan. Hän jätti auki jopa aukkoja puolustukseensa nähdäkseen kuinka kokenut toinen oli ja näkisikö tämä niitä, tai käyttäisi hyväkseen sellaista.

EZriel seurasi olentoa tiukasti jäisillä silmillään. Hän harvemmin taisteli mitään petoja vastaan sillä ne eivät olleet kummoisia vastuksia, silloin tällöin kuitenkin löytyi hieman muita viisaampia yksilöitä tai uusia yksilöitä kuten tämä. Mikä olikaan sen nautinnollisempaa.

Shyro kerkesi huokaista helpotuksesta, että oli välttänyt kuoleman kynsistä. Hetki jäi hyvin lyhyeksi, kun enkeli hyökkäsi uudelleen tehden nopeita iskuja. Hän väisteli noita iskuja leikiten ja huomasi toisen iskuissa jotain outoa. Shyro hoksasi toisen iskuissa aukoja, mutta tarkkaili vähän aikaa toisen liikkeitä.

Kun Lishtral huomasi olevansa oikeassa, tämä hymähti ja hyökkäsi kynsillään enkeliä kohti tilaisuuden tullen. Pari kertaa Shyro uskalsi sivaltaa hännällään toista kohti, mutta toivoi, että joku hänen iskuistaan osuisi.

Jonkin aikaa väisteltyään ja hyökättyään pari kertaa Shyro kyykistyi, otti maasta kourallisen hiekkaa ja viskasi sen ilmaan, jotta vastustajan ei huomasi Lishtralin seuraavaa liikettä. Hiekan pöllytessä ilmassa hän loikkasi sivummalle muuttuen samalla oikeaan muotoonsa. Muututtuaan Shyro lipaisi sinisellä kielellään ylähuulta, jännitti lihaksensa ja hyökkäsi enkelin kimppuun.

EZriel tanssi, kirjaimellisesti pyörien ja väistellen olennon kynsiä ja sen sivaltavaa häntää, harvemmin vihollisella oli käytössään mitään niinsanotusti käden jatketta tai ylimääräistä, maagisia hyökkäyksiä hän ei laskenut sellaisiksi. Ne oli yleensä helppo torjua sillä kovinkaan moni ei ruvennut manaamaan mitään kovin suurta ja voimakasta kesken taistelun.

Olennon kouraistua hiekkaa EZriel naurahti, tämä oli niin naurettavan alkukantainen tapa hämätä vihollista. Hän laittoi sen olennon nuoruuden piikkiin, mutta opettaisi tätä olemaan leikkimättä hänen kanssaan turhilla tempuilla.
EZriel teki oman ansansa ja teki hiekasta jäätä, hän jäädytti niiden pienet pinnat koviksi kiteiksi jotka tunkeutuisivat ihoon ja nahkaan siihen osuessaan. Sitten hän käytti olennon omaa temppua näkymättömyyttä hiekan seassa ja nousi siivilleen iskien hiekkaa niin että se pöllyäisi toiseen.

Se oli lyhyt hyppy, sillä oli vain tarkoitus saada hiekka pöllyämään pois hänen ympäriltään ja osumaan jäisinä kiteinä toiseen. EZriel oli maassa pian uudestaan käsi taakse ojennettuna jotta hän saisi keihäänsä nopeasti siitä asennosta puolustukseen.

Shyro yritti kiertää tuon pölypilven, mutta ei ihan onnitunut siinä. Sen toinen vasen puoli osui tuohon pilveen eikä huomannut aluksi mitään erikoista ihollaan. Samassa lishtral tunsi kipua vasemmalla puolellaan ja vilkaisi nopeasti ihoaan. Se huomasi, että sen ihosta valui hieman verta, mikä kummastutti Shyroa jonkin verran.

Lishtral murahti kiukuisasti. Se ei aikoisi luovuttaa vielä tämän kaltaisen kivun takia, vaikka se pisteli ikävästi. Shyro huomasi myös liikkuessaan eteenpäin, että kipu tuntui porautuvan yhä syvemmälle sen ihoon ja lihaksiin.

Sen takia se päättikin hyökätä toisen takaapäin. Tullessaan hieman lähelle enkeliä Shyro jännitti kaikki lihaksensa, ponnisti maasta vielä lisää vauhtia ja loikkasi valtvavan loikan toisen yli.

Päästyään vastustajansa taakse Lishtral kääntyi nopeasti ympäri ja hyökkäsi heti toisen kimppuun. Se aikoi iskeä toisen selkään ja siipiin. Valitettavasti Shyron vauhtia hidasti äsken saamansa haavat. Kipu tuntui nyt jonkin verran syvemmällä, mutta Lishtral yritti keskittyä hyökkäämiseen ja sietää tuota kipua.

EZriel oli tyytyväinen sillä näki olennon liikkeistä hyökkäyksensä onnistuneen, jää toki sulaisi kosketuksessa vereen sillä sen lämpö sulatti sen, mutta koska jää oli niin kylmää se ehtisi tehdä mainittavaa vahinkoa ennen sulamistaan.
Enkeli oli varma että oli onnistunut ärsyttämään olentoa vielä enemmän tempullaan. Hän halusi ajaa sen vielä suurempaan raivoon ja metsästysviettiin. Eläinhän se oli loppujen lopuksi.

EZriel katseli sen upeaa loikkaa hänen ylitseen. Enkeli naurahti ääneen kun ymmärsi että se aikoisi hyökätä hänen selkäänsä ja siipiensä kimppuun. Kuka tahansa muu enkeli olisi tässä vaiheessa panikoinut ja ollut paineessa sillä siivet olivat usein heikot ja äärimmäisen herkät kivulle.

EZriel ei kuitenkaan ollut kuka tahansa. Hän oli mies joka halusi teroittaa kaikki heikkoutensa vahvuuksiksi. Sen takia hänen siipensä olivat vahvat ja hän oli tehnyt niistäkin taisteluun soveltuvat. Joten kun eläin oli hänen takanaan EZriel käytti jalkojaan nopeaan kääntymiseen ja iski siivillään iskeäkseen olennon kylkeen saadakseen tämän lentämään kauemmas hänestä.

Shyro yllättyi, kun enkeli iski siivillään sitä kylkeen. Lishtral ei osannut ollenkaan odottaa tätä liikettä ja lensi jonkin verran kauemmaksi toisesta. Se onnistui kuitenkin pysäyttää lentämisensä upottamalla kyntensä maahan ja hiljentää vauhtia sillä tavalla.

