Näen sinun kasvosi heijastuksessa

Lucifer katseli maisemaa ihastuneena. Siitä oli aikaa kun hän oli ollut taivaassa ja nyt kun hän oli täällä veden keskellä hän tunsi olonsa mitä mainioimmaksi. Hetken aikaa, ollessaan matkalla saarelta taivaaseen, hän oli pohtinut mielessään synkkiä ajatuksia sen paikan todellisesta luonteesta, ajatukset helvetistä langenneista ja sodasta olivat saaneet hänet pohtimaan kaikkea pahaa. Nyt kuitenkin kun hän oli täällä taas, laski taivas hänen sieluunsa sellaisen rauhan joka sai hänet rentouttamaan siipensä, hän oli ajatuksissaan jännittänyt niitä kovasti ja nyt niitä särki kovasti. Lucifer heilautti niitä muutaman kerran avoimeksi ja kiinni, uudelleen ja uudelleen poimien jokaisen pudotamansa höyhenen koteloon jossa säilytti nuoliaan.

Hän ei yleensä kantanut aseita taivaassa, nytkin se oli unohtunut nuorukaisen mukaan hänen kärsiessä kovasti ajatuksistaan. Hän oli valinnut juuri tämän paikan siksi että se oli kaunis ja ennen kaikkea rauhallinen paikka. Siellä täällä kohisi valtava joki hurjistuneella voimalla eteenpäin puskien. Vesi kimalsi kirkkaan auringon paisteessa ja Lucifer erotti jopa täysin metallin hohtoisten taimenten selät siellä täällä hurjistuneen vaahdon seassa.

Enkeli veti syvään henkeä nauttiakseen paikan rauhasta ja veden tuoksusta. Hän piti siitä erityisesti, kuinka joka puolella kuohusi. Hän naurahti itsekseen ja katsoi nopeasti ympärilleen ettei kukaan kuullut. Hän nosti kuitenkin sorjat sormensa suulleen kuin pikkutyttö ja jatkoi nauramistaan. Hänen mieleensä oli noussut ajatus siitä että ehkä voima veti häntä sittenkin puoleensa niin kuin hänen taistelusta nauttivaa veljeään EZrieliä, Lucifer oli varma ettei tämä olisi sanonut pahaa sanaa jos Lucifer olisi kertonut jonkin voimallisen runon tästä kaikesta raa´asta voimasta joka riepotteli vettä tahtonsa mukaan.

Ajatus veljestä sai Luciferin hieman alakuloisemmaksi, hän olisi nauttinut kovasti siitä että olisi ollut tällaisilla retkillä veljiensä kanssa, yhdessä, nauttimassa tällaisesta kauneudesta. Mutta hän tiesi ettei vielä ainakaan, ollut aika sellaiseen, ehkei koskaan, mutta hän piti toiveensa korkealla. Ehkä joskus, he kaikki eläisivät tyynesti sovussa keskenään, ilman pelkoa taistelusta tai kuolemasta. Ihan vain istumassa ja nauramassa toisilleen, hupsuttelemassa kuin hyvät veljekset konsanaan.

Chiara oli tullut työpaineitaan murehtimatta rauhoittumaan ja rentoutumaan kauniiseen paikkaan täällä taivahassa. Miksi erityisesti juuri tähän paikkaan oli hän tullut... siihen syynä oli se, että veden mukava kuohu huuhtoi kaikki rasittavat ja stressaavat ajatukset mennessään. Yleensä hän myöskin sai myöskin olla täällä yksin ja keskittyä taiteeseen. Ympäriltä saattoi tulvia satoja eri ideoita esimerkiksi maalaamiseen ja piirtämiseen. Tälläkinkertaa nuori nainen oli ottanut mukaansa suurehkon neliskanttisen kuulaanvalkean piirrustusvihkonsa.
Hän oli päättänyt tehdä siihen kuvan tulipunaisesta ruususta, jonka oli pari päivää sitten nähnyt jo aijemmin laaksossa, mutta kuitenkin harmikseen enkeli ei millään tahtonut muistaa missä juuri se oli täällä ollut.
'' Kuinka kukaan voi olla näin huonomuistinen. '' hän toisti itselleen päässään, mutta huomasi hetken päästä sanoneensa sen ääneen. Neito hieman huvittui asiasta, sillä hän ei yleensä usein jutellut yksinään.

Pehmeä nurmi kutitteli mukavasti paljaita jalkapohjia aina, kun otti uuden askeleen. Hän oli juuri kävellyt joen varrelle, katsoen ohitse pyyhältävää vettä. Se näytti kirkkaalle ja koska virta ei juuri siinä kohtaa sattunut olemaan kamalan suuri, saattoi Chiara nähdä jopa omat kasvonsa jokseenkin heijastuvan pinnasta.
Hän loi lempeän hymyn kasvoilleen ja sipaisi vaaleita hiuksiaan korvansa taakse, jotka juuri äsken olivat tipahtaneet hänen kyyristyessään olkapäiltä roikkumaan.
Seuraavaksi hän laskeutui kyykkyyn, siirtäen siitä jalkansa kimaltelevaa vettä lähemmäs. Chiara nosti hieman polvishortsejaan ylemmäs, jotta lahkeet niistä ei eivät kastuisi, laskien varovasti jalkansa veteen.

Vesi tuntui virvoittavalle ja viileälle jalkoja vasten. Virtaus tuntui pehmeälle ja sai Chiaralle hyvän olon tunteen aikaan, jolloin hän laski piirrustusvihkonsa oikealle puolelle viereensä hetkeksi makaamaan. Hän heilautti hiuksensa olan ylitse, nojautui taaksepäin, kasvot kohti lämmintä kirkasta upeaa aurinkoa. Valkoisten polvishortsien lisäksi hänellä oli vaaleanpunainen napatoppi, sillä olihan ilma niin lämmin, että kyllä ulkona kelpasi olla. Hento tuuli puhalsi kasvoihin ja sai pitkät hiukset hieman heilumaan, kun taas aurinko sai ne kiiltämään kauniina ja puhtaan raikkaina.
Hän huokaisi naisellisesti hyvänolontunteensa ilmaan ja jäi katsomaan hiljalleen kohti taivasta, sulkien jonkin ajan kuluttua vaalean limenvihreät kirkkaat silmänsä.

Hieman ylempänä kahdesta enkelistä, hento, viileä tuuli puhalsi nuoren enkeli miekkosen kasvoille ja tämän siivissä olevat kristallit helisivät toisiaan vasten tuulen ja siipien lyöntien takia. Kristallit kilisivät kuin pienet kellot ja ääni tuntui Sebastianin korviin kuin musiikilta. Kilinä ei ollut mitään korvia raastavaa, vaan kauniin hentoa ja pehmeää. Sebastian niminen nuorukainen lensi yli jokien ja viher alueiden, hän oli tullut purkamaan stressiä ja murheitaan joelle, kuten nämä kaksi muutakin, joista mies ei ennakkoon tiennyt mitään. Valkoinen, pitkä takki heilui tuulessa ja Sebastian löysi pian sopivan paikan laskeutua. Hän jarrutti siivillään jolloin kristallit tekivät äkki liikkeen ja kilahtivat yhteen synnyttäen hieman ikävämmän äänen. Mies ei äänestä välittänyt vaan alkoi hivuttautua ilmasta metri metriltä lähemmäs maata.
Pian mies oli jalat kiinni maassa ja hän laittoi puhtaan valkoiset siipensä suppuun kristallit yhteen kilisten, mutta kilinä loppui kun siivet olivat täysin kiinni toisissaan ja selässä. Sebastian alkoi katsoa ympärilleen. "Miten kaunista." Tämä sanoi itselleen nauttien alueen vehreydestä ja kauneudesta. Joki suhisi vieressä ja mies asettui makaamaan vihreälle nurmelle laittaen kätensä niskansa taa.
Alueella oli niin paljon rauhallisempaa kuin siellä mistä hän tuli. Sebastian veti syvään henkeä ja puhalsi sen ulos. Kostea nurmi tuoksui hyvälle ja siihen oli sekoittuneena muitakin tuoksuja jotka tulivat vedestä. Sebastian katseli ympärilleen.

