Nimi: Angeliga Silver
Ikä: 17.v (noin)
Sukupuoli: Nainen
Ammatti: Siivooja / Tarjoilija / Laululintu
Rotu: Enkeli
Nykyinen "perhe" : Ottoisä - Samuel Cufenery - Majatalon isäntä.
Ottoäiti - Margarita Cufenery - Majatalon pitäjän vaimo
Ulkonäkö: //Koska näin tuore hyyppä ei voi näemmä jakaa linkkiä niin kuvat tulee myöhemmin, toivottavasti ei haittaa.//
Angelicalla on hieman hartioiden ylitse tulevat vaaleat vahvat hiukset, jotka ovat yleensä oikealla puolella löysällä ponnarilla. Otsatukan alta paljastuu siniharmaat silmät joiden katsetta on joskus vaikea tulkita.
Angelicalla on vaaleanpunaiset siivet joiden avulla tuo pystyy lentämään, mutta siivet eivät ole suinkaan aina esillä. neidolla on nimittäin taito piilottaa siipensä selän sisään.
Tämä eräänlainen illuusio tapahtuu suhteellisen nopeasti eikä se tuota enkelille kipua.
Pituutta nuorikolla on suurinpiirtein 173cm, ja painoa noin seitsemänkymmentä kiloa. Angelica on siis sopivasti tukeva neito.
Vaatteina tyttö pitää useimmiten siniharmaat pitkähihaista jonka miehustassa on pitsireuna. Jalkoja peittävät tummat legginsit joiden päällä on lyhyt maastonvihreä hame, hameen ja paidan raja peittyy paksun nahkavyön alle.
Töissä asukokonaisuutta peittää usein luonnonvalkea essu.
Kenkinä kulkevat uskolliset tossut jotka menevät kesäkenkinä sekä muutaman villasukan kanssa talvikenkinäkin.
On Angelicalla muitakin vaatteita, mutta tuo ei pidä niitä niin usein.
Luonne: Angelica on leikkisä nuori nainen, joidenkin mielestä liiankin leikkisä ikäänsä nähden, se ei kuitenkaan neitoa hidasta. Tuon mielikuvituksen siivittämä elämä on täynnä iloa, toki muitakin tunteita on ja paljon, mutta iloa tuo pyrkii pitämään yllä ja korostamaan.
Nuorikko on varsinainen villikko, eikä tuota noin vain saa kesytettyä. Vaikka nuorella on montakymmentä vuotta vielä edessään, tahtoisi tuo tehdä, nähdä ja kokea mahdollisimman paljon, sillä jos jotain edellisestä elämästään tietää, niin se että elämä voi jäädä turhankin lyhyeksi. Eikä neito laske sen varaan että on jo enkeli.
Angelica on myötätuntoinen ja lempeä rakkaimmilleen, mutta tuostakin tyynestä pinnasta saa myrskyävän meren muutamalla puhalluksella. Neito pyrkii olemaan oikeudenmukainen, ja tuo suuttuukin herkästi jos näkee vääryyttä tapahtuvan. Toisin kuten muut, ei Angelica osaa ajatella "ei kuulu minulle" asenteella jos joku on pinteessä, tuolla on tapana rynnätä apuun vaikkei hänellä olisi tuon taivaallista tietoa siitä mitä on tapahtunut että tilanteeseen on jouduttu.
Nuorikko unelmoi suurista seikkailuista, ei niinkään pelasteltavan naisen osasta, vaan urheiden sankareiden osuuksista. Angelica käyttäytyykin usein vähän ajattelemattomasti, sillä eihän seikkailuja suunnitella.
Neito on myös usein hyvin hellyyden kipeä, ja halauksen tarpeessa. Vaikkei mitään hätää olisi, tuo vain pitää läheisyydestä.
Historia:
Jo liian monta vuotta sitten Angelica oli ihan tavallinen ihmistyttö unelmineen. Tuo eli normaalissa perheessä, ja melkoisen keskiverto elämää.
Seikkailuja ei ollut kuin leikeissä ja kirjoista luettuna, ja töitä oli tehtävä reippaasti elämänsä eteen. Haaveilulle ei ollut juurikaan aikaa, mutta pieni liekki paloi neidon sisällä kuitenkin.
Tuon ollessa kuitenkin miltei kuusitoista kesäinen, kohtasi nuorikko karun loppunsa.
Viimeiset tuntinsa elossa tuo vain toivoi kuolemaa, joka hitaasti teki tuloaan.