Valitettavasti Lishtralin mieli oli pari sekunttia sekaisin toisen siiven iskun takia, joten sen katse harjaili etsien vastustajaansa.

Hetken kuluttua Shyron näki tuli entiselleen ja sen pupillit menivät entistä viirummiksi. Lishtral alkoi typsästä ja suututtaa toisen käytös. Se alkoi murista hyvin matalasti ja äkäisesti toiselle. Murina oli niin matala, ettei sitä kuullut ollenkaan, mutta sen pystyi aistimaan.

Samalla Lishtral irvisti ja lipaisi sinisellä kielellään kalloaan, missä olisi ollut sen ylähuuli. Sille teki valtavasti mieli iskeä vastustajansa kiinni, mutta tiesi, että se olisi hyvin vaikeaa. Olihan toisella rutkasti enemmän kokemusta taistelemisesta kuin Shyrolla.

Se lähti kiertämään toisen ympäri irvistäen toiselle koko ajan. Lishtral ontui hieman vasemman puolen haavojen takia, mutta se keskittyi nyt aivan muuhun, joten Shyro ei välittänyt ollenkaan vammoistaan. Vähän aikaa kierreltyään Lishtral kääntyi enkeliin päin irvistäen koko ajan, nousu takajaloilleen ja karjaisi korvia huumaavasti.

Shyro ponkaisi takajaloillaan eteenpäin hyökäten vihoissaan toista kohti valmiina iskemään kynsillään ja hampaillaan. Kumminkin se oli yritti tarkkailla toisen likkeitä, jotta voisi arvioida ja väistää enkelin seuraavia iskuja.

EZriel tunsi iskun osuneen ennen kuin näki sen, eläin siis todellakin oli olettanut että hän olisi selästään puolustuskyvytön. Perusvirhe hänen kohdallaan, mutta viisaammatkin olivat samaan ansaan langenneet aliarvioidessaan hänet vastustajanaan.

EZriel kuunteli tyytyväisenä toisen murinaa joka kävi niin matalaksi että se värisytti ilmaa. Hän seisoi rennosti olennon edessä ihan vain ärsyttääkseen sitä mahdollisimman paljon olemuksellaan. Hän piti siitä kuinka sen ärtymys näkyi sen olemuksesta. Enkeli nautti joka hetkestä.
Olennon karjaistaessa enkeli jännitti jalkojaan valmiina toimintaan. Otus lähtikin hyökkäämään edestä jolloin EZriel näytti hieman pettyneeltä ja aloitti keihäällään hurjan tanssin saadakseen olennon taistelutahdon murtumaan.
Hän hyökkäsi itsekin eteenpäin sivaltaen olentoa kasvojen , tai kuonon tasolle nähdäkseen kuinka kova toisen päässä oleva panssari olisi. Samaan aikana hän kylmetti Maraudelin niin että jos se osuisi se jäädyttäisi tämän olennon jokaisen kohdan mihin se pääsisi koskemaan,

Lishtral huomasi, että vastustaja hyökkäsi myös, mistä se oli mielissään. Samassa Shyron aisti jotain outoa toisen aseessa ja ymmärsi, että ei pystyisi enää perääntymään. Joten se loikkasi hieman sivummalle, koska ei tahtonut joutua surmatuksi. Lishtral tiesi, että tämän kallo olisi suojannut sitä, mutta tämä taistelu oli osoittanut toisen olevan vaikea vastus.

Livahtaessaan toisen iskujen ohi Shyro yritti puraista vastustajaa ohi mennen. Mitään muuta se ei uskaltanut tehdä, koska Lishtral pahoja aavistuksia toisen aseesta.
Päästyään kauemmaksi se yritti miettiä nopeasti sopivaa hyökkäystapaa, jotta Shyro välttyisi joutumasta toisen keihään uhriksi. Se tiesi, ettei jaksaisi ehkä enää kovin kauaa taistella, koska Lishtral oli jo nyt menettänyt paljon enegiaa eikä sen haavat ja nälkä parantaneet asiaa ollenkaan.

Shyro ärähti uudelleen, mutta hyökkäsi uudelleen toista kohti ennen kuin tämä hyökkäsi ensin. Lishtralin metsästysvaisto otti koko ajan enemmän valtaa olennosta, mikä tarkoitti sitä, ettei Shyro enää kunnolla ajatellut inhimillisesti tai järkevästi.
Nyt Lishtral hyökkäsi aivan ajattelematta kynnet ja hampaat valmiina iskemään toisen lihaan välittämättä, mitä sille saattaisi tapahtua.

Hyvät vaistot olennolla selvästi oli sillä se loikkasi pois ennen kuin EZriel ehti toteuttaa suunnitelmaansa. Ei sillä että enkelille asia olisi merkinnyt sen suurempaa menetystä. Häntä yritettiin kuitenkin purra ja enkeli nosti suojakseen toisen käsistään jossa hänellä oli kullan väriset, mutta sitä paljon vahvempaa metallia olevat suojat. Niihin ei purrut kuin äärimmäisen kovat hapot, terät sekä muutaman pedon hammas.

Olento ei luovuttanut vielä, se jatkoi hyökkäystään häntä kohti. Selvästi olento oli nyt enemmän vaistojensa kuin ajattelunsa varassa ja EZriel hypähti nopeasti pois sen hampaiden sekä kynsien alta. Hän liukui hetken kosteaa ruohoa pitkin sillä ei saanut sandaalien alle pitoa. Hän kumartui hieman maata kohti ottaakseen kädellä vastaan.
Kun hän pysähtyi hän käytti jalkojaan laukaistakseen itsensä hurjaan vauhtiin, antaen lisää voimaa liikkeeseen siivillään, kättä joka oli maassa hän käytti siihen että laski sille painonsa jolloin hän heittäytyi käden varalla ja jalkojen voimalla kuperkeikan hakien samalla liikeradan toisella kädellään keihäälle niin että se sinkoutuisi takaa hurjalla voimalla, tarkoituksena iskeä olentoa suoraan keskellä päälakea.

