Tlahuipoztli

Pelaaja: Darayka


Nimi: Tlahuipoztli, lyhyesti Tlahui

Mahdollinen ikä: tuntematon, melko nuorekkaan oloinen

Sukupuoli: mies

Ammatti: ei ole, aika taiteilijasielu

Rotu: demoni

Ulkonäkö: kuva2 Tumman harmaa iho, jossa paljon kirkkaanoransseja tatuointeja ympäri kehoa. Vaaleat, hieman oranssiin ja ruskeaan osittain taittuvat hiukset ja kirkkaankeltaiset silmät. Elekieli, ja toisinaan myös pukeutuminen, on melko naisellista. Hiusten seasta törröttää pienet sarventapaiset. Tlahui pitää usein vaatteena pelkkää lannevaatetta (mahdollisimman koristeellista sellaista), koska ei pidä vaatteista. Se myös kulkee avojaloin. Tykkää pitää päässään erilaisia kummallisia hattua muistuttavia asioita, tai vaihtoehtoisesti sitoa hiuksensa ylös mitä eriskummallisimmin tavoin. Tämä tapa juontaa juurensa azteekkien kulttuuriin, sillä sen ajan pukeutuminen ja kauneusihanne vaikuttavat olennon pienessä päässä vieläkin.

Luonne:
Tlahui on veikeä vaelteleva demoni, jolta puuttuu kunnioitus niitäkin asioita kohtaan, joita tervejärkisen demonin kannattaisi kunnioittaa. Hänen suurinta hupiaan on sotkea asioita, ihan vain nähdäkseen mihin odottamattomat käänteet johtavat. Ei ole väkivaltainen, eikä oikeastaan tarkoita pahaa; vuosikymmeniä jatkuva elämä vain tuntuu liian tylsältä jos sitä ei välillä sotke kaikkien osalta mahdollisiman perinpohjaisesti.
Tlahuista on erittäin miellyttävää tavata uusia olentoja, olivat ne sitten demoneita, ihmisiä, enkeleitä tai mitä vain. Ei oikein ymmärrä vihanpitoa tai vallantavoittelua, mutta ottaa osaa kaikkeen mahdolliseen, vähän kuin olisi osa näytelmää. Ihmissuhteet eivät ole hänelle kovin merkityksekkäitä, poikkeuksia lukuunottamatta. Valehtelee paljon ja sujuvasti, riippuen tilanteesta ja henkilöstä.

Historia:

Tlahui eli aikoinaan ihmisenä Azteekkien valtakunnassa. Siellä hän toimi erään papin juoksupoikana, ja pääsi monesti katsomaan läheltä uhrimenoja, kun jumalia lepyteltiin verellä ja ruoalla. Sadoittain ihmisiä surmattiin hänen silmiensä edessä, ja ajan mittaan nuori azteekkipoika turtui tappamiseen ja mätänevien ruumiiden hajuun.
Tuona aikana Tlahui, silloiselta kutsumanimeltään Toltecatl, oli todellinen naistenimies. Silloin, kun velvollisuus alttarilla tai ruumiita kantamassa ei kutsunut, hän juoksi ympäri kyliä vikittelemässä kaikista kauneimmat tytöt itselleen. Hänen lauluäänensä oli kaunis ja kirkas, ja häntä pidettiin komeana, joten temppu onnistuikin usein melkein liiankin helposti. Ei kulunut aikaaakaan, kun Toltecatl oli rikkonut lähestulkoon kaikkien kylän nuorten naisten sydämet.
Saapui kuitenkinh päivä, jolloin Toltecatl täytti 20 vuotta. Tuona päivänä hänet kutsuttiin jälleen alttarille, ja pahaa aavistamaton nuorimies totteli vanhasta tottumuksesta.
Sinä päivänä hän ei kuitenkaan auttanut uhrimenoissa. Hänet uhrattiin sodanjumalalle korkeimman alttarin huipulla, ja kun hänen sielunsa sieltä kiskaistiin alas helvettiin, hän saattoi vannoa nähneensä kauhunsekaiseen irvistykseen kangistuneet kasvonsa, kun hänen päänsä vieri alas temppelin portaita.
Hänen lähtönsä maailmasta oli kuitenkin hänen edukseen, jos niin saattoi sanoa. Pian Toltecatl huomasi muuttuneensa paljonkin. Osittain, hän oli yhä se sama nuori poika, joka oli ollut aikaisemminkin, mutta hän oli muuttunut. Hänen ulkomuotonsa oli erilainen, epäluonnollinen. Hänen ajatuksensa ja tunteensa olivat kuin sensuroidut, niin tyyneltä hänen mielensä tuntui. Toltecatl tajusi olevansa demoni. Hän oli kuollut, ja hän oli nyt helvetissä.

Lista kyvyistä:

Tlahuilla on kyky tehdä ihmiset hulluiksi painajaisilla. Hän voi kuitenkin piinata vain yhtä kohdetta kerrallaan, ja tarvitsee rituaaliinsa jonkin esineen tai osan uhristaan. Hulluuden ja painajaisten voimakkuus vaihtelee henkilöstä ja Tlahuin mielentilasta riippuen.


Pelinäyte

Tlahui haisteli ilmaa ympärillään, pitäen silmänsä yhä tiiviisti kiinni. Tämä paikka tuntui oudolta, se tuoksui oudolta ja kuulosti oudolta. Ei huutoa missään, ei linnunlaulua, ei mitään. Toki se äskeinen oli ollut painajaista? Varovasti poika vei kätensä rinnalleen: sydämen kohdalla ei ollut reikää. Ehkä hänellä oli siis vielä toivoa.
Varovasti hän avasi silmänsä, mutta näki edessään vain pimeää. Jossain kaukana häämötti valoa, mutta paikka vaikutti aivan vieraalta. Tlahuilla oli myös jotenkin outo olo... aivan kuin hän ei olisi aivan oma itsensä. Hän myös tunsi itsensä jotenkin kummallisen rauhalliseksi huolimatta siitä, että hänellä ei ollut aavistustakaan missä hän oli nyt tai miten oli sinne päätynyt. Ehkä tämä oli unta? Tlahui nipisti itseään varmuuden vuoksi. Se sattui.
Nuorella pojalla ei ollut aavistustakaan, että hänen pieni elämänsä oli juuri saapunut käännekohtaan, josta ei ollut paluuta takaisin.