'' Kuinka kukaan voi olla näin huonomuistinen. '' Kuului kauempaa ja Sebastian nousi istumaan. 'nuoren naisen ääni...' Sebastain ajatteli ja nousi seisomaan jä lähti kävelemään äänen suuntaan. Hän polvistui erään puskan taakse ja katsoi sen läpi.
Puskan takana näkyi todella nuori nainen joka uitteli jalkojeen vedessä. Sebastian katsoi pyörein silmin naista ja jäi melkein silmiään räpyttelemättä katsomaan tuota.

Lucifeer syventyi hetkeksi omiin ajatuksiinsa ja sulki silmänsä, ilmassa kuului selvää helinää, mikä sai enkelin miettimään kuuluiko se vain hänen ajatukissaan vai ihan oikeasti. Hän kykeni kuvittelemaan paljon hyvin kummallisia asioista jotka tekivät hetkistä maagisimpia, hän osasi sanoilla maalata erilaisia kuvia harmaista täydellisin loistaviksi sillä hänellä oli sanan lahja. Kuitenkin välillä hänen piti epäillä omaa havainnointikykyään sillä usein sekoitti toden ja sadun keskenään. Mikä ei tietenkään ollut monenkaan realistin mielestä ollenkaan ihailtava taito. Enkeli nosti katseensa ylemmäs mistä kuvitteli äänen tulevan ja näki samalla jonkun laskeutuvan maahan jonkin matkan päähän. Nelisiipinen Lucifer ei ollut luonteeltaan uhkarohkea mutta utelias, sillä ilman sitä kykyä hän ei koskaan olisi saanut kuulla yhtäkään tarinoista tai lauluista. Joten hän käveli hieman lähemmäs.

Edessä oli paljon pusikkoa ja muuta kasvustoa ja hän ajatteli jo eksyneensä aivan totaalisesti kun oli kompastua luultavamminkin johonkin juurakkoon ja lensi suorana kasvoilleen. Tämä oli enkelille täysin luonteenomaista, hän oli äärimmäisen ketterä lentäjä, mutta maassa hän oli toivoton, miksi hänen vanhin veljensä aina pilkallisella äänellä totesi että Luciferin oli parasta pysytellä pää pilvissä aina vaarankin uhatessa sillä siellä tämä olisi turvassa. Lucifer tunsi kasvojaan kuumottavan häpeästä, hän nosti itsensä ja totesi ettei valkoisessa puvussa ollut kauheasti likaa, se oli vain revennyt edestä rumasti. Napit jotka pitelivät etuosaa kiinni olivat irronneet ja etuosa pukua roikkui nyt ikävän resuisena. Lucifer huokaisi ja kosketti kangasta sormillaan kuin toivoen että pelkkä kosketus saisi sen takaisin kasaan. Hän oli myös äärimmäisen tyytyväinen siihen että piti aina takkinsa alla valkeaa paitaa jossa oli hänen siipensä väristä kuviointia sillä jos sitä ei olisi ollut.
Hän punastui tulisemmin ajatellessaan että olisi liikkunut taivaassa niin että osa hänen ylävartalostaan ei olisi ollut piilossa.

Hän ei ollut yhtä rohkea kuin veljensä joka kulki pelkässä lannevaatteessa, täysin luonnollisen oloisena. Siinä samassa hän huomasi jonkun kyykistelevän puskassa, Lucifer ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen mihin toinen katsoi vaan kysyi ääneen toiselta.
"Miksi sinä täällä puskassa kyykit?"

// https://2img.net/h/i259.photobucket.com/albums/hh287/Chouki-san/enkuli.jpg?t=1302193114 <-- tein uuden kasvokuvan Chiarasta :PPP //

Chiara heilutteli jalkojaan edestakaisin. Hän saattoi kuulla kristallien pienen kilininän jossain, mutta ei kuitenkaan kiinnittänyt siihen huomiota. Hetkekseen hän nosti oikean jalkansa vedestä ja katsoi, kuinka vesi valui sitä pitkin. Nuori nainen havahtui kuullessaan uudemman kerran pusikon rapinaa ja oksien katkoamista. Hän käänsi päänsä ympäri katsoen sitten pensaden joukkoon, muttei nähnyt ensiksi mitään. Jonkin ajan kuluttua hänen palatessaan joelle kuuli hän miehen äänen sanovan jotain, muttei kuullut tätä kyllin tarkasti erottaakseen sanoja.

Nyt pomppasi Chiara vielä viimeisen kerran ylös, tonki pusikon läpi, katsoi maassa kyyköttävää miestä ja tämän takana olevaa miestä. Molemmat näyttivät omaavan komeat siivet ja toisella ne olivat erikoiset... joka selittikin kilkatuksen.
Nainen ei sanonut mitään, katsoessaan molempia vuoronperään, mutta hetken kuluttua hänen mieleensä sattui ajelehtimaan väkisin ajatus siitä, että nämä molemmat tai ainakin toinen heistä olisi tirkistellyt häntä. Entäpäs jos hän olisi riisuutunut ja mennytkin uimaan jota hän saattoi joskus yksinään tehdä? Ei ajatus sai posket punoittamaan yhtä paljon kuin tämä ruusu, jota neito oli tarkastellut aijemmin. Harmikseen enkeli unohti piirrustusvihkonsa kuitenkin rannalle. No.. se ei ollut asian pointti kuitenkaan tässä tilanteessa ja jonkin ajan kuluttua hän sai kurkustaan älähdyksen tapaisen äänen.
'' Eh! Mitä te olitte tekemässä, jos saan kysyä? '' hän tavallaan ujosteli näitä ja koitti sen takia peittää punastuneet kasvonsa vaaleilla pitkillä suorilla sädehtivillä hiuksillaan. Samalla katse kulki pitkin molempien vartaloita katsellessa läpi, joka kuitenkin siirtyi lopulta aina kohti miesten silmiä. Olivathan silmät sielunpeili.

Sebastian havahtui kuullessaan takaansa jonkun äänen kysyvän häneltä: "Miksi sinä täällä puskassa kyykit?". Samassa mies pomppasi ylös kuin jänis ja naurahti tyhmänoloisesti hieroen samalla takaraivoaan.
''Ahahahhaha~! '' hän nauraa räkätti hetken, mutta yskäisi sitten ja vastasi totisena.. tai ainakin aikoi vastata, kunnes kuuli nuoren naisen sanovan jotain väliin.
'' Anteeksi.. tuota... ihmettelin vain, kun joku on täälläpäin kun yleensä en tapaa ihmisiä usein täällä... ja tuota siinä vastaus sinullekkin. '' mies sanoi katsoen toista miestä varpaista päähän ikäänkuin katsoakseen mikä toinen oli miehiään. Sebastian availi siipiään pariin otteeseen ja sulki ne samantien.
Hän katseli taivasta ja naista ja ympärilleen hieman hämillään hetken aikaa, eikä enää keksinyt mitään sanottavaa vaan odotti toisten sanovan jotain, samalla kun aurinko paahtoi kasvoja.