Lishtral oli aivan kiukuissaan, kun ei saanut iskettyä toista. Valitettavasti sen leukoihin sattui, koska toisen kädessä ollut panssari oli ollut todella kovaa. Hyvä, ettei se mitään sen vakavempaa sen purukalustolle ollut sattunut.

Samassa Shyro tunsi jokin hyvin terävän ja kovan iskeytyvän tähän päälaelle. Isku tuli niin yllättäen ja arvaamatta, että Lishtral huojui uhkaavasti. Se kerkesi juuri kääntyä katsomaan vastustajaansa ennen kuin menetti tasapainonsa ja lysähti maahan makaamaan.
Ympäristö pyöri vihasti sen ympärillä ja Lishtrali oli hyvin lähellä menettäisikö se tajuntansa, mutta se ei antanut sen tapahtua.

Lishtral koitti nousta ylös, mutta sitä huippasi edelleen todella pahasti, että se lysähti uudelleen maahan.
Shyro murisi hyvin kuikkuisasti ja äkäisesti itselleen ja toiselle varoitukselle, että se ei kaataisi näin helposti. Lishtral nuuhki lakkaamatta ilmaa ja kuunteli, jotta tietäisi, missä toinen oli.

Vaikka Shyron metsästysvaisto vaikutti edelleen voimakkaasti olennon mieleen, sitä alkoi huolestuttaa mitä vastustaja tekisi nyt. Tappaa sen vai tehdä jotain muuta ikävää sille?
Lishtral irvisti ajatuksilleen ja murisi edelleen paha enteisesti, vaikka sen näkökenttä oli täysin sumea eikä se pystynyt edes seisomaan.

EZriel tunsi keihäässään kuinka se iskeytyi toisen kovaan kalloon, isku oli niin kova ja vastus sen alla niin valtava että hänen kätensä tärähti niin kovaa että siitä lähti tunto hetkeksi. Se ei tietenkään enkeliä pahemmin haitannut, hän heitti pian keihään kädestä toiseen antaakseen hetken lepoa iskua ottaneelle. Olento kuitenkin oli myös ottanut sen verran paljon osumaa ettei se enää hetkeen kyennyt edes nousemaan ja kun se yritti sen jalat pettivät sen alta.

Se oli kuitenkin edelleen sisukkaan oloinen ja murisi kovasti. EZriel katseli sitä puoliavoimin hieman kyllästyneen oloisena. Niin alas hän ei vajonnut että olisi olentoa keihäällään kiusannut huvin vuoksi. Sen sijaan EZriel käveli juuri ja sen kynsien ja hampaiden ulottumattomiin ja katseli sitä tylsistyneen oloisena toivoen että se vielä nousisi ja hän saisi hienon tapon. Sellaisen olennon tappamisessa ei ollut mitään hohtoa kun se ei taistellut vastaan.

"JOko sinun puhtisi loppui"
Enkeli kyseli pettyneenä ja venytteli, hänelle ei ollut tullut edes kunnon hiki. Enkeli tosin arvosti tuota olentoa vastustajanaan enemmän kuin yhtäkään enkeliä sillä niillä pelkureilla ei ollut mitään vaistoa selviytymistä kohtaan vaan jotkut typerät moraalit j akunniat. Demoneilla aika monella se selviytymisvaisto oli. Mikä teki niistä monin verroin parempia vastuksia. EZriel näytti huokaisevan, tosi asiassa hän vain hengähti syvään.

Haistaessaan toisen tulevan lähelle Shyro murisi entistä äkäisemmin. Sen näkö alkoi pikku hiljaa palautua takaisin ennalleen. Nähdessään vastustajansa hieman paremmin Lishtral yritti huitaista tätä etujalallaan. Shyron harmiksi se ei osunut aikeessaan, koska toinen oli juuri tarpeeksi kaukana, ettei sen isku osunut.

Lishtral irvisti toiselle kiukuissaan ja tokaisi raivoissaan:
"Sano tuo uudelleen ja tule lähemmäksi, jotta voin purra sinua."

Shyro raivostutti todella paljon toisen asenne ja se yritti nousta ylös. Nouseminen oli hyvin huteraa, koska Lishtral ei ollut vielä toipunut äskeisestä iskusta. Sen jalat vapisivat uhkaavasti, mutta Shyro piti pintansa ja yritti pysyä pystyssä. Shyro irvisti toiselle ja lipaisi nopeasti kielellään kalloaan.

Se otti yhden askeleen eteenpäin, mutta siitä näki heti, ettei se jaksaisi enää kovian kauaa. Shyro tarkkaili toista koko ajan ja toivoi, että jaksaisi vielä taistella toisen kanssa, jos vain voisi.

EZriel naurahteli otuksen yrityksille näyttää hänelle olevansa vihainen enkeliä kohtaan. Se jopa haastoi häntä mihin EZriel tokaisi.
"Ole hyvä ja nouse, tule luokseni lupaan etten liiku tästä mihinkään"
Se oli haaste, EZrielin hymy ei selvästikään luvannut hyvää jos viitsi sitä hieman vilkaista. Hän nautti haasteista ja tämä oli yksi niistä hienoista hetkistä, ehkä otus vielä nousisikin.
Enkelin ei tarvinnut pettyä, otus nousi vielä jaloilleen toki huterasti ja kaatuisi luultavasti pienestäkin tuulenvireestä.
EZriel katseli toista tylsistyneenä nojaten kämmeniinsä, kuin että toisen nouseminen ei olisi tehnyt mitään vaikutusta.

Hän katseli turhautuneena olennon liikkumista eteenpäin. Ei se pitkälle menisi.
"Vain typerykset eivät tiedä milloin lopettaa"
Se moitti olentoa vaikka oli sitä itse ärsyttänyt, eikä enkelillä ollut paljon sanomista siinä mielessä että hän ärsyyntyi herkästi itsekin. Hän ojensi kättään työntääkseen toisen kumoon, senkin uhalla että se purisi häntä, hänen ainoa haavoittuva kohtansa siinä vaiheessa oli hänen kätensä sekä kämmenensä sillä hänellä oli edelleen suojat ranteesta kyynärpäähän.
"Sinä ystäväiseni olet nuori typerys, mikä on aika yleinen vika kaikissa"

Lishtral asteli hyvin varovasti ja huterasti toista kohti. Sitä alkoi enemmän raivostuttaa vastustajansa käytös varsinkin, kun toinen lupautui pysyä paikoillaan.
"Olet kuin piikki takamuksessani.", Lishtral vastasi murahtaen toiselle.