Angelica oli kuitenkin elänyt elämänsä vilpittömyydessä, ja jumalat sallivat tuon jatkaa elämäänsä, vain toisessa ulottuvuudessa. Tuo sai hellään luontoonsa sopivat vaaleanpunaiset siivet, ja jumalien armosta tuon karmeat viimeiset hetket pyyhittiin pois nuoren muistista. Kuitenkin huonona puolena unohtui hänen koko elämänsä.
Angelica aloitti hieman utopialta tuntuvalta pohjalta, mutta silti tyhjältä pöydältä uuden elämänsä enkelinä.
Tuolla ei ollut kuitenkaan paikkaa minne mennä. Hän vaelteli pitkin Angel islandia hieman alakuloisena, kokeillen siipiään, kirjaimellisesti. Kuitenkin pian pitkän matkan kulkenut neito kuukahti sateisena iltana kylän liepeille.
Seuraavana aamuna tuo havahtuikin majatalosta jota vanhahko pariskunta piti. Nuo kertoivat kuulleensa yöllä kovan koputuksen, ja oven auetessa oli tyttö maannut rappusilla. Pariskunta tarjosi Angelicalle katon päänsä päälle pientä työntekoa vastaan.
Siitä asti neito on tehnyt tarjoilijan ja siivoojan työtä majatalossa, ja vain silloin tällöin tuo on päässyt laulelemaankin muille.
Lista kyvyistä:
Angelicalla on pieniä maagisia kykyjä, tuo osaa tehdä pieniä energia ja valopalloja, mutta muutaman magiaa käsittelevän kirjan ja kovan harjoittelun avulla kykenisi tuo parempiinkin temppuihin.
Energiapallot eivät voi tappaa mutta satuttavat, kunnolla osuessaan saattaa pallo jättää palaneen jäljen ihoon, mutta usein iholle jää vain punainen pistelevä jälki.
Muuta :
-Osaa soittaa hieman kitaraa.
-Omaa nopeat reflexit.
-Hieman herkkäuskoinen.
-Osaa käsitellä hyvin useimpia eläimiä.
PELAAJA:
-Kitty
PELINÄYTE :
Kuutamo hohkasi hyistä valoaan pitkin kaupungin öisiä katuja, pieni tuulenvire sai alkukevään viileän vaikutelman tehostettua niin että että iho nousi kananlihalle. Hämärillä kaduilla kuitenkin liikkui valoa, ja jos tarkempaan katsoi, saattoi nähdä nuoren naisen kulkevan rauhalliseen tahtiin pimeyden ahdistavuudesta huolimatta.
Olisi ehkä pitänyt sittenkin ottaa lyhty mukaan. Angelica mietti kävellessään valopallo oikean kätensä päällä. Se loi valoa mutta kulutti energiaa. Onneksi matka ei kuitenkaan ollut tuhottoman pitkä, vaan pian enkeli saapui oikean oven taakse.
Käden painuessa nyrkkiin katosi valopallo kuin savuna ilmaan, ja pienen hetken nuorikko empi ennen oveen koputtamistaan. Tummaksi tervatun oven vieressä olevat keraamiset figuurit loivat jo valmiiksi pelottavan ja painostavan tunnelman, puhumattakaan niistä monista huhuista joita siivekäs oli kuullut talon asukkia koskien.
Epäröinnin jälkeen päätti neito kuitenkin koota itsensä ja koputtaa. Nyrkki kerkesi vain hipaista ovea sen auetessa yllättäin. Sydän puristi heti muutaman säikähtäneen sykäyksen kun katse kohosi varjoissa seisovaan sarvipäiseen hahmoon. Angelica nielaisi raskaasti kooten sitten ajatuksensa.
"Iltaa... em, en tiedä muistatko minua, -- mutta tulin kiittämään." Neito selosti jännittyneenä. Hänen olisi tehnyt vain mieli sanoa nopeasti kiitokset ja juosta karkuun. Tai kenties jopa vain juosta karkuun. Jokin kuitenkin sai tuon jäämään.
Angelicaa suurempi hahmo kääntyi sanat kuultuaan ympäri viitaten neitoa seuraamaan. Huultaan purren harppasi enkeli talon sisään, oven paukahtaessa itsestään kiinni. Nuorikko säpsähti kiristäen sitten tempoa kokoajan kauempana olevaan hahmoon. Hän ei tahtoisi eksyä taloon jossa ovilla tuntui olevan oma tahto.
Lopulta päädyttiin suurelta tuntuvaan huoneeseen, ja suuren sarvipään taputtaessa napakasti käsiään syttyivät seinällä olevat kynttilät valaisten huoneen nopeasti, mutta himmeällä valolla. Vihdoinkin Angelica näkisi tuon sarvipään kasvot kunnolla....
To Toukokuu 03, 2012 7:32 pm