Lucifer näki nuoren naisen tulevan pusikon takaa ihmettelemään mitä he siellä tekivät ja Lucifer punastui kauttaaltaan tajutessaan että toinen oli ollut tirkistelemässä ja hän näytti yhtä syylliseltä asiaan. Nuori mies selitti kuinka täällä ei yleensä tavannut ketään ja Lucifer myötäili nyökkäämällä.
"Täällä on tosiaan useimmiten perin hiljaista ja rauhallista"
Hän oli laskenut hieman häpeissään katseensa maahan ja katseli molempia nyt pitkien vaaleiden silmäripsiensä alta. Nuorukaisella oli erikoiset siivet mikä kiinnitti heti Luciferin huomion ja sai hänet miettimään koko muistinsa kaikki laulut joissa olisi ollut jotain verrannollista. Hän ei uskaltanut katsoa nuorta naista ollenkaan sillä tämä oli ensi näkemällä jo todennut tämän olevan äärimmäisen kaunis. Lucifer tunsi olonsa hieman vaivautuneeksi toisen sukupuolen kauneuden edessä ja oli aika varma että kuka tahansa lauluntekijä olisi innostunut toisen kauneudesta, samaten kuin nuorukaisen siivistä.

Nyt kun hän tarkasteli nuorukaista lähemmin hän totesi tämän olevan luultavamminkin jonkin sortin soturi, jokin tämän asennossa tai olemuksessa toi sellaisen mielikuvan hänelle, ehkä siinä oli samanlaista jännitettä liikkeelle lähdön valmiudessa kuin hänen veljessään. Lucifer itse oli laiha ja äärimmäisen epäsoturimaisen näköinen. Eikä hän sellainen ollutkaan. Hän nielaisi kerran, mikä tuntui pienenä kipuna kurkussa sillä se oli ehtinyt hermostuneen hengityksen tahdissa kuivua.

Lucifer uskaltautui nostamaan katseensa nuoreen naiseen eikä kyennyt peittelemään ihastustaan toisen kauneutta kohtaan, hän laski taas ujona katseensa.
"Tuota, olisiko mahdollista poistua täältä kasvillisuuden seasta, täällä on toki kaunista mutta jos siitä ei olisi liikaa haittaa"
Hän ehdotti hieman ujosti sillä tilannetta ei ollut parasta mahdollista selittää siellä missä he nyt olivat, se toi liikaa mieleen vääristäviä mielikuvia, tai sitten se johtui vain siitä että hänellä oli niin vilkas mielikuvitus.

Nainen nyökkäili miehen selitykseen ja kuunteli tarkasi, mutta samalla hänen punaisuutensa kasvoilta alkoi haihtua pois. Hän seuraili katseellaan kuinka nämä kaksi tarkastelivat toisiaan katseillaan. Tilanne alkoi hieman huvittaa häntä ja sen takia tyttö loi hymyn huulilleen.
Toinen miehistä näytti hieman hätääntyneelle, kun tämä oli tajunnut toisen katsovan, katse kuitenkin vaelsi nyt tarkastelemaan toista miestä, joka vaikutti valtavan suloiselta punastuessaan. Chiara nosti hetkeen kätensä ilmään, venytellen ja haukotellen samaan aikaan. Hän sulki suunsa jossainvaiheessa ja päästi vahingossa hieman pervohkon 'ahh' äänen venytellessään, se oli yksi hänen huonoimmista asioistaan.
Hän ei osannut aina pitää suutaan kiinni vaan saattoi päästä milloin minkäkinlaisia ääniä, jotka ei aina jokaisessa tilanteessa ollut hyvä asia.

Hän oli kuullut jo aijemmin tämän toisen herran kysymyksen, muttei ollut vain vielä kerennyt tähän vastata.
'' Tietenkin.. viihtyisin itse mieluummin joen rannalla vihkoseni seurassa. '' hän sanoi räpsäyttäen lapsekkaasti tuuheita tummia ripsiään. Pian enkeli huomasi hiustensa taas valahtaneen olkapäille, heilauttaen niitä jälleenkerran taakse roikkumaan enemmän selkäpuolelle.
'' Ai niin, mitkä ovat nimenne jos saan tiedustella? '' nuori nainen lähti astelemaan samalla pusikosta pois jo edelläpäin, kipittäen nopeasti nappaamaan vihkonsa syliinsä. Tämän jälkeen hän odotti josko miekkoset siirtyisivät myös joen varrelle tai sitten saattoi olla mahdollisuus, että he olisivat jääneet myös pusikkoon, vaikkakaan tähän hän ei uskonut kun toinen nimenomaan oli kysynyt voisivatko he siirtyä pois.

Sebastian katsoi hetken aikaa nuoren naisen kasvoja ja huomasi hetken kuluttua suunsa olevan auki, sillä nainen todellakin näytti kauniille. Kuitenkin hän ravisteli päätään ja keskittyi nyt taas toiseen mieheen. Katse suuntasi tässä takaisin, erityisesti miehen siipiin, mutta ei hän kauan aikaa niitä katsella viitsinyt, sillä hän luuli olevansa hieman epäkohtelias jos olisi noin vain tuiotellut. Jonkin ajan keskuudessa oli hiljaisuus, kunnes sen rikkoi tytön venyttelystä kuulunut äännähdys.
Mies nielaisi äänekkäästi, katsoen sitten maahan päin heti äännähdyksen jälkeen.
Sitten kysyikin toinen enkelimiekkonen sitä, että siirtyisivätkö he muualle pusikosta. Sebastian nyökkäsi, mutta huomasi pian naisen jo laukkaavan edestä.

Lähtiessään neito kysäisi näiden nimiä, jolloin Sebastian kohteliaana vastasi:
'' Ei siitä mitään haittaa ole. Nimeni on Sebastian. ''
Hän kuitenkaan ei osannut jatkaa lausetta siitä pidemmälle, mutta asteli pois pusikosta. Hän ei enää tuntenut oloaan niin nolostuneeksi kuin äsken ja käveli tytön perään ehkä luoden minimaalista hymyäkin jo kasvoilleen.
Kuitenkin Sebastian jäi odottamaan hetkeksi toista miestä, jottei tätä olisi aivan yksinään nyt siihen jätetty.

Lucifer lähti kävelemään hieman hämmentyneen oloisena, nuoren naisen kummallinen äännähdys oli saanut hänet lähes hyppäämään nahoistaan ja punastumaan vielä enemmän. Yht äkkiä viileä vesi tuntui äärimmäisen hienolta idealta. Mutta hän hillitsi itsensä ja yritti hieman epätoivoisesti nostaa roikkuvaa takkinsa etumusta paikalleen kun muisti sen irronneen kunnolla. Hän kuuli kuinka nainen kysyi heidän nimiään ja nuori mies lähti vikkelästi pusikosta kun Luciferilla oli ongelmia päästä niistä läpi, hän tunsi olonsa kömpelöksi kun yksi oksista tappeli vastaan ja hän onnistui iskemään sillä itseään vatsaan. Lucifer veti kuitenkin vaistomaisesti oksan napsahtaessa siipensä suppuun ja horjahti takamuksilleen. Hän nousi rohkeasti valittamatta vaikka kovaan maahan putoaminen olikin tehnyt kipeää ja tuli pusikosta hieman vaivaantuneena. Jääden takkinsa helmasta kiinni uudestaan.
Nuori mies kertoi silloin nimekseen Sebastian. Se oli Luciferista hieno nimi. Hän piti sen soinnusta. Hän irrotti katse maassa takkinsa pusikon lujasta otteesta ja taputti siitä olemattomia roskia saadakseen sen suoremman oloiseksi, nyt siinäkin oli reikä, mitä oli hankala selittää veljellä tämän kysyessä kiukkuisena missä hän oli ollut.