Ihme kyllä Shyro sai hieman puhtia itseensä, kun toinen jatkoi tämän ärsyttämistä, mutta Lishtral tiesi, että nyt kannatti hyökätä ennen kuin nuo viimeisetkin voimat loppuisivat. Se irvisti uudelleen toiselle, mutta ei vastannut muulla tavalla toiselle.

Päästyään lähelle toisen kättä Shyro katsoi sitä ensin tylsistyneenä. Se oli taistellut toisen kanssa raivoissaan ja nälissään ja nyt toinen ojensi melkein kuin huvikseen tälle kätensä. Lishtral käänsi katseensa vastustajaansa katsellen tätä tympääntyneesti ja tuhahti.

Samassa se murisi hieman, jännitti kaulaansa ja yritti purraista toisen kättä niin kovaa ja nopeasti kuin jaksoi. Se tiesi, ettei sillä ollut voimia purra vastustajansa kättä irti, mutta hyvin ikävät arvet tämä saisi.

Tämän puraisun ja nopean liikkeen takia Lishtral menetti tasapainonsa ja horjui pahan näköisesti sivulta sivulle. Samassa sen jalat eivät kestäneet tämän painoa ja Shyro lysähti uudelleen maahan. Lishtral tuhahti syvään, mutta tajuissaan se pysyi katsellen toista edelleen nyt hieman unisesti.

EZriel hymyili pilkallisesti kuin ei olisi uskonut sen kykenevän enää siihen. Olennon murjaisu sai EZrielin vain katsomaan sitä kuin pientä uhkailevaa lasta. Enkeli katseli olentoa odotellen, se tiesi ettei se jättäisi sellaista tilaisuutta käyttämättä kun hän niin auliaasti sitä toiselle tarjosi. Kun se vihdoinkin käytti tilaisuutta hyväkseen ja kävi kiinni hänen käteensä, ei enkeli väistänyt tai edes värähtänyt, olennon paino sai hänet hieman horjahtamaan, olihän se sentään hirmuisen painoinen olento. Mutta sen tähden olento menetti tasapainonsa ja kaatui.

EZriel katseli sitä, sitten hän nosti kätensä ylös, niin että veri valui vuolaasti pitkin syvistä haavoista, terävät hampaat olivat repineet upeat viivat enkelin vaalean virheettömään ihoon. Enkelin kasvoilla ei värähtänytkään. Sen sijaan hän laski katseensa tuohon olentoon. Hän näytti hetken pohtivan sitten mutisevan jotain sen jälkeen hän nousi ja käveli olennon luo välittämättä vuotavasta haavasta joka valutti verta tipoittain maahan ja kasteli sekä hänen kylkensä että suojankin kädessä.

Hän kumartui olennon puoleen.
"Koska olet typerys kerron sinulle pienen salaisuuden"
Hän nosti kätensä sen kuonon päällä että veri valuisi sen kuonolle ja suuhun jos se ei väistäisi. Hän laski kätensä tarpeeksi alas että olento varmasti näkisi sen mitä hän teki. Enkeli painoi haavaa hetken saadakseen sen vuotamaan vuolaammin, sen jälkeen hän näytti keskittyvän tarkasti ja haava näytti umpeutuvan. Se kävi nopeasti ja lähes huomaamattomasti, kun haava oli kiinni enkeli irrotti kätensä toisesta ja antoi itsensä pudota istumaan maahan.
"Sinun olisi mahdotonta tappaa minua, sillä ensinnäkin, minut pitäisi ensin saada lähes kirjaimellisesti muusiksi, toiseksi senkin jälkeen minut voi rakentaa uudestaan"
EZriel naurahti.
"Tarinan moraali on nyt se että älä haasta riitaa typeryyksissi sellaisia vastaan joita et voi voittaa"
Tietenkin enkeli leveili omilla taidoillaan, sillä että oli voittamaton. Heikkouksia hänelläkin oli, ne kuitenkin eivät olleet sellaisia mitä hän olisi itse tiedostanut.

Shyro katseli toista varauksellisesti, mutta hieman uteliaasti. Lishtral yllättyi, ettei toinen reakoinut millään tavalla sen puraisuun, vaikka minet muut olisivat huutaneet kivusta. Se irvisti muristen toiselle, kun tämä asteli Lishtralia kohti. Se olisi varmasti hyökännyt toisen kimppuun, jos sillä olisi edes hieman voimia jäljellä. Eihän se tiennyt mitä toinen aikoisi tehdä seuraavaksi.

Siksi Lishtral yllättyikin, kun toinen pisti oman kätensä hyvin lähelle sen kuonoa. Toisen veri tuoksui erittäin hyvälle Shyron nenään. Se tunsikin miten muutama pisara verta tippui sen kuonolle. Kuulessaan toisen kutsuvan sitä typerykseksi Shyro tuhahti äänekkäästi ja murahti hieman.

Samassa se näki miten sen tekemät haavat, mitkä se oli tehnyt äsken toiselle, alkoivat parantua itsestään. Lishtral katsoi tuota toisen kättä hölmistyneenä ja nuuhki ilmaa yrittäen aistia, oliko toinen käyttää nyt magiaa tai vastaavaa parantaakseen itsensä.
Katselleessaan toisen kättä Shyro kuunteli mitä vastustaja kertoi sille. Siitä oli aivan omituista, että joku ei voisi kuolla normaalisti kuolevaisten tapaan.

Katseltuaan aikansa Shyro nosti katseensa toiseen ja sanoi hieman kuikuiseen sävyyn:
"Cerburus sanoi myös, ettei kannatta taistella itseään vahvemman kanssa. Ongelmana vaan oli, että olin saalitamassa ja metsäsätysvaistoni olivat valloilleen. Lisäksi sinä itse aloit haastamaan riitaa."

Lishtral käänsi sitten katseensa hieman sivuun, mutta tarkkaili toista sivu silmällään. Se laittoi päänsä etujalkojensa varaan. Shyro yritti sääästää ja kerätä hieman voimia, jotta jaksaisi etsiä itselleen helppoa saalista. Se hengitti syvään ja rauhallisesti, jotta sen keho palautuisi nopeammin.