"Minä olen .."
Lucifer joutui pysähtymään muistaessaan että hänen nimensä oli taivaassa tabu ja tajusi kuulostavansa äärimmäisen epäilyttävältä jättäessään lauseensa niin kesken, hän karaisi kurkkuaan kuitenkin sen oloisena kuin olisi keskeyttänyt vain sen tähden kun oli niin häpeissään.
"Minun nimeni on Mirael"
Hän vastasi lopulta sen oloisena kuin yrittäisi kerätä viimeisiä itsetunnon rippeitään nimellään. Mikä oli osittain totta, osittain ei. Hän hymyili hieman Sebastianille joka oli jäänyt kohteliaasti odottamaan että hän pääsisi pusikosta pois.

Chiara juuri kuuli kuinka Sebastian kertoi nimensä ja se sai hänet hymyilemään. Todellakin nimi kuulosti komealle miehen nimelle.
'' Sinulla on aika upea nimi '' hän vastasi hymyillen. Neito kuitenkin kiinnitti sen jälkeen huomionsa takan olevaan toiseen mieheen, joka ei vielä heti ollut sanonut nimeään. Hän näytti kompuroivan oksien kanssa, joka oli toisaalta hyvin huvittavaa, mutta toisaalta se vaikutti söpölle. Jossain vaiheessa hän näki kuitenkin kuinka tämä horjahti kumoon ja vaistomaisesti huudahti ääneen: '' Oletko kunnossa? Eihän sattunut..? ''
Kuitenkin tämän huudahtaessaan tajusi hän, että mies oli jo noussut pystyyn ja tunsi ehkä hieman punastuvansa, sillä hän ei ollut osannut odottaa huutavansa tätä.
Se tuli aivankuin.. refleksinä.

Tämän jälkeen mies alkoi kertoa nimeään. Jännittyneenä hän odotti kuinka erikoinen nimi tällä toisella sattuisi olemaan, kuitenkin hän keskeytti lauseensa nopeasti ja näytti miettivän hetken jotakin. Sitä nainen ei tietenkään tiedustanut mitä miehen päässä liikkui, mutta pian jonkin ajan kuluttua tämä sanoi nimekseen 'Mirael'.
Chiara toisti tätä nimeä pari kertaa päänsä sisällä ja sanoi sitten; '' Mirael.. se kuulostaa mukavalle.. ''
Samalla lauseen sanoessa oli hänen kasvoillaan mietteliäs hymy, josta ei kuitenkaan saattanut voida päätellä mitään.

Sebastian katseli Miraeliksi esittäytynyttä miestä. "Takkiisi tuli reikä, toivottavasti se ei ollut paras takkisi", hän sanoi empaattisena, muttei odottanut varsinaisesti vastausta. Kun neito kysyi Miraelin kuntoa, kulki pieni mustasukkaisuuden aalto Sebastianin kehon läpi.

"Kysyinkö jo mitä vihkossasi on, neiti ja mikä teidän nimenne on?" hän kysyi sitten mietteliäänä . Odottaen toisen vastausta mies meni istumaan kivelle, joka oli aivan joen vierellä.

// Joo anteeks on lyhyt, ja kesti SUPER kauan, mutta en nyt osaa eikä ole inspistä I hope you forgive me one day //

//jos nyt tämän kerran saat anteeksi ; D, tosiasia on ettei aina jaksa kirjoittaa kilometrejä joten asia on ihan ok. Ainakin minun kohdallani, pelissä on kuitenkin useampi henkilö samaan aikaan joista aina joku kirjoittaa pidempiä//


Lucifer kuuli nuoren naisen huutaneen oliko hän kunnossa kompastellessaan ja hän nyökkäsi vain vaimeasti sanat hukanneena.
"Olen ihan kunnossa"
Hän vastasi maahan puhuen äärimmäisen nolostuneena siitä ettei kyennyt pysymään pystyssä edes tuollaisessa pienessä pusikossa, sitten vasta hänellä välähti että hän olisi voinut lentää sieltä pois. Hän nosti vaaleat silmänsä puskien suuntaan ja mietti että ehkä oli ollut aivan hyvä ettei hän ollut lentänyt, sillä jos hänen siipensä olisivat osuneet pusikkoon ja jääneet sinne jumiin hän olisi satuttanut itsensä vain entistä pahemmin, eikä hän halunnut ottaa riskiä että jättäisi siinä hötäkässä höyheniään jälkeensä. Välillä Luciferista oli äärimmäisen vaivalloista kerätä pudonneita siipisulkia, mutta hän hoiti siipiään hyvin ettei niitä tippunut enempää kuin oli tarpeellista.
Sebastian huomautti hänen takistaan ja hän nosti sen helmaa nähdäkseen paremmin mitä oli sille aiheuttanut. Hän huokaisi mutta päästi irti.
"Minulla on näitä useampi"
Hän vastasi hieman häpeillen, hän ei oikeastaan saanut kuin äärimmäisessä poikkeustilassa käyttää muuta pukua, siihen liittyi muunmuassa se vaara että jos joku tunnistaisi puvun, se oli nimittäin muotoiltu käyttäen hänen isänsä pukua esikuvana. Mikä oli riski sinällään kulkea se päällään, mutta omissa ajatuksissaan kulkeva Lucifer ei ollut koskaan pysähtynyt pohtimaan asiaa sen tarkemmin. EZrielkään ei ollut pahantuulisuudessaan huomannut häntä siitä varoittaa, sillä oletti että veli pysyisi kiltisti tornissa turvassa.

Sebastian kyseli nuorelta naiselta vihosta ja Luciferkin kiinnostui siitä ja uskalsi jopa nostaa katseensa tähän. Hänen uteliaisuutensa heräsi.
"Piirrättekö te hyvä neito?"
Hän kysyi äänessä innostusta josta kuulsi rakkaus taidetta kohtaan.

Kuullessaan sen, että toinen oli kunnossa hän huokaisi helpotuksesta, sillä nainen oli joskus hyvinkin huolehtivainen uusia, että myöskin vanhoja ystäviä kohtaan. Hänellä oli jokin äitimäinen tapa suojella ystäviään, vaikkakaan mitään hän ei itseasiassa erityisemmin osannutkaan tehdä. Ehkä se oli yksi niistä asioista mitä Chiara häpesi itsessään. Hetken kuluttua hän kuuli Sebastianin kyselevän vihkosta, jonka jälkeen piakkoin Miarel kysyi mahtaisiko tämä piirtää.
Chiara puristi otettaan vihkossa ja sanoi hiljaa nimensä: '' Olen Chiara.. ystäville Chi. ''
Hän nyökkäsi kuitenkin vastaukseksi piirtämiseen.
'' Kyllä piirrän.. rakastan piirtämistä ja maalaamista.. ja tulin tänne piirtääkseni erästä ruusua, mutta harmikseni en löytänyt sitä. Kuitenkin.. täällä on muutama vanha maisema piirros ja ihmis hahmotelmia.. jos siis tahdotte nähdä.. '' hän totesi, selaten samalla valkoisia vihkosen sivuja hieman arasti.

Molemmat miehistä vaikuttivat kovin kiinnostuneilta hänestä. Syytä enkeli ei tiennyt, mutta vasta nyt hän aukaisi pienehköt untuva siipensä, levitellen niitä hieman, jotteivat ne olisi tuntuneet niin jäykiltä.
Ilma joka puhalsi nyt auki oleviin siipiin sai niihin myös hieman viileyttä, joka tuntui hyvälle kuuman auringon paahtaessa sulkapeitteisiin.

"Chiara on kaunis nimi, juuri sopiva sinulle", Sebastian sanoi hymyillen.
Sebastian kiinnostui entisestään Chiarasta, kuullessaan tämän piirtävän ja maalaavan."Kyllä, olisin kiinnostunut näkemään piirroksiasi. Olen varma, että olet taitava luonnostelija ja piirtäjä. Itseasiassa...voisitko piirtää minut?"


// Kiitos paljon, huomenna kirjoitan ainakin v30 kilometriä pitkän tekstin xD //

//*nielaisee* voi ei 30km, siinä sitä sitten onkin lukemista loppukuuksi//

Lucifer heräsi kokonaan ja unohti ujostella niin paljoa toisen sanoessa rakastavansa maalaamista ja piirtämistä. Tämä jopa kysyi haluaisivatko he nähdä ja Lucifer nyökkäsi tarmokkaasti. Nuori mies kehui naisen nimeä ja Lucifer oli samaa mieltä.
"Se on hieno vanha nimi, joka kuului aikoinaan yhdelle enkelille joka rakastui silmittömästi itseään ylempi arvoiseen enkeliin. Tarinalla on jopa onnellinen loppu jos vertaa sitä muihin sen aikaisiin murheellisiin tarinoihin, sillä Taivaallinen Isä siunaa liiton naisen osoittaessa ääretöntä rohkeutta rakkaansa rinnalla, auttamalla tätä kukistamaan yhden suurista demonilordeista"
Lucifer oli uppoutunut hetkeksi muistelemaan tarinaa ja sen upeita yksityiskohtia jotka jätti mainitsemasta ettei olisi jäänyt liiaksi omiin maailmoihinsa, sillä silloin kun hän sinne upposi hän unohti kaiken ympärillään.
Samassa hänellä tuli mieleen että hän saattoi kuulostaa mielistelevältä kertoessaan sellaista, mutta toisaalta, hän tunsi tarustot ja hänestä oli mukavaa kertoa nimien tai paikkojen alkuperiä.

Sebastian pyysi naista piirtämään itsensä ja Lucifer hymyili tämän rohkealle asenteelle, hän ei olisi koskaan kehdannut esittää niin suoraa pyyntöä. Hän kuitenkin paloi halusta nähdä nuoren naisen työt.
"Saisinko katsoa niitä hieman?"
Hän katsoi ensin nuorukaista ja sitten Chiaraa, kuin pyytäen lupaa katsoa ennen kuin nuori nainen suotuisi piirtämään sillä hän paloi halusta nähdä tämän työt. Sitten hän mielellään katselisi kun tämä piirtäisi nuorukaisen, sillä yhtä paljon kuin hän nautti taiteesta hän nautti prosessin katsomisesta, sama oliko se seppä joka takoi upean aseen, maalari joka maalasi seinämaalauksen tai puuseppä joka veisti upean oven kuvauksineen. Yhtä nautinnollista kaikki.

Chiara hymyili, kun Sebastian kehui hänen nimeään kauniiksi, mutta havahtui Miraelin alkaessa kertoa kertomusta, joka kuulosti myöskin tositarinalle. Tarina kuulosti kauniille ja todella romanttiselle, jonka vuoksi neito huomaamattaan jäi hetkeksi leijailemaan pilvissä ja kuvitellen jos vaikka hänelle itselleen joskus olisi voinut tapahtua jotakin samankaltaista.
'' Tarinastasi en ole kuullut aijemmin, mutta se kuulostaa vallan ihastuttavalle.. harmikseni minulle ei koskaan tapahdu mitään jännittävää tai romanttista.. '' neito oli nyt laskenut kätensä puoliksi puuskaan siten, että oikea käsi meni tavallisesti vasemman käden päälle, mutta vasen käsi nosti sormet huulille. Mietteliäänä hän pyöritteli päätään samalla ajatellen mitä juuri oli sanonut.
Chiaran mielestä vain yleensä saduissa tapahtui jotain yhtä romanttista ja upeaa. Hänen elämänsä oli ollut vallan tylsä alusta alkaen eikä enkeli ollut kuvitellut vielä tähän päivään asti saapuessa sen siitä miksikään muuttuvan.

Pian hän havahtui pilvimaailmastaan Sebastianin kysyessä, voisiko tämä mahdollisesti piirtää hänet. Chiara tuntui miettivän hetken, mutta luonteensa vastaisesti hän pyöritti päätään ja kieltäytyi.
'' Anteeksi, muuten voisin, mutta minun täytyy saada hyvä inspiraatio mitä piirrän.. en yleensä piirrä mitä muut pyytävät.. ehkä se on hieman outoa, mutta en osaa oikein keskittyä ja saada niin hyvää jälkeä aikaiseksi jos teen muiden tahdon mukaan. '' hän kuitenkin ojensi vihkoaan näytille miehille odottaen samalla, että jompikumpi noista olisi vihkon hänen kädestään sattunut nappaamaan.

Vihkon valkoisella sivulla ensimmäisenä näkyi kuva enkelinaisesta alasti istumassa keskikokoisella kivellä, joka halkaisi nopeasti virtaavan joen tavallaan keskeltä. Enkelinaisen vartalon peitti pitkät pehmeän vaaleanruskeat hiukset, eikä hänen kasvojaan näkynyt. Siivistä toinen oli auki ja kirkkaan puhtaan valkoinen, sekä siitä lennähti ilmaan yksi höyhen, mutta toinen siipi oli tavallaan luuhistunut, siitä oli lähtenyt höyheniä, sekä se saattoi olla hiukan veressä.
Joen alkuosassa oli suurehko vesiputous, joka näytti kuohuavan aika lähellä naisen istumaa kiveä. Kaiken tämän takana oli metsä, puut, pusikot, muu kasvillisuus ja puussa istui jokin erikoinen lintu, joka kurkisti sieltä jostain piilosta. Lintua ei erottanut kamalan hyvin, koska se oli lehdistön takana piilossa, mutta kyllä sen huomasi jos tarkkaan katsoi. Kuvakulma oli kuvattu tavallaan hiukan ylhäältä päin, toiselta puolelta joen vartta sekä hiukan kulmikkaasta suunnasta.
'' En tiedä millaisia ne ovat, mutta toivottavasti pidätte niistä. '' nuori nainen vielä sanoi, yrittäen hymyillä jälleenkerran herttaisesti, jottei nämä olisivat tunteneet oloaan kovinkaan epämiellyttäväksi.

Sebastian hymyili leveästi ja käänsi sitten päänsä Miraelia katsomaan kun tuo sepitti jotakin tarinaa. Sebastian ei oikein perustanut tarinoista, eikä hän sen puoleen paljoa pitänyt lukemisesta tai kirjoista ylipäätänsä. Hän vain hieroi maata hopean värisillä kengillään tehden niillä viivoja maahan. Sivukorvallaan hän kuuli kun naikkonen alkoi puhua kuinka ihanalta tarina kuulosti, Sebastian vain nyökkäili, ilman että oli kuullut paljoa mitään. Sen hän vain suunilleen kuuli naisen puheesta kun tuo sanoi ettei hänelle tapahtuisi mitään jännää täi romanttista. Sebastian käänsi päänsä katsomaan naista. "Miten niin, mailmahan on täynnä mahdollisuksia." Sebastian sanoi lempeähköllä äänellä ja hymyili.

Kun Sebastian kuuli Chiaran vastauksen, han vain nyökkäsi ymmärtäen. "Selvä." Tämä sanoi ja katsahti sitten Miraelia joka kysyi että saisiko kuvia katsoa. Sebastian oli samalla linjalla, hänkin olisi halunnut ainakin vilkaista kuvia. Sebastian nousi ulös kiveltä ja meni neidon luo katsomaan kuvaa.
Sebastian katsoi kuvaa ällistyneenä, hieman suu raollaan. Kuva oli kaunis ja yksityis kohdat tulivat kuin valokuvasta esiin. Sebastian ei osannut yksinkertaisesti sanoa mitään, hän vain katsoi kuvaa pyörein silmin, välillä räpytellen.
"Kaunis." Sebastian sai pian sanotuksi hitaasti, edelleen ällistellen kuvaa.