EZriel nojaili toiseen kohotettuun polveensa ja katseli olentoa sekä sen valtavaa olemusta. Oli suorastaan uskomatonta kuinka iso se oli. Enkeli oli taistellut isompiakin olentoja vastaan, mutta toisen olemus ja ulkonäkö oli suorastaan demoninen monella tapaa. Enkeli ei ollut mikään eläinten asiantuntija eikä välittänytkään. Hän halusi edelleen kiusoitella olentoa ja päätti kylmästi nojaille sen kylkeen nostaen kätensä päänsä taakse.
Kun eläin alkoi antaa syitä miksi se oli suuttunut ja haastanut taisteluun hänet, EZrielin enkeli nauroi vahoingoniloisena.
"Vain tyhmä aloittaa taistelun jota ei voi voittaa, oma syysi jos annat minun ärsyttää!"
Hän rehvasteli ja katsoi olentoa sivusilmällä.
"Onko sinulla nimeä olento?"
EZriel uteli sillä halusi toki tietää millä kutsua vastustajaansa joka selvästi oli ainakin hieman normaalia villiä viisaampi koska omasi kyvyn kommunikoida enkelin kanssa.

EZriel oli paraskin neuvojen antaja, hän itse ei välittänyt kelle haastoi riitaa tai oliko vastustaja vahvempi, enkeli leikki hengellään aina, eikä antanut sille mitään arvoa, se oli kuitenkin tämän tapa, valinta, elää. Enkeli ei nähnyt mitään mieltä siinä että olisi vain ollut paikoillaan ja viisastellut tekopyhästi. Isä oli luonut hänet, kasvattanut vain taistelua varten. Eikä EZrielistä paljon muuhun ollutkaan. Mikä tahansa antoi hänelle syyn taisteluun, ei olisi ollut asiaa mitä hän ei olisi saanut käännettyä haasteeksi.

Shyro huomasi, että enkeli tarkkaili sitä, mutta ei välittänyt toisen katseesta ja käänsi katseensa puiden varjoihin. Se kuunteli enkelin neuvoja hieman tylsistyneesti ja koitti olla välittämättä tämän pilkallisesta naurusta. Se tuhahti syvään ja mietti mitä toinen aikoisi seuraavaksi tehdä.

Lishtral yllättyikin suuresti, kun toinen nojautui siihen niin rennosti. Shyro olisi muuten noussut heti ylös, mutta se tunsi itsensä edelleen heikoksi, joten se murisi varoittavasti matalla äänellä. Shyro kääntyi katsomaan enkeliä irvistäen leveästi, mutta hetken päästä se rentoutui hieman tarkkaillen edelleen toista. Lishtral kuuli enkelin kysyvän sen nimeä ja se alkoi miettiä tahtoisiko mainita nimeään.

"Tietenkin minulla on nimi kuten kaikilla lajini edustajilla", Shyro sanoi hieman kiukkuisalla äänellä sävyllä. Lishtralin äänen sävystä huomasi heti, että se oli pikku hiljaa rauhoittumassa. Se tuhahti syvään uudelleen ja jatkoi:
"Nimeni on Shyro. Mikä on sinun nimesi?"

Shyro huomasi kinnostuvansa enkelistä koko ajan enemmän, mikä kummastutti sitä kovasti. Vaikka toinen härnäsi ja pilkkasi Lishtralia, se jonkin kumman syyn takia viihtyi tämän seurasta. Shyro haukotteli makeasti, jotta se rentoutuisi enemmän ja tarkkaili edelleen toista vaivihkaa.

EZriel kuuli kuinka olento murisi hänelle ja vilautti sille leveän hymyn. Se saisi purra häntä jos haluaisi, hän iskisi takaisin, yhtä kovaa. Ei hän eläintä osannut pelätä, varsinkaan kun oli juuri voittanut sen, tavallaan, hän ei uskonut että se kauhean nopeasti haastaisi häntä ihan heti uuteen matsiin. Se mahtoi olla jo aika nälkäinen, enkeli voisi tietenkin jäädä auttamaan sitä metsästyksessä, olisihan ainakin jotain tekemistä. EZriel ei paljoa päässyt sellaista harrastamaan, hän ei nähnyt mitään iloa sellaisessa, koska tappaminen ilman syytä oli turhaa ja typerää kun oli kyse eläimestä joka ei edes hyökännyt.

"Shyro?!"
EZriel naurahti, se oli hänestä uskomattoman typerä nimi.
"Mitä jos sanon sinua vain mustiksi?"
Hän kiusasi. Tosin EZriel saattaisi ihan vain ärsyttääkseen käyttää mitä hienoimpia nimiä siitä jos se vain ärsyttäisi sitä.

"Minä?"
Hän nosti hieman vaaleita kulmiaan. Hän mietti vastaisiko ollenkaan. Ei siitä mitään haittaakaan olisi.
"EZriel, parasta muistaa se tai muuten leikkaan sen nahkaasi"
Oikeastaan sillä ei ollut mitään väliä, muistaisiko olento häntä vai ei. Enkeli ei uskonut että tapaisi olentoa enää, eikä välittänyt laittaa sen nimeä muistiin, yleensä hänen ei tarvinnut muistella nimiä koska hänen vastustajansa usein kuolivat eikä nimien muistamisessa ollut mitään mieltä.

Shyro nosti päänsä ylös ja murisi uudelleen. Lishtral ei pitänyt siitä, että sen nimelle naurettiin. Kumminkin se lopetti murisemisen, koska nyt oli parempi kerätä voimia eikä haaskata viimeisiä turhan päiväiseen. Shyroa silti suututti, kun enkeli kutsui sitä mutsiksi. Se murahti hieman äkäisesti, mutta jäi kuuntelemaan toista.

"Vai, että EZriel on sinun nimesi?", Lishtral toisti kuulleessaan enekelin nimen ja päästi omituisen kuuloisen urahduksen, mikä tarkoitti naurahdusta. Shyro jatkoi puhumista rauhalliseen ja huolettomaan sävyyn:
"No, jos sinä kutsut minua Mustiksi, niin minä kutsun sinua Isännäksi. Pidit siitä tai et."

Se katsoi enkeliä uteliain silmin, koska sitä kiinnosti miten toinen reakoisi tämän letkaukseen. Samassa Shyro sai idean, jota se mietti hetken ennen kuin sanoin:
"Jos vain Isännälle sopii, voisin liittoutua kanssasi."