//Ei ny tullu sitä 30km mittasta tekstiä //

Lucifer punastui kehuista. Hän piti tarinoista ja niiden kertomisesta, hän oli aina tyytyväinen kun sai niille kuulijoita. Enkeli ei edes pistänyt huomiolle sitä ettei Sebastian ollut kuunnellut. Hän katseli nuorta naista ihastuneena ja mietti olikohan lähteen kaunotar ollut samannäköinen, Lucifer ei niinkään ollut ihastunut toiseen persoonana, tämän kauneus ja viattomuus kiinnosti häntä sillä toinen oli kuin suoraan tarinasta hypännyt puhdas neito jonka vuoksi miehet heittäytyivät vaaroihin rakkautensa todistaakseen. Selvästikään enkeli ei pahemmin eläissään ollut kuullut kovinkaan surullisia tarinoita sillä hänen päänsä oli täynnä kauniita, uljaita kuvia sankareista ja sankarittarista.

Naisen ojentaessa piirustuksiian Lucifer tunsi määrätöntä iloa ja pysähtyi ihailemaan ensimmäistä kuvaa. Myös Sebastian katseli sitä. Lucifer kiitti ja otti sen käsiinsä asettuen niin että nuori mieskin näkisi kuvat. Hän ei todellakaan aikonut omia toisen kuvia itselleen vaan halusi jakaa toisen tuottamat upeat kuvat muidenkin kanssa. Hän ei uskaltanut koskea kuvaa, hän pelkäsi pilaavansa sen kosketuksella, se oli kuitenkin niin taitavasti piirretty että hän uskoi lähes varmasti kykenevänsä tuntemaan kuvassa kaiken pelkällä kosketuksella.

Lucifer ei sanonut mitään, mutta hänen olemuksensa ja ilmeensä puhuivat puolestaan, hän vajosi kokonaan kuvaan ja sen maisemaan, se lumoukseen. Hänen oli pakko rikkoa se sillä muuten hän näyttäisi typerältä ja taaskin hänen mieleensä hiipi hänen veljensä pilkalliset sanat. `Taasko seisot täällä kasvoillasi tuo idiootin ilme, pyyhi kuola leuastasi ja mene vaikka ampumaan jokin eläin´ Lucifer nielaisi epämiellyttävien sanojen kaikuessa hänen päässään ja vaihtoi sivua nähdäkseen muitakin töitä.

Chiara katsoi kuinka Mirael otti kuvan käteensä. Hän näytti sitä samalla myös Sebastianille ja molempien ilmeet kertoivat kaiken. He olivat aivan hiljaa eivätkä sanoneet mitään. Naista alkoi huvittaa tilanne ja hän naurahti hiljaa, siten etteivät nämä sitä edes välttämättä saattaneet kuulla. Sitten Sebastian sanoikin, että kuva oli kaunis ja Chiara punastui hiukan, niiaten samalla.

'' Kiitoksia.. '' nuori nainen lausui iloisena. Hänen itsetuntosa nousi roimasti hetkeen, kun häntä oltiin kehuttu, mutta hän itse näytti sen ulospäin pelkällä hyvänolontuulisuudella. Mirael kiehtoi hieman nuorta naista. Hän tuntui tietävän paljon erilaisista tarinoista, joista hän ei koskaan ollut kuullutkaan. Mies näytti myös olevan hyvin kiinnostunut taiteesta, joka oli hänen mielestään erikoista. Sebastianissa kiehtoi enemmänkin hänen luonteensa, sillä Chiara ei vielä ollut saanut paljoa tästä miehestä selville. Kyllä mies ainakin tykkäsi kehua muita, sen tämä oli pistänyt merkille.

'' Näen selvästi, että olette kiinnostuneet taiteesta... en ole vielä koskaan ennen tavannut ketään taiteesta kiinnostunutta miestä. '' hän päästi sanat huuliltaan ja hymyili, sulkien silmänsä samalla.
'' Taiteesta kiinnostuneet miehet ovat aina ihailtavia..he ovat usein tunteikkaita ja aivan erilaisia kuin muut.. ajattelevat kaiken syvällisemmin... teistä en kuitenkaan ole varma, mutta näin minä olen kuullut ja oletan. '' samalla tämän sanoessaan hän siirtyi lähemmäksi kahta miestä, Sebastianin viereen viileälle epätasaiselle kivelle istumaan. Oikean jalkansa hän nosti vasemman yli, samalla kun haroi hiuksiaan sormillaan pois kasvoilta.

Sebastianin huulille nousi hämmästyksen keskeltä hymy, kun Chiara kiitti. Ja tunsi itsensäkkin tulevan iloisemmaksi kun hän näki naisen olevan iloinen. Sebastian kuunteli kun Chiara puhui ja hieroi niskaansa. Hän ei sinäänsä taiteesta tiennyt mitään, mutta kun hän sattui vain näkemään jonkin hyvän kuvan josta ei voisi laittaa paremmaksi. Sebastian pysyi hiljaa kun Chiara puhui.

//Sori ku kesti, ja ei ny inspistäny ku oon ollu koko päivän väsynyenkä olikei oo muutekaa tänää saanu aikaseks mitää..//

Chiara kiitti heitä kehuista ja Lucifer hymyili tyytyväisenä toisen taidolle, hänellä itsellään ei ollut taitoa piirtää tai maalata, hän osasi laulaa ja tunsi vain tarinoita. Hänen mieleensä nousi ajatus siitä kuinka hienoa olisi nähdä tarinoita kuvitettuina. Hänen mieleensä nousi Babelin lasimaalaus taistelusta, Lucifer ei tiennyt sen tarinaa, hänen veljensä EZriel oli sen sinne jostain saanut, ehkä tilannut sen joltakin. Lasimaalaus oli kuitenkin äärimmäisen kuvaava ja Lucifer olisi kyennyt kehittelemään sen ympärille hyvän tarinan muttei vielä koskaan ollut uskaltanut.

Sitten nuori nainen puhui olettamuksistaan minkälaisia olivat taiteihin mieltyneet miehet. Lucifer punastui ja katsoi toista hieman hämmentyneenä kuin tukea hakien ja vastasi.
"Pidän äärimmäisen paljon tarinoista ja lauluista, sekä kaikesta kauniista. Moni ei pidä sellaista taiteena vaan humpuukina."
Hän sanoi katsellen naista silmäripsiensä alta.
"En ole varma vastaanko teidän näkemystänne taiteellisesta miehestä mutta toivon syvästi etten olisi hirveä pettymys"
Hän tunsi olonsa hieman vaivautuneeksi saamastaan huomiosta. Sitten hän muisti kädessään olevan edelleen toisen upeita piirustuksia ja uppoutui niihin hieman hämmentyneenä peittääkseen oman vaivautuneisuutensa. Se oli helppoa sillä hänen ajatuksensa upposivat heti seuraavan kuvan syvyyksiin.

Kuva sai miehen väräyttämään siipiään ihastuksesta. Hän ei edes huomannut sitä vaan jatkoi kuvan katsomista haltioituneena.

Chiara naurahti hennosti.
'' Hahah! Äläs nyt, et tuota mitään pettymystä! Kaikilla on oma näkökulmansa taiteesta ja itseasiassa itsenikin mielestä tuo kaikki on taidetta! '' hänen vaaleanpunaiset huulensa liikkuivat sulavasti ja vääntyivät loppujenlopuksi nättiin hymyyn. Huulet olivat aivan kuin kaksi vaaleanpunaisen ruusun terälehteä. Pitkien tummien silmäripsien alta löytyi taas limen smaragdin väriset säkenöivät silmät, jotka seurailivat molempia miehistä aina vuoronperään.
'' Teidän molempien siipenne ovat hyvin kauniit.. voi kun minäkin omistaisin yhdet tuollaiset.. '' hän totesi hiljaa yksinään ja availi pienehköjä pumpulisiipiään aina vuorotellen.

Hetken nainen tunsi kuitenkin, että oli puhunut tarpeeksi äsken ja päätti olla hiljaa. Sebastianille hän ei sanonut mitään, sillä hän odotti josko mies itse aloittaisi puheenaiheen jollakin tapaa. Nuoren naisen katse pysyi kokoajan vaaleassa kirkkaanvihreässä ruohikossa, joka heilui nätisti lainehtien hennossa tuulessa.
Chiara nosti vasemmalla kädellä hiuksiaan korvansa taakse ja kurottautui nostamaan maasta vaaleanpunaista kirsikankukkaa, samalla nostaessa kuitenkin hiukset valahtivat oikeanpuoleisen hartian ylitse, vaikkakaan nainen ei siitä välittänytkään ja noustessaan viskasi ne takaisin olan ylitse. Sitten tämä pisti juuri äsken napatun kukan vasemmallepuolelle korvansa taakse ja päästi hyvin pikkutyttömäisen kikatuksen. Tämän jälkeen katseensa enkeli nosti kohti vaaleansinistä kirkasta taivasta lukuunottamatta parista pilveä.

Sebastian ei vieläkään sanonut mitään. Hän ei edes ossannut vastata oikein tämän sanomiseen, että heidän siipensä olivat kauniit. Mies oli hiljaa katsoen maahan ja yrittäen olla ottamatta katsekontaktia kumpaankaan. Enkelipoju tahtoi hetken olla aivan hiljaa ja miettiä mitä sanoisi, ettei olisi neidille sanonut mitätahansa epäsopimatonta.
'' Kiitos... '' hän jonkin ajan kuluttua kuitenkin päätti sanoa, katsoen kuitenkin edelleen muualle.

Sitten Chiara näytti leikkivän hetken hiuksillaan, ottaen jonkinsortin kukan ja pistäen sen korvan taakse hiuksiinsa kuin jonkin pinnin, mutta eihän Sebastian nyt mitään kukista erityisemmin tiennyt joten hän vain hymyili hieman.
Pian hänen katseensa siirtyi toiseen mieheen joka näytti olevan ihan lumoissaan piirrustuksista.
'' Mitä sanotte jos otetaan lento kisa? '' hän sitten jossain vaiheessa päästi, sillä mies ei keksinyt juurikaan mitään muutakaan hauskaa.

Chiara naurahti ja oli samaa mieltä siitä että myös laulut ja tarinat olivat taidetta mikä sai Luciferin hymyilemään onnellisesti. Enkeli uskalsi taas kohottaa katseensa, hänen mieleensä nousi kuva edelleen tarinan kaunottaresta ja hän hymyili toiselle hieman ujosti.
Naisen kehuessa heidän siipiään Lucifer liikautti omiaan ja näytti hetken hämmentyneeltä, sillä jos hän oli ihan rehellinen itselleen hän ei pitänyt siipiensä väristä, ulkonäöästä kyllä, muttei väristä eikä sen mukana tulleesta isältä peritystä ominaisuudesta, se oli jotenkin, julma ja kiero. Kuitenkaan hän ei valittanut vaan oli kiitollinen siitä että oli olemassa ja luotu. Hän osasi iloita siitä että sai nähdä ja kuulla kaikkea ihanaa, siivet olivat pieni harmi sen kaiken lomassa ja niiden ominaisuus helppo unohtaa kokonaan sillä hän ei niitä tarvinnut.

Lucifer katsoi toisen siipiä ja hymyili lempeästi.
"Ovathan omannekin kauniit, eikä niiden koko ole aina kauneuden määrite, helposti enkelit ajattelevat että mitä suuremmat siivet sitä kauniimmat, mutta siinä käytännöllisyys menee kauneuskäsitteen edelle."
Enkeli puhui hyvin vakaalla äänellä, sillä hänestä sellainen oli epäreilu tapa ajatella, olihan toki aina määritelty enkelin paremmuus siipien määrällä ja koolla, mutta kookkaat siivet tai liian monet saattoivat olla rumat ja epäkäytännölliset.
"Sinun siipesi ovat upeat ne lisäävät sinun viehätystäsi monin kerroin."
Lucifer lisäsi nyt lempeämmin jokaista sanaansa tarkoittaen.

Sebastian heitti samalla ehdotuksen lentokisasta ja Lucifer hätkähti ajatusta hieman. Häntä pelotti lentää taivaassa, joku saattaisi kiinnittää silloin liikaa huomiota häneen tai hän pudottaisi höyheniään eikä enää löytäisi niitä. Mikä saattaisi olla äärimmäisen huono asia. Toisaalta taas, hän kyllä nautti lentämisestä paljon. Hän räpäytti siipiään hieman eksyneen oloisena.

Chiara katseli molempia, mutta kiitti sitten Miraelin kommenteista ja kehuista. Hän itseasiassa tunsi poskipäihinsä nousevan pienen persikanpunan, mutta yritti kuitenkin kadottaa sen tai peittää sen osittain pitkillä hiuksillaan.
'' Kiitoksia paljon Mirael. '' hän loi jälleen pienehkön hymyn huulilleen ja siirsi kätensä hiuksilta reidelleen. Pian kuitenkin Sebastian rohkeana ehdotti lentokisaa. Ajatus lentokisasta saattoi ehkä hiukan pelottaa naista, mutta hän kuitenkin naurahti sitten.
'' Hah... Okei.. voin osallistua siihen kanssasi ainakin. ''
Sitten Chiara katsahti varovaisesti Miraeliin.

Mirael näytti hieman ikäänkuin säikähtäneen ajatuksesta lentää. Chiara ei tiennyt miksi, mutta erilaiset ajatukset valtasivat mielen. Ehkä tällä mysteerimiehellä oli jotain salaista taustatietoa perheessään.. mutta miten se liittyisi lentämiseen? Ei, ei se niinkään voinut olla. Hän jonkin ajan kuluttua luopui kuitenkin miettimästä mitään turhia väitöksiä ja sanoi lempeällä äänellä: '' Ei sinun tarvitse osallistua kisaan, ellet välttämättä tahdo.. voit aina istua ja olla tuomarina hehhe~~ ''
Päästi nuori enkelineito loppuun vielä korkean kikatuksen tapaisen ja piti hymyn kasvoillaan edelleen.

Sebastian katseli Miraelia ja Chiaraa ja alkoi hymyillä naisen vastaukselle. Sitten hän katsoi vain Miraelia joka tuntui hieman epäröivän. Sebastian ihmetteli hieman Miraelin reaktiota. Hänelle juolahti mieleen ensin ajatus että mies pelkäisi lentämistä, mutta hän luopui ajatuksesta, nimittäin siivet näyttivät hyvä kuntoisiltä eivätkä siltä kuin niitä ei oltaisi käytetty. Toisaalta, Sebastianilla oli vahva epäilys että mies pelkäisi jotakin, joka liittyi lentämiseen, olisiko taivaalla jotakin mitä hän pelkää. Joka tapauksessa Sebastian ei ajatellut enempää sitä mitä mies pelkäisi, vaan kääntyi kuuntelemaan Chiaraa joka sanoi Miraelin voivan olla tuomarina. Sebastian nyökkäsi ajatukselle. "Se voisi olla ihan hyvä." Hän tokaisi hymyillen.