Nyt varsinkin Shyro tarkkaili Ezrieliä uteliaana ja virnisteli omituisesti, mikä tarkoitti tämän hymyilevän. Se aikoisi seurata tätä miestä, vaikka maailman ääriin, jos oli si pakko.

EZriel hymyili uudestaan leveästi olennon muristessa hänelle. Juuri se mitä hän oli toivonutkin tapahtuvan sen tähden miten hän oli tätä kutsunut. Kättä johon olento oli purrut kihelmöi vielä hieman, mutta se oli mukavan tuntuista kihelmöintiä. EZriel oli enemmän kuin tottunut siihen ja oppinut pitämään siitä. EZriel nojautui eteenpäin Shyron ehdottaessa että se alkaisi kutsua sitä isännäksi. Mitä ihmettä, ei hän tarvinnut mitään riippakiveä, riitti että oli olemassa hänen ärsyttävät veljensä.

"Et, minä en tarviste mitään pikku puudelia lemmikikseni!"
Enkeli kuulosti kiukkuiselta sillä ajatus jostain olennosta seuraamassa sitä oli häiritsevä. Ison kokonsa tähden se erottuisi helposti joka paikassa. Värinkin takiakin jo. EZriel nojasi toiseen käteensä katsoen olento kiukkuisesti.

Liittoutua, mitä hittoa se oikein ajatteli, että he olivat samalla tasolla, mitä muka sillä oli tarjottavanaan sellaista mikä hyödyttäisi enkeliä.
"Parasta että palaat omiesi luokse tappelemaan tai painimaan mitä ihmettä koskaan yhdessä teettekään, en tarvitse ketään enkä mitään liittolaisekseni!"
EZrielin ääni oli jäinen, enkeliä ei selvästikään innostanut ajatus siitä mitä Shyro oli ehdottanut.

Shyro yllättyi, että EZriel reakoi sillä tavalla sen sanoihinsa. Lishtral oli mielissään, kun oli saanut toisen käyttäytymään niin ja se virnisti iloissaan. Hän katseli toista tyynen rauhallisesti pieni ilkikurinen pilke silmissään ja alkoi kehrätä hennosti.

"En minä mikään puudeli ole. Se ei tarkoita sitä, että aion seurata sinua koko ajan. Mieti sitä mahdollisuutta, että voin vartioida kotisi tai muita tärkeitä ja rakkaita aarteitasi. Onko sinulla ketään, joka voisi tehdä sitä tehtävää mielellään?", Shyro kysyi uteliaana ja kehräsi edelleen mielissään. Se jatkoi pienen tauon jälkeen:
"Myöskin ajatellen, että olenhan minä aika pelottavan näköinen tässä muodossa, joten harvat uskaltaisivat alkaa riitaa kanssani. Sinut, Isäntä, lukien mukaan. Lisäksi sen takia tahdonkin liittoutua kanssasi, jotta minusta voisi tulla vahvempi ja saisin enemmän kokemusta taistelemisesta"

Samassa Lishtralin mieleen tuli yksi asia, mistä se oli kuullut vanhemmiltaan. Se mietti asiaa huvittuneena ja äännähti huvittuneena.
"Kaiken lisäksi voisit myös ratsastaa minulla, jos joskus et tahdo tai viitsi lentää."

Shyron olemus synkkeni jonkin verran, kun Ezriel mainitse, että sen pitäisi palata omiensa luokse. Lishtral käänsi katseensa muualle ja murahti surullisesti.
"Kumpa voisinkin palata perheeni luokse, mutta nyt se hyvin epätodennäköistä. Tällä hetkellä minulla on huonot suhteet perheeni kanssa, joten sinne en aio palata niin helposti", se selitti hajamielisesti ääneen ja painoi etu jalkojensa kynnet syvännalle maahan.

Enkeli tajusi otuksen olevan mielissään siitä että sai enkelin reagoimaan niin ja hän kosti iskemällä olentoa kylkiluihin ei kovaa mutta niin että varmasti tuntuisi, hän kustannuksellaan toinen ei varmasti nauraisi. EZriel myönsi että siinä oli perää, mutta EZriel toimi aina yksin eikä halunnut asian muuttuvan miksikään. Hän ei todellakaan aikoisi ottaa toista toverikseen tai mitään siihen suuntaan, ei koskaan. Enkeli oli lätkäistä kätensä otsalleen olennon mainitessa taistelukokemuksesta ja oppimisesta, mikä ihmeen mestari ja opettaja hänestä nyt yht äkkiä oli muka tullut kaikille.

"Ratsastaa?!"
Enkeli huudahti epäuskoisena ja nauroi ajatukselle itsestään ratsastamassa tuon olennon selässä. Hän nojautui siihen uudestaan muristen nyt itse tyytymättömänä.
"Enkeli ratsastamassa, kai tajuat että näillä lennetään?"
Hän vastasi kiukkuisesti ojentaen hieman ylintä siipeään ja vetäen käsillä sitä paremmin esille. EZrielin siivet olivat lihaksikkaat ja vahvat, niillä lensi pitkiä matkoja väsymättä ja niitä pystyi käyttämään taistelussa, ratsastaminen heikentäisi niiden kuntoa, näin hän itselleen järkeili asian.

Kun tuli perheestä kyse EZriel nousi seisomaan ja oli potkaista toista.
"Et tiedäkään kuinka onnekas olento olet, olisi hienoa jos minun isäni heittäisi minut pihalle perheestä!"
Hän vaahtosi kiukkuisena. Enkeli ei ollut niitä kaikkein myötätuntoisimpia olentoja.
"Hittolainen"
Enkeli potkaisi kiveä maassa saaden sen lähtemään hienossa kaaressa kauemmas ja kolahtamaan puuhun.
"Hanki itsellesi sitten vaikka oma pesue, hae naaras jota suojella ja josta pitää huolta"
Enkeli jatkoi kiukustuneena.

Lishtral ärähti tuntiessaan EZrielin iskevän sitä kylkiluihin. Ne, jos mitkä olivat yhtiä arempi kohtia. Se irvisteli vielä vähän ennen kuin rauhoittui uudelleen tuhahtaen äänekkäästi. Lishtral aisti, että enkeli oli täysin vastaan sen ehdotuksia, minkä syystä se yritti keksiä muita hyviä ja viisaita selityksiä.