Lucifer nyökkäsi, hän olisi mielellään lentänyt, hän piti siitä, mutta riski oli liian suuri. Hän yritti hymyillä huojentuneena vaikka oli lähinnä surullinen siitä että olisi kerrankin päässyt esittelemään taitojaan. Hän sai kuitenkin hymyiltyä aidosti, sillä oli yksi asia mistä EZriel oli kerran huomauttanut hänessä olevan hyvää. `Sinä lentäisit karkuun jopa valkyyrioita noilla siivilläsi ja niitä on sentään vain kaksi`. Ne olivat lähes ainoat kiltit sanat ja nekin lausuttu äänessä pientä kateuden poikasta, vaikkei veli olisi koskaan sellaista heikkoutta itsessään myöntänyt. EZriel oli usein harjoitellut lentämistä veljensä kanssa.

"Minä voin tosiaan toimia tuomarina, se olisi ehdottomasti parasta sillä silloin se on reilumpaa."
Hän julisti mielissään niin tärkeästä roolista joka hänelle suotaisiin. Hänen harteillaan olisi vastuu siitä että hän julistaisi voittajaksi sen joka oikeutetusti oli paikkansa ansainnut. Hän supisti omat siipensä kasaan kuin sen merkiksi ettei edes aikonut harkita lentämistä nyt.

"Minkälaista kisaa olit ajatellut Sebastian?"
Hän kysyi kohteliaasti, hieman takellellen etunimen kanssa sillä oli tottunut kutsumaan toisia enkeleitä jollain arvonimillä tai teitittelemään näitä. Hän kuitenkin uskalsi yrittää sillä toinen tuntui sen luokan enkeliltä ettei pahemmin titteleistä välittänyt tai pitänyt niitä tällaisessa tilanteessa tarpeellisina.

// Redmoon ja mä ajateltiin, että jos me vaihettas täs kohta sillee yhen kerra vuoroi, et redmoon kirjottaa nyt ja mä sen jälkeen, niin saatan saada pidemmän tekstin aikaiseksi, jos tuo sebastiankin vastaa luciferin kysymykseen ja aloittelisi jo kisaa hieman? ))) //

Sebastian hymyili ja nyökkäsi Miraelille. "Voi olla." Tämä sanoi ja kuunteli sitten tuon kysymyksen ja vähän itsekkin takertui siihen kuinka Mirael takertui hänen nimeensä. Sebastian ei sitä jäänyt ihmettelemään vaan alkoi miettiä ja hieroi peukalo-etusormi välillä leukaansa. "Hmm..." hän hymisi ja alkoi katseellaan kiertää puita ja ylipäätänsä aluetta. "Aloitetaan tästä ja kierretään tuo pieni metsä alue." Sebastian sanoi ja alkoi osoittaa metsä kaistaletta jonka ympärillä oli paljon aukeaa. "Varmaan ihan sopivan kokoinen alue, vai mitä?" Sebastian sanoi hieman kysyvällä äänen sävyllä. "Tietysti voimme isontaa tai pienentääkkin lento aluetta, mutta omasta mielestä tuo on sopivan kokoinen." Sebastian sanoi. Alue oli melko ympäri pyöreä ja 400m joka suuntaan leveä. joten se ei olisi hirveän isokaan. "Tietysti jos enemmään miellyttäisi kokeilla jonkin sortin 'Taitolentoa' Niin minulle käy." Sebastian sanoi tarkoittaen että lentäessä tehtäisiin erillaisia temppuja, kieppejä sun muuta. "Chiara taat päättää." Sebastian sanoi ja kääntyi katsomaan tyttöä hymyillen lempeästi.

Chiara kuunteli tarkasti molempia ja nyökkäili.
Sitten Sebastian sanoi ehdotti aluetta, johon nuori nainen tyytyi, mutta hiukan ehkä matka kuitenkin saattoi pelottaa tätä. Hän ei ollut mikään erityisen hyvä lentämään ja koska hänellä oli pienet siivet ne väsyivät helposti. Kuitenkaan hän ei ollut kokeillut tätä aijemmin, joten nuori enkelineito ei voinut tietää tarkalleen.

Chiara mietti jonkin aikaa. Hän pohdiskeli olisiko kisa sittenkään hyvä, mutta ryhdistäytyi hetken kuluttua. Nainen nousi kiveltä seisomaan ryhdikkäästi, rohkeana ja nyökkäsi.
'' Kyllä se kuulostaa hyvälle ja sopii minulle.. aloitetaan heti? '' hän sanoi ja naurahti hieman. Samalla hän avasi siipensä, jolloin niistä lennähti yksi pienehkö sulka ilmaan ja tämä syöksähti ylös.
Untuvapeitteiset siivet lepattivat nättiin tahtiin ilmassa, jossa Chiara nyt odotti Sebastiania, että he molemmat asetteutuisivat samalle kohtaa ja lähtisivät siitä sitten eteenpäin.

Lucifer katsoi rataa jonka Chiara ja Sebastian olivat sopineet keskenään, se näytti hyvältä ainakin hänestä, se ei ollut liian pitkä eikä liian vaikea. Tosin hän ei halunnut aliarvioida mitenkään toisten taitoja, mutta oli hieman huolissaan Chiarasta sillä tällä oli enkeliksi, kauniit kylläkin, mutta pienet siivet. Tosin, hän tiesi ettei enkelin mitta ollut siivissä.

Chiara nousi jo ilmaan ja Lucifer kääntyi katsomaan Sebastianiin, odottaen tämän lähtöä myöskin. Hän jäisi maahan vahtimaan, sillä ilmaan nousemisessa oli se riski mukana että hän tiputtelisi höyheniään, tosin, hän kykenisi poimimaan ne myöhemmin, muttei olisi reilua jos hän tekisi sen silloin kun kaksi muuta kisasivat, hänen kuului seurata kisaa mahdollisimman tarkasti, varsinkin olla maalilinjalla tarkkana. Ei hän uskonut kuitenkaan noiden kahden alkavan taistella siitä kumpi oli ensin jos lähelle tasapeliä päästäisiin.

Lucifer katseli Chiaran lentoa hymyillen, niin pienillä siivillä tämä näytti lentävän hyvin, hän katsahti Sebastianin siipiä, olisi mielenkiintoista nähdä tämän lento, sillä pojalla oli sen verran erikoiset siivet. Ne olivat itseasiassa äärimmäisen kauniit, nyt kun hän katsoi niitä tarkemmin. Lucifer irrotti kuitenkin katseensa jottei olisi tungettelevan oloinen toista tuijottaessaan, hän vain oli sellainen, jäi tuijottamaan kauniita asioita.

Sebastian hymyili ja levitti siipensä. Kristallit alkoivat kolista toisiaan vasten, kuin joku olisi soittanut triangelia. Sitten hän katsoi Miraelia joka näytti katsovat hänen siipiään. Ei tuo ollut uutta Sebastianiille, aika usea ovat ihmetelleet tämän siipiä ja sitä miksi niissä roikkuu kristalleja. Sebastian nousi pian ilmaan Chiaran viereen. Hän otti melko valmiin asennon lähdölleen. Siivet heiluivat ilmaa vasten huolettomasti, tasaista tahtia na tasaista tahtia soivat myös kristallit. "3...2...1...nyt." Sebastian sanoi hitaalla tahdilla jotta Chiara pääsisi valmiiksi lähtöön. Nyt sanan jälkeen Sebastian lähti lentämään vauhdilla eteen päin ja katsahti välillä taakseen pysyisikö tyttö perässä.