Se säpsähtikin jonkin verran, kun enkeli huudahti ratsastus ehdotukselle. Shyro katsoi EZrieliin kallistaen samalla päätään sivulle ja ymmärsi kyllä siipien tarkoituksen.
"Kyllä minä tajuan. Olenhan nähnyt monia kertoja, kuinka linnut lentävät taivalla. Mutta entarkoitakaan, että sinun pitäisi ratsastaa minulla jatkuvasti vaan silloin tällöin tai hyvin harvoin. Itse sinä sen päätät. En minä, vaikka haluaisin.", Lishtral jatkoi selittämistään rauhallisesti. Se huomasi toisen etujalkansa olevan hieman likainen ja nuolaisi liian pois sinisen värisellä kielillä.

Shyro ärähti uudelleen, mutta nyt kiukkuisasti. Se ei pitänyt, että sitä lyötiin ja potkittiin kuin jotain roskaa. Siksi Shyro yrittikin näykätä EZrielin jalasta, mutta ei ollut varma osuisiko. Se ei välittänyt suuttuisiko enkeli vai ei, mutta ei hyväksynyt potkimista ollenkaan.
"Helppo se sinun on sanoa, kun olet varmasti vanhempi kuin minä. Olen vielä pentu oman lajini ikämittapuun mukaan. Kuten sanoin aikaisemmin minulla ei ole kunnon koklemusta taistelemisesta tai ynnä muusta, joten miten kunnolla selviäisin", Lishtral sanoi, irvisti uudelleen ja jatkoi:
"Sen takia haluankin löytää jonkun, joka auttaa minua hieman enemmän selviytymään, kertoo tämän maan hirviöistä ja opettaa minua taistelemaan ihmismuodossani. Lisäksi mitä olen huomannut tämän alueen Lishtraleista. Meitä on ei ole paljon ollenkaan ja suurin ison naaraista on minua vahvempien urosten hoimassa, joten miten uskot minun p'rjäävän sellaisille kokeneille veteraaneille?"

Lishtral tunsi miten se alkoi suutahtaa uudelleen, mutta yritti pysyä parhaansa mukaan rauhallisena. Se tarkkaili EZrieliä varmuuden vuoksi, jos tämä aikoisi uudelleen potkaista sitä, jolloin se varmasti puraisi puolustautuakseen.

Enkeli sai pientä mielihyvää siitä että onnistui satuttamaan olentoa. Mitäpä oli niin ylimielinen että yritti tunkeutua hänen elämäänsä, puhua järkisyitä EZrielille, enkelille joka ei sellaisista pahemmin välittänyt.
"Lintu! Nytkö vertaat minua johonkin linnunaivoon"
EZriel korotti ääntänsä, ei huutoon mutta antoi sille painoa niin että toinen varmasti ymmärtäisi että hän piti sitä loukkauksena. Ei EZriel niin pikkusieluinen kuitenkaan ollut, mutta halusi ärsyttää. Häntä ärsytti. Ratsastaa, hän ajatteli sarkastisesti, mikä hieno idea. Hän oli sylkäistä maahan inhosta.

EZriel kuunteli toisen puhetta, enkeliltä ei paljoa myötätuntoa sadellut.
"Mene ja taistele sitten isompiasi vastaan, hanki voima ja kokemus, niin opit parhaiten sitä paitsi naaraasi varmaan tykkäävät parista isosta arvesta"
Hän sanoi nenään nyrpistäen sanan naaras kohdalla, miksi sitoutua johonkin sellaiseen heikkoon osapuoleen, tosin eläimet olivat eri asia kuin hänen kaltaisensa.
"Etsit kokeneen mutta itseäsi heikomman ja tapat sen, niin eläinten kuuluu tehdä!"
Hyvin yksinkertaista logiikkaa, näin EZriel maailman näki ja häntä otti päähän se ettei hän saanut kaadettua vanhusta, isäänsä vaikka oli nuorempi.

Lishtral alkoi uudelleen suuttua toisen käyttäymiselle, mutta tieti tämän tekevän sen tahallaan. Sille olisi tehnyt mieli puraisa EZrieliä uudelleen, mutta risti etujalkansa ristiin ja laittoi päänsä niiden päälle rennosti. Shyro tarkkaili enkeliä, tuhahti miten mies ärsyyntyi sen vertauksesta ja antoi enkelin äpisenät mennä huolettomasti ohi.

"Vaikka annoinkin lintuihin vertaavan kommentin, se ei tarkoita, että sinä olisit.. sellainen.", Shyro sanoi ja murahti hieman. Hän ymmärsi selvästi, että oli loukannut EZrieliä vertauksellaan, mutta olihan mieskin loukannut häntä jonkin verran. Samassa Lishtral huomasi voimiensa hpalautuneen jo hieman, mutta päätti silti levätä jonkin aikaa varmuude vuoksi.

Shyro murahti huvittuneena EZrielin sanoille naaraista ja vanhemman, mutta heikomman yksilön tappamisesta.
"Huomaan, ettei muilla ole kunnollista tietämystä lajistani.", se sanoi rauhalliseen sävyyn ja jatkoi: "Sinun kaltaisten helppo puhua vanhusten voittamisesta, koska et ollenkaan tiedä millaisia vanhat yksilöt ovat. Kuten sanoin, että he ovat veteraaneja, sitä he todella ovat."

Nuori Lishtral oli hetken sanomatta mitään ja käänsi katseensa hetkeksi puiden latvoihin. Se yritti keksiä jotain hyviä seikkoja, joiden avulla saisi EZrielin mielen käännettyä, jotta se voisi tulla toisen mukaan. Lopulta Shyro tuli siihen tulokseen, että se olisi mahdotonta. Se tuhahti syvään, katsoi mieheen päin ja kysyi hieman tylyyn sävyyn, mutta uteliaana ja huvittuneena:
"Miksi edes olet vielä seurassani? Voisit vain lähteä sanomatta sanaakaan ja jättää minut oman onneni varaan ilman omantunnon tuskia. Vai pidätkö sinä seurastani"

Shyrolla oli ajatuksena, että se seuraisi toista kertomatta asiasta välittämättä, mitä mieltä EZriel olisi. Lishtral oli päättänyt seurata enkeliä, mutta se ihmetteli päätöstään, vaikka ei pitänyt ollenkaan toisen käytöksestä.

EZriel tuhahti.
"Minä en välitä siitä mitä sinä ajattelet tai sanot olet pelkkä eläin, joka ei ymmärrä mitään mistään. Pentukin vielä kaiken lisäksi, keskenkasvuinen olento jolla ei ole kokemusta elämästä. Vain vahvat selviävät, opi elämään ja selviä niin ehkä alat saada kunnioitusta ympärilläsi"
Enkeli nauroi. Häntä ei pahemmin haitannut vaikka loukkasikin olentoa kaikella millä pystyi.

"Minä tiedän, mitä on kun ei voita vanhempiaan!"
Hän huudahti tuohtuneena.
"Älä sinä kerro minulle mitä minä en tiedä ja mitä tiedän Pentu!"
Enkeli teki terävän käännöksen ja katsoi Shyroa jäätävästi.
"Minä olen yrittänyt tappaa isäni lukemattomia kertoja mutta hän ei kaadu millään, hän pitää kädessään asetta jota minun on mahdotonta vastustaa ja sinä sanot minulle etten ymmärrä mitä vanhat yksilöt ovat"
Enkeli nauroi nyt koko vatsan pohjalta.
"Joten voit lopettaa tuon, minä olen vasta nuori yksilö puheen, sympatiaa ei heru heikoille eikä typerille selityksille että ne ovat veteraaneja, jos et ole valmis laittamaan elämääsi peliin et koskaan saavuta mitään"
EZriel väräytti siipiään ärtyneenä, hän tunsi selkälihastensa värisevän vihasta ja rasituksesta jota sellaiset purkaukset hänessä aiheuttivat. Hän rauhoittui aavistuksen, pakottaen itsensä siihen.

"Olen tässä koska sinä et selvästikään ole tarpeeksi viisas pitääksesi itsestäsi huolta, mutta jos nyt kerran kasvoit aikuiseksi näin nopeasti"
Hän pilkkasi.
"Voin yhtä hyvn jättää sinut minkä tahansa armoille joka henkeäsi nyt tavoitteleekaan"
Hän hymyili julmasti.
"Sinun seurasi on sama kuin piikki lihassa, ärsyttävä ja helposti poistettavissa"

Shyro kuunteli EZrieliä hiljaisena, vaikka häntä alkoi jälleen ärsyttää toisen sanat. Kuitenkin se murahti matalasti ja tokaisi tylysti toiselle:
"No anteeksi, kun olen olemassa ja satuin sinun nenäsi alle."
Lishtral sanoi noin, koska tahtoi sanoja jotain toiselle takaisin vastalauseena. Tietenkään enkelin asenne ei lannistanut sen innostusta lähteä toisen perään.

Ezrielin alkaessa raivoamaan omista asioistaan Shyro käänsi katseensa sivuun ja antoi toisen sanat mennä ohi korvien. Sen mielestä oli parempi antaa enkelin raivota rauhassa sanomatta sanaakaan. Näkihän sen selvästi, että toinen oli aikamoinen raivopää.
Samassa Lishtral huomasi vähän matkan päässä perhosen ja vilkuili sitä odotellessaan EZrielin lopettavan. Hetken ketseltuaan tuota perhosta Shyro käänsi katseensa takaisin enkeliin heilauttaen hieman häntäänsä ja murisi hieman. Se ei tahtonut sanoa mitään toiselle, vaikka hänen olisi tehnyt mieli. Shyro ajatteli näin olevan parempi, ettei toinen raivostuisi enempää ja tappaisi Lishtralia siihen paikkaan.

"No, jos minun poistaminen nenäsi alta on noin helppoa niin lähde. Mitä sinä enää siinä törötät ja rehvastelet, kun voit ihan hyvin lähteä.", Lishtral sanoi lopulta.
Se puhui tarkoituksella tylyllä äänellä, jotta saisi toisen lähtemään, ja Shyro voisi seurata toista. Lishtral katsoi toista suoraan silmiin pelkäämättä ja huomasi onnekseen, että sen voimat olivat aika hyvin palautuneet, mistä Lishtral oli kiitollinen ja mielissään.

"Nytkö sitten yrität esittää nöyrää ja olla pahoillasi"
EZriel pilkkasi tietäen kyllä että sanat oli tarkoitettu ironiaksi.
"Saat olla niin säälittävä kuin itse haluat mutta minulta on turhaa hakea minkäänlaista lohdutusta"
Hän nauroi. EZriel rentoutti hieman lihaksiaan ja kuunteli olentoa leveästi hymyillen.

"No mutta, rupeatko ihan nokkavaksi ja käskemään itseäsi parempia, sinuna varoisin sanomisiani ja nöyrtyisin hiljaisuuteen, etten piekse sinua uudestaan senkin limanuljaska"
Enkeli alkoi olla väsynyt lapselliseen sanailuun ja leväytti kaikki kuusi siipeään auki.
"Mutta kuten aiemmin sanoin, olisi turhaa tappaa tuollaista kakaraa josta selvästi saattaa olla iloa vielä vanhempana."
Hän sanoi selvästi rehvastellen ja sitä laisinkaan millään tavoin katumatta. Toisen tyly sävy sai hänet vain huvittuneeksi.

EZrielillä ei ollut mitään tietoakaan kuinka nopeasti kyseisen olennon voimat kykenivät palautumaan ja olisi varmasti ollut äärimmäisen ilahtunut tietäessään kuinka nopea palautumiskyky lajilla oli. EZriel kun osasi arvostaa tiettyjä luonnollisia taitoja enemmän kuin muita. Enkeli oli kuitenkin ärtynyt eikä arvostanut omasta mielestään lapsellista olentoa edessään. Joku viisaampi olisi todennut että se olisi johtunut siitä että EZriel oli itsekin lapsellinen, hän suuttui herkästi kun asiat eivät menneet kuten hän halusi, tai kun joku koski hänen tavaroihinsa. EZriel, silloin harvoin, kun hävisi suuttui ja ajautui aina lähes mielipuoliseen raivoon jossa satutti jo itsensäkin. EZriel ei kuitenkaan nähnyt näitä ollenkaan negatiivisina asioina. Hyvästelemättä EZriel nosti itsensä ilmaan tunnustellen samalla missä mahtoivat olla hänen veljensä ja tarvitsiko joku niistä onnettomista hänen apuaan.